Paras videopelimusiikki -äänestys
- Viestiketjun aloittaja Kraidi
- Aloituspäivämäärä
Tervetuloa Fintendoon!
Fintendo on suomalaisten Nintendo-pelaajien keskustelupaikka.
- Status
Tuntuu jotenkin pöhköltä laittaa ääntä Megalovanialle, kun Undertalen versio kappaleesta ei ole suosikkini. Loppua kohden heikkenemisestä huolimatta Homestuck oli takavuosina melkoinen kokemus
Undertalen muu ääniraita myös puhuttelee muutenkin enemmän, vaikka Megalovania onkin Toby Foxin rakkaimmista lapsista. Another Mediumille irtoisi saman tien ääni, siinä tuntuu olevan Foxin ominta tyyliä.
Kekäleiden kunkku Gwyn... taas täytyy todeta, ettei näiden FromSoftin musiikkien hohto ihan saman tien aukene. Surumielinen pianopimputtelu, joka kyllä toimii yksittäisenä kappaleena kuunneltuna oikeastaan ihan hyvin, mutta ei kerro minulle yhtikäs mitään pelistä. Kappaletta häiritsee pieni toisto, kun nuo tietyt pianonootit iskevät kerta toisensa jälkeen, mutta loppupuolella lähdetään jo muillekin teille. Noh, ainakin Sakurabasta on saatu irti jotain muutakin kuin vain jälleen yksi purkitettu kunnianhimoton Tales-ääniraita.
While I Think on Xenobladesta niitä kappaleita, joita kuultiin vain välivideoiden aikana, ainakin muistaakseni. Jotkut dramaattisemmat juonitapahtumat kuultiin tämän tahdissa, mutta se ei ole luonut minulle mitään erityistä sidettä tähän kappaleeseen, mikä on vähän huono merkki pojojen kannalta. Muutenkin tekee mieli äänestää enemmän kappaleita, joita kuullaan pelissä itse toiminnan aikana, tai sitten jotain oikein erityisen ikimuistoista ja emblemaattista.
Päästäänkö tästä aasinsillalla Rusty Skyhyn? En tiedä, sillä en ole Atelierejä pelannut, vaikka olen sarjaa joitakin vuosia silloin tällöin kiikaroinut kauempaa. Kappaleen numerointi ääniraidalla viittaisi kuitenkin siihen, että kyseessä on Atelier Shallien pääteema. Käsittääkseni Atelierit ovat japsiropejen saralla tarinallisesti huomattavasti 'pienempiä' seikkailuja, jotka keskittyvät lähinnä päähahmojen elämään ja sen haasteisiin. Musiikkia on kuitenkin silti laidasta laitaan, eikä tämmöinen ajatusmaailma ota ollenkaan pois Rusty Skysta, vaan lähinnä lisää vivahteita hiljaiseen lauluun. Ääni tälle. Toista ääntä en nyt kolmen muun väliltä osaa ollenkaan päättää, mutta 10€ sanoo muiden äänestäjien hoitavan Megalovanian kuitenkin jatkoon.
Undertalen muu ääniraita myös puhuttelee muutenkin enemmän, vaikka Megalovania onkin Toby Foxin rakkaimmista lapsista. Another Mediumille irtoisi saman tien ääni, siinä tuntuu olevan Foxin ominta tyyliä.
Kekäleiden kunkku Gwyn... taas täytyy todeta, ettei näiden FromSoftin musiikkien hohto ihan saman tien aukene. Surumielinen pianopimputtelu, joka kyllä toimii yksittäisenä kappaleena kuunneltuna oikeastaan ihan hyvin, mutta ei kerro minulle yhtikäs mitään pelistä. Kappaletta häiritsee pieni toisto, kun nuo tietyt pianonootit iskevät kerta toisensa jälkeen, mutta loppupuolella lähdetään jo muillekin teille. Noh, ainakin Sakurabasta on saatu irti jotain muutakin kuin vain jälleen yksi purkitettu kunnianhimoton Tales-ääniraita.
