Käytät vanhentunutta selainta. Selaimesi ei mahdollisesti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Skies of Arcadia taitaa olla ainoa pelaamani Dreamcastin peli. Oikeasti tästäkin pelasin GameCuben version, mutta se on hyvä peli joten annan äänen sille, kjeh kjeh.
Heikoimmalla Spede-imitaatiolla sanon että Dreamcast on nimittäin sangen hyvä konsoli. Oman aikansa Wii U jäi ylivoimaisen kilpailijan jyrän alle mutta se ei laitteen pelikokoelman loistavuutta huononna. Segan "last stand" konsolibisneksessä ja ensimmäinen kotikonsoli joka laittoi verkkopelaamisen mainstreamiin. Miksi ihmeessä täällä jollain vielä on hattu päässä? Pois päästä ja kättä lippaan niin kuin olisi jo!
Kolme peliä pitäisi vaan valita joten tästä lähtee...
Skies Of Arcadia
Yhdeksännen Final Fantasyn jälkeen kuningasgenren vanhat hyvät perinteiset yrittäjät on laskettavissa Dragon Quest VIII:lla ja nimenomaan Skies Of Arcadialla. Loistava japsiropeilu jossa hahmot ja ennen kaikkea pelimaailma ja sen teemat ovat ilahduttavalla tasolla. Muutama dungeon ketutti jo ilmestymisen aikana mutta siitä viis sillä peli on noin muuten aivan silkkaa timangia.
Soul Calibur
Peli joka näytti jo ilmestyessään yhtä hyvältä kuin nykypäivän kovimmat tappelupelit. Tämä oli aikoinaan se peli jolla pystyi egoilemaan Dreamcastin omistamisella sillä mitään audiovisuaalisesti Soul Caliburin tasolle pääsevää peliä ei ollut muilla konsoleilla mailla eikä halmeilla. Yksi genrensä kaikkien aikojen parhaista edustajista.
Shenmue
Jos Soul Calibur oli se peli mikä sai muiden konsolien ekskluilijaintoilijat kateellisiksi niin Shenmue oli sitten se jolla sai hämilleen myös ihan peleistä innostumattomat vääräuskoiset. Shenmuen kaltaista peliä ei oltu koskaan nähty ja tänä päivänäkin jaksaa hämmästyttää miten detaljirikas peli onkaan kyseessä raudalla joka on peräisin viime vuosituhannen puolelta. Yksi ikimuistoisimmista peleistä joka ansaitsee paikkansa historiassa.
Melkoinen lista eikä yhtään klassista shmuppia edes mahtunut listalle. Kertoo paljon konsolin pelivalikoiman piinkovasta tasosta.
Skies of Arcadia
Eeppinen ja mielenkiintoinen seikkailu, jossa piisasi tunnelmaa ja omaperäisyyttä yllin kyllin. Erityisesti pelin maailma ja hahmot ovat jääneet vahvasti mieleen. Laivataistelut olivat kiva erikoisuus. Välillä tosiaan vähän turhauttava dunskujen puolesta, kuten NK tuossa ylempänä mainitsikin.
Shenmue
Hävyttömän yksityiskohtainen tekele, jota pelatessa tuli vedeltyä yhtä jos toistakin virtuaalista kaapin vetolaatikkoa auki, jos sieltä vain sattuisi löytymään jotain mikä auttaisi pelin aikana... Peli on monellakin tapaa edellä aikaansa, ja täytyy vain nostaa hattua sille työn määrälle mikä tämänkin pelin luomiseen on käytetty. Ääninäyttely on tasoa legendaarisen huono.
Ikaruga
Ehkä vähän huijausvalinta, mutta väliäkö sillä. Aivan erinomainen shmuppi hyvällä twistillä. En ole koskaan oppinut pelaamaan tätä, mutta voi veljet että haluaisin.
Menikin vielä tasapeliksi tämä taisto niin äänestys on avattu tasapelissä olevien pelien kesken, käykää tiputtamassa äänenne. Kahden päivän päästä siirrytään eteenpäin.
