Fintendon GOTY-gaala 2018

[Genkku]

Laitetaan taas pystyyn vuoden lähestyessä loppuaan, kiitos NK:lle viime vuoden ketjusta, josta copystesin likaisesti. Karsin myös jotain genrekohtaisia kategorioita, kun ne eivät oikein innostusta viimeksi herättäneet. Lisäksi joihinkin kategorioihin voi myös äänestää jotain peliaiheista tapahtumaa tai henkilöä.

Äänestysaikaa 4.1.2019 asti.

Ohjeet:
1. Lihavoi äänestämäsi valinta perusteluissasi, niin ääntenlasku on helpompaa ja soljuvampaa vaikka mainitsisit muitakin pelejä pohdinnoissasi.
2. Vain vuoden 2018 aikana täällä kylmässä pohjolassa julkaistut lasketaan mukaan äänestykseen, eli esim. 2017 Japanissa ja 2018 Euroopassa ilmestynyt peli hyväksytään.
3. Saa ja pitää äänestää muitakin kuin Nintendon pelejä (ollaanhan kuitenkin Yleinen peliaiheinen keskustelu -osiossa), joten älä pelkää pohtia laatikon ulkopuolelta vaikka Fintendon foorumeilla ollaankin.
4. Äänestä mielellään vain pelejä, joita olet itse pelannut.
5. Muista perustella valintaa edes parilla lauseella. Tylsää lukea vain listauksia, koska niistä ei saa aikaan keskustelua tai irti syytä että miksi ko. valinta nyt sattuu olemaan se vuoden paras. Tasapelin sattuessa parhaiten perusteltu peli voittaa ko. kategorian.

Kategoriat ovat seuraavat:

Alustakohtaiset:

Vuoden PC-peli
Master race on master race. Saa äänestää myös multiplattareita.

Vuoden Xbox One -peli
Microsoftin vuosi oli jälleen laiha yksinoikeuspelien suhteen, mutta sieltäkin varmasti jokainen laitteen omistava osaa suosikkinsa poimia. Saa äänestää myös multiplattareita.

Vuoden PS4-peli
Sonyn laitteelle julkaistiin mm. Spiderman ja God of War, onko voittaja toinen näistä tai jokin muu? Saa äänestää myös multiplattareita.

Vuoden Switch-peli
Ei Marioa ja Zeldaa tänä vuonna, mutta sen sijaan Switchille julkaistiin mm. Bayonetat 1 ja 2, Octopath Traveler, Octo Expansion, Xenoblade-laajennus, Monster Hunter ja loppuvuodesta Pokémon Let's Go ja Smash. Vai löytyykö paras peli indieleiristä?

Vuoden käsikonsoli- tai mobiilipeli
Lasketaan tähän 3DS-, Vita- ja älypuhelinpelit, ei siis Switch-pelejä, jotta olisi vähän haastavampi valinta.

Erikoiskategoriat:

Vuoden indie
Etenkin Switchille ilmestyi niin monta erinomaista indiepeliä, että pitäähän niillekin kategoria löytyä. Ei haittaa, vaikka pelin julkaisijana olisi esim. Ubisoft tai Microsoft, kunhan peli ei mielestäsi yllä AAA-luokitukseen pelin keston, kehityskustannusten tai tiimin koon perusteella.

Vuoden moninpeli
Mikä peli vei elämästäsi erittäin paljon mukavia pelitunteja verkossa tai kotisohvalla kimpasssa pelatessa, kilpaillen tai huvin vuoksi?

Vuoden persoona
For the lulz. Fanitatko suuresti esim. jotain esports-koutsia, striimaajaa, devaajaa tai PR-henkilöä? Kuka nousi esille positiivisessa valossa 2018?

Vuoden yllätys
Odotitko jotain peliä kuin kuuta nousevaa, mutta se osoittautuikin vielä paremmaksi? Nauroitko partaasi pelin X ennakkomatskuille ja peli osoittautuikin loistavaksi? Tähän kategoriaan saa vuodattaa ilon ja yllätyksen kyyneleitä. Huom! Voit myös antaa palkinnon esim. DLC-paketille, pelialan ilmiölle, yritykselle tai organisaatiolle, joka on saavuttanut jotain merkittävää 2018.

Vuoden pettymys
Saiko jokin peli sinut haluamaan rahojasi takaisin heti ostamisen ja pelaamisen jälkeen? Odotitko suuria, mutta saitkin vaan keskinkertaista tusinaa? Haavat auki ja kirjoittamaan tämän pelin nimi tähän kategoriaan, perusteluiden kanssa siis. Huom! Voit myös antaa palkinnon esim. DLC-paketille, pelialan ilmiölle, yritykselle tai organisaatiolle, joka oli otsikoissa 2018.

Vuoden paras videopeli
Alusta on vapaa.

---

Kategoriat kopioitavaksi:
Vuoden PC-peli
Vuoden Xbox One -peli
Vuoden PS4-peli
Vuoden Switch-peli
Vuoden käsikonsoli- tai mobiilipeli
Vuoden indie
Vuoden moninpeli
Vuoden persoona
Vuoden yllätys
Vuoden pettymys
Vuoden paras videopeli

 

[Norsukampa]

Laitetaas omalta kohdalta ne joista on jo sataprosenttinen varmuus. Parista kategoriasta on vielä merkkitapauksia säästössä joulupyhiä varten joten ne muokataan sitten kondikseen kun on päätös pienessä mielessä tehty.

Vuoden PC-peli
Koska työkoneeni ei enää jaksanut pyörittää töissä eniten käyttämääni sovellusta, Football Manageria, halutunlaisilla spekseillä, päätin tyytyä kehuttuun Switch-versioon. Tämän johdosta PC-pelaamiseni on tänä vuonna ollut minimissä mutta katsotaan jos saisi testattua jotain itseä kiinnostavaa nimikettä vielä ennen kun raketit paukkuu taivaalla.

Vuoden Xbox One -peli
Onen ekskluvuosi oli jälleen laiha kuin Victoria's Secret-malliksi valittu afrikkalaislapsi konsanaan. Game Pass ja kesän onnistuneesta E3:sta syntynyt hype toki paranteli laitteen asemia hieman katastrofaalisesta pelivuodesta 2017. Ikuisuusprojekti entiseltä ikisuosikiltani oli ihan pätevä mitä sitä pikaiseen tuossa keväällä testasin. Näin ollen Sea Of Thieves saa vaimean ääneni. Ensi vuonna toivottavasti tämä kategoria saa jo aikaan kunnon pohdintaa.

Vuoden PS4-peli
PS4 on tämän vuoden voittaja omissa konsolivalmistajarankingeissani. Jos herran pieksut sentään saat mäjäytettyä tiskiin tuollaisia myyntilukemia viisi vuotta vanhalle konsolille, mitä Sony on kuukausittain/vuosineljänneksittäin iskenyt pöytään koko vuoden ajan, olet tehnyt jotain oikein. Kovia ekskluja oli "nelosplege" pullollaan tänä vuonna, ja tavallaan en edes riko omaa "äänestä vain yksinoikeuksia"-sääntöäni jos näin PAL-alueen pelaajana sanon että DQXI oli vuoden paras PS4-peli. Lupaan tulla vaihtamaan äänen jos vielä tämän vuoden puolella pelin Switch-versio (tai edes 3DS-versio?) ilmestyy täällä vanhalla mantereella.

Vuoden Switch-peli
Viime vuoden suurmenestyjän vuosi ei ehkä ollut ihan yhtä ruusuinen kuin debyyttivuotensa, mutta Switch jatkoi silti äärimmäisen kovien tuloksien tekemistä. Viimeinen vuosineljännes oli vihdoin konsolilta taas sitä ekan vuoden kaltaista ilotulitusta mitä pelien suuntaan tulee, ja kivikovan kolmikon kärkisijoitus menee tällä kertaa Super Smash Bros Ultimatelle. Bonusvaihtoehtona sanotaan kursiivilla Donkey Kong Country: Tropical Freeze jota olisin äänestänyt, ellen sitä olisi jo Wii U:lla pelannut.

Vuoden käsikonsoli- tai mobiilipeli
Vanha kunnon 3DS sen kuin porskuttaa menemään, ja WarioWare Gold oli sen verran hauskaa hupia (kuten odottaa saattaakin) että pakkohan sitä on näissä kinkereissä äänestää. Ensi vuonnakin on tämä konsolikonkari saamassa lisää pelejä joten ilomielin sitä antaa äänen ensi vuonnakin tähän hienoon kategoriaan.

Vuoden indie
Jos voisin kääntää kelloja taaksepäin, antaisin tämän kategorian voiton (ja varmaan kaikkien muidenkin kategorioiden voiton) Hollow Knightille. Mutta koska peli oli soooooooooo last year, jätän vielä äänestämättä sillä valinnanvaraa olisi vielä odottelemassa konsolien ja tietsikan sisuksissa. Palataan asiaan lähempänä loppuvuotta.

Vuoden moninpeli
Kahden kauppa mutta annan tämän kategorian voiton offline-moninpelin mitalla Super Smash Bros Ultimatelle, ja vain alle viikon otannalla. Siitä toisesta ehdokkaasta lisää myöhemmin...

