Konsolin kolme kirkkainta [#24: Nintendo Switch]

[Andyliini]

1. Super Mario World 2: Yoshi's Island
Paras tasoloikka ikiniä, ja SNESin paras peli myös. Aloitti Yoshi-pelisarjan, jonka Good-Feel nosti takaisin laadukkaitten pelien sarjaan. Pelasin tätä skidinä runsaasti, ja vaikka kaikkien bonusten löytäminen onkin vaikeaa, tuli se silloin tehtyä useaankin otteeseen. Tätä ei parane välista jättäen, vaikka mikä olisi.

2. Final Fantasy VI
Kieltäydyn kutsumasta peliä sen jenkkiläisellä nimellä. Peli oli viimeinen SNESille (ja pitkään aikaan myös Nintendon laitteille) julkaistu Final Fantasy -peli. Ja herranjestas mikä peli onkaan kyseessä. Square pisti kaikki kurvit suoriksi tätä peliä tehdessään, ja toi esiin hienon maailman, ja sympaattisia hahmoja, jotka toivat esille persoonaansa paljon paremmin kuin aiemmin. Harmi, ettei sarja vielä tämänkään myötä lyönyt itseään täysin lännessä läpi, koskapa Euroopan julkaisu jäi aikanaan tuttuun tapaan tekemättä.

3. The Legend of Zelda: A Link to the Past
Mitäpä tästä osaisi sanoa, mitä ei ole vielä sanottu. Zeldan muotti lyötiin tässä pelissä lopullisesti lukkoon, ja peli veti ääreensä väkeä kuin häkää. Olin aikanaan pelin pauloissa viikkotolkulla, ja vielä nykyäänkin nautin sen pelaamisesta.

 

[Wilbur wals]

Minun arvioni perustuu siihen mitä pelejä on VC:ta tullut ostettua jolloin näihin peleihin on toki ollut suurin mielenkiinto kyseisen konsolin valikoimasta. Eli omasta mielestäni lista on seuraava.

1.Super Mario World
Yksi kaikkien aikojen parhaista tasoloikista

2.Legend of Zelda: Link to the past
Tässä pelissä minusta kaikki kohdallaan varsinkin kun otetaan alustan vanhuus. Grafiikka,musiikki,tarina,Hyrulen maailma ja Puzzlet. Kuuluisan Oot esikuva kyseessä.

3.Super Metroid
Taas mielestäni yksi huippu peli joka tunnelmaltaan ja toiminnaltaan ihan 16-bittisten pelien aatelia. Musiikit ja tunnelma alustaan nähden kyllä ihan huippuja. Niin kuin myös kenttäsuunnittelu Samusin erikois kykyineen.Vieläkin harmittaa että tuo uusin 2-D Metroid meni 3DS:lle eikä Switchille.

 

[Turjake]

Tämä on ihan helvetin vaikea, koska laite on täynnä kivikovia pelejä, joita tulee pelailtua vielä näinäkin päivinä hymyssä suin. Tekee pahaa jättää täältä muutama ikisuosikki pois, mutta minkäs teet, tämä on vakavaa.

Super Metroid
Peli, jonka läpipeluun pitäisi kuulua jokaisen pelifirman rekrytointivaatimuksiin. Aivan fantastisesti suunniteltu peli alusta loppuun. Ikimuistettavia kohtauksia läjäpäin tarjollaan sellaisella syötöllä että huh huh. Läpipeluussa ei kauan nokka tuhise, ellei itse niin halua, ja se on hienoa se. Jokaisen power upin kohdalla tulee sellainen ilon ja nautinnon tunne ettei muusta väliä. Täyttä timanttia.

Chrono Trigger
Eli JRPG niille, jotka vihaavat JRPG:itä. Aivan mieletön videopelipläjäys, joka näyttää keskisormea genrensä vakiintuneille vamma-ominaisuuksille. Peli rullaa nätillä temmolla läpi seikkailun eikä tylsistä tai huonoista hetkistä ole tietoakaan. Musiikki on fantastista, taisteleminen kiinnostavaa (siis JRPG:ssä, käsittämätöntä?) ja pelilläkin on kestoa vain sellaiset reippaat 20 tuntia, mikä sopii itselleni paremmin kuin hyvin. Silti pelissä on tunnetusti mammuttimainen määrä koettavaa ja nähtävää aina sivutehtävistä useisiin loppuratkaisuihin.

Megaman X
Paras Megaman. Olen valmis tappelemaan tästä. Nostaa perus Megiksen konseptin uudelle levelille ja tekee kaikesta ysärimpää ja edgympää mikä sopii pelin luonteeseen täydellisesti. Voi juku mitkä musat. Voi juku mikä meno.