While I Think on Xenobladesta niitä kappaleita, joita kuultiin vain välivideoiden aikana, ainakin muistaakseni. Jotkut dramaattisemmat juonitapahtumat kuultiin tämän tahdissa, mutta se ei ole luonut minulle mitään erityistä sidettä tähän kappaleeseen, mikä on vähän huono merkki pojojen kannalta. Muutenkin tekee mieli äänestää enemmän kappaleita, joita kuullaan pelissä itse toiminnan aikana, tai sitten jotain oikein erityisen ikimuistoista ja emblemaattista.
Päästäänkö tästä aasinsillalla Rusty Skyhyn? En tiedä, sillä en ole Atelierejä pelannut, vaikka olen sarjaa joitakin vuosia silloin tällöin kiikaroinut kauempaa. Kappaleen numerointi ääniraidalla viittaisi kuitenkin siihen, että kyseessä on Atelier Shallien pääteema. Käsittääkseni Atelierit ovat japsiropejen saralla tarinallisesti huomattavasti 'pienempiä' seikkailuja, jotka keskittyvät lähinnä päähahmojen elämään ja sen haasteisiin. Musiikkia on kuitenkin silti laidasta laitaan, eikä tämmöinen ajatusmaailma ota ollenkaan pois Rusty Skysta, vaan lähinnä lisää vivahteita hiljaiseen lauluun. Ääni tälle. Toista ääntä en nyt kolmen muun väliltä osaa ollenkaan päättää, mutta 10€ sanoo muiden äänestäjien hoitavan Megalovanian kuitenkin jatkoon.
Hieman eri mieltä Xylin kanssa Megalovaniasta, koska Undertalen versio on mielestäni sen paras renditio. Ehkä tekemistä myös sen kanssa, missä sen on kuullut ensimmäisen kerran (Homestuckia tai Earthbound Halloween hackia en ole pelannut). Kuitenkin tämä versio kuulostaa itselleni eheimmälle ja hiotuimmalle kokonaisuutena. Siitä kuitenkin yhtä mieltä, että Megalovania ei ole aivan minunkaan suosikkini Undertalen soundtrackilta. Kuitenkin kun ne omat suosikkini ovat pitkälti late game materiaalia tai suoraan spoilerikappaleita, en niitä kehdannut tähän pakottaa. Megalovanian voisi YouTuben katselukertojen perusteella myös sanoa olevan se yleisesti suosituin biisi, joten päädyin laittamaan nimenomaan tämän kappaleen kisaan.
Mutta hyvä ränttätää-kappale joka tapauksessa, ja oli iso syy sille miksi kyseinen taistelu ei ehtinyt ajamaan meikäläistä mielipuoleksi sen muutaman tunnin takomisen aikana.
While I Think on itsessään aika hyvä kappale, mutta Xenobladen jumalaisessa soundtrackissa "aika hyvä" ei aivan riitä siihen, että kappaleen kehtaisi nostaa muiden yläpuolelle. Se on komea, se on tunnelmallinen, mutta niin on moni muukin kyseisen soundtrackin tuotos. Unfinished Battle, Mechanical Rhythm, Engage the Enemy tai Main Theme olisivat saaneet ääneni välittömästi, mutta tätä joutuu jo miettimään. Etenkin kun äänestyksessä on ollut jo yllättävänkin monta herkkää viisua, alkaa niiden hohto pikku hiljaa katoamaan.
Gwynin kappaleen kontekstista itse asiassa tiedänkin jotain, vaikken peliä ole (vieläkään) pelannut, ja se vaikuttaa sen puolesta mielenkiintoiselle ratkaisulle. Kuitenkin vähän sama ongelma kuin While I Thinkillä. Raukeat kappaleet erityisesti on tehty tukemaan jotain tilannetta tuomalla siihen tunnetta sekä painoa. Niillä on ikäänkuin se tietty muotti tai tarkoitus, jota varten ne on sävelletty, ja ne harvoin joustavat siitä, tai edes kykene joustamaan. Muilla kappaleilla, kuten karttateemoilla tai energisillä taisteluteemoilla, on se etu, että ne voivat lähestyä tavoitettaan monelta suunnalta. Niiden on helpompaa tehdä jotain omaperäistä ja mieleenpainuvaa, ottaa riskejä ja vähän irrotella, ja luultavasti siksi ne usein keräävätkin ison osan kunnioituksesta. Tällaisessa äänestyksessä erityisesti, missä kappaleita päädytään vertaamaan toisiin samankaltaisiin kappaleisiin, on näiden raukeiden biisien todella vaikea tehdä sitä tarvittavaa pesäeroa toisistaan. Ainakin itselleni tulee niistä usein hyvin samankaltaiset fiilikset kuunnellessa. Vaikka ne fiilikset olisivatkin hyvät, ei sillä ole yhtä paljon merkitystä jos toinen kappale edellisessä lohkossa on tehnyt jo saman. Tässä varmasti auttaisi ne henkilökohtaiset siteet peleihin, mutta jos niitä ei ole niin minkäs tekee.