Vuoden persoona
En pelannut viitososaa tämän vuoden puolella yhtään ja Q2 vaikuttaa vähän liian nicheltä omaan makuun. Jokerin paljastus oli toki kiva asia Smash-pelaajille mutta voisin... ai ei nuo liittyneetkään tähän mitenkään. Okei ei mitään sitten. Jätetään tyhjäksi.

Vuoden yllätys
Hollow Knightin laatu yllätti itseni totaalisesti mutta annan silti ääneni Microsoftin E3-pressille, joka palautti uskoni loistavasti toteutettujen E3-livepresentaatioiden saralla. Hienoa pelitykitystä ja mikä parasta, isoja sellaisia. Hieno show kaikin puolin ja "mikkis" nosti omissa silmissäni osakkeitaan rutosti, tällä komealla lähetyksellään. Erityismaininta Super Fintendo-videolle joka oli kaikin puolin piristävän kova tapaus kotimaisessa pelivideoskenessä. Eikä Nintendokaan ole näköjään vielä vetänyt hernettä nenään sillä siellä se on yhä nähtävissä (WINK WINK).

Vuoden pettymys
Äänestääkö yksittäistä peliä, tapahtumaa, konsolivalmistajaa, pelitaloa vai jotain näiden kaikkien väliltä? No koska ollaan kotimaisella Nintendo-foorumilla niin annetaan ääni tylysti Nintendon tuotteelle. Mario Tennis Aces oli Camelotilta heikko suoritus upean hienon 3DS:n Mario Golfin jälkeen. Sisältöä oli niukemmin kuin Fortnite-striimaajan videotuotannossa, ja peli itsessään oli ei-pelillisiltä osa-alueiltaan äärimmäisen kömpelö suoritus kaiken kaikkiaan. Testasin peliä parisen viikkoa sitten ja nyt siellä alkaa olemaan asiat siinä kuosissa, mitä olisi saanut jo julkaisussa olla mutta too little too late niin kuin suosikkini JoJo hienossa biisissään lauloi.

Vuoden paras videopeli
Uskookohan kukaan jos ihan vakavissaan sanon että olisin äänestänyt Monster Hunter Worldin vuoden parhaaksi pelikseni ihan ilman Monster Hunter- ja Capcom-fanitustani? No näin se asia kuitenkin on ja seison sanojeni takana kuolemaani asti. Hirveän skeptinen olin kun pelistä ensimmäiset matskut aikoinaan E3-pressissä näin mutta niin vain ne "kasualisoinnit ja helpotukset" implementoitiin niin taitavasti osaksi pelimekaniikkaa, että niitä ei enää edes pitänyt muuta kuin QoL-päivityksinä. Haluanko jatkossa craftata itse potionini? No en helvetissä. Haluanko jatkossa itse kerätä omat whetstoneni? No arvaapa kaksi kertaa? MHW toi sarjan komealla tavalla HD-muottiin ja vaikka takavuosien 3DS-osat hienoja teoksia olivatkin, en enää ikinä halua palata latausruuduilla pilkotun kartan tai em. no shit Sherlock-tason item managementiin. Nappisuoritus ja eipä menneet hukkaan nuo tähän mennessä pelin parissa vietetyt +300 tun... ETTÄ KUINKA PALJON????!?!?!!!???

 

[ville111]

Jaaha, on taas se aika vuodesta, kun saa laittaa aivosolut hyötykäyttöön parhaita pelejä pähkäillessä! Tässä oma listani.

Vuoden PC-peli
Tämä on melko hankala kysymys, sillä pelaan melko vähän PC:llä. Ai mutta hetkinen, voisiko paras PC-peli olla indiehitti Iconoclasts? Kyllä voisi, sillä kyseessä on loistava metroidvania, jonka maailma ja tarina tekivät minuun vaikutuksen. Lisäksi näyttävä pikseligrafiikka, erinomainen musiikkiraita sekä lukuisat laadukkaat pomotaistelut tekevät Iconoclastsista pelaamisen arvoisen.

Vuoden Xbox One -peli
Mikä tämä tällainen kategoria on, enhän minä edes omista Xbox Onea! Ai mutta hetkinen, voisiko paras Xbox One -peli olla indiehitti Yoku's Island Express? Kyllä voisi, sillä Yoku tarjoaa todella mielenkiintoisen yhdistelmän pinball-henkistä palloilua sekä metroidvania-tyylistä alueiden tutkimista uusien varusteiden perässä. Koko kokemuksen läpi on pakonomaisesti pelattava hymy huulilla, sillä pelistä jää todella hyvä fiilis värikkään maailmansa sekä hauskojen hahmojensa ansiosta.

Vuoden PS4-peli
Hmm, menee hankalaksi, sillä en (harmillisesti) omista myöskään Playstation 4:ää. Ai mutta hetkinen, voisiko paras Playstation 4 -peli olla indiehitti Dead Cells? Kyllä voisi, sillä kyseinen peli yhdistää onnistuneesti rogueliteille tyypillisiä satunnaisgeneroituja maailmoja, todella napakkaa toimintaa sekä metroidvania-elementtejä. Peli on visuaalisesti yksi vuoden näyttävimmistä peleistä, ainakin jos pitää minun tapaan värikkäästä pikseligrafiikasta. Haastetta on myös mukana reippaasti, joten peli tarjoaa pitkäksi ajaksi pelattavaa!

Vuoden Switch-peli
Ikävä kysymys, sillä Switchillä on tullut pelattua ihan liian iso kasa pelejä tämän vuoden puolella. Ai mutta hetkinen, voisiko paras Switch-peli olla indiehitti Celeste? Kyllä voisi, sillä kyseessä on yksi vuosikymmenen parhaista tasohyppelyistä. Peli sisältää kaikki elementit, jotka tekevät haastavasta tasoloikasta toimivan. Vaikka kuolemia tulee tehtyä jatkuvasti, ei peli pääse turhauttamaan, sillä uudelleen saa yritettyä välittömästi ilman turhia lataustaukoja tai odotteluja. Lisäksi virheistä voi syyttää vain itseään, sillä ohjaus on toteutettu mestarillisesti, eikä kenttäsuunnittelussa ole moitittavaa.

Vuoden käsikonsoli- tai mobiilipeli
Nyt iski seinä vastaan, sillä en ole tainnut pelata tämän vuoden puolella yhtäkään uutta käsikonsolipeliä tai mobiilipeliä. Ai mutta hetkinen, voisiko paras käsikonsoli- tai mobiilipeli olla myös 3DS:lle julkaistu indiehitti Bloodstained: Curse of the Moon? Kyllä voisi, sillä kyseessä on toimiva tuulahdus menneisyydestä. Vaikka en välttämättä pidäkään Castlevania-sarjasta lainatuista hyppyfysiikoista, on peli silti alusta loppuun hauskaa tasohyppelyä varustettuna haastavilla pomovastuksilla, näyttävällä pikselitaiteella sekä jopa Castlevania-pelit ylittävällä musiikkiraidalla.

Vuoden indie
Harmillinen juttu, sillä tänä vuonna julkaistut indiepelit alkavat olla lopussa. Ai mutta hetkinen, voisinko äänestää samaa peliä useammassa kategoriassa, ja näin äänestää indiehitti Celesteä? Kyllä voisin, sillä peli ansaitsee kaikki sanomani kehut sekä ison kasan kehuja sen päälle. Ks. Vuoden Switch-peli perusteluille.

Vuoden moninpeli
Tänä vuonna olen pelannut melko paljon yksinpelejä, joten moninpelejä on vain kourallinen tarjolla. Ai mutta hetkinen, voisiko vuoden moninpeli olla indiehitti... no, ei oikestaan, sillä eiköhän oikea vastaus ole Super Smash Bros. Ultimate. Peli tarjoaa hyvät mahdollisuudet niin paikalliseen moninpeliin kuin nettipeliinkin. Nettipeli toimii kaukana maailmalla olevia pelaajia vastaan välillä melko lagisesti, mutta onneksi se toimii pääsääntöisesti hyvin muita suomalaisia vastaan pelattaessa.

Vuoden persoona
Eiköhän se ole vuoden ahkerin työntekijä, Masahiro Sakurai, joka kaipaa lomaa.

Vuoden yllätys
Yllätyksiä on monenlaisia, joten kysymys on hyvin monitulkintainen. Ai mutta hetkinen, voisiko vuoden yllätys olla indiehitti The Messenger? Kyllä voisi, sillä peli yllätti minut monellakin tavalla. En halua spoilata mitään, joten neuvon jokaista kiinnostunutta suuntamaan kohti eShopia ja kokemaan pelin itse.

Vuoden pettymys
Mikä pettymys, en meinaa keksiä tähän mitään! Ai mutta hetkinen, voisiko vuoden pettymys olla indiehitti Shovel Knightin King of Cards -lisärin lykkääntyminen ensi vuoteen? Kyllä voisi, sillä Specter of Tormentin julkaisusta on pian kaksi vuotta täynnä. Hyvää kannattaa odottaa, mutta olisin toivonut peliä jo loppuvuodelle 2018.

