60 Päivän Listaushaaste

[Kraidi]

Day 02 – Your favourite video game / Suosikkipelisi

Tätä nykyä oma valintani on Bloodborne. Harvoin ylipäätään näkee näin eheää teosta, jossa jokainen detalji on tarkkaan mietitty. Ensimmäisellä pelikerralla varsinkin se tuli aikamoisena yllätyksenä, että peli muuttuu edetessä koko ajan niljaisemmaksi ja oudommaksi. Idea ikuisesta yöllisestä jahdista, vanhan miehen päättymättömästä unesta ja painajaisen rajaseudulla vaeltamisesta on jotain, joka viehättää omalla erityisellä tavallaan. Ehdottomasti yksi parhaimmista H.P. Lovecraftille omistetuista rakkauskirjeistä, ellei jopa paras.

Cleric_Beast.mp4

 

[Kong]

Day 02 – Your favourite video game / Suosikkipelisi

Tämäkään ei ole helppo. Esittelyketjussa tungin reppuuni LeafGreenin, koska siihen liittyy paljon muistoja, mutta en välttämättä sanoisi sitä suosikikseni. Tätä miettiessä huomaa myös vahvasti, miten mieleipide pelistä ja pelituntien määrä eivät aina korreloi.

Yllätyin itsekin pohdintani tuloksesta, mutta eräs vahva kandidaatti suosikkipelikseni on Kid Icarus Uprising. Erittäin nautinnollinen sekä yksin- että moninpelinä, ja mikä tärkeintä, tuntui kokemuksena uudenlaiselta.

 

[Don]

Day 02 – Your favourite video game / Suosikkipelisi

Taitaa mennä Xenoblade Chroniclesille ääni. Muutaman vuoden pelitauon jälkeen imaisi takaisin videopelimaailmaan, juonellaan ja pelimekaniikoiltaan. Jatko-osa olikin massiivisempi pettymys kuin juuri mikään sequeeli ennen tahi jälkeen.

 

[NintenDoctor]

Päivä kolme - Inhokkipelisi

Fallout 3. Olen varmaan pelannut tätä hiukan liian vähän ja myöhään antaakseni tästä reilun arvion, mutta ei herrajumala ei pystynyt. Muistikuvat on kutien vähäisyyttä ja yllättävä vihollisten vaikeuskurvi. On tästä kuitenkin jonkin verran aikaa niin ei nyt ihan tasan tarkkaa muista.

 

[Tertzzi]

Day 03 – Your least favourite video game / Inhokkipelisi

The Order 1886 oli kyllä niin tylsä putkijuoksentelu peli.

 

[Rush]

Day 03 – Your least favourite video game / Inhokkipelisi

Kyllähän maailmasta löytyy videopelejä, joita en halua pelata, mutta tulkitsen tämän kysymyksenä mikä peli aiheuttaa eniten suuttumusta.

Kuten tulikin tuolla toisessa topicissa mainittua, Pokemon OmegaRuby/AlphaSapphire on peli, josta en edes sarjan ystävänä pystynyt pitämään. Siinä oli joitain hyviä juttuja kyllä, mutta kaikki peittyi yhden ainoan design-ongelman alle. Peli on liian helppo sekä suoraviivainen. Ei minulla varsinaisesti helppouden itsensä kanssa ole ongelmaa, mutta ORAS on peli, joka on niin helppo ja suoraviivainen, että se pelaisi itsensä läpi jos se ei vaatisi pelaajalta satunnaista A-napin painallusta.
Kaikki taistelut ovat niin naurettavan lällyjä, että voit juosta jokaiselta villiltä Pokemonilta karkuun ja silti olla ylitasoinen. Mitään taktiikka tai ajatuksen juoksua pelaajalta ei vaadita, kunhan osaat Super Effective-taulukkosi. Ennen championia jokaikinen vihollinen päihittyy OHKO tai 2HKO jos e käytit neutraalia movea. Miten jännää!
Lisäksi uudet puzzlet ovat kuin märän rätin läpsäisy naamalle. Puzzleja ei tarvitse ikinä ajatella. Ne on suunniteltu sellaisiksi, että ne voi ratkaista vain yhdellä tavalla ja tämä tapa on alusta asti itsestäänselvä. Tai jos se ei ole selvä, niin juokset puzzlea päin ja katsot miten se ratkaisee itsensä.
ORAS on ääriesimerkki kädestäpitelykulttuurista, missä pelaajalla ei ole realistista mahdollisuutta epäonnistua. Yhden yhtä aivosolua ei tarvitse käyttää, koska peli etenee automaagisesti eteenpäin pelkillä A-napin painalluksilla. Ehkä tattia piti välillä käyttää. Jos vuoropohjainen RPG ei vaadi taktista silmää, sillä on enää hyvin vähän mielekästä tarjottavaa jäljellä.
Enkä kyllä tykännyt uusista tarinapätkistäkään. Ihan ihme nysväilyä, melodraamaa ja mielenkiinnotonta huttua. Ei jatkoon, alkuperäinen RSE on sata kertaa parempi.