 

[Xylitol]

Chrono Trigger
taisteleminen kiinnostavaa

En nyt lähde väen vängällä väittämään vastaan, mutta oman edeltävän viestini huomioon ottaen olisi tosi kiinnostavaa kuulla, mikä teki Chrono Triggerin taisteluista niin jännittäviä sellaisen näkökulmasta, joka kutsuu itseään JRPG-vihaajaksi(?).

 

[Tingle]

Itse pidin paljon mekaniikasta, jolla vihollisten sijoittuminen ruudulla vaikutti hyökkäysten tehoon. Chrono pystyi sivaltamaan suorassa nököttäneet vihut laakista kumoon huhheijaa! Harmi, että mekaniikka unohtui pelin edetessä.

Chrono Trigger on tosiaan mainio klassikkopeli, joka keskittyy enemmänkin välttämään pahoittamasta kenenkään mieltä, kuin tekemään mitään erinomaisen hyvin. JRPG niille, jotka vihaavat JRPG:itä.

 

[Xylitol]

Itse pidin paljon mekaniikasta, jolla vihollisten sijoittuminen ruudulla vaikutti hyökkäysten tehoon. Chrono pystyi sivaltamaan suorassa nököttäneet vihut laakista kumoon huhheijaa! Harmi, että mekaniikka unohtui pelin edetessä.

Olin itsekin tuosta innoissani, kunnes tajusin, ettei omien hahmojen sijaintiin tappelussa voinut vaikuttaa mitenkään ja vihollistenkin liikkeet tietyn setpiece-tappelun aikana (pelissähän kun ei satunnaisvihuja lainkaan ole) oli täysin purkitettuja. Käytännössä siis vaan valkkasit listasta sen kyvyn joka sillä hetkellä toimi mahdollisimman moneen, tai odotit pikku hetken että joku vihu liikkui ennalta-arvattavasti tulilinjalle. Ja kuten todettua koko hommalla ei myöhemmin pelissä edes ollut sitäkään merkitystä kun koko ruudulle osuvat kyvyt tulivat kehiin.

 

[Turjake]

En nyt lähde väen vängällä väittämään vastaan, mutta oman edeltävän viestini huomioon ottaen olisi tosi kiinnostavaa kuulla, mikä teki Chrono Triggerin taisteluista niin jännittäviä sellaisen näkökulmasta, joka kutsuu itseään JRPG-vihaajaksi(?).

Lähinnä se, että tappeluissa pitää olla aika varpaillaan ja keskittyä siihen mitä oikeasti tapahtuu. Sen sijaan, että toisella kädellä rämpyttäisi peliohjainta ja toisella kädellä hakkaisi jotain muuta (?!) ja silmät kuikuilee jonnekin ihan muualle kuin telkkarin ruudulle, niin Chrono Trigger vaatii jokseenkin nopeaa ajatuksenjuoksua ja päätöksentekokykyä. Samalla annetaan hyviä mahdollisuuksia pienille riskiliikkeille. Tappeleminen on nopeatempoista ja kaikenmoisia minuutteja kestäviä summonien välianimaatiota ym. ei muistaakseni ole laisinkaan. Kirsikkana kakun päälle paras tappelumusa ikinä.

Myönnettäköön tosin, että siitä on useampi vuosi kun Chrono Triggerin menin läpi, joten muistikuvat tappelutsydeemin hienouksien ja yksityiskohtien suhteen saattavat hieman heitellä miten sattuu. Sen tosin voin hyvillä mielin sanoa, että Marjo-roolipelien ohella Chrono Triggerissä on viihdyttävin combat mitä olen roolipeleissä nähnyt.

 

[Loota]

Konsolin parhaan tasoloikan titteli on todella kilpailtu tapaus, mutta se menee mielestäni Donkey Kong Country 2:lle. Peli on mekaniikoiltaan äärimmäisen sulava ja responsiivinen, mikä tekee pelin haastavasta kenttäsuunnittelusta erittäin nautinnollisen seinän pään lyömistä varten ja tarjoaa alusta loppuun monipuolisia ja kiinnostavia haasteita. Pelin tapa käsitellä salaisuuksia on vieläkin vertaansa vailla, jonka puolesta puhuu se, että joka ikisen Kremcoinin ja DK-kolikon löytäminen ja kerääminen tuntuu yhtä hyvältä kuin palkan ilmestyminen tilille. Taustalla tietenkin pauhaa legendaaristakin legendaarisempi soundtrack, mikä tekee kokemuksesta unohtumattoman.