Vuoden paras videopeli
Vuosi on ollut mielestäni loistava, sillä pelattavaa on ollut enemmän kuin riittävästi. En ole oikeastaan ostanut kuin pari tämän vuoden puolella julkaistua fyysistä peliä (Super Smash Bros. Ultimaten sekä Crash Bandicoot: N. Sane Trilogyn), mutta indiepelien voimalla olen pärjännyt todella hyvin. Kaikesta hehkutuksestani ja hypetyksestäni johtuen ei taida olla kovin monelle suuri yllätys, että nimeän vuoden parhaaksi videopeliksi indiehitti Celesten. Peli yllätti minut todella positiivisesti, vaikka odotukset olivatkin jo melko korkealla ennen pelin julkaisua. Lopullisesta pelistä paljastui yksi parhaista pelaamistani tasohyppelyistä, joka loistaa tuntumallaan, haasteellaan sekä persoonallaan. Celeste ansaitsee mielestäni tittelin!

 

[Jonelink]

Vuoden PC-peli
PC-Pelaaminen ei ole kiinnostanut enään pitkään aikaan.

Vuoden Xbox One -peli
Xbox pelit ja konsolit ei ole koskaan kiinnostaneet.

Vuoden PS4-peli
Tänä vuonna on julkaistu hyviä pelejä PS4:lle, joten oli vaikeaa valita paras peli. Valitsin parhaaksi Spyro: Reignited Trilogy. Spyroa olin pelannut lapsena tosi paljon, että on hienoa nähdä hänet uudestaan.

Vuoden Switch-peli
Tänä vuonna en päässyt enään pelaamaan Switchillä mitään.

Vuoden käsikonsoli- tai mobiilipeli
Ei pelattavaa kummallakaan alustalla.

Vuoden indie
-
Vuoden moninpeli
R.I.P. moninpelini

Vuoden persoona
Minä?

Vuoden yllätys
Ei ole paljon yllätyksiä tullut minulle vastaan, mutta tämän vuoden Game Awardissa paljastettu Crash Team Racing: Nitro Fueled oli yllätys.
Vuoden pettymys
Olen törmännyt paljon uutisiin, jotka ovat tuoneet pettymyksiä. Fallout 76 herätti jonkinlaisia fiiliksiä, kuten pelkästään verkkopelaamiseen keskittyvä peli. Yksinpeliä olisin toivonut.

Vuoden paras videopeli
En pysty sanomaan vielä, eli tarvitsen aikaa tähän.

 

[Rush]

Tänä vuonna tapahtui sellaisia elämänmuutoksia kuin työelämään astuminen, ja gradun sekä säännöllisen kuntoilun aloittaminen. Ohessa vielä pitäisi järjestää ja käydä Smash-turnauksissa sekä pelata lautapelejä. Täten videopeleille käytetty aika, sekä pelaamiseen riittävä motivaatio, jatkavat laskusuhdanteessa. Onneksi tänäkin vuonna ehdin pelaamaan muutamaa sellaista peliä, jotka innostivat kirjoittamaan tämän viestin. Moni kategoria tulee silti jäämään tyhjäksi. Myöskään mitään vertailua julkaisujen välillä en osaa tarjota, koska pelasin niin vähän. Tästä huolimatta tiedän silti, mistä tykkäsin tänä vuonna.

Vaikka Undertalen ja Hollow Knightin Switch-porttaukset tapahtuivat tänä vuonna, ne ovat poissa listaltani siksi, että pelasin ne PC:llä jo edellisvuosina. Ja olen jo messunnut niistä riittävästi.

Vuoden PC-peli
- skip -

Vuoden Xbox One -peli
- skip -

Vuoden PS4-peli
- skip -

Vuoden Switch-peli
Hmm. Ostin tänä vuonna tasan kaksi Nintendon yksinoikeuspeliä: Super Mario Partyn ja Smashin, mikä on kohtalaisen tylsä valinta. Jos taas hyväksyn multiplättärit niin tämä kategoria tulee olemaan vain toisinto vuoden pelistä...
Skippaan tämänkin, mutta tulen kirjoittamaan tähän vaikka Hollow Knightin jos sen voitto meinaa jäädä äänestä kiinni tai jotain.

Vuoden käsikonsoli- tai mobiilipeli
- skip -

Vuoden indie
Tämän vuoden indie-rakkaani on, ei ehkä kovin yllättäen, Celeste. Celesten tasohyppelytuntuma on hiottu täydellisyyteen aina tarkoista kontrolleista näyttäviä temppuja vaativaan kenttäsuunnitteluun. Celeste ei kuitenkaan tyydy siihen, että pelaajan tarvitsee vain loikkia rotkojen yli. Pelin vapaaehtoisesti suoritettavat haasteet tuntuvat melkein puzzleilta, jotka pelaajan pitää ratkaista käyttäen kourallista joustavia perusmekaniikkoja. Tarjolla on pirullisten tasohyppelyhaasteiden ohella lateraalista ajattelua vaativia pulmia, mehukas soundtrack ja yllättävänkin hienosti toteutettu tarina. Peli soveltuu myös mitä mainioimmin speedrunnaamiseen. Hyvään flowiin päästesssä peli vuorikiipeilystä muuttuu peliksi, jossa lennetään huoneiden poikki ja vietetään enemmän aikaa ilmassa kuin maassa. Innostuttiin ville111:n kanssa haastamaan toisemme läpäisemään peli toista nopeammin. Vaikka tällä hetkellä vielä olenkin jäljessä (kiitos kiireisten aikataulujen), kilpailu on ollut miellyttävää ja inspiroivaa.

Vuoden moninpeli
Gaia Project
Smash-munasuuna tämä on silkka mahdottomuus antaa millekään muulle pelille kuin Super Smash Bros. Ultimate. Mutta peli on oikeasti antanut hyvän ensivaikutelman. Neloseen verrattuna hahmot jopa liikkuvat ja pystyvät tekemään asioita. Uudet hahmot, vaikka en niistä alunperin muita kuin Belmontit halunnutkaan, ovat toteutettu pääasiassa hyvin. Kyllä tässä vaiheessa uskaltaisi melko turvallisin mielin haukkua Ultimatea parhaaksi Smashiksi Meleen jälkeen.

Vuoden persoona
Wyatt Cheng, "Don't you guys have phones?"
Mutta oikeasti käy sääliksi henkilöä, joka joutuu keulakuvaksi kun typerä yhtiö päättää mainostaa cash-grab mobiilipeliä pitkäaikaiselle ja vannoutuneelle faniparvelle...

Vuoden yllätys
Se että ikuisuusprojekti ZeroRanger valmistui. En edes uskonut annetun julkaisupäivän pitävän paikkansa, mutta viimein tämä myyttinen legendojen peli on laskeutunut kuolevaisten keskuuteen. Ja hitsin hyvä peli se kyllä on. En erityisemmin edes pidä SHMUPeista, mutta ZeroRangerissa on myös minunlaiselle aloittelijalle heti saavutettavissa se adrenaliinintäytteinen voimafantasiapaahto. Tyylitajulla ja huolella tehty paketti, jota kannatti odottaa.

Vuoden pettymys
Peleistä puhuttaessa antaisin tämän kahdesti miettimättä Xenoblade Chronicles 2:lle. Koska se julkaistiin myöhään viime joulukuussa, se ei ehtinyt paljastamaan todellista luonnettaan päästäkseen viime vuoden pettymykseksi (joka se oikeasti olisi ollut). Vasta tämän vuoden puolella pelikellon ylitettyä viitisenkymmentä tuntia älysin, miten hukkaan heitettyä aikaa se loppujen lopuksi oli.

Siltikin tämä kyseenalainen kunnia voisi mennä yleisesti videopeliteollisuuden nykytilanteelle. Yhdestä skandaalista selvittyä seuraava pelitalo puskee jo seuraavaa. Törkeät mikromaksut, hävyttömät lootboxit, työntekijöiden irtisanominen ilman lainmukaisia korvauksia (Telltale), yleisesti pelitalojen surkeat työolosuhteet (Konami, Rockstar, CD Projekt Red), IP:eiden heittäminen rekan alle mobiiliyleisön kosiskelun vuoksi (Diablo Immortal), digital only online service, mainosten ujuttaminen peliin (Street Fighter V), plagiarismi (IGN), Fallout 76... lista on loputon. Tuntuu että isot pelitalot käyvät vuosi vuodelta entistä julkeammiksi ja irtaantuneemmiksi faneistansa, ja saavat minut häpeämään rakkaan harrastuksen puolesta. Nintendo on kiitettävän lujasti säilyttänyt ylpeytensä tällä saralla eikä lähtenyt leikkiin mukaan, vaikka tekeekin sitten hölmöjä päätöksiä vähän kaiken muun suhteen. Vaan saa nähdä milloin se päivä koittaa, että he lähtevät seuraamaan muiden esimerkkiä. Vai saadaanko tähän hullunmyllyyn joku tolkku aikaiseksi? Aika näyttää, mutta tällä hetkellä ei hyvälle näytä...

