Fintendon GOTY-gaala 2020

[Genkku]

Toimituksen erikoismainintojen jälkimainingeissa avataan myös foorumilaisille ketju. En jaksa tällä kertaa laskea scorea, kun viimeksikin tuli niin monta tasuria. Saa käyttää oheisia kategorioita tärppeinä, tai sitten nostaa jotain muita pelattuja pelejä esille. Aika monta peliä lykättiin koska current world events, mutta PS5 ja Xbox Series saatiin silti kauppoihin, mutta ei välttämättä kaikkien koteihin.

Vuoden PC-peli
Saa äänestää myös multiplattareita.

Vuoden Xbox One / Series X -peli
Tuliko Xboxille muitakin pelejä kuin Gamepassin kautta? Saa äänestää myös multiplattareita.

Vuoden PS4 / PS5 -peli
Ghost of Tsushima, FF7, Miles Morales vai kenties PS5:n Demon's Souls?

Vuoden Switch-peli
Animal Crossing, Mario Kart Live, Age of Calamity, Pikmin 3 Deluxe vai joku indieyllättäjistä?

Vuoden indie
Hadeshan tämän voittaa... Vai voittaako? Ei haittaa, vaikka pelin julkaisijana olisi esim. Ubisoft tai Microsoft, kunhan peli ei mielestäsi yllä AAA-luokitukseen pelin keston, kehityskustannusten tai tiimin koon perusteella.

Vuoden moninpeli
Mikä peli vei elämästäsi erittäin paljon mukavia pelitunteja verkossa tai kotisohvalla kimpasssa pelatessa, kilpaillen tai huvin vuoksi?

Vuoden persoona
For the lulz. Fanitatko suuresti esim. jotain esports-koutsia, striimaajaa, devaajaa tai PR-henkilöä? Kuka nousi esille positiivisessa valossa 2020?

Vuoden yllätys
Odotitko jotain peliä kuin kuuta nousevaa, mutta se osoittautuikin vielä paremmaksi? Nauroitko partaasi pelin X ennakkomatskuille ja peli osoittautuikin loistavaksi? Tähän kategoriaan saa vuodattaa ilon ja yllätyksen kyyneleitä. Huom! Voit myös antaa palkinnon esim. DLC-paketille, pelialan ilmiölle, yritykselle tai organisaatiolle, joka on saavuttanut jotain merkittävää 2020.

Vuoden pettymys
Saiko jokin peli sinut haluamaan rahojasi takaisin heti ostamisen ja pelaamisen jälkeen? Odotitko suuria, mutta saitkin vaan keskinkertaista tusinaa? Haavat auki ja kirjoittamaan tämän pelin nimi tähän kategoriaan, perusteluiden kanssa siis. Huom! Voit myös antaa palkinnon esim. DLC-paketille, pelialan ilmiölle, yritykselle tai organisaatiolle, joka oli otsikoissa.

Vuoden paras videopeli
Alusta on vapaa.

---

Kategoriat kopioitavaksi:
Vuoden PC-peli
Vuoden Xbox-peli
Vuoden Playstation-peli
Vuoden Switch-peli
Vuoden indie
Vuoden moninpeli
Vuoden persoona
Vuoden yllätys
Vuoden pettymys
Vuoden paras videopeli

 

[Hynät/Rahat & Ruplat]

Vuoden PC-peli
Halo 3. Microsoftin Bill Spencer toimitti vanhan klassikon parempana kuin koskaan.

Vuoden Xbox One / Series X -peli
Game Pass. Täysin ylivertainen palvelu.

Vuoden PS4 / PS5 -peli
The Last of Us II. Muita pelejä en Ps4:llä tänä vuonna pelannut loppuun asti.

Vuoden Switch-peli
Hades. Vitsin köyhän pelivuoden pelastus.

Vuoden indie
Bugsnax. Omalaatuinen, hauska ja hyvin kirjoitettu seikkailu Snacktoothin saarella.

Vuoden moninpeli
Apex Legends. Paras Battle Royale ja muutenkin hyvä räiskintä. Kunniamaininta Halo 3:n kampanja kolmen kaverin kera.