Tämän takia taidan antaa toisen äänen Rusty Skylle. Sekin on aika hempeä loppujen lopuksi, mutta siinä on enemmän tarttumapintaa. Se myös rakentuu aika kivasti kappaleen edetessä. Laulaja oli ehkä kappaleen heikoin osa, koska toivoisin asteen selkeämpää laulua. Kuitenkin tämän lohkon kolmesta fiilistelykappaleesta kuuntelisin tätä mieluimmin, vaikka Gwynin kappaleessa onkin hienonkuuloisia melodian muutoksia ja While I Think on erinomainen tunnelmalataus.
Sellaisia ajatuksia syntyi kun en mennyt nukkumaan koko yönä.
Mutta hyvä ränttätää-kappale joka tapauksessa, ja oli iso syy sille miksi kyseinen taistelu ei ehtinyt ajamaan meikäläistä mielipuoleksi sen muutaman tunnin takomisen aikana.
While I Think on itsessään aika hyvä kappale, mutta Xenobladen jumalaisessa soundtrackissa "aika hyvä" ei aivan riitä siihen, että kappaleen kehtaisi nostaa muiden yläpuolelle. Se on komea, se on tunnelmallinen, mutta niin on moni muukin kyseisen soundtrackin tuotos. Unfinished Battle, Mechanical Rhythm, Engage the Enemy tai Main Theme olisivat saaneet ääneni välittömästi, mutta tätä joutuu jo miettimään. Etenkin kun äänestyksessä on ollut jo yllättävänkin monta herkkää viisua, alkaa niiden hohto pikku hiljaa katoamaan.
Gwynin kappaleen kontekstista itse asiassa tiedänkin jotain, vaikken peliä ole (vieläkään) pelannut, ja se vaikuttaa sen puolesta mielenkiintoiselle ratkaisulle. Kuitenkin vähän sama ongelma kuin While I Thinkillä. Raukeat kappaleet erityisesti on tehty tukemaan jotain tilannetta tuomalla siihen tunnetta sekä painoa. Niillä on ikäänkuin se tietty muotti tai tarkoitus, jota varten ne on sävelletty, ja ne harvoin joustavat siitä, tai edes kykene joustamaan. Muilla kappaleilla, kuten karttateemoilla tai energisillä taisteluteemoilla, on se etu, että ne voivat lähestyä tavoitettaan monelta suunnalta. Niiden on helpompaa tehdä jotain omaperäistä ja mieleenpainuvaa, ottaa riskejä ja vähän irrotella, ja luultavasti siksi ne usein keräävätkin ison osan kunnioituksesta. Tällaisessa äänestyksessä erityisesti, missä kappaleita päädytään vertaamaan toisiin samankaltaisiin kappaleisiin, on näiden raukeiden biisien todella vaikea tehdä sitä tarvittavaa pesäeroa toisistaan. Ainakin itselleni tulee niistä usein hyvin samankaltaiset fiilikset kuunnellessa. Vaikka ne fiilikset olisivatkin hyvät, ei sillä ole yhtä paljon merkitystä jos toinen kappale edellisessä lohkossa on tehnyt jo saman. Tässä varmasti auttaisi ne henkilökohtaiset siteet peleihin, mutta jos niitä ei ole niin minkäs tekee.