Vuoden paras videopeli
Neljänä edellisenä vuotena vuoden suosikkipelini titteli on mennyt indie-pelille. Tai no, 2016 on siinä ja siinä, koska minun piti ihan googlettaa mitä silloin oli julkaistu. Vaihtoehdot käytännössä tainneet olla Pokemon gen7 tai Axiom Verge, ja taidan kuitenkin taipua jälkimmäisen puoleen. Joka tapauksessa tänä vuonna trendi katkeaa ja AAA-pelit ottavat takaisin ansaitsemansa kunnian piskuisilta indie-pökäleiltä!
...
Vitsi, vitsi. Vuoden pelini on Celeste. Celestelle olisi riittänyt hiottu pelituntuma ja nätti ulkoasu, mutta se meni pidemmälle. Se vaati myös ongelmanratkaisua kenttäsuunnittelun tasolla, palkitsi salaisuuksien löytämisestä ja pelin opettelusta. Se myös onnistui kertomaan kiinnostavan ja hahmokeskeisen tarinan ilman, että se vaikutti teennäiselle tai väkinäiselle. Celeste oli vuoden tyydyttävin ja kompaktein pelikokemus, jota haluaisin edelleen pelata.

---

Koska olen kapinallinen, lisään huvikseni pari omaa kategoriaa asioista, jotka mielestäni ansaitsevat tulla jaetuksi.

Vuoden mielenkiintoisin suunnitteluratkaisu
Epätavalliset suunnitteluratkaisut ovat pelien suola, ja erityisesti silloin, kun kokonainen peli rakennetaan sellaisen ympärille. Tämän tekee vuoropohjainen strategiapeli Into the Breach täysin ennustettavilla ja manipuloitavilla vihollisvuoroilla. Eli pelissä viholliset liikkuvat vuorollansa hyökkäysasemiin, mutta hyökkäämisen sijasta pelin tila siirtyy pelaajan vuorolle. Peli näyttää mihin kohteeseen ja millaisella hyökkäyksellä kukin vihulainen on hyökkäämässä seuraavaksi, joten pelaaja kykenee reagoimaan jokaiseen tulevaan hyökkäykseen. Pelaajan ohjastamilla mecheillä ja tankeilla kuuluu varustukseen aseita, jotka eivät ainoastaan tee vahinkoa, vaan jotka pystyvät manipuloimaan vihollisten sijaintia. Tykki voi tuupata kohdettaan eteenpäin, ja vetokoukku kiskoo kohteen luoksensa. Tämä "pelilaudan" manipulointi ei keskeytä vihollisten hyökkäysaikomuksia, vaan ne seuraavan vuoronsa alussa hyökkäävät suhteessa juuri samaan kohtaan, mihin alunperinkin. Jos pelaajan sijasta vihollisen edessä tönöttääkin toinen ilkimys, saa tämä maistaa kaverinsa nyrkistä.

Into the Breach käytännössä ottaa strategiapelistä kaikki RNG-elementit pois aina vihollisen ajatuksenkulkua myöten. Seuraavan vihollisvuoron tapahtumat eivät ole ainoastaan pelaajan tiedossa, mutta peli antaa kasan työkaluja kääntää tilanne täysin ympäri siirtelemällä vihollisia taktisesti pelikentällä. On tyydyttävää kääntää katastrofaalinen tilanne sellaiseksi, että vihulliset vain mukiloivatkin toinen toisensa. Erittäin mielenkiintoinen ja viihdyttävä twisti tuttuun genreen.

Paras "vanha" peli, jonka pelasin ensimmäistä kertaa tänä vuonna
Pelasin tänä vuonna vihdoin ja viimein ensimmäisen Dark Soulsin (Remastered), joka on ollut backlogissani ikuisuuksia. Remastered ei käsittääkseni muuttanut pelissä muuta kuin resoluutiota sekä ruudunpäivityksen stabiiliutta, plus joitain erittäin pieniä muutoksia. Itse peli on ilmeisesti kuitenkin lähes muuttumaton alkuperäisestä. Ehkä oli jopa onnenpotku, että jouduin odottamaan Remasterediin saakka, koska voin kuvitella millainen tuska tämä peli olisi ollut epävakaalla frame ratella.

Dark Souls oli kokemuksena varsinainen vuoristorata. Välillä peli mittasi kärsivällisyyttä ja hermoja oikein kunnolla, mutta haasteiden päihittäminen tuntui erittäin tyydyttävälle. Erään bossin kohdalla olin jo lähellä ragequitata koko pelin, mutta jestas kun sen penteleen voittaminen tuntui lopulta hyvälle. Lordran pelimaailmana saa kiitokseni sekä metroidvaniamaisesta rakenteestaan että vertikaalisuudestaan. DS:ssä laskeudutaan jatkuvasti syvemmälle maan uumeniin tai noustaan toinen toistaan korkeammille rakennuksille ja muinaisen kuningaskunnan monumenteille. Näiden piirteiden ansiosta DS:ssä on koko ajan läsnä tietty etenemisen ja skaalan tuntu, ja oikoreitin löytäminen tutulle seudulle on helpottava tunne. Eikä peli pitele pelaajan kättä missään vaiheessa, vaan antaa paljon vapautta kokeilemiselle, erehtymiselle ja itsensä ylittämiselle. Tuskin maltan odottaa toisen läpipeluun aloittamista uudella hahmolla ja uusilla metkuilla.

Vuoden uusi ystävä, eli pelisarja, johon retkahdin
Pelasin tänä vuonna kolme ensimmäistä Metal Gear Solidia, ja voi poijat, olen nyt Kojima-munasuu. MGS:t kaatoivat kaikki ennakko-odotukset mitä niihin olin kohdistanut. Sekoitus historiaan perustuvaa realismia, Hollywood-agenttidraamaa, yliammuttua tiedefiktiota sekä sulaa absurdiutta antavat näille peleille täysin omanlaisen flairinsa. Näistä voisi puhua usean tekstiseinällisen verran, mutta tyydytään nyt vain toteamaan, että kannatti antaa Metal Gearille tilaisuus.

Vuoden paras moninpelihetki
Super Mario Party on ollut yhtä juhlaa parilla ensimmäisellä pelikerralla. Kaikkia pelin suunnitteluratkaisuja en voi täysin allekirjoittaa (kuten halvempi tähtien hinta ja se että kolikko- ja minipelitähdet kuuluvat satunnaisten bonustähtien altaaseen, eikä niitä täten jaeta joka kerta), mutta minipelit ovat olleet erittäin positiivinen kokemus. Monesti uuden minipelin kohdalla ollaan hajoiltu yllättäville juonenkäänteille tai sille, miten kohtalaisen yksinkertaisen asian suorittaminen voikin olla niin vaikeaa paineen alla. Tähän mennessä paras hetki todennäköisesti tapahtui Air to a Fortune -minipelin aikana. Pelissä valitaan pilvi, jolta haluat hakea kasan kiiltäviä kolikoita, helppoa. Jekku on siinä, että jos yrität hakea samaa rahakasaa kuin joku toinen pelaaja, kukaan ei saa sitä. Onnistuimme vieruskaverin kanssa pyrkimään joka ikinen kierros samalle apajalle, ja molemmat lopettivat minipelin saaliinaan pyöreä ja ivaava nolla. Ilmassa oli huutoa, naurua, fyysistä väkivaltaa ja tunne siitä, että Mario Party on tullut takaisin yhtä vahvana kuin se on parhaina päivinään ollut.

Hyvänä kakkosena Overcooked! ja "KUKA ******** ******* JÄTTI NE ***** SIPULIT LATTIALLE JA MIKSI TOMAATTIKEITTO ON LIEKEISSÄ?????!!"

Vuoden inspiroivin kiipeilymusiikki?
Onko se tämä vai tämä? ;)

 

[Genkku]

Vuoden PC-peli
Monster Hunter World innosti pelaamaan PC:llä jälleen hetkeksi. Lataustauotkin ovat PC:llä sellaiset, kuten niiden pitääkin olla, eli lyhyet. Muuten PC-puolella kiinnostivat Phantom Doctrine ja Frostpunk, mutta eipä ole tullut pelattua vielä. Xbox- ja PS4-peleihin en koskenut, joten en äänestä.

Vuoden Switch-peli
Jos olisin pelannut Hollow Knightia, Dead Cellsiä tai Celesteä, niin uskoisin äänestäväni jotain niistä. Sen sijaan hoidin arvosteluvelvollisuuksia lukuisten 4/5-pelien parissa, jotka eivät tätä kunniaa ansaitse. Näillä näkymin titteli menee Smash Ultimatelle, koska se on Nintendon paras julkaisu tänä vuonna, enkä halua äänestää Wii U -porttausta.

Vuoden käsikonsoli- tai mobiilipeli
Pelasinko yhtään 2018 ilmestynyttä peliä? Palaan asiaan myöhemmin jos muistan. Jos iso B lukee tätä, niin lähettäkää pelejä ja osoittakaa 3DS:n elinvoimaisuus.