Vuoden persoona
Supergiant Games kokonaisuudessaan.

Vuoden yllätys
Bill Spencer ostaa Bethesdan. Kiitos Bill.


Vuoden pettymys
Vuosi 2020 ja se yks firma joka myy kolmen .romin uusintajulkaisua 60e:lla ja keinotekoisesti rajoittaa kyseisen kokoelman saatavuutta. Puhun tietysti yhtiöstä nimeltä Dindendo.

Vuoden paras videopeli
HALO 3. John Halon saaga sai arvoisensa päätöksen. Tavallaan minua vähän harmittaa, että jatkoa ei seuraa.... ellei se sitten saavu vaikka elokuvan muodossa.

 

[Rush]

Ainoa uusi peli, jota pelasin, oli Spiritfarer. Se oli ihan hyvä, tykkäsin.

Katsellaan Hadesta ehkä ensi vuonna kun hype on laantunut.

Vuoden yllätys
Microsoft osti smash.gg:n

Mielestäni hyvä uutinen, ja odottamaton sellainen. Pari kk takaperin huhuttiin jo smash.gg:n kaatumisesta, mikä olisi ollut erittäin iso takaisku ei ainoastaan Smashin kilpaskenelle, mutta myös monille muille tappelupeleille. Microsoftin myötä odotan vakaampaa tulevaisuutta ja ehkä hyviä muutoksiakin: kuten mobiilisovellus.

Vuoden pettymys
Nintendo

Voisiko tämä jästipäinen japanilainen reliikki viimein lopettaa kusemasta OMIEN faniensa ja kuluttajiensa pakkeihin? Viittaan nyt siis viimeaikaisiin tapahtumiin, jossa Nintendo kielsi ensin Smash-turnausta peluuttamasta Meleetä (mikä johti koko turnauksen peruuntumiseen, myös Ultimaten osalta), ja sen jälkeen vielä striimaamasta Splatoon-turnauksen finaalipelejä koska joukkueet protestoivat, varsin asiallisesti, muuttamalla nimimerkkinsä Melee-myönteisiksi. Aivan älytöntä touhua kaiken kaikkiaan, oli syy mikä tahansa. Ei ole mitään oikeutettua perustelua estää ihmisiä harrastamasta rakasta lajiaan, tai paskoa vaivaa nähneiden turnausjärjestäjien päälle. Kirsikkana kakun päällä Dindy oli ilmeisesti jälleen pyyhkinyt YouTubesta pelimusiikkeja.

Vuosi vuodelta rupeaa olemaan vaikeampi käsittää, miten pelitalo saa edelleen tehdä kiusaa omalle kuluttajakunnalleen ja estää omia innokkaimpia fanejaan nauttimasta hyvistä asioista, ja silti selvitä kuin koira veräjästä. Nintendo on tärkeä osa henkilökohtaista historiaani ja haluaisin ajatella yhtiöstä hyvää, minkä vuoksi olenkin niin valtavan pettynyt erityisesti heidän viimeaikaisiin päätöksiin. Jos he eivät kunnioita pelaajia, ei meidänkään pitäisi kunnioittaa heitä.
Enkä vaadi tai edes odota että Nintendo tukisi Meleetä millään lailla. Toivoisin vain että he eivät olisi aktiivisesti esteenä.

#FreeMelee ja haista paska, Nintendo

 

[Mewna]

Vuoden PC-peli
The Dark Pictures Anthology: Little Hope tai Amnesia: Rebirth. Uskaltauduin tänä vuonna pelaamaan useampiakin kauhupelejä, joista nämä kaksi saivat sukat pyörimään jaloissani. Vaikea päättää kumpi on parempi, mutta vaaka saattaa kallistua The Dark Pictures Anthology: Little Hopen puoleen.

Vuoden Switch-peli
Vampire: The Masquerade - Shadows of New York. Vampire: The Masquerade -roolipelisarja on yksi suurimmista intohimoistani, joten tämä teos kyllä osui ja upposi, vaikken ole suuri visual novel -genren fani.