Lisäksi "pelaamatta paskaa"-kategoriasta nostaisin esille Metroid Prime: Federation Forcen.Todennäköisesti en koskisi koko peliin vaikka ilmaiseksi tarjottaisiin, koska olen edelleen suolainen siitä, miten se kehtaa käyttää Metroidin nimeä. Omana IP:nään minulla ei olisi ollut mitään peliä vastaan, olisin vain ohittanut olankohautuksella. Kuitenkin Other M:n ja monen hiljaisen vuoden jälkeen tämä oli se "Metroid-peli" minkä saimme? Ja vielä Metroidin juhlavuonna? Julmaa pilaa, sanon minä.

 

[Xylitol]

Inhokkipelisi

On varmasti olemassa pelejä, joista pidin vielä huomattavasti vähemmän, mutta jos täytyy nimetä se, joka on piirtynyt muistoihin pelinä, joka viimeistään mursi lapsenuskon siihen, että hyvää seuraa aina toinen hyvä, niin kyseessä on Crash Nitro Kart. Tämä peli kehtasi väittää olevansa jatkoa maskottikarttailujen ikiaikaiselle aatelille, Crash Team Racingille, mutta ei yltänyt läheskään samalle tasolle. Pettymys oli valtaisa.

"Kehu inhokkipelejäsi"-langan hengessä sanottakoon, että huolimatta siitä, että pelillisesti Nitro Kart on silmissäni kuraa (kuin myös siitä, että Crash vaihtoi kehitystiimiä Naughty Dogista Universalin Vicarious Visionsille), pelillä oli silti vielä tallella edeltävien pelien tyyliä ja tarinavälivideot oli ihan laadukkaita.

 

[Kuruwin]

Päivä kolme - Inhokkipelisi

Näitä kyllä riittää Tämän vuoden pelaamaistani peleistä FF15:sta helposti nousee isoimmaksi inhokiksi mutta ei se ole lähellekkään huonoin peli jota olen koskaan pelannut. Niitä sellaisia pelejä kyllä on jotka saa tekemään mieli sytyttämään maailman tuleen mutta tällä hetkellä ei kyllä tule mieleen että mitkä olivat niitä pahimpia.

 

[Andyliini]

Day 03 – Your least favourite video game / Inhokkipelisi

Tämä onkin jo sitten hankalampi. Hyviä pelejä on kasassa selvä määrä, mutta huonoja on paljon hankalampi muistella, todennäköisesti siksi, etten niitä juurikaan hyllyssä pitele. Ilmeisesti tässä ei myöskään haeta suurinta pettymystä, eli peliä josta odotin paljon enemmän kuin mitä se lopulta oli. Valitettavasti valinnassa ei voi olla ottamatta huomioon pettymysten määrää, ja silä mielellä inhokiksi pitää valita Conker's Bad Fur Day.