Vuoden indie
En pelannut Switchillä indiemaailman kärkinimiä, mutta tauhkasta nostan ylös yhden miehen Zelda-kloonin Songbringerin.

Vuoden moninpeli
En haluaisi äänestää tähänkin Smashia... Joten valitaan Overcooked 2, koska en nyt parempaakaan keksi.

Vuoden persoona
No tietysti Ninja! Kamoon! Gamers rise up and Fortnite 24/7!
Tai sitten komppaan tylsästi villeä ja äänestän Sakurait... Eipäs, tämä pysti menee tänä vuonna edesmenneelle pelikriitikko/sisällöntuottaja John "Totalbiscuit" Bainille, jonka nimi pääsi onneksi iltapäivälehtienkin sivuille. Itse en niin miehen Starcraft-materiaalista perustanut, mutta podcastista ja lyhyemmistä videoista pidin. Mies tykkäsi myös Suomesta.

Kyllähän näitä nimiä liikkui otsikoissa, mutta harva onnistui toimittamaan oikeasti hyvää peliä ulos. Kunniamaininta Nintendon uudelle presidentille Furukawalle ja vaikka Tekkenin nokkamiehelle Haradalle.

Vuoden yllätys
Switchin indieosasto. Ihan näin yleisesti. Monia laatupelejä ja pari vuotta vanhoja uudelleenjulkaisuja, jotka myyvät paremmin Switchillä kuin muilla konsoleilla.

Kunniamaininta Mario Tennis Acesin demolle, Nintendon YouTube-partnershipsysteemin alasajolle ja Skyboundille, joka nappasi Telltalen Walking Deadin haltuun.

Vuoden pettymys
Kiitos Rushille muistutuksesta. Tämän palkinnon voittaa Filip Miucin. Kyseessähän oli siis IGN:lle muistaakseni vuoden alussa töihin mennyt sälli, josta leivottiin parissa viikossa IGN:n Nintendo-podcastin tuottaja ja Nintendo-puolen ykköstoimittaja. Entinen isäntä Jose Otero taas siirtyi töihin Nintendo Treehouselle, kuten moni muukin jenkkitoimittaja on tehnyt. Filip palkattiin ilmeisesti pitkälti Youtube-videoidensa perusteella, jotka olivat ihan hyvin editoituja, mutta kaveri oli IGN:n ohjelmissa vähän epävarma kollegoiden ja kameran edessä, Nintendo-tietämys oli varsin ohut (ei koskenut esim. Wii U -peleihin lainkaan) ja kaiken kruunasi tämä Dead Cells -arvostelun plagiointikohu. IGN hoiti hyllyttämisen ihan mallikkaasti, mutta Filip-parka alkoi vielä puolustelemaan mokailujaan Youtubessa ja todennäköisesti tuhosi kanavansa ja mahdollisuutensa alan töihin pitkäksi aikaa. Podcastin taso on noussut vaihtuvista isännistä huolimatta.

Kunniamaininnat Dragalia Lostin EU-julkaisulle (sitä ei ole tapahtunut vieläkään), Nintendon Online-palveluille ja Falloutille.

Vuoden paras videopeli
Kolme ehdokasta nostaisin ylitse muiden: Smash Ultimate, Dragon Ball FighterZ ja Monster Hunter World. Yksikään näistä ei ole omissa kirjoissani täyden kympin peli (ainakaan vielä), mutta vedän hieman kotiinpäin ja valitsen näistä kolmesta Smashin, jolle povaan pitkää ikää.

 

[Mewna]

Vuoden PC-peli
Tähän on kolme loistavaa vaihtoehtoa: 2D point and click -seikkailu Unavowed, isometrinen CRPG Pillars of Eternity 2: Deadfire sekä kauhuseikkailu Call of Cthulhu. En oikeasti pysty valitsemaan parasta, mutta tällä minuutilla tuntuu siltä, että vuoden PC-pelin tittelin vie Call of Cthulhu, vaikka se on pelillisesti selvästikin kolmikon heikoin. Hämyinen tunnelma, kiehtova tarina ja Lovecraftin maailma ovat vain yksinkertaisesti jotakin niin ihanaa, että huh huh!

Vuoden Xbox One -peli
-

Vuoden PS4-peli
-

Vuoden Switch-peli
Night in the Woods, valitut selitykset voi lukaista kirjoittamastani arvostelusta.

Vuoden käsikonsoli- tai mobiilipeli
Valintani on Yo-kai Watch 3 3DS:lle. Pelattavaa riittää kymmeniksi tunneiksi, ja hassunhauskasti jutustelevat yo-kait on supersöpiksiä, varsinkin Jibanyan.

Vuoden indie
Wadjet Eye Gamesin Unavowed. Ihanan perinteinen seikkailupeli, jossa hyvin kirjoitettu juoni sekä mielenkiintoiset, inhimilliset hahmot. Plussaa myös mielekkäistä ja hieman erilaisista pulmista.

Vuoden moninpeli
En tykkää moninpeleistä, koska en yleensä jaksa ihmisiä. Mutta Super Mario Party oli ihan jees, koska sitä sai pelata omien kavereiden ja tuttavien seurassa. Minipelit on hulvattomia ja niitähän riittää.

Vuoden persoona
-

Vuoden yllätys
Muutin mieleni! Vuoden yllätys ei ollutkaan Call of Cthulhu, vaan toinen lovecraftmainen huippuluomus Cultist Simulator. Kyseessä on nimensä mukaisesti simulaatio, jossa koetaan kultistin elämän ylä- ja alamäet. Pelin erikoisuus piilee siinä, että se on korttipeli. Itse inhoan korttipelejä, mutta jostain kummallisesta syystä tämä teos miellytti minua.

Vuoden pettymys
World of Warcraftin laajennus Battle for Azeroth. Ensin se tuntui uudelta ja viehättävältä, mutta muuttui pikkuhiljaa samanlaiseksi farmaamiseksi kuin aiemmatkin lisärit.

Vuoden paras videopeli
Tässä kohtaa kilpailevat samat nimet kuin vuoden PC-pelissä + Night in the Woods. Kaikki nuo luomukset antoivat minulle unohtumattomia elämyksiä, mutta kai se on tähänkin kohtaan laitettava tuo Call of Cthulhu.

 

[Mies joka ei pystynyt]

Vuosi on mennyt, useita pelejä tullut pelattua, mutta kun alkaa miettimään mitä vuoden aikaa pelasi niin pää lyö tyhjää. Useimmat pelit mitä tänä vuonna on tullut pelattua tänä vuonna on kylmästi jäänyt kesken. FFXIV aloitin ja nähtävästi siihen on mennyt sonyn mukaan 400 tuntia, joten se ainakin on viihdyttänyt.

Vuoden PS4-peli
PS4 on ehdottomasti pääkonsolini. God of Warin pelasin tänä vuonna onnistuneesti loppuun ja sivusisällönkin, mutta loppua kohden pelin combat alkoi vain turhauttamaan. Red Dead Redemption 2 on kesken. Varmaan on jätettävä tämä kategoria tyhjäksi, koska pelit ovat joko kesken, ovat joko pelejä joita en halua tähän kategoriaan laittaa (mm. spyro) tai ovat pelejä joita ei ole julkaistu Euroopassa.

Vuoden yllätys
Tuntuu vähän tyhmältä laittaa tätä tähän, mutta toisaalta tämä tosiaan oli oikein mukava yllätys; Castlevania Requiem. 23. päivä mietin että jonkin halvan pelin voisi ostaa, joten päädyin tuohon koska oli sattumalta alennuksessa japanin psn storeessa. Symphony of the Night on peli, josta olen kuullut pelkkää hyvää aina varhaisteini ajoista alkaen, kun aloin viettämään aikaa netissä ja katsomaan peleistä puhuvaa mediaa. Viimein tarjoitui mahdollisuus pelata se, enkä voi sanoa että olisin pettynyt. Joulun kiireiden jälkeen pelasin pelin 27-28. päivää kokonaan, 200.6% asti. Se fiilis kun illalla yhdeksän maissa on sen verran nälkä että on pakko alkaa tehdä myöhästynyttä päivällistä, mutta on vaikeaa lopettaa peli koska inverted castlessa on niin monia huoneita vielä tutkimatta.

Ehkä vähän huijausta laittaa 20 vuotta vanha peli tähän, mutta lokakuinen uudelleenjulkaisu mahdollisti minulle vihdoin mahdollisuuden pelata peli laillisesti.

Vuoden pettymys
Maaliskuun alussa julkaistiin Fist of the Northstarin ja Yakuza-sarjan fuusio, Hokuto no Gotoku. Täällä se julkaistiin lokakuussa(?) Fist of The North Star Lost Paradise-nimisenä. Hommasin tämän pelin heti maaliskuussa, koska Yakuza-sarja on ollut rakas kohta 10 vuotta, sekä Fist of the North Star oli teininä kovaa shittiä. Varsinkin nyt kun sarja on vihdoin päivittänyt moottorinsa vuoden 2016 Yakuza 6 ja 2017 Kiwami 2, niin on virkistävää pelata näitä. Ai, peli tehtiin vanhalla moottorilla. Ai, pelimaailma on äärimmäisen tyhjä. Ai, peli on äärimmäisen helppo. Ai, animen tunnarit jotka ovat äärimmäisen ikonisia, ovat vain jossain premium editionissa DLC:nä. Maksoin tästä maltaita, enkä peannut tätä kuin kahtena päivänä. Auta armias tämä jätti pahan maun suuhun.

