Elokuvat ja TV
- Viestiketjun aloittaja Artzei
- Aloituspäivämäärä
Tervetuloa Fintendoon!
Fintendo on suomalaisten Nintendo-pelaajien keskustelupaikka.
Se on oikein hyvä myös, mutta neljän tuntia on sille liikaa :P
Tässä koko Teeman De Niro kattaus, kaikki elokuvat ovat viikon ajan Areenassa. Koomikkojen kuningas kannattaa katsoa :)
27.7. Kuin raivo härkä (Raging Bull, USA 1980) O: Martin Scorcese.
3.8. Suuri gangsterisota (Once Upon a Time in America, USA – Italia 1984) O: Sergio Leone.
10.8. Tämän pojan elämä (This Boy’s Life, USA 1993) O: Michael Caton-Jones.
24.8. Koomikkojen kuningas (The King of Comedy, USA 1983) O: Martin Scorsese.
31.8. Heat – ajojahti (Heat, USA 1995) O: Michael Mann.
Tässä koko Teeman De Niro kattaus, kaikki elokuvat ovat viikon ajan Areenassa. Koomikkojen kuningas kannattaa katsoa :)
27.7. Kuin raivo härkä (Raging Bull, USA 1980) O: Martin Scorcese.
3.8. Suuri gangsterisota (Once Upon a Time in America, USA – Italia 1984) O: Sergio Leone.
10.8. Tämän pojan elämä (This Boy’s Life, USA 1993) O: Michael Caton-Jones.
24.8. Koomikkojen kuningas (The King of Comedy, USA 1983) O: Martin Scorsese.
31.8. Heat – ajojahti (Heat, USA 1995) O: Michael Mann.
Kraidi
Jäsen
- 30.4.2017
- 528
Katsoin viime yönä animaatioelokuvan The Secret of NIMH. Hienosta visuaalisesta tyylistä ja kokeellisuudesta huolimatta petyin tähän pahasti, vaikkei kyseessä olekaan pohjimmiltaan huono teos. Voi olla, että innostuin liikaa sen asetelmasta ja teemoista, kun satun pitämään synkkiä eläintarinoita kiehtovina. Pitäisi varmaan lukea alkuperäisteos siltä varalta, etten tyrmää koko juonta pelkän elokuvasovituksen perusteella.
Ehkä eniten minua jäi kuitenkin harmittamaan se, kuinka mitätön rooli tällä mielenterveyteen keskittyvällä tutkimuslaitoksella (National Institute of Mental Health) oli itse juonessa, vaikka elokuvan nimikin pohjautuu siihen. Tapahtumien ennalta-arvattavuus turhautti myös paljon, puhumattakaan surkeasta, täysin yksiulotteisesta antagonistista. Mielestäni sen ei pitäisi olla hinta siitä, että kerrankin tarinan päähenkilönä toimii poikkeuksellisen sielukas ja perinteitä rikkova hahmo.
Viimeksi muokattu:
Tapza
Jäsen
- 1.5.2017
- 57
Alkuperäisteos on aika eri maata. Elokuvassa NIMHiin liittyvä taustatarina sivuutetaan lyhyellä flashbackilla, mutta kirjassa siihen, miten rotista tuli älykkäitä, paneudutaan useiden lukujen verran. Kirjassa on tätä kautta oikeastaan kaksi kertomusta: yksi kertoo perhettään pelastavasta hiirestä ja toinen tutkimuslaitokseen teljetyistä rotista.
Kirjassa ei myöskään ole mitään yliluonnollista tai mystistä. Kaikkeen olikin tieteellinen selitys! Muistaakseni myös mainitsemasi pahis loistaa poissaolollaan. Mukana on ainoastaan sivuhahmo, jolla on sama nimi.
Minusta tuo on oikein hyvä ja kauniisti piirretty lastem fantasiaseikkailuelokuva. Lähdemateriaalin kanssa sillä on kuitenkin melko vähän tekemistä. Juoni toki on pääpiirteissään sama, mutta esimerkiksi kirjan pohdinnoille siitä, millainen olisi älykkäiden rottien yhteiskunta, ei leffassa jää juuri sijaa.