Tämän takia taidan antaa toisen äänen Rusty Skylle. Sekin on aika hempeä loppujen lopuksi, mutta siinä on enemmän tarttumapintaa. Se myös rakentuu aika kivasti kappaleen edetessä. Laulaja oli ehkä kappaleen heikoin osa, koska toivoisin asteen selkeämpää laulua. Kuitenkin tämän lohkon kolmesta fiilistelykappaleesta kuuntelisin tätä mieluimmin, vaikka Gwynin kappaleessa onkin hienonkuuloisia melodian muutoksia ja While I Think on erinomainen tunnelmalataus.
Sellaisia ajatuksia syntyi kun en mennyt nukkumaan koko yönä.
Luin tämänkin kommentin aikoja sitten, mutta vasta nyt palaan siihen, kun sain lopultakin selvää mitä Yakou Morin lyriikoissa sanotaan.
One by one, one by one
Wooh ooh ooh ooh ooh ooh
See the song, that sings forever
Hitsi, noinhan nuo lyriikat saattaa tosiaan mennäkin. Ja "See the song" kuulostaa juuri sellaiselle tankero-Englannille mitä koko soundtrack on täynnä. Hyvin kuunneltu!
Kuka muuten on vastuussa tästä lohkosta? Olisiko vielä vähän ikävämmän voinut siitä tehdä?
Don't speak her name!
Ui jehna voi juma neljän minuutin mittainen kappale ennen looppia- oho ei se oikein johtanutkaan mihinkään...
Fighting of the Spirit
Sakurabaa olen uudempien Tales-musiikkien johdosta morkannut aika ajoin, mutta ymmärtäähän sen että jätkä usutetaan toistamaan tiettyä saundia ja tyyliä jos se aikoinaan on kuulostanut näin hyvältä. Oikeasti muistettava melodian kulku. Päämelodia on jees, vastamelodia on jees, ainoa mistä tätä versiota voi rokottaa on Symphoniassa käytetty äänimaailma, joka istuu esimerkiksi Fatalizeen kuin nenä päähän, mutta jättää tämän version Fighting of the Spiritsistä muiden jalkoihin.
Route 1
Oli hepokatti maantiellä poikittain, jala jallan jalajalavei- eikun vitja, ei se mennytkään ihan yksi yhteen.
Vulnerability
Supersankarilekurin maailmanpelastusmusa on aika tasapaksun hyvä Meguro-rykäisy, jossa esiintyvät syntikat, sähkökitarat ja piano sopivassa suhteessa. Mitäpä siihen lisäämään, tämä kappale on aika hyvä testiote sille, tykkäätkö koko herran tyylistä. On niitä parempiakin tosin...
Äänet kahdelle jälkimmäiselle, koska odotan ennen tulosten näkemistä niiden olevan kierroksen altavastaajia.
Ui jehna voi juma neljän minuutin mittainen kappale ennen looppia- oho ei se oikein johtanutkaan mihinkään...
Fighting of the Spirit
Sakurabaa olen uudempien Tales-musiikkien johdosta morkannut aika ajoin, mutta ymmärtäähän sen että jätkä usutetaan toistamaan tiettyä saundia ja tyyliä jos se aikoinaan on kuulostanut näin hyvältä. Oikeasti muistettava melodian kulku. Päämelodia on jees, vastamelodia on jees, ainoa mistä tätä versiota voi rokottaa on Symphoniassa käytetty äänimaailma, joka istuu esimerkiksi Fatalizeen kuin nenä päähän, mutta jättää tämän version Fighting of the Spiritsistä muiden jalkoihin.
Route 1
Oli hepokatti maantiellä poikittain, jala jallan jalajalavei- eikun vitja, ei se mennytkään ihan yksi yhteen.
Vulnerability
Supersankarilekurin maailmanpelastusmusa on aika tasapaksun hyvä Meguro-rykäisy, jossa esiintyvät syntikat, sähkökitarat ja piano sopivassa suhteessa. Mitäpä siihen lisäämään, tämä kappale on aika hyvä testiote sille, tykkäätkö koko herran tyylistä. On niitä parempiakin tosin...
Äänet kahdelle jälkimmäiselle, koska odotan ennen tulosten näkemistä niiden olevan kierroksen altavastaajia.