Vuoden indie
Melkein kaikki pelaamani tekeleet ovat olleet indiepelejä. En pysty laittamaan niitä paremmuusjärjestykseen.

Vuoden moninpeli
Fall Guys. Pelasin sitä noin viisi tuntia silloin kun se julkaistiin, ja olihan se ihan hupaisaa hassuttelua.

Vuoden yllätys
Paradise Killer. Pelatessani Paradise Killerin demoa en uskonut ihastuvani kyseiseen teokseen, mutta ihastuinpas kuitenkin!

Vuoden pettymys
Olen pettynyt, koska tänä vuonna ei julkaistu yhtään ”elämää suurempaa vautsivauihqsuperdooperjeejee -peliä”. Parempi onni ensi vuonna.

 

[bËst]

Tuohon pettymykseen annan täyden komppauksen Rushille. Ja ymmärtääkseni koko show tästä meleen boikotoinnista lähti liikkeelle siitä, että yksityishenkilö on tehnyt Meleelle varmemmin toimivan online -ympäristön (slippi) kuin Nintendon on firmana kyennyt yhdellekään omalle pelilleen luomaan.

Eli joku henkilö on pitänyt pinnalla 2002 -vuoden peliä, jolla takuuvarma Nintendon lisenssi. Sitä kautta koko melee vaikuttanut paitsi Nintendon markkinointiin positiivisesti niin väitän sen vaikuttaneen myös aikaisemmin Brawlin ja Smash 4:n myynteihin positiivisesti äärimmäisen suurella prosenttiosuudella. Puhumattakaan sitten Ultimatesta. Ilman pohjaa, tuskin olisi sceneäkään kun Nintendo ei siihen halua itsenäisesti panostaan.

Nintendo on kaikessa nerokkuudessaan jämähtänyt 1990-luvulle. Tuki esportsiin, streamaamiseen, HC-pelaamiseen, Speedrunnaamiseen ja muuhun pelaamiseen panostamiseen on hyvin lähellä nollaa. Jopa miinuksen puolella.

Ja lisätään päälle vielä tämä kyseinen vuosi, kun jengi on syysflunssan pelossa pysytellyt kotonaan ja kaikki livetapahtumat on peruttuna, niin tällainen toimiva online -ympäristö on monen peligenren henkireikä ja mahdollisuus vuorovaikuttaa oman harrastuksensa kautta. Niin juuri tähän ajankohtaanhan Nintendon onkin ihanteellista laittaa parrua pinnojen väliin.

Eli Vuoden Pettymys.
- Nintendo

Ja koska muihin kategorioihin itselläni ei ole mitään järkevää laitettavaa niin korvaan kategoriat toistamalla tuon "vuoden pettymys"-kategorian ja vastaukseni niiden määrällä.

 

[Norsukampa]

Vuoden PC-peli
Vuosittainen Football Manager -ääni tähän.

Vuoden Xbox-peli
Ennen kuin se ilmestyi myös (kuulemma aika hyvällä porttauksella) Switchille, oli Ori and the Will of the Wisps ensimmäinen kerta kun Xbox Oneni käynnistin Cupheadin julkaisun jälkeen.

Vuoden Playstation-peli
Final Fantasy seiskan uusioversiota boikotoin kuin jengi Nintendoa konsanaan. TLOU 2:ta jaksoin sellaiset noin pari tuntia kunnes väsyin siihen kaikkeen masissynkistelyyn ja aina niin turruttavaan cinemaattisuuteen. Ghost of Tsushimaa en ikinä ostanut itselleni mutta kaverin kämppävahtina ollessa tuli hänen miesluolansa jättitelkkarista pelattua peliä ja oli kyllä komea... joskin sangen tylsä. Uuden PS5:n julkaisupelit olivat... no säästetään vähän myöhemmäksi.

Vuoden Switch-peli
Animal Crossing: New Horizons oli ihmeellisen kuivan Switch-vuoden odotettu kohokohta, ja se kyllä lunasti sille asetetut odotukset. Propsit myös yllättävän hyvin onnistuneelle Paper Mariolle.

