Arvostelussa Patapon 1+2 Replay

Vihollisia pata-pata-pataan!

Käsikonsoleilla tekniset rajoitukset tulevat vastaan kotikonsoleita nopeammin, mikä vaikutti vuosituhannen alussa myös moniin busseissa ja junissa pelattavaksi suunniteltujen koukuttavien pelien syntyyn. Sony taisteli PSP-käsikonsolillaan Nintendon DS:ää vastaan paitsi isojen sarjojen sivupeleillä Secret Agent Clankista Daxteriin, mutta myös aivan omilla uniikeilla konsepteilla. LocoRocon ohella konsolin muistettavimpiin julkaisuihin kuuluu rytmipeli Patapon jatko-osineen, ja nyt kaksi ensimmäistä onkin paketoitu näppärästi saataville – ja Switchillä jälleen kannettavaan muotoon.

Pataponit olivat ammoisina aikoina voimakas ja sotaisa kansa, mutta menneisyyden hohto on ehtinyt himmetä pelaajan astuessa Suuren Patapon-jumalan rooliin, joka määrää yksisilmäisille sotureille marssitahdin. Pelin alussa sekä käytettävissä olevia rumpuja että pataponeja on melko vähän. Tarinassa etenemällä ja sivupolkuja tutkimalla käyttöön aukeaa myös ympäristöä muokkaavia taikoja, sotaväen toimintoja ohjaavia lauluja, hevosen selässä ratsastavia kibaponeja, jääkaappipakastimen kokoisia nuijamörssäri-dekaponeja sekä sotatorveen puhaltavia megaponeja. Loppua kohti tehtäväkohtaisen iskujoukon luomiseen on siis mukavasti pelinappuloita.

Peruspelattavuus on sangen yksinkertaista: pelaaja soittaa neljän iskun sarjoja, ja pataponit toteuttavat ne seuraavan neljän iskun aikana. Hyvin onnistunut ajoitus palkitaan joukkojen tehokkuutta nostavalla kombolla, jota on syytä pitää yllä etenkin loppupään kentissä. A-, B-, X- ja Y-painikkeisiin sidotut rummut ovat ainoat napit, joita pelaamiseen tarvitaan. Esimerkkejä lauluista ovat eteenpäin liikkuminen (Pata-pata-pata-pon, Y-Y-Y-A), hyökkääminen (Pon-pon-pata-pon, A-A-Y-A) ja puolustautuminen (Chaka-chaka-pata-pon, X-X-Y-A). B-napin Don-rumpu on varattu Juju-taikojen käytölle, joiden avulla pelimaailmaan saa taiottua esimerkiksi jousiampujien nuolien kantamaa parantavan myötätuulen tai kuumuutta hellittävän sadekuuron.

Kovinkaan suurta tarinallista ilottelua ei Pataponeilta kannata odottaa, mutta hahmosuunnittelu on erittäin persoonallista ja kuivakka huumori ajaa asiansa. Pelimaailman suunnittelu ja tunnelmallisuus ovatkin Pataponin ehdottomia ansioita, ja taustalla soiva rytmikäs ja pelaajan menestyksen mukaan kasvava ääniraita tukee mainiosti pelimekaniikkoja ja pelin olemusta. Kakkososassa on mukana myös yksinkertainen moninpeli, jota voi valitettavasti pelata vain paikallisesti tai bottien avustuksella. Moninpeli tukee kahdesta neljään pelaajaa, mutta kaikki osallistujat tarvitsevat oman konsolin ja pelin.

Valitettavasti pelimekaniikkojen puolella on runsaasti parannettavaa. Isoin kritiikki kohdistuu hahmokehitykseen, sillä hyvien pataponien eteen on grindattava melkoinen määrä rahaa ja materiaaleja. Ensimmäisen pelin ongelma on kitsaasti jaettava raha ja varusteiden vähäinen määrä, kakkosessa taas kehitysmateriaalien tarve on melkoisen suuri. Haasteita tuottaa myös se, että vihollisten pudottamat materiaalit ja varusteet voivat haihtua ilmaan, jos niihin ei pääse ajoissa käsiksi esimerkiksi edessä seisovan pomon tai muurin takia. Pakonomainen grindaaminen pysäyttää etenemisen lopun lähestyessä, ja pelin vaikeustaso pomppii paljon.

Pelattavuudessa ei päällisin puolin ole vikaa, mutta yhdistettynä kummankin osan loppumetreillä yleistyvään grindausongelmaan rummuttaminen voi muuttua melkoiseksi tervanjuonniksi. Iso miinus tulee myös siitä, että rytmipelille oleellista viivettä voi kalibroida vain epämääräisellä plus-miinus-asteikolla eikä erillisen testin kautta. Remasterina paketti on myös minimalistinen: mukaan on pakattu kaksi ensimmäistä peliä ehostettuina, mutta juuri mihinkään muuhun ei ole koskettu, eikä mukana ole ylimääräistä taidegalleriaa tai muutakaan lisäsisältöä. Kummastusta herättää myös se, ettei Patapon 3 mahtunut mukaan, vaikka se erottui edeltäjistään nojaamalla vielä enemmän moninpeliin.

Yhteenveto

Patapon 1 + 2 Replay on paketti, josta haluaisin pitää enemmän kuin pidän. Loistava hahmo- ja maailmasuunnittelu ja kiva idea kaatuu lopun grindauspainotteisuuteen ja toistuvaksi muuttuvaan pelattavuuteen. Patapon 2 korjaa monia edeltäjänsä virheitä, mutta sekään ei lunasta kaikkia odotuksia. Kannustan tutustumaan rummutteluun ensisijaisesti alennusmyyntien kautta, mutta silloinkin rytmin on syytä olla veressä.

Hyvää:
– Persoonallinen ulkoasu
– Hyvä peli-idea…

Huonoa:
– …joka kaatuu liialliseen toistoon
– Pelkistetty uudelleenjulkaisu
– Viiveen epämääräinen kalibrointi