Super Metroid saattaa tuntua vähän tönköltä kun pelin pariin palaa uudempien osien pelaamisen jälkeen, mutta jotenkin kierosti se kuitenkin toimii eri hyvin tässä äärimmäisen tunnelmallissa seikkailussa tuntemattomaan. Tätä tunnelmaa ei voi kyllikseen korostaa, sillä pelin yksinäinen ja vähän pelottavakin ilmapiiri sekä odottavaa tunnelmaa luova ambienttinen soundtrack on combona niinkin täydellisen toimiva kuin naama ja nenä tai pizza ja ananaksen puute. Pelin laaja ja labyrinttimainen maailma saattaa olla välillä vaikea navigoida, mutta progression tunne ja jatkuva fiilis, että nurkan takaa saattaa löytyä mitä vaan on niin hyvin toteutettu, että on vaikea lannistua.

...sitten tulikin sellainen fiilis, että voisi kokonaan jättää kolmannen pelin nimeämättä, koska Chrono Trigger ja Final Fantasy VI on vieläkin pelaamatta. Olisin Zeldan siihen heittänyt, mutta itselläni ei ole kuitenkaan mitään erityistä rakkaussuhdetta siihen niin ajattelin jättää listani näihin kahteen peliin, joista todella välitän.

...kunnes tuli mieleen, että voisin kuitenkin heittää Donkey Kong Country 3:lle kunnianosoitusäänen hheh

 

[bËst]

Super N:ää jos markkinoimaan lähtisin niin line up olisi seuraavanlainen: Joskin rehellisyyden nimissä totean, että petollisen tuntematon konsoli itselleni lähinnä sen vuoksi että ainoa Nintendon pääsarjan konsoli, jota EN ole ikinä omistanut.

1. Donkey Kong Country 2
- Paransi ykkösosaan nähden valtavasti ja muutenkin pidän sitä edelleen parhaana DKC-sarjan osana, vaikka Tropical Freezeen suunnattomasti rakastuinkin. Collectingiä, laadukasta tasohyppelyä, hyvät mekaniikat ja ajattomat grafiikat. Puhumattakaan Animal Companioneista, jotka on peliin istutettu todella laadukkaasti. Ehdottomasti kultamitalin arvoinen keulakuva

2. Super Mario World
- Aika obvious mainstream picki tämä. En pitänyt tästä yhtä paljon kuin SMB3:sta, mutta silti erittäin laadukas kokonaisuus. Paransi muutamia asioita ja toi Mariomaailmaan Yoshin, joka on tavalla tai toisella jäänyt elämään siitä asti, mistä otetaankin kunnon aasinsilta seuraavaan peliin joka on...

3. ... Yoshi's Island.
- Ihan ehdottomia kestosuosikkejani paitsi SNES -pelinä, niin myös Mario-pelinä. Pidän sitä edelleen parhaana Yoshi-teemaisena pelinä. Pelissä on paljon onnistumisia ja seikkailun tuntua. Ylisöpö maailma tekee pelistä lisäksi ihanan kevyen lähestyttävän ikään katsomatta, jos ei ällötys iske vanhemmalla iällä. Muistan myös ihastuneeni pelin bonus-systeemiin joka tuntui silloin erittäin tajunnanräjäyttävältä.

Teema on loppujen lopuksi itselläni hyvin Mariomainen. Mutta maailmaani vääristää se, että en tosiaan ko. konsolia ikinä omistanut ja nämäkin herkut olen pelannut läpi emulaattorilla / lainakonsolilla / virtual consolella. Metroidit, Zeldat, Chrono... muut mestariteokset ovat täysin korkkaamattomia. Tai jos eivät täysin, niin ainakin alle puolitiehen jäänyt mahdollisuudet pelata.

Toki on vielä laatua, kuten Street Fighter, Turtles etc. Mutta tuntuu huijaukselta markkinoida laitetta hyvien arcade porttausten kautta.

 

[Luffymcduck]

Pakko laittaa jaetulle ykkössijalle...

1. Donkey Kong Country 2, Super Mario World (& Knuckles)
Joku on taannoin saattanut nähdä jäätävän hypetysarvosteluni DKC2:sta edesmenneessä NC:ssä, eikä mielipiteet ole viimeisen kymmenen vuoden aikana juurikaan muuttuneet. Todella sulavat kontrollit, monipuolinen kenttäsuunnittelu hienoilla teemoilla ja David Wisen jumalainen soundtrack takaavat paikan henk.kohtaisessa TOP10 pelit ikinä-listallani.