Raren taidot kävivät minulle tutuiksi N64:n aikaan, etenkin Banjo-Kazooien ja Donkey Kong 64:n myötä. Harvinaisemmaksi ilmestykseksi jäänyt Conker's Bad Fur Day nautti Internetissä pitkään julkaisunsa jälkeen kulttimainetta "kovisteemansa" siivittelemänä. Pettymys oli valtava, kun peliä itseään pelasin. Huumori on sekoitus lapsellista pissakakkaa ja kasari/ysäri elokuvien lainauksia. Pelin ohjaus on kamalaa jopa Raren N64-tasolla mitattuna, musiikista en muista mitään, peliltä puuttuu täysin punainen lanka, tehtävät ovat kamalia sillisalaatteja, bossit paria lukuunottamatta huonoja. Olen pelannut läpi sekä alkuperäisen, että Xbox-version, eikä kummassakaan ole oikein mitään, mikä pelastaisi tämän.

Eipä siinä, Rare ei enää tässä vaiheessa ollut entisensä, kun Microsoft-ostos alkoi häämöttämään, Euroopassa pelin julkaisikin THQ.

 

[ville111]

Day 03: Inhokkipelisi

Mietin tätä pitkään, mutta uskon päätyneeni oikeaan lopputulokseen. Inhokkipelini lienee The Legend of Zelda: Spirit Tracks. Olen pelannut huonompiakin pelejä, mutta Spirit Tracks oli minulle valtava pettymys. Mitä enemmän mietin pelin kehittäjien tekemiä ratkaisuja, sitä ärsyyntyneempi olen Spirit Tracksin suhteen. Pelissä on toki hyviäkin puolia (muun muassa osa luolastoista, värikäs ulkoasu ja soundtrack), mutta pelin keskeiset ongelmat latistavat kokemusta valtavasti.

Pelin suurin ongelma on pelin keskeisessä mekaniikassa; junalla liikkumisessa. Ideana junalla liikkuminen on ihan hauska, ja kyllähän junan ohjaaminen on aluksi ihan mukavaa puuhaa. Huomasin kuitenkin nopeasti, että junalla matkustaminen on todella puuduttavaa ja hidasta. Jokaiseen paikkaan pitää mennä junalla. Tämä ei olisi ongelma, jos junalla pystyisi suoraan pikamatkustamaan paikkoihin, mutta todellisuudessa jokainen siirtymä kestää lukuisia minuutteja. Kun tietty reitti on pelattu kerran, ei kyseisellä reitillä ole kovin paljoa tarjottavaa koko loppupelin aikana. Erityisesti eräässä pelin sivutehtävässä turhauduin totisesti junailuun; kyseisessä tehtävässä piti matkustaa samaa väliä lukuisia kertoja kuljettaen jotain rakennusmateriaaleja. En ymmärrä, miten kukaan voisi nauttia junalla matkustamisesta (paitsi kenties musiikin takia).

Junalla matkustaminen ei ole pelin ainoa ongelma. Ohjaus ei mielestäni kuulu näihin ongelmiin; ohjaus toimii pääsääntöisesti hyvin, vaikka joissain kohdissa olisinkin arvostanut perinteisempää ohjausta. Sen sijaan pelin musikaalinen instrumentti on toteutukseltaan kamala. Pidän Ocarina of Timen okarinasta, mutta Spirit Tracksin huilu ei mielestäni toimi kovin hyvin. Mikrofoniin puhaltaminen käy pidemmän päälle lähinnä ärsyttäväksi, erityisesti koska peli ei aina edes tulkitse puhalluksia kunnolla. Muutenkin huilun soittaminen on todella kömpelöä, koska se käyttää sekä kosketusnäyttöä soinnun valitsemiseen että puhaltamista soinnun soittamiseen.

Toinen iso kritiikki kohdistuu pelin keskeiseen luolastoon, Tower of Spiritsiin. Muuten kyseinen luolasto menettelisi, mutta on todella puuduttavaa, että samaan luolastoon pitää mennä lukuisia kertoja. Tämä tuntuu pelkästään sisällön kierrättämiseltä ja pelin keinotekoiselta pidentämiseltä. En arvosta tätä luolastoa lainkaan.

Spirit Tracks on yksi harvoista peleistä, jotka olen myynyt. Näin jälkikäteen kadun päätöstäni hieman, mutta vaikka omistaisin pelin, en todennäköisesti koskisi peliin pitkällä tikullakaan. Saatan joskus ostaa pelin uudelleen Wii U:n Virtual Consolesta vain todentaakseni, kuinka suuri pettymys peli olikaan aikanaan.