Eläinkokeet tosin esitetään kirjassa epäilyttävän positiivisessa valossa, mikäli oikein muistan. Mutta ainahan voi lukea vastapainoksi Ruttokoirat.
Kirjassa ei myöskään ole mitään yliluonnollista tai mystistä. Kaikkeen olikin tieteellinen selitys! Muistaakseni myös mainitsemasi pahis loistaa poissaolollaan. Mukana on ainoastaan sivuhahmo, jolla on sama nimi.
Minusta tuo on oikein hyvä ja kauniisti piirretty lastem fantasiaseikkailuelokuva. Lähdemateriaalin kanssa sillä on kuitenkin melko vähän tekemistä. Juoni toki on pääpiirteissään sama, mutta esimerkiksi kirjan pohdinnoille siitä, millainen olisi älykkäiden rottien yhteiskunta, ei leffassa jää juuri sijaa.
Eläinkokeet tosin esitetään kirjassa epäilyttävän positiivisessa valossa, mikäli oikein muistan. Mutta ainahan voi lukea vastapainoksi Ruttokoirat.
Kraidi
Jäsen
- 30.4.2017
- 528
Tuo kahden kertomuksen kokonaisuus kuulostaa huomattavasti paremmalta ratkaisulta. Tosin jos eläinkokeet todella esitetään epäilyttävän positiivisessa valossa, niin alkuperäisteos saattaa siinä tapauksessa jäädä kokonaan lukematta.
Ruttokoirat taas on ollut lukulistallani siitä lähtien, kun tutustuin Ruohometsän kansaan. Yritän edelleen valmistautua henkisesti tähän koitokseen, sillä tiedän, ettei sen lukeminen tule todennäköisesti olemaan mistään helpoimmasta päästä.
Ruttokoirat taas on ollut lukulistallani siitä lähtien, kun tutustuin Ruohometsän kansaan. Yritän edelleen valmistautua henkisesti tähän koitokseen, sillä tiedän, ettei sen lukeminen tule todennäköisesti olemaan mistään helpoimmasta päästä.
bËst
Jäsen
- 30.4.2017
- 322
Muumeille pusketaan nyt nostetta: aluksi demonisoitiin koko maailmaa noilla uudelleen dubbauksilla ja "korrektimmalla" kielellä. Samalla hukattiin persoonallisuus ja läheisyys.
Ja nyt tämä animaatiopohjainen Muumilaakso, johon trailerin perusteella suhtauduin jopa mahdollisuuksia antaen. Mutta todellisuus iski kun sitä katsoin.
Ensinnäkin sarja poukkoilee ihan sikana muodostaen outoja tapahtumaketjuja, hätäisiä tilanteen purkuja ja tunneköyhää kerrontaa mitkä päättyvät typeriin ja epäolennaisiin "cliffhangereihin" jatkoa ajatellen.
Lisäksi lähes joka kohtauksessa on läsnä negstiiviset tunteet: kiukku, viha, pettymys, itsesääli, piruilu... Koko ajan ratsastetaan tällä tunneskaalalla.
Tämän kautta syvennyin pohtimaan, miksi alkuperäinen Muumilaakson tarinat on niin hyvä, mielestäni täydellinen tv-sarja. Sarjassa on paljon hyvää, mutta mikä se ratkaiseva erottava tekijä siinä on. Ja löysin siihen vastauksen, mikä kuvastaa sitä täydellisesti:
Alkuperäinen Muumilaaksin tarinat on ennenkaikkea meditatiivinen kokemus. Ja juuri se puoli tekee sarjasta täydellisen ja sitä tunnelmaa nämä uudet söhellykset eivät pystyneet saavuttamaan ollenkaan
Ja nyt tämä animaatiopohjainen Muumilaakso, johon trailerin perusteella suhtauduin jopa mahdollisuuksia antaen. Mutta todellisuus iski kun sitä katsoin.
Ensinnäkin sarja poukkoilee ihan sikana muodostaen outoja tapahtumaketjuja, hätäisiä tilanteen purkuja ja tunneköyhää kerrontaa mitkä päättyvät typeriin ja epäolennaisiin "cliffhangereihin" jatkoa ajatellen.
