Arvostelussa Shovel Knight: King of Cards

Ruutukuningas

Viime vuosien menestyksekkäimmistä indiepeleistä on mahdotonta puhua mainitsematta Shovel Knightia. Yacht Club Gamesin Kickstarter-kampanja keräsi huimaa suosiota synnyttäen NES-ajan tasoloikkia kunnioittavan pelin, joka keräsi glooriaa ympäri pelimedioita. Jahtiklubi ei tyytynyt yhteen hittiin, vaan Lapioritarin vastukset Plague Knight ja Specter Knight saivat omat pelinsä vuosina 2015 ja 2017. Molemmat olivat sangen mallikkaita teoksia uusine pelimekaniikkoineen ja kekseliäine kikkoineen, mutta isoin huomionaihe oli harvinaisen reilu julkaisumalli. Kaikki Shovel Knightin ostaneet saivat lisäosat ilmaiseksi. Plague of Shadows ja Specter of Torment ovat Lapioritarin alkuperäisen seikkailun laajuisia ja tarjosivat taustoitusta täysin lisämaksutta, vaikkakin Treasure Trove ‑lisänimen saanut alkuperäinen peli koki sittemmin hinnankorotuksen. Paketin viimeiset pelit Shovel Knight Showdown ja King of Cards ovat viimein saapuneet pelikansan saataville. Onko Yacht Club Gamesilla vielä ässiä hihassaan, vai onko korttituuri kaikonnut vuosien varrella?

Pelaaja ohjastaa King of Cardsissa King Knightia, joka on esiintynyt aiemmissa peleissä pomovastustajan roolissa. Kunkkuritari kaipaa valtakuntaa hallittavakseen, ja juuri alkanut korttipeliturnaus tarjoaa mahdollisuuden tavoitella Joustus-kruunua. Vallanhimoinen soturi hankkii itselleen Joustus-pakan ja lähtee valloittamaan maailmaa. Matkan varrella kunkku löytää uusia tovereita, jotka tukevat häntä matkalla Korttien Kuninkaaksi.

Kaikki tuntuu alusta alkaen todella tutulta: ritari ohjautuu yhtä tiukasti kuin aina ennenkin, ja tasosuunnittelu on todella luovaa. King Knightin erikoisuus on wariomainen syöksy, joka käynnistää seinään osuessaan ilmavan pyörimishyökkäyksen. Syöksyliike on ylipäätänsä yksi suosikkimekaniikoistani tasoloikissa, joten oli ilo nähdä sen luovaa käyttöä heti alusta alkaen. Aiemmasta tarinoista poiketen King of Cardsin tasot ovat lyhyempiä pyrähdyksiä, joissa on maksimissaan kaksi välitallennuspaikkaa. Tasoja on kuitenkin määrällisesti enemmän, ja useissa tasoissa on salaisia loppuja, jotka avaavat uusia polkuja kartalle. Lyhyet tasot useine salaisuuksineen toimivat todella hyvin, ja pomovastuksiakin on muokkailtu hieman. Uudet ympäristöt ja kekseliäät esteet toimivat todella hyvin ja pakottavat pelaajan keksimään koko ajan uusia tapoja hyödyntää peruskykyjä.

Lyhyistä kentistä kerätään rahan lisäksi Merit-mitaleita, jotka on sijoiteltu haastaviin paikkoihin ja piilotettuihin ruutuihin, joihin pääseminen edellyttää jokaisen nurkan koluamista ja luovaa loikintaa. Rahalle ja mitaleille on paljon käyttökohteita, joten molempien kerääminen tuntuu palkitsevalta. Pelin edetessä aukeaa uusia erityisaseita ja päivityksiä peruskykyihin. Haarniskojen päivityksillä voi esimerkiksi pelastautua kuiluun putoamiselta tai piikeiltä, jos elämiä on tarpeeksi jäljellä. Kuolema ei muutenkaan ole este, sillä aiempien pelien tapaan siitä seuraa rahallinen tappio ja paluu edelliselle välietapille. Takaisin päästyään pelaaja voi napata menettämänsä valuutan leijuvista rahasäkeistä.