Vuoden indie
Aloittelin tuossa pelailemaan peliä nimeltä Hades, juuri ennen kuin eräskin Cyberpunk 2077 ilmestyi viemään tunteja elämästäni. Peli vaikutti kaikkien kehujen arvoiselta tekeleeltä joten sen pariin palaan varmasti jatkossa.

Vuoden moninpeli
Hirveän vähän tuli pelailtua tänä vuonna ilmestyneitä moninpelejä, koska en striimaa enkä kilju striimatessani jolloin Fall Guys on pois kuvioista. Tony Hawk's Pro Skater 1+2 vie tämän pystin Animal Crossingilta saumattoman saarelle saapumisen mitalla.

Vuoden persoona
En normaalisti katso pseudohauskoja Youtube-naamoja jotka Zelda-julisteidensa edessä yrittävät päteä parhaansa mukaan peleistä, samalla kun ruudun täyttää meemihuumori ja överireaktiot. Scott The Woz onnistui kuitenkin mahdottomassa, ja hänen viikottainen videonsa tulee aina katsottua.

Vuoden yllätys
Laitetaan tähän niinkin uunituore tapaus kuin viime yönä julkistettu uusi Perfect Dark, joka onnistui olemaan shiny-Pokémonin kaltainen harvinaisuus; täysin puskista tullut pelijulkistus pelitapahtumassa. Peliltä en paljoa odota mutta on hienoa että Microsoft tekee jotain muutakin omistamillaan IP-nimikkeillä, kuin Forzaa, Gearsia ja Haloa.

Vuoden pettymys
Olen pahoillani vastarintaveljeni, mutta en halveksu mitenkään Nintendoa tällä hetkellä. Se on sijoittajapohjainen yritys, jonka ainoa tehtävä maailmassa, on tuottaa sijoittajilleen rahaa takaisin sijoituksistaan, eikä olla meidän kuluttajien mikään paras kaveri ja kun firman kassaa katsoo, on se onnistunut tehtävässään aika helvetin hyvin. Meleen joku kotikellarissa tehty nettikoodi? Kuvitelkaapa että olette kovalla työllä rakentaneet muutama vuosi sitten automallin joka myy kuin häkä ja on suosittu kuin mikä. Sitten jostain tulee amiksen autopuolelta juuri valmistunut finninaama, ja esittelee tätä teidän rakentamaanne autosarjaa oman, paljon sulavamman ja tehokkaamman koneistonsa kanssa. Kansa juhlii tätä kynäniskaa ja nauraa teidän tuotteelle. Ei muuta kuin käräjille ja nuoren nousukkaan uho hiljaiseksi. Sama pätee tuoreimpaan musiikkipuolen tubekohuun. Siellä on copyrightit ihan syystä musiikkikappaleiden perässä ja voit joko olla välittämättä, tai välittää mutta virallisten papereiden mukaan sinulla on täysi oikeus itse tekemiisi musiikkisävellyksiin kaikki hallintaoikeudet ja jos joku kerää Youtube-masseja sinun biisejäsi soittamalla ilman että saat penniäkään, varmasti harmittaisi. En ole mitenkään Nintendon puolella ja pidän itsekin lafkaa kivikautisena dinosauruksena mitä tulee nykypäivän standardeilla pelibisneksessä tekemiseen, mutta niin kauan kuin heillä on kaikkiin meidän mielestä tyhmiltä näyttäviin ilkitekoihinsa täysi laillinen oikeus, ei auta itku markkinoilla... niillä markkinoilla joilla Nintendo takoaa tällä hetkellä siis massiivista tulosta vaikka ei nettipelaaminen oikein toimi, ei GTA:t ja Call of Dutyt ilmesty konsolille, ei oikein pysty striimaamaan Switchillä, ei ole party chattia, ei ole hyvää online-palvelupuolta yms. jne. yms. Hienon miehen sanoin: niin tai näin, Nipa voittaa aina

Vuoden pettymys sen sijaan? Uusien konsolien julkaisuyksinoikeudet. Toisella niitä ei ollut yhden ainoaa ja toisella oli 11 vuotta vanha peli päivitetyillä grafiikoilla sekä heikko Super Mario 3D World -kopio. Surkeaa touhua eikä mitään isoja yksinoikeuksia ihan heti ole kummallekaan tulossa.