 

[Jonelink]

Day 3 - Inhokkipelisi

Olen pelannut paljon huonoja pelejä, mutta valitsen inhokiksi Sonic The Hedgehog 2006. Keskeneräiseksi jäänyt ja huonosti toteutettu.

 

[Kong]

Day 03 – Your least favourite video game / Inhokkipelisi

Kuten tulikin tuolla toisessa topicissa mainittua, Pokemon OmegaRuby/AlphaSapphire on peli, josta en edes sarjan ystävänä pystynyt pitämään.

Nyt ei voi kun kompata Rushia. Surkeaa shovelwarea löytyy maailmasta kyllä vaikka millä mitalla, mutta eniten sapettavat pelit, joilta olisi oikeutettua odottaa paljon enemmän kuin mitä ne lopulta tarjosivat. ORAS on yksi näistä pettymyksistä. Vaikka kieltäytyisi kaikista pelin tarjoamista lahjuksista (Lati@s, Exp. Share) ei haastetta silti ole nimeksikään.

 

[Kuruwin]

Day 03 – Your least favourite video game / Inhokkipelisi

Tämä onkin jo sitten hankalampi. Hyviä pelejä on kasassa selvä määrä, mutta huonoja on paljon hankalampi muistella, todennäköisesti siksi, etten niitä juurikaan hyllyssä pitele. Ilmeisesti tässä ei myöskään haeta suurinta pettymystä, eli peliä josta odotin paljon enemmän kuin mitä se lopulta oli. Valitettavasti valinnassa ei voi olla ottamatta huomioon pettymysten määrää, ja silä mielellä inhokiksi pitää valita Conker's Bad Fur Day.

Raren taidot kävivät minulle tutuiksi N64:n aikaan, etenkin Banjo-Kazooien ja Donkey Kong 64:n myötä. Harvinaisemmaksi ilmestykseksi jäänyt Conker's Bad Fur Day nautti Internetissä pitkään julkaisunsa jälkeen kulttimainetta "kovisteemansa" siivittelemänä. Pettymys oli valtava, kun peliä itseään pelasin. Huumori on sekoitus lapsellista pissakakkaa ja kasari/ysäri elokuvien lainauksia. Pelin ohjaus on kamalaa jopa Raren N64-tasolla mitattuna, musiikista en muista mitään, peliltä puuttuu täysin punainen lanka, tehtävät ovat kamalia sillisalaatteja, bossit paria lukuunottamatta huonoja. Olen pelannut läpi sekä alkuperäisen, että Xbox-version, eikä kummassakaan ole oikein mitään, mikä pelastaisi tämän.

Eipä siinä, Rare ei enää tässä vaiheessa ollut entisensä, kun Microsoft-ostos alkoi häämöttämään, Euroopassa pelin julkaisikin THQ.

Siitä varmaan on jo melkein kymmenisen vuotta kun pelasin sen XBOX version ja olin kyllä ihan samaa mieltä että se oli täyttä kuraa. Conkerin saamien kehujen takia kuitenkin silloin tällöin mietin sitä että oliko se XBOX versio nyt vain huono versio pelistä vai onko Conker vaan huono peli. Ehkä nyt sitten hautaan ne ajatukset ja tulen siihen tulokseen että ei tarvitse itse kokea sitä N64 versiota.

 

[Kraidi]

Day 03 – Your least favourite video game / Inhokkipelisi

Olen pelannut niin paljon laidasta laitaan kaikkea, että on hankala valita yhtä tiettyä, joka erottuisi muista edukseen. Ehkä totean vain suoraan, etten pidä erityisemmin Ubisoftin peleistä. Toinen hyvä esimerkki on uudempi Rare, joka ei ole mielestäni saanut aikaiseksi yhtäkään hyvää peliä. Banjo-Kazooie: Nuts & Bolts on juuri sellainen tekele, jota ei yksinkertaisesti tehnyt mieli pelata muutamaa tuntia pidempään. Luotaantyöntävyyden tunne oli niin vahvasti läsnä siinä, että päätin hankkiutua saman tien eroon siitä.