Lisäksi lähes joka kohtauksessa on läsnä negstiiviset tunteet: kiukku, viha, pettymys, itsesääli, piruilu... Koko ajan ratsastetaan tällä tunneskaalalla.
Tämän kautta syvennyin pohtimaan, miksi alkuperäinen Muumilaakson tarinat on niin hyvä, mielestäni täydellinen tv-sarja. Sarjassa on paljon hyvää, mutta mikä se ratkaiseva erottava tekijä siinä on. Ja löysin siihen vastauksen, mikä kuvastaa sitä täydellisesti:
Alkuperäinen Muumilaaksin tarinat on ennenkaikkea meditatiivinen kokemus. Ja juuri se puoli tekee sarjasta täydellisen ja sitä tunnelmaa nämä uudet söhellykset eivät pystyneet saavuttamaan ollenkaan
- 3.5.2017
- 393
Eka jakso sai jo vetämään (en ole ajanut autoa) käsijarrua. Ihan alussa oli jo se ongelma että puhe ei tuntunut edes tulevan niistä hahmoista vaan niitten ulkopuolelta mutta se ongelma sentään hävisi ennen loppua. Eka jakso oli ainakin todella surkeasti ohjattu ja kohtaukset soljuivat todella huonosti. Vaikka "alkuperäisessä" sarjassa on toimintaa niin se ei ole kummiskaan "äkkipikaista" niin kuin uudessa sarjassa (uusi sarja on selvästi tämän päivän tuote)
Ja niin.....90-luvun sarja tosiaan antaa aikaa paljon tunnelmoinnille (voisi jopa sanoa että 90-luvun sarja muistuttaa osittain vähän ghiblin tuotantoa) ja siitä löytyy paljon kauniita hetkiä. Yhden jakson perusteella ei voi tietenkään sanoa että näkyykö tätä puolta uudessa sarjassa mutta ykkös jakson perusteella aika vahvasti uskon että ei.
Ja niin.....90-luvun sarja tosiaan antaa aikaa paljon tunnelmoinnille (voisi jopa sanoa että 90-luvun sarja muistuttaa osittain vähän ghiblin tuotantoa) ja siitä löytyy paljon kauniita hetkiä. Yhden jakson perusteella ei voi tietenkään sanoa että näkyykö tätä puolta uudessa sarjassa mutta ykkös jakson perusteella aika vahvasti uskon että ei.
Kraidi
Jäsen
- 30.4.2017
- 528
Mielestäni Muumilaaksossa on tehty asioita sekä oikein että väärin. Tykkään esimerkiksi sarjan avausvideon audiovisuaalisesta, mihin liittyen ihmettelen hieman sitä, miksi mukaan piti saada myös englanniksi laulettuja kappaleita. Vaikka tuon Starlight-kappaleen laulanut Alma sattuukin olemaan suomalainen artisti, ei se oikein yksinään vielä tee sarjasta kotimaisen oloista. Eikä Muumilaakso varsinaisesti olekaan, kun ohjaajana toimii brittiläinen henkilö.
Wilbur wals
SW-8065-2970-1519
- 30.4.2017
- 946
Minusta nämä tietokoneanimaatiot on harvinaisen sieluttomia teoksia. Piirretyissä on jotenkin henki läsnä, toisin kuin näissä kylmissä animaatioissa. Noissa piirretyissä Muumeissa oli paljon taianomaisia hetkiä ja sellainen jatkuva rauhallisuuden tunne vaikka siinä olikin joskus vauhtia se ei todellekaan ollut vallitseva tila.Tämä Muumi animaatio on mielestäni sitä nykyajan kouhotusta jota ei jaksa katsoa. Samalle tasolle tämä sarja ei piirretyjen kanssa pääse lähellekkään, eikä tuota viitsi kyllä avausjaksoa pitempään edes katsoa. Tuo piirretty Muumi sarja sisälsi vaan sitä "taikaa" ja paljon. Siinä oli hyvin saavutettu tuo Tove Janssonin maailma joka liittyi tavallaan paljon tuonne meidän Itämerelle.
