Arvostelussa Nintendo Switch Sports

Sporttispurtti

On kulunut jo 15 vuotta siitä, kun vanhainkotien mummot innostuivat keilaamisesta television edessä. Japanin ulkopuolella Wiin kylkiäisenä julkaistu Wii Sports -urheilupeli esitteli loistavasti ennennäkemätöntä kaukosäädinohjainta ja sen liikkeentunnistusominaisuuksien käyttöä. Vaikka peli olikin sisällöltään melko kevyt, vietettiin monessa perheessä sen kanssa monia nauruntäytteisiä tunteja. Nintendo Switchillä Joy-Conien entistä tarkempien liikeanturien käyttö on jäänyt toistaiseksi vähälle, mutta ehkä pelaajat saadaan ylös sohvilta Nintendo Switch Sportsin avulla.

Switchin urheilupläjäys sisältää yhteensä kuusi lajia. Wii Sportsin suosikkilajeista mukaan on otettu tennis ja keilailu. Wii Sports Resort -jatko-osaa edustaa chambara eli miekkailu. Täysin uusia lajeja ovat jalkapallo, sulkapallo ja lentopallo. Syksyllä on tulossa vielä golf ilmaisen päivityksen muodossa. Ohjaus onnistuu lähes kaikkien lajien kohdalla yhdellä Joy-Con-ohjaimella, ainoastaan jalkapallo ja kahden miekan chambara vaativat kaksi kapulaa per pelaaja. Pelaaminen ei siis onnistu Switch Lite -konsolimallilla.

Ennen uuden digiliikuntaharrastuksen aloittamista pelaajan on luotava avatar eli Sportsmate, olkoon se suomeksi vaikkapa kilpakamu. Hieman vanhojen Mii-hahmojen kustomoinnin tyyliin kamulle valitaan kampaus ja kasvonpiirteet valmiiksi annetuista vaihtoehdoista, minkä jälkeen päälle puetaan vielä haluttu verryttelyasu. Aluksi vaihtoehtojen määrä on todella suppea, ja verkkopelissä vastaan tuleekin useita kovin samannäköisiä vastustajia. Myös Mii-hahmojen naamoja voi käyttää, jos sellaisen on Switchilleen erikseen luonut. Valitettavasti kaikki pään alueen kustomointi on Mii-hahmon kanssa poissa käytöstä, joten ainoastaan hahmon vaatteita ja titteliä pystyy muokkaamaan tämän jälkeen.

Melkein täysihintaiseksi peliksi Switch Sportsin yksinpelitarjonta on melko suppeaa. Tennis, sulkapallo ja lentopallo tukevat vain yhtä pelitilaa, jossa kisataan tietokonetta vastaan tiettyyn pisteeseen asti. Jalkapallo viihdyttää hieman pidempään, sillä tavallisen ottelun lisäksi valittavana on harjoittelu- ja vapaapotkutila, jossa voi käyttää hyödyksi fyysisen version tai Ring Fit Adventuren mukana tulevaa jalkahihnaa, jolloin peli lukee jalan liikkeet Joy-Conin avulla. Chambaraa on mahdollista pelata peruskepakon lisäksi voimakkaita iskuja mahdollistavalla ladattavalla miekalla, tai hieman aggressiivisemmalla taktiikalla kahdella miekalla. Keilailussa kierreheittoja on mahdollista testata tavallisten hallien lisäksi esteradalla, mutta esimerkiksi Wii Sportsissa ihastuttanut sadan keilan jättihaaste uupuu kokonaan.

Tietokonevastustajilla on kolme erilaista vaikeustasoa: normaali, joka on aloittelijallekin helppo, vaikea, joka tarjoilee kokeneemmallekin pelaajalle pientä vastusta sekä mestari, joka veti ainakin minua pataan 100–0 lähes poikkeuksetta. Yksinpelin pisteitä tai edistymistä ei seurata mitenkään, joten treenaaminenkin on sama hoitaa netissä muita pelaajia vastaan. Ohjaimen nappeja käytetään apuna vain vähän ja hahmot liikkuvat tietyissä peleissä automaattisesti, joten liiketunnistusta käyttävä ohjaustapa on intuitiivinen ja helppo oppia.