Mario & Luigi: Dream Team Bros. jäi mieleen aikamoisena pettymyksenä sekin. Ehkä hirvittävintä olivat ne pelin unimaailmat, jotka tuntuivat lähinnä tylsiltä minipeleiltä. Nämä ovat kieltämättä vähän niin kuin ne mahaosuudet Bowser's Inside Storyssa, mutta huomattavasti luokattomampia tapauksia. Pelissä oli myös käsittämättömiä tyylimokia, kuten ympäriinsä ripotellut tallennuspisteet, joiden merkitys katoaa alaruudussa näkyvän Save-ikonin ansiosta.

 

[Myy100]

Day 03 – Your least favourite video game / Inhokkipelisi

Paper Mario Color Splash. Ei mitään verrattuna kahteen ensimmäiseen Paper Marioon.

 

[Mauno]

Day 03 - Inhokkipelisi

Wing Island Wiille. Vähän niin kuin Pilotwings mutta ohjaukset ei toimi, hahmot on jotain turreja ja tehtäviä on ehkä kolmea eri sorttia.

 

[Veizen]

Day 3 - Inhokkipelisi

Huonoja pelejä tulee pelattua vähänlaisesti, mutta haluan nostaa esille 3 läpimätää tapausta: Angry Birds Epic, Crimson Shroud sekä Super Pokémon Rumble. Angry Birds Epic on AB-lisensoitu roolipeli, joka ei sytytä sitten yhtään. Tarinaa ei ole nimeksikään, pay-to-win -maksumalli iskee kuin kunnon roolipeli konsanaan, ja taistelusysteemikin on aikamoista shaibaa. Tältä en paljoa odottanutkaan, toisin kuin Crimson Shroudilta. 3DS:n latauskaupasta löytyvän pelin piti olla pöytäroolipeli videopelinä, mutta sainkin kasan epäselviä valikoita ja mekaniikkoja, joissa pyörii enemmän noppia kuin Yatzyn SM-kisoissa. Lisäksi alkuperäinen peli tyssäsi heti toiseen chapuun, sillä tarvitsin itemin, jonka saa random encounterista viholliselta, joka ei edes ole joka encounterissa. Tätä en tietenkään alussa tiennyt, joten RageQuittasin, enkä ole sen jälkeen koskenut peliin. Ehkä sillekin pitäsi antaa mahdollisuus... Super Pokémon Rumblen on kolmikon paras peli, mutta grindaaminen ja itseään toistava pelimekaniikka tekee pelistä sietämättömän tylsän. Pelin läpäisy alkoi loppupäässä maistua työltä, mikä on mielestäni hyvä merkki huonosta pelistä.

Jos näistä yksi pitää valita, niin ehdottomasti Crimson Shroud. En voi rehellisesti suositella tätä kenellekään.

Shovelwaresta puheen ollen, mainittakoon nyt vielä Wiin Littlest Pet Shop on aika kuraa. Pelin rakenne on: osta lemmikki -> heilu ympäriinsä että saat rahaa -> rakenna random lelu -> pelaa minipeliä -> heilu ympäriinsä että saat rahaa -> osta uusi lemmikki. Missä ovat hyvät lisenssipelit?

 

[Tingle]

Day 03: Inhokkipelisi

Mietin tätä pitkään, mutta uskon päätyneeni oikeaan lopputulokseen. Inhokkipelini lienee The Legend of Zelda: Spirit Tracks. Olen pelannut huonompiakin pelejä, mutta Spirit Tracks oli minulle valtava pettymys. Mitä enemmän mietin pelin kehittäjien tekemiä ratkaisuja, sitä ärsyyntyneempi olen Spirit Tracksin suhteen. Pelissä on toki hyviäkin puolia (muun muassa osa luolastoista, värikäs ulkoasu ja soundtrack), mutta pelin keskeiset ongelmat latistavat kokemusta valtavasti.