Ehdin jo kommentoida Muumilaaksoa toisaalla, joten laitanpa nyt tännekin:
Katsoin kaksi jaksoa ja ongelmat on omasta mielestäni suurimmaksi osaksi visuaalisia ja melkein yksinomaan itse Muumeihin liittyviä. Sivusuun voisi jättää pois, ei oikein istu. Hauska myös kun yhdessä kohtaa Muumimamma suukottaa Muumipeikkoa yhdellä puolen kuonoa, vaikka sivusuu näkyy toisella. Itseäni tuntuivat häiritsevän myös Muumien kulmakarvat, jokin niissä ei natsaa. Saattaisivat näyttää paremmilta hivenen pyöreämpinä ja kapeampina, mutten ole varma. Tässä voi myös olla osallisena silmien huono erottuminen. Tiedä sitten näyttäisikö selkeä silmäreunus oudolta 3d-mallissa.
Värimaailmasta ja taustoista tykkäsin, vaikka ongelmiakin on. Syvyysvaikutelma on hyvä, mutta kokonaisuus turhan staattinen. Ulkokohtauksissa odottaisi välillä edes ruohonkorsien tai puiden heiluvan tuulessa, mutta 90% ajasta kaikki on kuin paikalleen jähmettynyt, jos ei puroa lasketa. En tiedä, onko tässä takana käytetty teknologia, aika, budjetti vai mikä, mutta tämä tekee muuten kauniista maisemista ikävän elottomia.
Äänistä en löydä juuri valittamista. Nordmanin Muumipeikko särähti välillä korvaan jollain tavoin, sen tarkemmin en osaa kritisoida.
Komppaan myös Kraidia avausvideoon ja lauluihin liittyen.
Katsoin kaksi jaksoa ja ongelmat on omasta mielestäni suurimmaksi osaksi visuaalisia ja melkein yksinomaan itse Muumeihin liittyviä. Sivusuun voisi jättää pois, ei oikein istu. Hauska myös kun yhdessä kohtaa Muumimamma suukottaa Muumipeikkoa yhdellä puolen kuonoa, vaikka sivusuu näkyy toisella. Itseäni tuntuivat häiritsevän myös Muumien kulmakarvat, jokin niissä ei natsaa. Saattaisivat näyttää paremmilta hivenen pyöreämpinä ja kapeampina, mutten ole varma. Tässä voi myös olla osallisena silmien huono erottuminen. Tiedä sitten näyttäisikö selkeä silmäreunus oudolta 3d-mallissa.
Värimaailmasta ja taustoista tykkäsin, vaikka ongelmiakin on. Syvyysvaikutelma on hyvä, mutta kokonaisuus turhan staattinen. Ulkokohtauksissa odottaisi välillä edes ruohonkorsien tai puiden heiluvan tuulessa, mutta 90% ajasta kaikki on kuin paikalleen jähmettynyt, jos ei puroa lasketa. En tiedä, onko tässä takana käytetty teknologia, aika, budjetti vai mikä, mutta tämä tekee muuten kauniista maisemista ikävän elottomia.
Äänistä en löydä juuri valittamista. Nordmanin Muumipeikko särähti välillä korvaan jollain tavoin, sen tarkemmin en osaa kritisoida.
Komppaan myös Kraidia avausvideoon ja lauluihin liittyen.
Myy100
Jäsen
- 1.5.2017
- 376
Pokémon: Detective Pikachu tuli katsottua äsken (3D:nä) ja oli kyllä hyvä elokuva. En ala perustelemaan miksi, koska en halua spoilata, mutta juuh, parempi kuin Detective Pikachu 3DS-peli, jos minulta kysytään.
Mutta joo, harvoin (jos ollenkaan) tulee käytyä elokuvateattereissa, mutta tämä elokuva oli pakko nähdä, koska pidän Pokemon-peleistä ja koska se liittyy videopeleihin.
Mutta joo, harvoin (jos ollenkaan) tulee käytyä elokuvateattereissa, mutta tämä elokuva oli pakko nähdä, koska pidän Pokemon-peleistä ja koska se liittyy videopeleihin.