Pakkaa sekoittaa Joustus-korttipeli, joka on olennainen osa King of Cardsia. Jokaisessa maassa on Joustus-talo, jossa pääsee mittelemään taitojaan strategisessa korttipelissä. Kuninkaan päätavoite on päihittää kolme Joustus-tuomaria, jotka ovat perinteisempiä pomoja. Pelaajat asettavat vuorotellen kortteja pelilaudalle tyhjiin ruutuihin tai työntävät jo pöydällä olevia kortteja niiden reunoja koristavien nuolien mukaan. Kun kaikki tyhjät ruudut reunojen ”kuolleita ruutuja” lukuun ottamatta on täytetty tai mahdollisia siirtoja ei enää ole, voittaa laudan jalokiviruutujen enemmistön valloittanut pelaaja koko pelin. Ottelun voittaja saa ottaa uhkapelihenkisesti yhden vastustajan pelaamista korteista, ja kaikki jalokivet valloittamalla vielä lisäkortin jokaista ruutua kohti. Hävittyjä kortteja voi voittaa takaisin tai ostaa kauppiaalta.

Joustus vaikuttaa aluksi todella yksinkertaiselta peliltä, mutta huolimaton pelaaja löytää korttinsa nopeasti lattialta. Pelissä on ajateltava useampi siirto etukäteen, tai vastustaja saa lukittua jalokiviruudun itselleen. Kaverin kortteja ei voi työntää nuolien vastaisesti, ja pelialueen hallinnan merkityksen hahmottaa kunnolla vasta monen matsin jälkeen. Peli ei jää myöskään junnaamaan paikoilleen, sillä uusia erikoiskortteja ja ‑lautoja esitellään jatkuvasti. Laudoilla voi olla yhtäkkiä esimerkiksi kiviä, jotka pitää räjäyttää pommikorteilla, joilla voi myös tuhota muita kortteja tai aukkoja, jotka pitää täyttää korteilla. Myöhemmin kortteihin saa myös jatkuvia efektejä, puolenvaihto-ominaisuuden ja voimakkaampia nuolia, jotka päihittävät heikommat nuolet. Shovel Knight ‑universumin hahmoilla koristeltuja kortteja voi löytää myös turnauspaikkojen ulkopuolelta aarrearkuista, ja oman pakan rakentaminen on hauskaa muttei liian vaativaa.

Tietokonevastustajat ovat todella päteviä ja tekevät usein loistavia siirtoja. Vastustajan siirtoihin on mahdollista varautua, sillä kukin pelaaja saa pelata yhden kolmesta näkyvillä olevasta kortista. Haastetta korttimatseissa on välillä aika reilusti etenkin pomomatseissa, joissa viholliset manipuloivat kenttää rankalla kädellä. Pelaaja voi kuitenkin helpottaa taakkaansa ostamalla kaupasta huijauskeinoja, joilla voi joko pelata kolme korttia kerralla, vaihtaa vastustajan käden heikoiksi korteiksi tai miehittää kaikki timanttiruudut, joissa on jokin kortti. Huijauksilla on mahdollista kääntää huonostikin etenevät pelit, mutta pelin oppiminen on todella nautinnollista.

Toimivan tasoloikan ja taktisen korttipelin lisäksi Shovel Knightin tarinapuolta laajennetaan jälleen onnistuneesti. King Knight ei ole yhtä syvällinen hahmo kuin Specter Knight tai Plague Knight, mutta pienemmissä sivurooleissa esiintyvät hahmot erottuvat edukseen, joista monien taustoja avataan lisää kuninkaan tavoitellessa valtaa ja kunniaa. Audiovisuaalisesti ollaan jälleen huipputasolla: kaunis retroulkoasu erottuu edukseen indietulvasta sulavine animaatioineen tukien loistavaa tasoloikkaa, ja ääniraita sisältää tuttuja rallatuksia uusien kappaleiden lisäksi. Läpäisyn jälkeen aukeaa jälleen uusi haastetila, New Game+ ‑pelimuoto sekä musiikkisoitin, joten tekemistä riittää myös läpäisyn jälkeen.

Yhteenveto

King of Cards on loistava päätös Shovel Knightin ensimmäiselle luvulle. Pelin voi lunastaa myös erikseen, mutta suosittelen ensikertalaiselle koko settiä, joka sisältää myös Shovel Knight Showdownin. Ritarikuninkaan seikkailu on erinomainen sekoitus tuttua ja uudenlaista tasoloikintaa. Joustus-älypeli on oiva lisä, eikä pelipöydissä ole pakko viettää tunteja, jos taktikointi ei onnistu tai toiminta kiinnostaa enemmän. King of Cards kamppailee omissa kirjoissani Specter of Tormentin kanssa Treasure Troven parhaan kampanjan tittelistä. On ilo nähdä viitisen vuotta työn alla ollut peli viimein valmiissa muodossa.

Hyvää:
– Loistavat tasoloikintamekaniikat
– Viehättävä audiovisuaalinen ilme
– Kekseliäs korttipeli…

Huonoa:
– …joka ei kuitenkaan kiinnosta kaikkia.