 

[Kuruwin]

Vuoden PS4-peli

Mitään super vahvaa ehdokasta ei tältä vuodelta itselle löytynyt mutta Kiwami 2 oli ihan tyydyttävä kokemus etenkin surkean Kiwami ykkösen jälkeen.Zeron tasolle ei päästy mutta tarina oli kunnolla käynistyttyään mielenkiintoinen (loppu lässähti) ja sivutehtävien joukosta löytyi useita tosi hupaisia.

Vuoden Switch-peli

Switchia en vielä omista joten yksinpelejä ei ole sillä tullut pelattua eikä tainnut tänä vuonna tulla mitäänvahvaa coop peliä.

Vuoden käsikonsoli- tai mobiilipeli

Ei hitto. Ei tainnut koko vuoden aika kuin pelata yhden ainoan 3DS pelin (Fire Emblem warriors 2017 julkaisu) mikä on kyllä vääryyttä. Useamman taisin aloittaa mutta kaikki vain jäi kun PS4:llä on vaan "helpompaa pelailla":

Erikoiskategoriat:

Vuoden moninpeli

Verkossa tuli paljon pelattua Friday 13:sta mutta sekin taitaa olla viime vuoden julkaisu.Kökköydestään huolimatta kiva pelata kaverin kanssa mutta valitettavasti uusin päivitys tappoi pelinhaku systeemin täysin ja ainakaan patchilla sitä ei ole korjattu (en tiedä onko tullut mitään hot fixiä)

Vuoden yllätys

Fallout 76. Pelin joka on saanut 2/10 arvosteluja voisi olettaa olevan ihan jäätävää paskaa mutta näin ei ollut. Siitä ei voi kiistellä että onko Fallout 76 buginen (välillä todella ärsyttävän buginen) mutta itse en kokenut että peli olisi ollut täysin hajalla vaan isoimman osaa aikaa se pyöri ilman kummempia ongelmia.Tuntuu että bugisuuden lisäksi se isoin vihan aihe tulee siitä että ihmisillä oli ihan väärä käsitys pelin luonteesta. Jos haluaa tarina vetoisen RPG:n niin tämä ei ole se peli mitä kannattaa pelata. Pelin vahvuus on maailman tutkimisesta mikä onkin kivaa koska kartta on suuri ja paikat vaihtelevia eikä pelkkiä klooneja toisistaan.Bethesdan pelien tarinoiden sekä tehtävien suunnittellu on ihan ala-arvoista joten itseäni ei haitannut yhtään että nämä puolet olivat jääneet vähäiselle huomiolle. Tämä ei kuitenkaan meinaa että pelistä ei löytyisi joitan ihan hyvin kirjoitettuja päiväkirja pätkiä ja tälläisessä tarinankerronnassa bethesda välillä onnistuu. Toinen asia mikä on bethesdan vahvuus on paikkojen tarinankerronta niiden alueiden kautta. Tällä siis tarkoitan esimerkiksi sitä että huonesta saattaa löytyä kaksi tuoleilla istuvaa kuollutta henkilöä joilla toisella on ase kädessä ja toisen henkilön takana taas on seinässä vana josta voi päätellä mitä on tapahtunut. Tälläistä löytyy paljon Fallout 76:sta.

Ongelmia pelissä kyllä riittää mutta niistä nyt en ala tässä kirjoittelemaan mutta kaikista niistä ongelmista huolimatta nautin enimmäkseen kokemuksestani Appalachiassa. Endgamiin päästyä peli alkaa maistumaan enemmän paskulilta suusta koska mitään tutkimistä ei ole enään jäljellä mutta ne monet tunnit jotka vietin ihan vain maailmaa kierrellessä olivat kivoja.

Vuoden pettymys

God Of war. Helvetinmoisesti kehuja kerännyt peli mutta olikin lopulta todella keskinkertainen kokemus. En tykännyt yhtään miten tässä oltiin käytetty viikinki mytologiaa ja peli oli ihan liian pitkä. Kyllä sinne väliin joitain hyviä hetkia kai mahtui (en ole kyllä tästäkään enään varma) mutta ei kyllä kovin kummoinen peli ollut. EI varsinaisesti huono mutta en kyllä taida pahemmin sitä jatko-osaa odotella.

Vuoden paras videopeli

Lue kohta "yllätys" Fallout 76

 

[Artzei]

Ei jaksa kirjoittaa romaanien pituisia sivuja joten pidän tämän lyhyenä:

Vuoden PC-peli
-

Vuoden Xbox One -peli
-

Vuoden PS4-peli
Marvel's Spider-Man

Vuoden Switch-peli
Super Smash Bros. Ultimate

Vuoden käsikonsoli- tai mobiilipeli
WarioWare Gold

Vuoden indie
Celeste

Vuoden moninpeli
Fortnite

Vuoden persoona
Masa Sakke aka Masahiro Sakurai

Vuoden yllätys
-

Vuoden pettymys
Fallout 76

Vuoden paras videopeli
God of War (PS4)

 

[Tingle]

Vuoden PC-peli
Vuoden Xbox One -peli
Vuoden PS4-peli
Vuoden Switch-peli
Vuoden paras videopeli

Mega Man 11

Mega Man -viikko vetelee viimeisiään, ja Switchikin jo paljastaa pelitunteja kertyneen 45. Ei huono hintalaatusuhde tasohyppelyltä, jonka ensimmäinen läpipeluu kestää yhtä paljon kuin Super Mario Odyssii, on puolet halvempi ja sisältö rutkasti laadukkaampi. Täysiä läpipeluita on takana vasta kuusi, sillä loppuaika on kulunut fillerinmakuisten speedruntehtävien työmaalla. Pistetilastoissa roikkuvat vain minä, Kaura ja tusina muuta megamania R.I.P. vaan.

Koska kuolevaiset eivät ymmärrä mikä videopeleissä on hauskaa kerron teille nyt totuuden. Mega Man on luonteeltaan puzzlepeli, joka vaatii pelaajalta herkeämätöntä tilannetajua ja sijoittumista. Joskus pitää ottaa askel taaksepäin välttääkseen vihollisen luodin samalla pitäen vihun omalla tulilinjalla, samalla pitäen huolta korkeudestaan suhteessa takana vilistävään mölliäiseen. Samalla siihen liittyy tasohyppelyjen välitön hauskuus ja toiminnallisuus. Uudelleenpeluuarvoa lisää sekin, että tunarintaitojeni vuoksi asiat eivät aina menekään kuin Strömsössä, ja siitä syntyykin taas uusi pähkinä purtavaksi! Mega Man on haastava peli, mutta antaa paljon tilaa luovuudelle ja leikkimiselle. Kokeilepa antaa ohjain kaverillesi ja huomaat miten monella eri tapaa peliä voikaan lähestyä.

Ja monipuolisuuden se Mega Man 11 vaan osaa erinomaisesti. Mega Manilla on hieno kyky kopioida vastustajiensa mörssärit itselleen, mutta harmillisesti vain ysissä ne kaikki ovat voimakkaita, monipuolisia ja hauskoja käyttää. Mutta nyt salama iskee kahdesti yhdenteentoista puuhun. Minkä tahansa aseen valitset, voit olla varma että edessäsi tulevat kaikki viholliset sulamaan kuin animefanit vanhojentansseissa. Ja jos tuntuu ettei ötyä ole vielä tarpeeksi, voit kytkeä voimarattaan päälle ja saada vielä vaihtoehtoisen efektin! Loppujen lopuksi aseet eivät ehkä erotu toisistaan niin paljon kuin haluaisin, eikä sisäänrakennettua lisähyötyä ole kuin happokilvessä ja ilmasyöksyssä. Onneksi myös pelin ansat reagoivat ja tuhoutuvat oikeisiin aseisiin, aivan kuten maailman parhaassa tasohyppelypelissä Mega Man 9. Pomojen lisäksi myös kaikilla rivivihollisilla on tällä kertaa omat heikkoutensa, kasvattaen kokeilunhaluni suorastaan kokeilunkiimaksi. Eikä tässä vielä kaikki! Mukana menossa ovat myös susikoira Rush, ladattava kanuuna, joka tällä kertaa tärvelee vastustajien suojakilvet, sekä liuku, jonka tarmokkaalla rämpyttämiselle pikajuoksun ennätykset tahkotaan. Hyppää ilmaan Rushin päältä, syöksy kuilun yli Pile Driverilla ja tuhoa alla odottava vihollinen Tundra Stormilla. Kaikkein huikein ominaisuus on varmasti upouusi nopeusratas, jonka päälle kytkeminen muuttaa pelin säännöt ja merkityksen ylösalaisin. Ylhäältä tippuva palikka onkin nyt sopiva hyppykoroke, takaa-ajava ansa ei enää puuskutakaan niskassa kiinni ja viholliset ovat entistä pidempään haavoittuvaisia. Vähintäänkin nopeusratas toimii pelastusrenkaana silloin, kun pelaajan reaktiokyky pettää. Ehkä hienoin mekaniikka mitä tasohyppelyissä on keksitty sitten hyppäämisen. Mutta on pelillä myös selkeä heikkoutensa. Peli on jälleen läpäistävissä pelkällä sitruunapursottimella ilman lisäaseita -tai aineita, mutta se ei aina ole erityisen hauskaa. Välillä se saattaa johtaa pikselintarkkaan tasohyppelyyn ja ulkoa opetteluun. En ole itse peliä ilman rattaita pelannut, enkä edes tiedä haluanko koskaan. Makuvaihtoehtoja on tarjolla tsiljoona miljoonaa eri sorttia ja sörsselit päälle, mutta vaniljajäätelööni on tällä kertaa eksynyt bandicootinkakka.