Don't Speak Her Name on aina iskenyt lujaa. Sävellyksenä mielestäni mukavaa kuunneltavaa, missä osiot liikkuvat toisiinsa ihan toimivasti. ja tunneskaala käy läpi jotenkin luonnollisen syklin. Kappaleen tunnelma myös sopi pelissä erittäin hyvin kyseiselle kartalle. Tämä chapter oli helposti sarjansa parhaita tarinallisesti sekä ilmapiiriltään, ja musiikki oli suuressa roolissa.
Fighting of the Spirit muistuttaa lämpimästi niiltä ajoilta, jolloin Sakuraban tyyli ei ollut vielä ehtinyt vanheta ja kuulosti rehellisesti hyvältä. Toki herra on tehnyt joitain hyviäkin soundtrackeja viime aikoina (esim Kid Icarus Uprising) mutta monet JRPG:nsä, eritoten Tales, eivät ihan kuulu näihin. Kun musiikki kuulostaa ensimmäisellä kuuntelukerralla kierrätetyltä ja moneen kertaan kuullulta, on jossain kritisoitavaa. Fighting of the Spirit on näitä kappaleita, jotka määrittelevät Sakuraban tyyliä, ja jonka enemmän tai vähemmän vastahakoisesti kuulee uusissa sävellyksissä. Se on aika yksinkertainen kappale, mutta tärkeimpänä kaikesta sitä kuunnellessa tulee vain hyvä mieli. Pidän hieman enemmän Fatalizesta, mutta Fighting of the Spirit ei jää kauaksi taakse ja on ehkä yksi sarjan ikonisempia kappaleita.
Route 1 on klassikko lapsuusajoilta. Mitä siitä enempää sanomaan,
Vulnerability oli vähän hassu kappale siitä, miten nopeasti sen tuntuma vaihteli. Meguron kädenjäljen kyllä kuulee selkeästi. Kappaleesta tuli osin vähän sama fiilis kuin Ace Attorneysta. Yksittäiset osiot ovat ihan toimivia, mutta minulle tuntui että kappale ei tiennyt mihin sen pitäisi mennä ja päätyi pyörimään paikallaan. Tavallaan haluaisin että nuo eri osiot irrotettaisiin ja laajennettaisiin omiksi kappaleiksi. Ehkä Meguro halusikin heitellä yksittäisiä maistiaispaloja ja tehdä niistä yhden eri tyylejä yhdistelevän kappaleen. Kuitenkin jäi odotukset enemmälle.
Taidan mennä ihan fiilispohjalta ja laitan äänet kahdelle kappaleelle, joista jäi paras ja "tyydyttävin" tunne jälkeenpäin. Fighting of the Spirit ja Don't Speak Her Name! saivat äänet.
Fighting of the Spirit muistuttaa lämpimästi niiltä ajoilta, jolloin Sakuraban tyyli ei ollut vielä ehtinyt vanheta ja kuulosti rehellisesti hyvältä. Toki herra on tehnyt joitain hyviäkin soundtrackeja viime aikoina (esim Kid Icarus Uprising) mutta monet JRPG:nsä, eritoten Tales, eivät ihan kuulu näihin. Kun musiikki kuulostaa ensimmäisellä kuuntelukerralla kierrätetyltä ja moneen kertaan kuullulta, on jossain kritisoitavaa. Fighting of the Spirit on näitä kappaleita, jotka määrittelevät Sakuraban tyyliä, ja jonka enemmän tai vähemmän vastahakoisesti kuulee uusissa sävellyksissä. Se on aika yksinkertainen kappale, mutta tärkeimpänä kaikesta sitä kuunnellessa tulee vain hyvä mieli. Pidän hieman enemmän Fatalizesta, mutta Fighting of the Spirit ei jää kauaksi taakse ja on ehkä yksi sarjan ikonisempia kappaleita.
Route 1 on klassikko lapsuusajoilta. Mitä siitä enempää sanomaan,
Vulnerability oli vähän hassu kappale siitä, miten nopeasti sen tuntuma vaihteli. Meguron kädenjäljen kyllä kuulee selkeästi. Kappaleesta tuli osin vähän sama fiilis kuin Ace Attorneysta. Yksittäiset osiot ovat ihan toimivia, mutta minulle tuntui että kappale ei tiennyt mihin sen pitäisi mennä ja päätyi pyörimään paikallaan. Tavallaan haluaisin että nuo eri osiot irrotettaisiin ja laajennettaisiin omiksi kappaleiksi. Ehkä Meguro halusikin heitellä yksittäisiä maistiaispaloja ja tehdä niistä yhden eri tyylejä yhdistelevän kappaleen. Kuitenkin jäi odotukset enemmälle.