Vuoden paras videopeli
Kyllä se ääni on vioistaan huolimatta annettava Animal Crossing: New Horizonsille. Ei ole pelin ansiota että se ilmestyi juuri täydelliseen aikaan kun maailma ja allekirjoittanut itse tarvitsi eskapismia rentoihin ja stressittömiin maisemiin, mutta eipä olisi voinut parempaan kohtaan uusin AC osua. Switchin peliaikarohmuksi itselläni alle muutamassa kuukaudessa päässyt peli hurmasi, valloitti, ja siinä samalla myös paransi menoa aiemmista sarjan peleistä. Kunniamainnat aiemmin mainitulle Orille, Cyberpunkille sekä Streets of Rage 4:lle. Aika velikultia.

 

[Mr. X]

Hyvä Fintendon väki. Minun on tunnustettava, että aiempina vuosina olen vitsaillut ja nimennyt vuoden parhaaksi peliksi tuotteen, jota ei ole julkaistu sinä vuonna. Tänä vuonna haluan korjata tapani. 2020 julkaistiin eräs ensimmäisen persoonan toimintapeli, jota monet videopeliharrastajat on odottanut jo vuosia. Pelissä on upeat visuaalit, mahtavaa maailmanrakennusta ja muistettavat hahmot. Ääninäyttelijöiden joukosta löytyy elokuvatähti. Käsikirjoitus on aivan ikimuistoista. Tämän pelin takia kannatti todellakin investoida uuteen tietokoneeseen.

Puhun tietenkin videopelistä:


...
...
...


Halo 3 beibiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii! Master Chief on palannut viimeistelemään taistelun ja alienit saa maksaa hänen kyytinsä ampumisesta. Eikä unohdeta Master Chiefin uutta ystävää Arbiteria joka potkii perseitä yhtä kovaa kuin itse John Halo. Kannattaa pelaa nopee.

 

[Garo]

Vuoden comeback
Yli 20 vuotta siihen meni, mutta legendaarinen katumätkintäsarja sai viimein jatkoa Streets of Rage 4:n muodossa, eikä jättänyt kylmäksi. Graafinen tyyli käsinpiirrettyine hahmoineen ja yksityiskohtaisine taustoineen iskee täysiä, pelattavuus pysyy monin osin uskollisena, mutta mahdollisuudet vihollisten kimmotteluun seinistä, pompotteluun ilmassa ja kombomittari lisäävät hauskuutta ja syvyyttä entisestään. Mikä tärkeintä, soundtrack on edelleen huippuluokkaa, ehkä jopa sarjan paras, ja SoR1 vetää ohi korkeintaan nostalgian voimalla.

Vuoden yllätys
Isometrinen kuvakulma jos jokin on minulle peleissä välitön turn-off. Rogue Legacyn, Enter the Gungeonin, Robot Named Fightin, Dead Cellsin ja parin muunkin jälkeen olen myös alkanut potea roguelike-väsymystä. Edes Supergiant Gamesin kehutut soundtrackit eivät mielestäni ole niin kummoisia. Kaikesta tästä huolimatta Hades on jo ehtinyt nousta pelatuimpien Switch-pelieni joukkoon. Hubin päivitys, mieletön määrä dialogia, kiitettävä määrä pelityylejä ja tyydyttävä gameplay yhdessä jaksavat houkutella aina uuteen pakoyritykseen, vaikka vaihtelun puute huoneiden layoutien ja vihollisten suhteen onkin jo käynyt selväksi.