Odotin pelin olevan ihan pätevää kertakäyttöistä hupia, mutta sainkin muiden Mega Manien veroisen klassikon. Eli parhaan tasohyppelyn mitä viimeisen 10 vuoden aikana on julkaistu. Kehtaa hyvillä mielin suositella muillekin kuin pahimmille fanipojille :)

Vuoden käsikonsoli- tai mobiilipeli
Switch

Vuoden indie
ZeroRanger danmakua ja meininkiä, suomalaista laatutyötä ai että.

Vuoden moninpeli
Super Smash Bros. Ultimate pelissä on monta pelattavaa hahmoa :)

Vuoden persoona
Solobattle paketoi meleessä ja ultimatessa.

Vuoden yllätys
Bloodstained: Curse of the Moon RÄDÄTTÄTTÄÄ ja meininkiä Mega Man 9:n tekijöiltä.

Vuoden pettymys
Nintendon E3

 

[pellava]

Edellisenä vuonna julkaistiin peräti kolme peliä jotka ylsivät kaikkien aikojen suosikkipelieni joukkoon. Vuosi 2018 oli hiukan niukka oman pelimakuni suhteen. Pelasin lähinnä edellisinä vuosina julkaistuja pelejä, mutta löytyi tästäkin vuodesta kauniita helmiä, jotka ovat mainitsemisen arvoisia.

Vuoden Switch-peli
Celeste (laajempi selitys alempana)

Vuoden indie
GRIS on sulavan kaunis peli, joka näyttää suorastaan liikkuvalta vesivärimaalaukselta. Silti kauneinta tässä pelissä on sen vahva ja painava symboliikka.

Vuoden moninpeli
Poikkeuksia lukuunottamatta en itse nauti moninpeleistä saati pelaa niitä. Annan silti ääneni Super Smash Bros. Ultimatelle ihan vaan siitä syystä, että olen saanut katsoa miten paljon oma lähipiiri nauttii tästä pelistä ja kuinka se tuo nintendon eri pelisarjat ja niiden yhteisöt yhteen.

Vuoden yllätys
Lasketaanko DLC:t? Nimittäin peli, joka ylitti odotukseni oli Splatoon 2 Octo Expansion.

Verrattuna "tavalliseen" single player modeen Octo Expansion on älyttömän monipuolinen tasosuunnittelussa ja paljon yhtenäisempi kokonaisuus. Tuntui, että tasot palkitsivat pelaajia jotka ymmärtävät jo pelin olennaisia mekaniikkoja, kuten spesiaalien käyttö ja nyt niiden integrointi uudella tavalla tason suorittamiseen (esim. juuri käyttämällä pelkästään Inkjettiä tai Balleria).

Ja paras osa: vahva teema ja omanlainen estetiikka. Teema toisti itseään ja löysin jatkuvasti yhtäläisyyksiä ja viittauksia, sekä taas vastaavasti uusia yksityskohtia, kuten vaihtuvat humoristiset hahmot metrossa. Jotenkin koko tumma metron ja kaupungin estetiikka oli mielestäni viehättävä. Ja ah, kokonaan uusi äänimaailma ja musiikki, jotka tosiaan paransi hitosti yleistä kokemusta.

Vuoden paras videopeli
Sen täytyy olla indie-platformeri Celeste. Upea musiikki, upea tarina ja upea peli. Celeste ei ole pelkkä ulkokuorensa eli haastava platformeri, vaan paljon enemmän, oma kokemuksensa. Läpipeluu ei ole pitkä, mutta yksityiskohtien kautta kokonaisuus on kuin hiottu timantti. Synkkyys punotaan värikkäästi musiikkiin ja vuoren maisemiin, joka tekee matkasta ja tarinasta toiveikkaan.

Animal Cross- *köh* ensi vuodelle on suuret odotukset!

 

[testudo80]

Vuoden PC-peli
PC Master Race? Kun katsoo Metacritic-listaa vuodelta 2018 niin meinaa itku tulla. Jos joku täytyy valita niin vaikkapa Destiny 2: Forsaken, vaikka onkin DLC, mutta myös Destiny-sarjan tämän hetken tila. Kertoo kaiken kuinka huonosti PC:llä menee tällä hetkellä uusien pelien suhteen.

Vuoden Xbox One -peli
Sanotaan FIFA19. Kuitenkin pelin tempoa laskettiin merkittävästi ja haluttiin tuoda pelaaminen keskikentälle. Ei pysty vain juoksemaan läpi. Suunta oikea.

Vuoden PS4-peli
Netflixsiin tuli juuri tv-sarja, joka kertoo pelien teosta, joka toimii applikaation avulla. Katsoja voi päättää elokuvan kulusta. Erilaisia loppuja. Detroit: Become Human -tyyppisiä, leffamaisia pelejä saisi olla paljon enemmän. Jopa niin että pelaamista olisi vielä vähemmän. Kaukana täydellisestä, mutta pelaajat, tai osa heistä on tykännyt kovasti. Toimii hienosti 85" tuuman 4K tv:llä.

Vuoden Switch-peli
Hmm... minulle Hollow Knight on liian synkkä värimaailmaltaan ja äänimaailmaltaan sekä Dead Cells liian yksinkertainen. Into the Breach myös tylsä, lopulta. Nämä kaikki pelit omistan PC:llä, ja mietinkin olisiko järkevä kokeilla vaikkapa HK:ta tai Breachia Switchillä... olisiko kokemus käsikonsolissa toinen?

Hyper Light Drifter on myös turhan surullinen vaikka ulkoasultaan hieno. Vastaan Velocity 2X koska avaruusalus osiot, Twin Stick Shooter melko toimivia. Toivon tämän genren pelejä lisää. Jos olisi vuosi 2017 niin RIVE: Ultimate Edition veisi voiton ja tokana Enter the Gungeon koska siinä joutuu painamaan nappia kun ampuu toisin kuin RIVE:ssä tai Velocityssa, eli häviää pelattavuudessa.

Vuoden käsikonsoli- tai mobiilipeli
Jos tähän lasketaan iPad niin Hearthstone. Onneksi kuitenkin tajusin pelin olevan rahastusta. Pakkoja pitäisi tulle 1 / vuosi niin voisin ymmärtää, mutta taitaa tulla 3-4. Inhottavaa. Enää en koske pitkällä tikullakaan.

Vuoden indie
Minusta mikään indie ei nouse selvästi yli muiden. En osaa vastata.

Vuoden moninpeli
FIFA19. Parasta 2vs2, turnauksia, joissa kymmeniä pelaajia samassa tilassa. Erittäin toimivaa.

Vuoden persoona
Miika "huu-haa" Huttunen, Pelaaja-lehti. Hänet voisi aikanaan palkita jopa elämäntyöstä pelialan parissa. Väsyneen kuuloinen podcasteissa, mutta paljon tietämystä pelikulttuurista, kaikesta siihen liittyvästä.

Vuoden yllätys
Nintendo & Nintendo Switch. Tuli täysin puskista entisen konsoli-pelaajan, pc-pelaajan ja (nykyisen Switch-pelaajan) näkökulmasta. Yhdistää käsikonsolin ja tavallisen konsolin. Pelaan tv:n ja pelinäytön kautta. Pelaan käsikonsolina. Otan välillä mukaan kun lähden kotoa ulos. Eshop toimii liiankin hyvin. Digitaalinen pelikirjasto on helppo ja nopea. Minusta jopa vallankumouksellinen konsoli, jonka arvoa ei ole vielä täysin ymmärretty.

Sulatti kaksi maailmaa yhteen. Pelivalikoima täyttyy pikkuhiljaa. Tänään tutustun mm. peleihin: Flat Heroes ja Dust. Kun tutkii niin Switchille alkaa löytymään toinen toisaan kauniimpia helmiä indie-peli fanin näkökulmasta, mutta on myös muitakin pelejä. Switch saattaa olla aikanaan kaikkien aikojen parhaiten myynyt pelilaite.