Taidan mennä ihan fiilispohjalta ja laitan äänet kahdelle kappaleelle, joista jäi paras ja "tyydyttävin" tunne jälkeenpäin. Fighting of the Spirit ja Don't Speak Her Name! saivat äänet.
Kraidi
Jäsen
- 30.4.2017
- 528
- Viestiketjun aloittaja
- #189
Lohko vīgintī
Pokemon Red / Blue - Route 1
6 ääntä
42,9%
Fire Emblem Awakening - Don't speak her name!
8 ääntä
57,1%
Tales of Symphonia - Fighting of the Spirit
6 ääntä
42,9%
Trauma Center: Second Opinion - Vulnerability
3 ääntä
21,4%
- 30.4.2017
- 646
Annoin ääneni Fighting of the Spiritille. Toisin kuin monille muille, minulle Route 1 ei tarjoa minkäänlaista nostalgiaa (pelasin 1. generaation pelejä vasta hiljattain 3DS:n Virtual Consolen kautta). Kappale on mukava ja hyväntuulinen, mutta myös äärimmäisen yksinkertainen ja itseään toistava. Pidän Fighting of the Spiritin melodiasta ja sen tyylistä. Kyseessä ei kenties ole ikimuistoisin taisteluteema, mutta mielestäni se on joka tapauksessa mielenkiintoisempi kappale kuin Route 1.
Kraidi
Jäsen
- 30.4.2017
- 528
- Viestiketjun aloittaja
- #192
Lohko vīgintī ūnus
Phoenix Wright: Ace Attorney - Pursuit Cornered
6 ääntä
54,5%
The Vanishing of Ethan Carter - Valley of the Blinding Mist
4 ääntä
36,4%
Ori and the Blind Forest - Restoring the Light, Facing the Dark
3 ääntä
27,3%
Kid Icarus Uprising - Destroyed Skyworld
5 ääntä
45,5%
Edellisen lohkon toista ääntä en kerinnyt miettimään tarpeeksi tarkasti että olisin kehdannut äänestää, mutta onneksi onnistuin laskemaan Destroyed Skyworldin jatkoon. Se on jumalainen kappale, hih. Kolme muutakin olivat hyviä. En nyt tiedä olisinko välttämättä Pursuittia äänestänyt, mutta se on ainakin todella ikoninen.
Tämä on myös kovatasoinen lohko. Staff Rollille menee suht luonnollisesti ääni, kun oma ehdotus on ja olenkin joskus mainostanut yhdeksi parhaista videopelibiiseistä. Se ei ole ainoastaan erinomainen lopetuskappale, mutta minusta on aina tuntunut, että siihen kiteytyy tuon aikakauden henki. Kuunnellessa ja sulkiessa silmät voin melkein palata huolettomimpiin lapsuuspäiviin. Suurin murhe tuolloin oli se, että vanhemmat kiskoivat N64:n seinästä jos pelasi liian kauan ja heittivät pihalle leikkimään. Ei se prinsessa nopeammin pelastu mättäillä loikkiessa. Staff Roll on ruumiillistuma sille hyvälle tunteelle, mikä videopeleistä parhaimmillaan välittyy. 7/5 jatkoon
Dire Dire Docksia vastaan olen hieman asennoitunut, ihan vain koska epäonnisesti päätyi samaan lohkoon Staff Rollin kanssa. Ei tee mieli äänestää kahta saman pelin kappaletta samassa lohkossa, vaan antaisin mieluummin toiselle pelille tilaa. Toki kappaleen omilla meriiteillä pitäisi mennä, mutta kun lohkon laatu on aika tasaisen hyvä, niin tällaiset pienet asiat tuntuvat ratkaisevilta. Sorry, mutta jää äänettä. Hyvä kappale tämä kuitenkin on.