Viimeksi muokattu:
- 3.5.2017
- 393
Kyllä sen teattereissa katsoi mutta täysin yhdentekevä se omasta mielestäni oli. Vitsesitä 95% oli tosi latteita ja vitsailu soljui todella huonosti monessa kohtaan. Hahmot taas olivat ihan täyttä pahvia ja tästä syystä kaikki se väkinäinen draamaa vaan alkoi loppua kohden väsyttämään. Mitä sitten maailman rakentamiseen tulee niin eihän siinä ollut kyllä yhtään sitä pokemonin magisuutta koko elokuvassa.
Että joo. Pikachu sentään oli animoitu hyvin.
Että joo. Pikachu sentään oli animoitu hyvin.
- Staff
- #56
Eihän tämän ollut tarkoituskaan muistuttaa esim. animaatioita. Itse pidän ainakin ajatustasolla aikuismaisemmasta lähestymistavasta Pokémoniin undergound-taisteluineen ym. kaasudiilereineen. Tosin tämä leffa oli lopulta käsikirjoitukseltaan vähän liian yksinkertainen (pelimäinen) ja enemmän perheystävällinen kuin kuvittelin. Jotenkin tuntuu siltä, että salissa olleet 7-vuotiaat muistelevat tätä 20 vuoden päästä samanlaisena "klassikkona" kuin me ensimmäistä Mewtwo-leffaa. Vitseille, tai no pikemminkin Psyduckille ja Mr. Mimelle hymähtelin. Visuaalisesti herkullinen, videopelileffana ihan hyvä, mutta muuten aika keskinkertainen etsivästoori.
Pelimäisyydestä puheen ollen. Elokuva oli niin Pikachuun ja Timiin keskittyvä, että muut hahmot jäivät NPC-tasolle. Kaikki kaupunkilaiset ovat huolettomia idiootteja, Lucy on yli-innokas harjoittelija eikä mitään muuta, pahiksen arvasi heti tyypin ilmestyessä ruudulle, syy pahaksi flippaamiseen oli naurettava (pyörätuoli tuhoaa yleisneron elämän?), tyypin päihittämiseen riitti häkkyrän repiminen tajuttoman ukon päästä, ja yleisesti ottaen sivuhahmoilla ei ollut montaa järkevää repliikkiä Timin ja Pikachun päätellessä kaiken itse.
Tiedä sitten miten luovat tälle jatkoa lopun twistin jälkeen, jos huhuihin on uskominen. Prequel?
Tiedä sitten miten luovat tälle jatkoa lopun twistin jälkeen, jos huhuihin on uskominen. Prequel?
Rädättättää, Castlevanian kolmoskausi tapitettu loppuun. Helposti paras tähän mennessä, sanoisin. Ensimmäinen jäi tyngäksi, toisessa hyvikset ja pahikset pönöttivät tahoillaan koko kauden jankaten samoja asioita. Tällä kertaa seurataan neljän eri joukkion edesottamuksia. Trevor ja Sypha kohtaavat uusia kasvoja ja tutkivat outoa luostaria, Isaac mörköarmeijoineen tutustuu ihmisluonnon ääripäihin, Hector rakentaa luottamusta vampyyrivangitsijaansa ja Alucard on niin masentunut ja yksinäinen, että ventovieraidenkin seura kelpaa. Jokainen tarina toimii hyvin. Pienimmän roolin saa onneksi Carmillan ja tämän vamppikavereiden sotasuunnittelu, joka on kauden tylsintä antia ja muistutti liikaa edellisestä.
Sarja on edelleen animoitu pääosin hyvin ja toimintakohtaukset ovat kaunista katseltavaa. Muulloin liikeradat ovat silti aika ajoin tönkköjä ja in-between frameja toivoisi lisää. Ääninäyttely oli hyvää. Tulokkaista Bill Nighy ja Jason Isaacs hoitivat roolinsa erityisen hyvin. Annan kolmoskaudelle arvosanaksi viisi särkynyttä viinilasia.
