Arvostelussa Shovel Knight Showdown

Haarniska tummuu

Myös itsenäisesti myytävä Shovel Knight Showdown on Yacht Club Gamesin Shovel Knight: Treasure Troven viimeinen laajennus. Showdown ei kuitenkaan ole jälleen yksi tasoloikkaseikkailu lisää vaan moninpelattava taistelupeli. Genren vaihtumisesta huolimatta tutut Shovel Knightin lait ja mekaniikat ovat silti voimassa. Areenalle astelee yhteensä 20 sarjan peleissä aiemmin esiintynyttä hahmoa, joista jokaisella on ainakin yksi muista poikkeava isku tai ominaisuus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Showdown olisi jotenkin tekninen tai syvällinen tappelupeli, pikemminkin päinvastoin.

Showdownin lähimmät sukulaiset ovat Nintendon Super Smash Bros. ja tuoreempi indietuttavuus Duck Game. Pelimuotoja on vain kaksi: maksimissaan neljän pelaajan Battle sekä yksin- tai kaksinpelattava Story. Erilaiset sääntövaihtoehdot monipuolistavat kuitenkin kokonaisuutta. Oletuspelimuoto on timanttijahti, jossa voittaja on ensimmäisenä x-määrän jalokiviä kerännyt pelaaja. Timantit ilmestyvät hiljalleen satunnaisiin paikkoihin ruudulla, mutta niitä voi myös menettää putoamalla rotkoon tai saamalla pataan vastustajalta. Vahinko lasketaan suoraviivaisesti osumien määrällä, joten jokainen liike on samanarvoinen.

Showdown-asetuksilla voittaja on yksinkertaisesti viimeisenä elossa oleva. Suoraan Smash Brosista lainattua ovat muun muassa Sudden Death ‑tila kutistuvalla pelialueella ja esinevalikko, jonka kautta voi kytkeä pois päältä jokaisen pommin ja taikasauvan. Hauskin esine on kaikki pelaajat avuttomiksi keijuiksi muuttava loitsu, jolloin timanttijahti muuttuu huvittavaksi tönimiseksi. Erilaisia taistelukenttiä on peräti 30 kappaletta. Pidin itse erityisesti liikkuvista ja Smash Bros. ‑pelien Final Destinationia ja Battlefieldiä mukailevista kentistä, mutta kaikenlaisia vempaimia ja kytkimiä sisältävät areenat aiheuttivat aluksi pientä hämmennystä. Aina ei ole esimerkiksi selvää, johtaako kuiluun putoaminen kuolemaan vai palaako hahmo kentälle suoraan ruudun yläkulmasta. Lukitun kameran ansiosta kaikki pelaajat ovat kuitenkin jatkuvasti perillä pelin tapahtumista. Kaikkien kenttien ja hahmojen avaamisessa kestää hetki, mutta täytettävät kriteerit löytyvät päävalikon takaa.

Hyökkäysnappeja on vain kaksi, joiden takaa saattaa löytyä myös jonkinlainen ladattava isku useimmilla hahmoilla. Lisäksi yksi nappi on pyhitetty hypylle ja toinen paineaallon lähettävälle suojalle, eli Joy-Conin puolikas riittää enemmän kuin hyvin ohjaimeksi. Näppäinasettelua voi muokata vapaasti. Omaan makuuni liian yksinkertaiset kontrollit ja niistä johtuvat rajatut liikkumisvaihtoehdot ovat suurin syy sille, miksi Showdownia ei tee mieli pelata ison porukan peli-iltojen ulkopuolella. Samasta syystä taistelijakaartista nousevat esiin vikkelät ja ilmassa muita etevämmät hahmot, kuten Propeller Knight ja Specter Knight. Tuplahypyttömät sankarit ovat auttamatta alakynnessä karkuun lentäviä ritareita vastaan, vaikka vaihtokauppana saisi uniikin projektiili-iskun.

Jokaisella hahmolla on oma 10 taistelun mittainen tarinansa, mutta erilaisista alkuintroista huolimatta ne ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia. Joukossa on muutama taistelu satunnaisgeneroiduilla säännöillä, mutta muuten jokaisen sankarin ja konnan tarina noudattaa samaa kaavaa. Loppupomo on aina sama, vastaan tulee kaksi kertaa lentävän lauseen heittävä ”kilpakumppani” ja välissä pelataan mitäs muutakaan kuin Break the Targetsia eli rikotaan maalitauluja. Tarinan voi pelata läpi kolmella eri vaikeusasteella, joista kovin on oikeasti melko vaikea. Korkeamman pisterajan maalitaulupeli syö nopeasti vähäisemmät lisäyritykset, sillä kaikista taistelijoista ei ole maksimaalisten pistekombojen kerääjiksi. Break the Targetsia voi onneksi myös harjoitella päävalikon kautta, mutta valitettavasti pisteitä ei voi vertailla netissä muiden pelaajien kanssa. Mitään muitakaan verkko-ominaisuuksia ei ole, joten hauskan pitäminen vaatii vähintään yhden paikallisen pelikaverin. Botit käyvät ilkeimmillään aggressiivisesti pelaajan kimppuun, mutta jättävät timantit jostain syystä vähemmälle huomiolle. Tekoäly myös viivyttelee taisteluun palaamisessa elämän menettämisen jälkeen.

Yhteenveto

Jonkin verran uutta Shovel Knight ‑lorea sisältävä Showdown on kiva lisä Treasure Troven omistajille, mutta Switchille on saatavilla viihdyttävämpiäkin taistelu- ja party-pelejä. Reseptistä olisi saanut onnistuneen kääntämällä joko vakavuus- tai hulluusnupin kaakkoon, mutta Showdown ei ole Smackdownia eikä olympiapainia vaan tasapainoilee jossain puolivälissä. Mutta kyllä tämä aina lapiomiekkailun hiekkalaatikolla voittaa.

Hyvää:
– Paljon hahmoja
– Paljon kenttiä
– Paljon sääntövaihtoehtoja

Huonoa:
– Ei nettiominaisuuksia
– Pelimekaanisesti erittäin yksinkertainen