Kakkosplege, tuo myyntikeisari vailla vertaa jolla ensi kertaa mystisen hienoja DVD-levyjä katsoin ja tunsin elokuvan next-genin luissa ja ytimissäni. Pelejäkin tälle monoliitille tuli enemmän kuin laki sallii ja löytyypä sieltä muutama aikamme ikiklassikko joita ilman peliala olisi varmaankin aika erilainen minä me sen tänä päivänä tunnemme. Tässä omat kolme suosikkiani ja tälläkin kertaa oli vaikea jättää suursuosikkeja listan ulkopuolelle...
Shadow Of The Colossus
Moderni klassikko jota odotettiin pitkään ja hartaasti ja joka täytti kyllä ruutunsa paremmin kuin hyvin. Minimalistista mutta samalla niin uskomattoman kaunista tarinankerrontaa hulppeissa maisemissa. Peli täynnä melankoliaa mutta kun sen melankolian päälle ripotellaan jatkuvasti kimalletta ja tähtipölyä, ei homma mene liialliseksi synkistelyksi. Uskomaton peli jota pelatessa sitä aikoinaan tajusi kuinka hienoja asioita videopeleissä voikaan saada aikaan jos fokus otetaan pois massojen miellyttämisestä.
GTA: Vice City
Miami Vice on kaikkien aikojen televisiosuosikkini joten ei ole yllätys että pidän Vice Citystä kuin kasarijuppi valkoisesta jauheesta penthousessaan konsanaan. Vice City paransi monellakin osa-alueella moderniksi klassikoksi ja mittatikuksi noussutta edeltäjäänsä ja se teki sen samanlaisella pilkkeellä silmäkulmassa mikä oli erittäin hieno asia sillä tämäkin peli oltaisiin voitu vetää otsa kurtussa ja vakavalla naamalla. Huikea soundtrack ja ikimuistoinen pelimaailma ja mikä tärkeintä, erittäin loistava videopeli kaiken kaikkiaan.
Pro Evolution Soccer 6
PS2-peli johon upotin eniten pelitunteja ja viihdyin jokaisen tunnin aikana. Olin jo entuudestaankin kova PES-sarjan ystävä ja kun loistelias kuutososa iskeytyi markkinoille, olin aivan myyty. Edellisiin osiin nähden saatiin jällen vuosipäivitystyyliin pieniä mutta niin suurelta tuntuneita harppauksia jotka veivät peliä entistä lähemmäs täydellistä jalkapallopeliä. Armeijassa viettämäni jälkimmäinen puolivuotinen meni käytännössä päivittäin noin 4-5h Pro Evoa pelaten joten siksi en voi kuin suositella asepalveluksen suorittamista kaikille. Saa aivan rauhassa pelailla uskomattoman hienoja pelejä mainiossa seurassa useita tunteja päivässä. Tämä peli oli myös ensimmäinen nettimoninpelini PS2:lla.
PS2:n pelikirjastoon lukeutuu paljon suosikkipelejä, että täytyi tarkkaan miettiä, mitkä valitsisin. Tässä ovat kolme parasta:
Ratchet & Clank 3
Ykkös ja kakkososa ovat myös miellyttäviä, mutta tämä on sarjan parhaita pelejä. Tässä riittää toimintaa ja haasteetkin on sopivia.
GTA: San Andreas
Konsolilla eniten pelattu. En perustele muuta kun että on paras peli.
Burnout 3: Takedown
Ensi kerralla ei kauheasti kiinnostanut, mutta haasteet alkoivat herättämään intoa ja siitä se sitten lähti. Kilpa-ajoja ja romua tulee kisan aikana.
Metal Gear Solid 3
Aivan loistava toimintaseikkailu. Stooriltaan ihanan simppeli ja ytimekäs ylimenevän kakkosen ja myötähäpeää herättävän nelosen välissä. Viidakossa hiippaileminen on miehekästä ja peli tarjoilee aika paljon kokeilunvaraa ja semmosta niin. HD-version myötä tästä pystyy nauttimaan ilman irvistelyjä myös herran vuonna 2017.
Devil May Cry 3
Turpaanvetopelien ehdoton kuningas. Supermälsän kakkososan jälkeen DMC3 vetää turbovaihteen silmään ja meininki on juuri sopivan kahelia. Tosi hauska peli.
Silent Hill 2
Kertakaikkiaan järkyttävä videopeli, jonka tarina on edelleen videopelien historian kovimpia. Kuumottava, raastava ja ahdistava kokemus. Mutta silleen hyvällä tavalla, kyllä te tiiätte.