Hikari Kingdom on kyllä komea. Siinä on myös Staff Rollin kaltaista universaalia nostalgiaa ja hyvän mielen tuntua. Taidan silti äänestää FF IX:n You're not Alone!:a. Siinä missä Hikari Orchestra tekee erinomaisen suorituksen traileri/opening-tyylisenä musiikkina, You're not Alone! on yhtä vaikuttava looppaavana, perinteisenä taustamusiikkikappaleena. Myönnettäköön, että äänimaailmassa olisi ollut hieman parannettavaa (pääasiassa 1:10 kohdalla ilmestyvä elektroninen härveli ei itseäni miellytä, mikä ikinä onkaan), mutta kappale on silti mukavaa kuunneltavaa loopillakin. Se myös omaa tunnistettavan melodian sekä tunnelman.
Tämä on myös kovatasoinen lohko. Staff Rollille menee suht luonnollisesti ääni, kun oma ehdotus on ja olenkin joskus mainostanut yhdeksi parhaista videopelibiiseistä. Se ei ole ainoastaan erinomainen lopetuskappale, mutta minusta on aina tuntunut, että siihen kiteytyy tuon aikakauden henki. Kuunnellessa ja sulkiessa silmät voin melkein palata huolettomimpiin lapsuuspäiviin. Suurin murhe tuolloin oli se, että vanhemmat kiskoivat N64:n seinästä jos pelasi liian kauan ja heittivät pihalle leikkimään. Ei se prinsessa nopeammin pelastu mättäillä loikkiessa. Staff Roll on ruumiillistuma sille hyvälle tunteelle, mikä videopeleistä parhaimmillaan välittyy. 7/5 jatkoon
Dire Dire Docksia vastaan olen hieman asennoitunut, ihan vain koska epäonnisesti päätyi samaan lohkoon Staff Rollin kanssa. Ei tee mieli äänestää kahta saman pelin kappaletta samassa lohkossa, vaan antaisin mieluummin toiselle pelille tilaa. Toki kappaleen omilla meriiteillä pitäisi mennä, mutta kun lohkon laatu on aika tasaisen hyvä, niin tällaiset pienet asiat tuntuvat ratkaisevilta. Sorry, mutta jää äänettä. Hyvä kappale tämä kuitenkin on.
Hikari Kingdom on kyllä komea. Siinä on myös Staff Rollin kaltaista universaalia nostalgiaa ja hyvän mielen tuntua. Taidan silti äänestää FF IX:n You're not Alone!:a. Siinä missä Hikari Orchestra tekee erinomaisen suorituksen traileri/opening-tyylisenä musiikkina, You're not Alone! on yhtä vaikuttava looppaavana, perinteisenä taustamusiikkikappaleena. Myönnettäköön, että äänimaailmassa olisi ollut hieman parannettavaa (pääasiassa 1:10 kohdalla ilmestyvä elektroninen härveli ei itseäni miellytä, mikä ikinä onkaan), mutta kappale on silti mukavaa kuunneltavaa loopillakin. Se myös omaa tunnistettavan melodian sekä tunnelman.
- 30.4.2017
- 646
Nyt tapahtui valtava vääryys, kun Hikari Orchestra ei päässyt jatkoon. En itse muistanut äänestää, mutta se ei edes olisi muuttanut lopputulosta. Harmi.
En itse täysin ymmärrä Theme of Lauran hohtoa. Mikä siitä tekee niin hyvän kappaleen? Ainakin omiin korviini kappale kuulostaa melko perinteiseltä rock-kappaleelta, joka ei videopelikontekstissaankaan erotu valtavasti massasta. Toisaalta en ole pelannut Silent Hill 2:ta, joten kenties kappale tekee suuremman vaikutuksen pelin pelanneille.
Annan siis ääneni Scorch 'N Torchille. Kappale sisältää vahvan tunnelman, joka sopii lisäksi kappaleen kenttään erinomaisesti. Kappaleen tunnistaa helposti David Wisen säveltämäksi, mutta sehän ei ole lainkaan huono asia. Pidän kappaleen melodiasta kovasti ja se jäi mieleeni yhtenä pelin parhaista kappaleista.
