Arvostelussa Wizard of Legend

Noitalinna huraa!

Olet varmasti joskus ajatellut, että velhona eläminen olisi yksi maailman siisteimmistä asioista – ellet sitten ole smurffi. Ideaalitilanne olisi tietenkin periä taikavoimat ilman harvahampaita tai ison nenän kärjessä kasvavaa syylää, yhdistettynä ylvääseen ja pelkoa vastustajissa herättävään habitukseen. Fantasiamaailmoihin kuuluvat myös luonnon ja mystisten voimien muovaamat, täynnä arvoituksia olevat sokkelot. Miten maagiset kyvyt ja luolastot yhdistyvät sitten Switchin Wizard of Legend ‑nimisessä latauspelissä?

Wizard of Legend on retrografiikalla väritetty, lintuperspektiivistä kuvattu luolastoseikkailu, joka kannustaa pelaajaa grindaamisen ja pienimuotoisen hahmonkehityksen saloihin. Genrelle ominaiseen tyyliin jokainen läpikoluttava sokkelo luodaan ennen sen kätköihin astumista satunnaisgeneraattorilla, joten yksikään pelikerta ei ole oikeastaan ikinä samanlainen. Pelaajan onneksi Wizard of Legend ei sijoita kovimpia vihollisia heti ensimmäiseen huoneeseen, vaan algoritmi on järkevästi koodattu.

Pelin alkuasetelma on yllättävän armollinen ottaen huomioon, kuinka paljon runtua Wizard of Legend pelaajalle myöhemmin antaa. Sen sijaan, että pelaajan alter ego heitettäisiin suoraan syvään päähän keskelle toimintaa, alkaa peli velhomuseosta. Kyseinen paikka toimii pelimaailman loren esittelypaikkana, kuin myös gameplay-tutoriaalina mäiskittävine maalitauluineen. Menetelmä on mieluisa, sillä jos vertailukohtana pidetään vaikkapa vuonna 2016 ilmestynyttä mahtavaa Enter The Gungeonia, on huomattavasti mukavampaa saada hieman taustatietoja ja treeniä ennen koettelemusten alkua.

Minkälaisia koettelemuksia pelaajalla sitten on edessään Wizard of Legendin parissa? Synkissä sokkeloissa tulee vastaan monenlaista pahuutta. On pelaajaa kohti rynnivää varjo-otusta, keihäitä ja jousta käyttäviä luurankohirviöitä, tulipalloja ampuvia pääkalloja ja lukuisia muita fantasiamättöjen vakiokasvoja. Kenttien uloskäyntiä vahtivat pomovastukset kestävät sitten vähintään tuplaten vahinkoa rivivihollisiin nähden.

Loitsijan ei tarvitse tyytyä nostelemaan pelkästään söpöjä pupuja hatusta vihollisia vastaan. Arcana-kyvyt tarjoavat pelaajan taikurille turvaa kaikkien tunnettujen pääelementtien muodossa. Parhaimmillaan efektejä viuhuu ruudulla kuin takavuosien Captain Planet ‑piirretyssä konsanaan. Taistelumekaniikassa korostuu taikojen, lähitaisteluiskun ja väistöliikkeen oikein ajoitettu käyttö. Loitsuja ei ole kuitenkaan mahdollista spämmiä peukalo rakkuloilla, sillä ampumisen jälkeen jokainen taika ottaa hetken aikaa latautuakseen. Latautumisaika näkyy ruudun alareunassa ihan konkreettisena sekuntilukemana, joten taitavimmat virtuaalivelhot oppivat nopeasti yhdistelemään Arcana-taikojaan siten, että odottamisaika minimoituu.

Seikkailun edetessä normaaleista loitsuista avautuu käyttöön voimakkaampia versioita. Uusia taikoja ja lisäapua seikkailuun tarjoavia erikoiskykyjä voi hankkia lisää myös luolastoista löytyviltä kauppiailta sekä pelin hubin asemaa toimittavan torialueen myyjiltä. Loitsu- tai erikoisliikekortteja voi olla hallussa kerrallaan neljä, ja ne on sijoitettu kahdelle eri kirjainnappulalle sekä L- ja R-liipaisimille. Kun tähän näppäinviidakkoon vielä sekoitetaan komennot huitaisulle ja väistöliikkeelle, saattaa pelaajalle mennä kiivaimpien taistojen aikana sormi väärän nappulan kautta suuhun. Sulava taistelumekaniikka oltaisiin saatu pidettyä kasassa vähemmän sormiakrobatiaa vaativilla kontrolleillakin.

Audiovisuaalisesti Wizard of Legend edustaa sitä ah, niin epäoriginellia pikseliretroa, jota näkee tämän päivän indiepeleissä jo melkein kyllästymiseen asti. Valittu taidetyyli on kuitenkin omiaan pitämään ruudun nykimisen kurissa. Viuhuvat loitsut ja valtavat vihollismassat eivät hidasta peliä, pelasi sitten yksin käsikonsolitilassa tai kaverin kanssa samalta sohvalta kaksin. Aivan oikein, pelissä on sangen toimiva moninpelitila, jossa kaksi asiansa osaavaa velhoilijaa voivat järjestää aikamoisen taideperformanssin. Musiikkipuolella ei myöskään isompaa valitettavaa löydy, joskin Fintendon foorumin pelimusiikkiäänestyksiin ei pelin helposti unohdettavalla soundtrackilla liene asiaa.

Yhteenveto

Kickstarter-taustainen Wizard of Legend onnistuu tarjoamaan erittäin pätevää viihdettä. Se onnistuu erinomaisen hyvin genrelle äärimmäisen tärkeässä ominaisuudessa eli pelaajan koukuttamisessa ”vielä yksi yritys” ‑ajattelutapaan. Kun niitä kuuluisia viimeisiä yrityksiä kertyy aamuyön pikkutunneille asti, huomaa pelaaja, että pelisession aikana tuli valuuttaa kerättyä säästöön sen verran paljon, että seuraavana päivänä etenemisen luulisi olevan helpompaa. Pelillä saisi olla hieman enemmän persoonaa esimerkiksi kiinnostavamman päähahmon tai jonkinlaisen isomman juonikuvion muodossa. Tällaisenaan trulliseikkailusta jää hyvän dungeon crawler ‑mäiskeen lisäksi mieleen vain Kaunotar ja hirviö ‑leffasta karanneet, arkipäivän esineiden muottiin mallinnetut puhuvat auttajahahmot.

Jos olet kolunnut jo Switchin kauppapaikalta löytyvän Enter The Gungeonin puhki tai pidät yleensäkin hyvän hinta-laatusuhteen tarjoavista koukuttavista indiepeleistä, on Wizard of Legend kuin tehty sinulle.

Hyvää:
– Erinomainen pelattavuus
– Co-opin mahdollisuus
– Peli osaa koukuttaa

Huonoa:
– Mielikuvitukseton ulkoasu
– Turhan täyteen ympätyt kontrollit