Vuoden vanha klassikko
Ennen heinäkuussa siintänyttä jatko-osaa tutustuin ensimmäistä kertaa Deadly Premonitioniin. Ulkoa käsin pelkältä "Niin huono että se naurattaa" -kuriositeetilta vaikuttanut peli paljastui teknisesti ja pelattavuudeltaan kömpelöksi (joskin yllättävän tyydyttäväksi), mutta hahmoiltaan ja tarinaltaan hupsuksi sekä kiinnostavaksi kokemukseksi, jonka myötä agentti York nousi nopeasti lempihahmojeni joukkoon.

Vuoden soundtrack
Jo alkuperäisen Xenoblade Chroniclesin soundtrack on kaikkien aikojen parhaita, joten kun päälle lisätään pari uutta bängeriä ja parempia versioita (miten) alkuperäisistä kappaleista, on Xenoblade Chronicles: Definitive Editionin soundtrack luonnollisesti vuoden paras. Muita vaikutuksen tehneitä olivat Streets of Rage 4, Final Fantasy VII Remake, Paper Mario: Origami King ja Hyrule Warriors: Age of Calamity.

Vuoden pettymys
Oman peliajan käyttö. Switch-kirjastossani on yli 20 peliä, joita en ole edes aloittanut. Jos lasketaan kesken jääneet, on määrä yli 30. Kaiken kukkuraksi moni näistä olisi lyhyt indie-rykäisy, jonka ehtisi kokea illassa tai parissa. Miksi siis en osaa suoda aikaa kiinnostavalta näyttävälle pelille, johon rahani käytin, vaan käynnistän taas kerran tuhansia tunteja syöneen cross-over-mätkinnän tai aivottoman musou-mätön? En tiedä, mutta yritän parantaa tapani.

 

[Manne]

Kuiva pelivuosi muine kiireineen on vaikuttanut omaankin pelitahtiin melko dramaattisesti, ja nopealla laskutoimituksella olen pelannut jopa kahta (2) tänä vuonna julkaistua peliä, ja niistäkin toinen on remasterointi, mutta annetaan nyt ne vähät äänet, joita voi antaa.

Vuoden yllätys

Paper Mario: the Origami King. Alun perin olin hieman kiinnostunut pelistä, tämän jälkeen innostus kuoli täysin ja loppujen lopuksi peli tuli ostettua heräteostoksena, kun silmiin osui kohtuulliseen hintaan. Vahvasti Sticker Starin traumatisoimana Color Splash jäi Wii U:lla väliin, mutta arvet 3DS-ajoilta olivat edelleen tuoreessa muistissa, joten odotusarvo ei ollut kovin korkealla, kun pelin aloitin. Ei Origami King TTYD/PM64-tasoa edes kutittele, mutta hyvällä omallatunnolla voin sanoa, että lähestulkoon läpipelanneena olen tykännyt pelistä paljon enemmän, kuin osasin kuvitellakaan. Olisi peliin käytetyn ajan voinut huonomminkin käyttää.

Vuoden pettymys

Nintendo. Liityn joukkoon urheaan. Reippaan viimeisen kuukauden aikana on tullut sellainen määrä kakkulia niskaan, että heikompaa hirvittäisi, ja mielestäni tämä loka on hyvinkin aiheellista. Aika kattavasti yo. kaverit ovat jo asiasta puhuneetkin, joten ei tästä esseetä tule, mutta sen verran on etenkin vuoden jälkipuoliskolla nähty kyseenalaisia ratkaisuja tältä pelialan fossiililta, että ei tätä enää viitsi katsoa täysin sormien läpi. Ne "rajalliset" Mario-kokoelmat riittävät taatusti kaikille halukkaille, ja sama meno käännetyn FE:n kanssa. On myös mukavaa, että yhtiö ajaa alas fanien "rakkaudesta lajiin"-projekteja tarjoamatta minkään sortin vaihtoehtoa saati omaa vastinetta, ja vaientavat vähintäänkin kyseenalaisin keinoin oppositionsa. Dialogi faniyhteisöjensä kanssa ei toki ole ennekään ollut Nintendon vahvuuksia, mutta tämä on jo pohjanoteeraus. Rehellisesti sanoen hieman toivon, että kärsitty mainevahinko alkaisi näkyä jo niissä sijoittajienkin salkuissa, koska fakta on se, että niin kauan kun konsolit ja pelit myyvät nykytahtiin, Nintendo jatkaa valitsemallaan tiellä. Joskus ne lojaaleimmatkin fanit kääntävät kelkkansa, jos skandaalia tulee skandaalin perään.