Pelin suurin ongelma on pelin keskeisessä mekaniikassa; junalla liikkumisessa. Ideana junalla liikkuminen on ihan hauska, ja kyllähän junan ohjaaminen on aluksi ihan mukavaa puuhaa. Huomasin kuitenkin nopeasti, että junalla matkustaminen on todella puuduttavaa ja hidasta. Jokaiseen paikkaan pitää mennä junalla. Tämä ei olisi ongelma, jos junalla pystyisi suoraan pikamatkustamaan paikkoihin, mutta todellisuudessa jokainen siirtymä kestää lukuisia minuutteja. Kun tietty reitti on pelattu kerran, ei kyseisellä reitillä ole kovin paljoa tarjottavaa koko loppupelin aikana. Erityisesti eräässä pelin sivutehtävässä turhauduin totisesti junailuun; kyseisessä tehtävässä piti matkustaa samaa väliä lukuisia kertoja kuljettaen jotain rakennusmateriaaleja. En ymmärrä, miten kukaan voisi nauttia junalla matkustamisesta (paitsi kenties musiikin takia).

Toinen iso kritiikki kohdistuu pelin keskeiseen luolastoon, Tower of Spiritsiin. Muuten kyseinen luolasto menettelisi, mutta on todella puuduttavaa, että samaan luolastoon pitää mennä lukuisia kertoja. Tämä tuntuu pelkästään sisällön kierrättämiseltä ja pelin keinotekoiselta pidentämiseltä. En arvosta tätä luolastoa lainkaan.

En allekirjoita junailun puuduttavuutta. Spirit Tracksissa sivutehtävistä aukesi aina uusia radanpaloja ja warppeja, joilla pelaajan tapa seikkailla Hyrulessa ja vuorovaikuttaa sen kanssa muuttui tasaisesti läpi pelin.

Zeldoissa on aina ollut jonkin verran backtrackingia. Yleensä se on ihan hyvin perusteltu joko tarinallisin, tai pelimekaniisin muutoksin. Tower of Spiritsia en itse edes laskisi tähän, sillä siellä pyörittiin aina ihan eri huoneissa. Ainoastaan portaikko oli vakio. Joka tapauksessa yksittäisestä backtracking pisteestä pelissä valittaminen on minusta vain turhaa saivartelua. Saman pelisarjan sisällä kun piilee jotain paljon pahempaa.
syvää
pimeää
pahuutta

 

[Maisa93]

Day 03 – Your least favourite video game / Inhokkipelisi
Tää olikin sitten vaikeampi kysymys. En ole varsinaisesti koskaan pelannut peliä jota inhoaisin,mutta Assasin's creed sarjan pelit ei oo oikein koskaan iskeneet. Kokeilujen perusteella kontrollit olivat tosi tönköt ja tehtävät tuntuivat jotenkin tosi tylsiltä.

 

[Majur1]

Day 03 – Your least favourite video game / Inhokkipelisi

Tää on kyllä aika hankala kysymys... Yleensä niitä ihan huonoimpia pelejä ei ole tullut joko kokeiltua alkuunkaan tai ainakin hyvin vähän. Tämän takia ne eivät edes jää niin hyvin mieleen. Nyt äkkiseltään tuli mieleen yhden lempipelisarjani heikoin osa, joka on rajoittanut koko trilogian läpipeluuta jo liian moneen kertaan. Puhun tietysti Mass Effect 1:stä. Ekan kerran kun tätä pelasin niin peli jäi pitkäksi aikaa jäihin, kunnes kuulin ME2:sta niin ylistäviä arvioita ja puheita, et olihan se pakko vääntää loppuun. Se on ainut kerta kun olen oikeasti pakottanut itseni pelaamaan pelillisesti huonoa peliä. Tarinaltaan ja teemaltaan tuo on ihan taattua samaa sarjaa kahden muun pelin kanssa, mut kaikkine inventaario ongelmineen, kenttäsuunnittelullaan ja Mako ajellullaan peli ei ole vaan innostanut mua yhtään. Se on todella sääli ja olisi ollut hienoa nähdä koko trilogia uusittavan PC:llekin, jotta pääsisi vielä kerran pelaamaan koko trilogian läpi toisen kerran.

Ei tämä varmastikaan ole se huonoin peli, mutta selkeästi huonoin tässä loistokkaassa pelisarjassa.