Sarja on edelleen animoitu pääosin hyvin ja toimintakohtaukset ovat kaunista katseltavaa. Muulloin liikeradat ovat silti aika ajoin tönkköjä ja in-between frameja toivoisi lisää. Ääninäyttely oli hyvää. Tulokkaista Bill Nighy ja Jason Isaacs hoitivat roolinsa erityisen hyvin. Annan kolmoskaudelle arvosanaksi viisi särkynyttä viinilasia.
Aloitin kaverien innoittamana projektin sivistääkseni itseäni elokuva-alan saralla. Tarkoituksena olisi katsoa jokainen elokuva Sight & Soundin vuonna 2012 laatimalta top100 elokuvat -listalta, sekä kriitikoiden että ohjaajien listat. Tavoitteena olisi katsoa keskimäärin vähintään yksi leffa joka viikko.
Projekti on vasta aluillaan katsottuani 11 elokuvaa, plus pari nähnyt aikaisemmin. Mutta melkein jokainen leffa tähän mennessä on ollut todella hyvä. En tiedä, olenko vain pullalla valinnut ne parhaimmat heti alkuun, vai onko koko lista oikeasti näin kovatasoinen. Ihan huikeita elokuvia nähnyt nyt ensimmäistä kertaa.
Tähän mennessä suosikkini on ollut Apocalypse Now, joka on hyvin mahdollisesti paras koskaan näkemäni elokuva. Aivan uskomaton. Mutta myös Wild Strawberries iski yllättävän kovaa.
Projekti on vasta aluillaan katsottuani 11 elokuvaa, plus pari nähnyt aikaisemmin. Mutta melkein jokainen leffa tähän mennessä on ollut todella hyvä. En tiedä, olenko vain pullalla valinnut ne parhaimmat heti alkuun, vai onko koko lista oikeasti näin kovatasoinen. Ihan huikeita elokuvia nähnyt nyt ensimmäistä kertaa.
Tähän mennessä suosikkini on ollut Apocalypse Now, joka on hyvin mahdollisesti paras koskaan näkemäni elokuva. Aivan uskomaton. Mutta myös Wild Strawberries iski yllättävän kovaa.
- 3.5.2017
- 393
Peukkua kyllä annan jos jaksat nuo kaikki katsoa. Vaikka elokuvat ovatkin sydäntä lähdellä ja koetan mahdollisimman paljon klassikkoina pidettyjä teoksia katsoa niin olen kyllä vähän siihen tulokseen tullut että 60-lukua edeltävät hollywood elokuvat on kyllä sen tyylisiä että ne eivät kyllä omaan makuun mene.Toki poikkeuksia löytyy kuten tuo erinomainen Touch Of Evil joka listalta löytyy (ihmettelen kyllä että missä 12 vihaista miestä on)
Mykkäelokuvat myöskin on sellainen juttu että kulttuuriarvoahan niillä on mutta niistä nauttiaakseen pitää kyllä osata asennoitua. Metropolis on varmaan ainoa mykkäelokuva joka on sellainen mikä on pakko joskus katsoa.
Ja juu. Apocalypse Now on kyllä pirun hyvä ja omalla top 100+ listalla ykkösenä.
Mykkäelokuvat myöskin on sellainen juttu että kulttuuriarvoahan niillä on mutta niistä nauttiaakseen pitää kyllä osata asennoitua. Metropolis on varmaan ainoa mykkäelokuva joka on sellainen mikä on pakko joskus katsoa.
Ja juu. Apocalypse Now on kyllä pirun hyvä ja omalla top 100+ listalla ykkösenä.
Mauno
Jäsen
- 30.4.2017
- 192
Intouduin Rushin viestistä katsomaan Yle Areenasta Citizen Kanen. Totesin etten ole tarpeeksi elokuvamunasuu arvostaakseni happoisia liukusiirtymiä ja aikalaisekseen kokeellisia kamerakikkoja ym. Ei ollut maailman paras elokuva minusta, mutta epälineaarinen tarinankerronta oli ihan jees ja vaikutukset myöhempään cinematografiaan ilmeiset. Parasta antia oli nähdä mistä Tommy Wiseaun Room on ottanut mallia loppukohtaukseensa.