En itse täysin ymmärrä Theme of Lauran hohtoa. Mikä siitä tekee niin hyvän kappaleen? Ainakin omiin korviini kappale kuulostaa melko perinteiseltä rock-kappaleelta, joka ei videopelikontekstissaankaan erotu valtavasti massasta. Toisaalta en ole pelannut Silent Hill 2:ta, joten kenties kappale tekee suuremman vaikutuksen pelin pelanneille.
Annan siis ääneni Scorch 'N Torchille. Kappale sisältää vahvan tunnelman, joka sopii lisäksi kappaleen kenttään erinomaisesti. Kappaleen tunnistaa helposti David Wisen säveltämäksi, mutta sehän ei ole lainkaan huono asia. Pidän kappaleen melodiasta kovasti ja se jäi mieleeni yhtenä pelin parhaista kappaleista.
Kraidi
Jäsen
- 30.4.2017
- 528
- Viestiketjun aloittaja
- #199
Se on tuo melankolinen kitarasoundi, joka tekee kappaleesta vaikuttavan. Akira Yamaoka pitää sitä jopa itse suosikkinaan kaikista sävellyksistään. Moni on tosiaan myös antanut ymmärtää tykkäävänsä Theme of Laurasta nimenomaan sen tarttuvan melodian ansiosta.
- 3.5.2017
- 393
Se on kyllä ollut jännää seurata ihmisten mielipiteitä joistain näistä klassikko kappaleista. Tässä kisassa on ollut useampi sellanen kappale joista itse olen ollut sitä mieltä että säveltäjä on todella vuotanut niitä tehdessään mutta niistä on saanut lukea näitä "keskinkertainen pimputtelu" kommentteja.
Mutta niin kuin olen aikaisemmin täällä jo tainnut sanoa niin se on paljon helmompi tykästyä johonkin kappaleeseen silloin kuin sille on se konteksti. Kyllä joku Gwyn Lord Of Cinder on kyllä kaunis kappale pelasi sitä peliä tai ei mutta se vain on jostain syystä vaikea usein innostua jostain "random kappaleesta" (kyllä tätä tietenkin silti tapahtuu ja pari uutta kappaletta latasinkin tämän aiheen ansiosta) Sekin luonnollisesti tietenkin vaikuttaa aika paljon minkä tyyppisestä musiikista tykkää. Kyllähän varmasti jos joku alkaisi minulle soittamaan jotain heavy metal klassikoita niin todennäköisesti yksikään niistä ei omaan korvaan soisi hyvältä ja suosittelija todennäköisesti turhautuisi.
Noista ylemmistä biiseistäkin esimerkiksi voisi sanoa että tuntui siltä että staff roll pääsi jatkoon vain sen takia että siinä oli se Mario nimessä. Dire, Dire Docksista kyllä pidän mutta staff roll ei kyllä herätä minkäälaisia tunteita (Super Mario 64 ei kyllä muutenkaan ole mikään nostalgia peli itselleni)
Mutta niin kuin olen aikaisemmin täällä jo tainnut sanoa niin se on paljon helmompi tykästyä johonkin kappaleeseen silloin kuin sille on se konteksti. Kyllä joku Gwyn Lord Of Cinder on kyllä kaunis kappale pelasi sitä peliä tai ei mutta se vain on jostain syystä vaikea usein innostua jostain "random kappaleesta" (kyllä tätä tietenkin silti tapahtuu ja pari uutta kappaletta latasinkin tämän aiheen ansiosta) Sekin luonnollisesti tietenkin vaikuttaa aika paljon minkä tyyppisestä musiikista tykkää. Kyllähän varmasti jos joku alkaisi minulle soittamaan jotain heavy metal klassikoita niin todennäköisesti yksikään niistä ei omaan korvaan soisi hyvältä ja suosittelija todennäköisesti turhautuisi.
Noista ylemmistä biiseistäkin esimerkiksi voisi sanoa että tuntui siltä että staff roll pääsi jatkoon vain sen takia että siinä oli se Mario nimessä. Dire, Dire Docksista kyllä pidän mutta staff roll ei kyllä herätä minkäälaisia tunteita (Super Mario 64 ei kyllä muutenkaan ole mikään nostalgia peli itselleni)
- Status