Vuoden pettymys
Tämä särähtää nyt ja pahasti, mutta Super Smash Bros. Ultimate on minusta yksi kaikkien aikojen parhaista mätkintä / taistelu peleistä. Samalla se on suuri moka uuden, aloittelevan pelaajan näkökulmasta. Miksi japanilaisilla on tapana tehdä järkyttäviä käyttöliittymiä, valikkoja?

Miksi sekoittaa uusi pelaaja? Mistä aloittaa? Tämä "adventure" -moodi uuden pelaajan näkökulmasta. Hirvittävä, ruma, sekava, ja ennen kaikkea en saanut oikeaa kuvaa kuinka hieno peli Smash on vaikkapa 1vs1 esports mielessä. Tai vaikkapa 3vs3 samalla sohvalla. Kuinka moni hankki pelin ja kelasi "mitä vit*** ..." elikkä Story Mode olisi voinut kertoa vaikkapa elokuvamaisen tarinan Macista, Mariosta, hemmetti vaikka siitä Pikazusta, päähenkilöistä. Avata pelin saloja pikkuhiljaa. Piti lukea internetistä että pelin idea on viskata toinen pelaaja pois areenalta.

Kyllä tulen palaamaan Smashin pariin vielä monesti, mutta nykymaailmassa, on sitten kyse uudesta pelistä tai sovelluksesta, käyttöliittymästä, niin sen pitäisi olla kutsuva, opittava, helppo kaikin tavoin. Smash saattoi menettää uusia pelaajia enemmän kuin ymmärretään. Se minusta mokasi valtavan mahdollisuuden. Onneksi YouTube vähän korjaa asiaa ja sen kautta voi opiskella.

Vuoden paras videopeli
Super Smash Bros. Ultimate ... kaikesta kritiikistäni huolimatta pelattavuudeltaan mahdollisesti paras koskaan pelaamani peli. Practice Mode on mieletön. Mac ja nyrkkeilykehä oma areenani. Tämän ympärille kun olisivat osanneet rakentaa sellaisen elokuvamaisen tarinamoodin. Myös hyvin japanilainen peli, hyvässäkin. Pelattavuuden ja hauskuuden sekä hulluuden huipentuma.

 

[Turjake]

Vuoden Xbox One -peli
Forza Horizon 4. Ajopelien kiistaton kuningas vuosi toisensa jälkeen. Vaikka näistä peleistä tulee monessakin mielessä usein ähky, niin autokuumeen iskiessä mikään ei ole parempaa kuin iskeä Forza konsoliin ja nauttia visuaalisesti päräyttävästä amistaivaasta.

Vuoden PS4-peli
Spider-Man. Tässäpä vasta mainio videopeli. Marvel-munasuuna tämä kutitteli kaikenmoisista paikoista juuri oikealla tavalla. Kaikki pienimmät viittaukset ja muu periaatteessa ihan hölmö ja turha ominaisuus aiheutti hymyilyä. Samalla tosin itse pelikin oli todella viihdyttävä ja hauska. Pelkkä liikkuminen tuntuu mahtavalta, ja peli onnistuu kertomaan myös erinomaisen Hämis-tarinan. Myönnän, että tirautin kyyneleen pelin lopussa.

Vuoden Switch-peli
Emt kai se Smash on. En kyllä tykännyt tästä edes hirveästi, mutta tuliko muka jotain muuta...?

Vuoden moninpeli
Battlefield V on Battlefield eli periaatteessa ihan paskaa, mutta parempaa seurapeliä saa hakea.

Vuoden persoona
En tiedä saako tähän laittaa fiktiivisiä hahmoja, mutta koska säännöt on tehty rikottaviksi, nimeän tähän Red Dead Redemption 2:n päähenkilö Arthur Morganin. Luulin kahdeksan vuoden ajan, että videopelien historian parhaiten kirjoitettu hahmo olisi ensimmäisen Red Dead Redemptionin John Marston. Iskettyäni RDR2:n tulille ensimmäistä kertaa olin ehkä hieman hämmentynyt siitä, mitä Arthurista tulisi ajatella, miksei tässä pelata Johnilla!?!? Muutaman (kymmenen) tunnin kuluttua Arthur oli voittanutkin minut puolelleen. Ihana, sympaattinen, aikansa ja yhteiskuntansa hylkäämä Arthur on yksi niistä lukuisista syistä, miksi RDR2 on niin onnistunut videopeli. On tosi hienoa miten käsikirjoittajat ovat uskaltaneet ja osanneet tehdä Arthurille jotain mitä en koskaan ole aiemmin videopeleissä kokenut.

Vuoden pettymys
God of War. More like God of Bore. Ensimmäiset kolme God of Waria ovat aika kivoja pelejä. Tämä uusin oli kaikkeen hypeen ja hehkutukseen nähden tosi tylsä peli, jota en jaksanut edes pelata loppuun.

Vuoden paras videopeli
Red Dead Redemption 2. Pohdin tosi pitkään, ansaitseeko tämän tittelin Spider-Man vai RDR2. Vaikka RDR2:ssa on omat todella selkeätkin heikkoutensa, on se myös uskomattoman kunnianhimoinen peli, jonka toteutuksen rinnalla niin monet muut pelit jäävät nuolemaan näppejään. Tarina on yksi parhaista ikinä, päähahmo on paras ikinä, maailma on paras ikinä... RDR2 tekee niin monta asiaa niin hiton hyvin, että kun lopputekstit pläjähtävät näytölle, tulee lämmöllä muisteltua vain niitä parhaimpia hetkiä. Ja sitten tekee mieli pelata ensimmäinen RDR uudelleen.

 

[Hynät/Rahat & Ruplat]

PC Master Race? Kun katsoo Metacritic-listaa vuodelta 2018 niin meinaa itku tulla. Jos joku täytyy valita niin vaikkapa Destiny 2: Forsaken, vaikka onkin DLC, mutta myös Destiny-sarjan tämän hetken tila. Kertoo kaiken kuinka huonosti PC:llä menee tällä hetkellä uusien pelien suhteen.

No niimpä. PC:llä kun oli korkein keskimääräinen metascore ja suurin määrä hyviä (metascore yli 75) yksinoikeuksia.

Vuoden PC-peli
-En muista tämän vuoden peleistä mitään, mut haluaisin pelata pc:llä Pillars of Eternity kakkosta, Divinity Original Sin kakkosta, Monster Hunter Worldia, Return of the Obra Diniä, Celesteä, Subnauticaa, Forza Horizon 4:ää... yms yms.

Vuoden Xbox One -peli
-Forza Horizon 4 on varmasti mukava, kun sen vain jaksaisi ladata ja käynnistää.

Vuoden PS4-peli
-Astrobot on tulossa vasta postissa, mut Yakuza Kiwami 2 oli tosi jees.

Vuoden Switch-peli
-En oo oikeestaan pelannut Switchillä mitään loppuun asti tämän vuoden puolella.

Vuoden käsikonsoli- tai mobiilipeli
-Holedown. 5/5.

Vuoden indie
-En osaa sanoa vielä.

Vuoden moninpeli
-Halo 3

Vuoden persoona
-Arthur Morgan

Vuoden yllätys
-Nintendon E3 Directin kehnous.

Vuoden pettymys
-Hollow Knight ja God of War. Molempien pelaamisen lopetin kesken.

Vuoden paras videopeli
-Tähän mennessä Yakuza Kiwami 2

 

[testudo80]

Keskiarvo pc:llä voi olla korkea, mutta kyllä tuo 2018 lista muuten hiljaiseksi vetää... ei hyvä.

 

[Hynät/Rahat & Ruplat]

Noin hyviin perusteluihin ei voi olla kuin tyytyväinen.

 

[Mr. X]

Pitkän henkisen taistelun lopputulos on se, että vuoden 2018 parhaan videopelin tittelin vie jälleen Halo 3. Uskomaton tunteita herättävä seikkailu ystävyydestä mahtavien taistelukohtauksien kera varmistaa voiton tälle upean trilogian päätökselle. Harmi, että Halo ei enää palaa, mutta ehkä sitten elokuvamuodossa. Onnea voittajalle!

 

[testudo80]

No niimpä. PC:llä kun oli korkein keskimääräinen metascore ja suurin määrä hyviä (metascore yli 75) yksinoikeuksia.

Vuoden PC-peli
-En muista tämän vuoden peleistä mitään,

Niin... yritin sanoa että PC:n vuosi 2018 oli täysin mitään sanomaton. Ehkä vuonna 2019: Cyberpunk 2077 tai jotain.

 

[Hynät/Rahat & Ruplat]

Mut miten se voi olla täysin mitäänsanomaton, jos alustalla oli suurin määrä hyviä yksinoikeuksia ja keskiarvon mukaan "parhaat pelit" metacriticin mukaan.



En y,,ärrä.

Pitkän henkisen taistelun lopputulos on se, että vuoden 2018 parhaan videopelin tittelin vie jälleen Halo 3. Uskomaton tunteita herättävä seikkailu ystävyydestä mahtavien taistelukohtauksien kera varmistaa voiton tälle upean trilogian päätökselle. Harmi, että Halo ei enää palaa, mutta ehkä sitten elokuvamuodossa. Onnea voittajalle!

Tää on hyvä viesti, Herra X.