SMW on rautaa sekin: valtava määrä kätkettyjä uloskäyntejä, hyvät mekaniikat (kilpien heitto ylöspäin on parasta) ja silkka pelaamisen riemu tekevät tästä neronleimauksesta kaikkien aikojen parhaan Mario-pelin.

2. Yoshi's Island
Aikoinaan ehdoton suosikkipelini ja vaikka moni teos onkin mennyt ohi, on YI edelleen yhtä kova sana kuin vuonna 2002, kun ensimmäisen kerran sitä pelasin. Piirrosgrafiikat ovat mainiot, munien viskominen hauskaa eikä Baby Marion itku ikinä raastanut hermojani (tuntuu olevan monelle isompi ongelma).

Tuossa ehdottomat suosikkini. SNES-kirjastoa on tullut jonkin verran koettua vuosien varrella. Ehkä lähivuosina vihdoinkin pelaan myös Chroni Triggerin ja Final Fantasy 6:n läpi (Super Mario RPG ja Earthbound on jo koettu). Sitten on pelejä kuten Super Metroid ja Zelda A Link to the past, jotka ovat toki hienoja pelejä, mutta joiden myöhemmät osat ovat olleet enemmän mieleeni.

 

[retropälli]

Super metroid, crono trigger ja donkey kong country 2 on kattava paketti. Contra 3, super mario kart, zelda alttp heti näiden jälkeen ja lukuisat muut myös.

 

[Maisa93]

Mun valinnat parhaista Snes peleistä perustuu niihin nimikkeisiin mitä vc peleinä tullut ostettua ja pelailtua.

1 Super Mario world
Kuuluu parhaimpien 2d tasoloikkien joukkoon Ja oli ensimmäinen 2d Mario mitä on tullut pelattua.

2 Final Fantasy VI
Oli ensimmäinen Final Fantasy jota tuli aikoinaan pelattua. Ja samalla yksi mun suosikkeja koko sarjassa. Peli sisältää laajan,mutta kiinnostavan hahmokaartin, hyvän tarinan ja erinomaisen soundtrackin.

3 Earthbound
Earthbound tuli valittua tähän siitä syystä,että se on tullut 2 kertaa putkeen tullut pelattua läpi. Ja olihan pelissä myös hyvä omanlaisensa tunnelma.

 

[Loota]

Näillä näkymin kolmen kärkeen olisivat pääsemässä Yoshi's Island (8 ääntä), Super Metroid (7 ääntä) ja Donkey Kong Country 2 (6 ääntä) ja perässä roikkuu parikin peliä viidellä äänellä. Nyt olisi siis vielä aikaa käydä antamassa omat äänensä jos ei ole niin tehnyt tai muuttaa omiansa jos on tullut toisiin aatoksiin, mutta päivän parin päästä siirrytään taas seuraavaan konsoliin.

 

[Rush]

Aika tasohyppelypainotteinen top3. Ymmärrettävää sinällään, olihan se aika dominoiva genre ja omaa kasan hyviä pelejä. Itse haluaisin sisällyttää ainakin yhden muunkin genren monipuolisuudeksi.
Mutta eipä nuo kolme onneksi aivan identtisiäkään ole että hmm...

 

[Mr. X]

Super Metroid
Paras 2D-Metroid.

Super Mario World 2: Yoshi's Island
Paras 2D-Mario.

Chrono Trigger
Paras 2D-Final Fantasy.

 

[Myy100]

The Legend of Zelda: A Link to the Past

Super Metroid

Super Mario World

 

[Kuruwin]

SNES on kyllä niin tunnettu RPG peleistään että listalla pitäisi olla joko Chrono Trigger tai FF6.

 

[Andyliini]

Henkilökohtaisesti en ikinä lämmennyt Chrono Triggerille (enpä sitä kovin pitkään jaksanut pelatakaan). Final Fantasy VI sen sijaan on yksi parhaista JRPG:stä ikinä, se jos mikä ansaitsisi paikkansa listalla.

 

[Tomaattimies]

Lyhyestä virsi kaunis:

Zelda A Link to The Past

Super Castlevania IV

Super Star Wars

 

[Loota]

Olisihan se sinällään sääli nähdä lopullisen listan sisältävän saman genren tyyppisiä pelejä, mutta näillä näkymin A Link to the Past olisi kipuamassa Donkey Kong Country 2:n ohi kolmen kärkeen genrevalikoimaa monipuolistamaan. Itseäni tuo yksipuolisempi kärki ei varsinaisesti olisi haitannut, mutta nyt sen sijaan aloin kärsimään kun näen DKC2:n tippuvan ja Yoshi's Islandin pysyvän listalla ;-;