Pelin todellinen suola on siis verkkopeli, johon voi osallistua myös toinen pelaaja samalla konsolilla. Liittyminen on helppoa, ensin valitaan laji, ja sen jälkeen odotetaan muita pelaajia. Yleensä peliseuraa ei tarvitse odottaa muutamaa sekuntia kauempaa, ja peli osaa täyttää vajanaiset tiimit tarvittaessa boteilla. Pientä lagia saattaa esiintyä silloin tällöin, esimerkiksi tenniksessä ja lentopallossa pallo voi lähteä liikkeelle ennen pelaajaa tai laahustaa hetken ilmassa lyönnin jälkeen. Täydellisen yhteyskatkon koin vain kerran, joten kokemuksen perusteella yhteys toimii muuten hyvin noin metrin päässä tukiasemasta.

Valitettavasti pelimuotojen vähyys haittaa myös verkkopeliä, sillä jokainen laji sisältää vain yhden kilpatilan, eikä edes erien tai voittoon tarvittavien pisteiden määrää ole mahdollisuutta säätää. Ennätyspisteitä ei tallenneta verkossakaan, mutta jokaisella lajilla on oma Pro-liigansa, jonka kautta omaa edistymistä voi jonkin verran tarkkailla. Pro-liiga ei ole auki heti kättelyssä, vaan se pitää avata voittamalla ensin tarpeeksi monta peliä. Pudotuspelimäisestä formaatista johtuen keilailussa riittää pärjääminen keskivertoa paremmin. Pro-liigassa aloitetaan tasolta E, josta noustaan aina A-luokkaan asti. A-tasolla lajin kaikki niksit osattava kauttaaltaan. Jos ottelun häviää, kerättyjä pisteitä vähennetään, joten taso voi myös tippua, mikäli pelit menevät tasaiseen tahtiin päin mäntyä. Pro-liigan saa halutessaan tauolle, jolloin peli ei laske voittoja tai tappioita.

Verkkopeliä pelatessa ansaitaan myös pisteitä, ja aina sadan pisteen välein tarjoutuu mahdollisuus valita palkintokategoria muutamasta eri vaihtoehdosta. Valinnan jälkeen peli arpoo yhden ryhmän palkinnoista, jotka vaihtelevat asusteista ja muista kuontalon ehosteista aina erinäköisiin mailoihin ja muihin pelivälineisiin, joita voi halutessaan käyttää. Mii-hahmoilla pelaavat eivät valitettavasti voi nauttia myöskään kaikista palkinnoista.

Omiksi suosikkilajeikseni nousivat lopulta tennis ja lentopallo. Jälkimmäinen ei sykähdyttänyt yksinpelinä, mutta moninpelin puolella sen pelaaminen on todella hauskaa, varsinkin kun kasaan saa neljän pelaajan porukan, jossa kaikki tietävät oman tonttinsa. Sulkapallo on liian samanlainen laji tenniksen kanssa ja kärsivällisyyttä vaativassa miekkailuissa olin yksinkertaisesti niin huono, ettei pelaaminen ollut hauskaa. Jalkapallossa täytyy osata sekä puolustaa että kuluttaa energiamittaria oikea-aikaisiin hyökkäyksiin, mutta koska kommunikointi pelaajien kesken hoidetaan hymynaamoilla ja parilla ennakkoon purkitetulla huudolla, on nerokkaiden kuvioiden järjestäminen hien ja tuskan takana.

Yhteenveto

Päällisin puolin kaikki on kuten ennenkin. Nintendo Switch Sports sisältää kourallisen urheilupelejä, jotka sopivat loistavasti lyhyissä rykäyksissä pelattavaksi. Kilpailuhenkisimmille pelaajille riittää tekemistä A-luokituksen ja kaikkien palkintojen metsästämisessä. Taustalla on kuitenkin koko ajan tunne, että jotain pitäisi olla enemmän. Sääntövariaatioiden ja erikoisempien pelitilojen puuttuessa pelaaminen alkaa toistaa itseään turhan nopeasti. Jokaista lajia kalvaa myös kunnollisten tilastojen puute, sillä edes omia ennätyslukemia ei tallenneta mihinkään. Kenties minua oli ennen helpompi miellyttää, mutta nautin Wii Sportsin pelaamisesta ensimmäistä kertaa vuonna 2007 huomattavasti enemmän.

Hyvää:
– Helposti omaksuttava ohjaus
– Pääasiassa sujuva verkkopeli

Huonoa:
– Vähäinen määrä lajeja ja pelimuotoja
– Ei pisteiden seurantaa
– Uudet avatarit eivät ole järin persoonallisia