Muihin kategorioihin ei oikein olekaan sanottavaa. Annetaan vaikka puolikas piste Xenoblade: DE:lle soundtrack-kategoriassa, puolikas siksi että musat eivät ole varsinaisesti uusia ja ihmeellisiä tuotoksia, vaikka hyviä ovatkin.

 

[Genkku]

Siirretty osa viesteistä Nintendon johto -ketjuun.

 

[Kuruwin]

Vuosi meni aika pitkälti aikaisempia julkaisuja pelatessa niin vähän turhaa sinäällään mitään listaa väntää mutta heitetään nyt silti jotain

Vuoden PC-peli

Desperados 3 (pelasin pleikkarilla) Firman aikaisempi peli Shadow Tactics meni liian ärsyttäväksi nysväämiseksi koska kaikki viholliset olivat sijoitettu niin tiukkaan mutta tässä oli vähän löysempi ote sentään. Toki V-asteikolla pompattiin useamman kerran korkealle mutta ihan hyvät fiilikset pelistä kummiskin jäi. Vaikeustasoakin sai itse muokata mikä oli kyllä tosi kiva juttu. Jos tykkää tiimipohjaisista strategia peleistä niin kannattaa napata.

Vuoden Playstation-peli

Eiköhän tämä mene Nioh 2:lle mikä jatkaa aika pitkälti samalla linjalla kuin ykkönen mutta tuo joitain pieniä mutta hyviä muutoksia peliin. Kentät olivat kyllä edelleen pääsääntöisesti aika tympeän oloisia ja niitten ilmeeseen pitäisi kyllä seuraavassa osassa alkaa oikeasti alkaa panostaa. Muuten ihan jees, ihan jees.

Vuoden Switch-peli

No tämä on kyllä enemmin se "vuoden uudelleenjulkaisu" mutta heitetään se Rune Factory 4. Erillaisia rakennelmia oli kyllä pettymykseksi turhan vähän ja kivien grindaaminen ei ollut yhtään kivaa mutta muuten (jos ei nyt pikku vikoja lasketa) oikein passeli kevyt RPG/farmipeli. Pitää kyllä mainita että pelasin vain ensimmäisiin lopputeksteihin asti joten tarinaa olisi vielä ollut reilusti jäljellä.

Vuoden paras videopeli

Näistä aikaisemmin mainituista ei yksikään ole sellainen jonka vielä erikseen nostaisin pöydälle joten vuoden paras videpeli titteli menee Umineko Episoodi ykköselle. Ykkös episodi on kyllä aikamoista tykitystä ja jos paljastuu että tarina myöhemmin lässähtää niin kyllä tämän ensimmäisen episodin takia kannatti jo sarjaan tutustua (jäänyt kolmos episodin peluu tässä vähän pahasti tauolle) Hyvää musiikkiakin on irronnut kuuneltavaksi.

Vuoden pettymys

.........

Vuoden yllätys

Vuoden positiivisin yllätys tapahtui tässä ihan äskettäin ja tästä jo toisessa aiheessa mainitsin. Vuoden yllättäjänä siis oli että sain vähän peli intoa heräteltyä 3DS:n kautta ja samalla löysin itse laitteenkin uudestaan. 3DS on jäänyt tässä aikalailla unholaan kun ei sitä ole kotona viitsinyt esille vetää mutta ehkäpä tässä aloitan jotain projekteja sillä ihan kotonakin.

Jos ei näin niin vähintään porukoilla vierrailessa saa ehkä pari peliä vuoteen mahdutettua sitä kautta, ja backlogia pienennettyä. Enemmän rakkautta 3DS ansaitsisi.