Arvostelussa Mario Kart 8 Deluxe

Kahdeksas ihme

Uusi Mario Kart -peli on aina erityislaatuinen tapaus ja Nintendo-konsolin takuuvarma myyntihitti. Wii U:lle vuonna 2014 ilmestynyt Mario Kart 8 oli yksi konsolin laadukkaimmista ja suosituimmista peleistä. Monet ihmiset kuitenkin skippasivat niin konsolin kuin pelinkin kokonaan. Nintendo ei aikaillut, vaan Switchille päätettiin tuoda Mario Kart 8:n päivitetty Deluxe-painos jo julkaisuikkunassa.

Mario Kart 8 Deluxe kattaa Mario Kart 8:n kaiken sisällön maksulliset DLC-paketit mukaan lukien. Deluxe ei kuitenkaan ole puhdas porttaus, vaan se sisältää myös pieniä pelimekaanisia uudistuksia, kourallisen uusia hahmoja, ja myllää paljon kritiikkiä keränneen Battle-pelitilan uuteen uskoon. Wii U -version veteraanit joutuvat punnitsemaan, kannattaako täyden hinnan Switch-painokseen päivittää, mutta mikäli kasi jäi kokonaan välistä, tarjoaa Deluxe rahalle täyden vastineen.

Kaikki pelitilat, moottoriluokat, hahmot ja peräti 48 erilaista rataa ovat Deluxessa suoraan auki. GP-kisoissa menopelien vauhti on sidoksissa yleiseen vaikeusasteeseen. 50-kuutioiset ovat hidasta sunnuntaiajelua, mutta vastavuoroisesti korkeimmassa 200cc-luokassa luulot otetaan pois ja jarruillekin tulee tarvetta. Noin puolet mahtavan näköisistä radoista on aiemmista Mario Karteista tuttuja nykyaikaan päivitettyjä, ramppeja ja seinillä ajamisen mahdollistavia antigravitaatiopätkiä hyödyntäviä versioita. Avattavaakin toki riittää menopelien runkojen, renkaiden ja riippuliitimien muodossa. Uusia osia avautuu käyttöön tasaiseen tahtiin keräämällä kilpailuissa kolikoita. Osaset eroavat toisistaan tietysti kosmeettisesti, mutta lisäksi niillä on omat laskennalliset nopeutta, kiihtyvyyttä, painoa, ohjattavuutta ja pitoa mittaavat arvonsa, jotka eivät ole täysin samoja kuin Wii U:lla.

Myös pelihahmon painoluokka vaikuttaa hieman statistiikkaan. Toadin ja Dry Bonesin kaltaisten höyhensarjalaisten ohjastamat kärryt kiihtyvät nopeasti. Vastaavasti painavalla Bowserilla on korkea huippunopeus, mutta sen saavuttamiseen kuluu enemmän aikaa. Väliin mahtuvat vielä esimerkiksi tasapainoiset Mario-veljekset. Hitaammissa moottoriluokissa nopeilla mopedeilla ja kaaroilla on etulyöntiasema, mutta 200cc:llä kiihtyvyyteen ja tiukkaan kääntyvyyteen kannattaa panostaa enemmän. Deluxessa haastetta ja kaaoksen määrää lisäävät myös kaksi esinepaikkaa ja tavaroita varastelevan Boo-kummituksen paluu. Uusia pelaajia auttavat alkuun erilaiset apuvälineet, kuten automaattikiihdytys ja radalta putoamisen estävä smart steering. Älyohjausta käytettäessä ei voi kuitenkaan hyödyntää kaikkia oikoreittejä tai driftatessa latautuvan miniturbon täyttä tehoa. Alkuvalikosta pääsee myös lukemaan pieniä ajovinkkejä.

Battle-tilan uudistukset ovat taatusti monia pelaajia eniten kiinnostava asia. Wii U:lla pelitila oli toteutettu selvästi kiireessä, sillä pelimuotoja oli vain yksi, Balloon Battle, ja kaikki kahdeksan kenttää olivat suoria kopioita kilparadoista. Deluxessa taistelutiloja on peräti viisi erilaista, ja lisäksi vanhat kunnon areenat tekevät onneksi comebackin. Areenoitakin on vain kahdeksan kappaletta, mutta ne ovat sopivan pienikokoisia ja muiden pelaajien metsästämiseen suunniteltuja.

Klassista Balloon Battlea on uudistettu jonkin verran. Tarkoituksena on edelleen ampua kilpakumppanien kulkuneuvoihin kiinnitetyt ilmapallot tyhjiksi, mutta Deluxessa aloitetaan viidellä pallolla, eikä peli pääty välittömästi viiden osuman jälkeen, vaan rangaistuksena kerätyt pisteet puolitetaan. Palloja voi myös edelleen varastaa muilta sienien turbovoimaa hyödyntämällä. Coin Runners on ehkä viisikon tylsin pelimuoto, sillä siinä kerätään yksinkertaisesti kilpaa kolikoita ja kiusataan muita aseilla.

GameCuben Double Dashin Bob-Omb Blast tekee myös paluun. Kyseessä on eräänlainen Balloon Battlen variaatio, jossa ainoat käytettävät esineet ovat pommeja. Pommeja voi kerätä reilusti varastoon ja tykittää sitten sarjatulella muita kohti. Toinen Double Dash -suosikki Shine Thief on myös mukana. Siinä tarkoituksena on napata haltuun kultainen aurinko ja ajaa karkuun muita ryöväreitä 20 sekunnin ajan. Aurinko tipahtaa yhdestä osumasta ja voi vaihtaa omistajaa tiuhaan tahtiin. Kamppailut ovat todella intensiivisiä, sillä etenkin viimeisillä sekunneilla kaikki muut 11 pelaajaa viskovat jokaisesta ilmansuunnasta kilpikonnankuoria ja pommeja kohti mestarivarasta.

Renegade Roundup on täysin uusi kilpailumuoto. Siinä pelaajat jaetaan kahtia rosvoiksi ja poliiseiksi. Poliisit ovat varustautuneet pysyvillä lihansyöjäkasveilla, joilla koetetaan napsia kaikki roistot kiinni aikarajan puitteissa. Kiinniotetut kiikutetaan häkkeihin, joiden alla sijaitsee painike. Lainsuojattomat yrittävät pysyä pelissä loppuun asti ja voivat vapauttaa toisiaan nappulan yli ajamalla. Poliisileikki toimii parhaiten samalla sohvalla pelattuna, sillä yhteistyö vaatii kommunikointia. Nettimatsien aikana ei voi käydä minkäänlaista keskustelua.

Jaetun ruudun hauskanpitoon voi osallistua neljä pelaajaa yhdellä Switchillä. Peli tukee vain Switchin omia ohjaimia, eli Pro-padia ja Joy-Coneja joko yhdessä tai erikseen. Kolmella tai useammalla pelaajalla ruudunpäivitys puolittuu 30 kuvaan sekunnissa, mutta resoluutio pysyy televisiossa 1080p:nä ja kannettavassa tilassa 720p:nä. Moninpeli onnistuu samassa lähiverkossa useamman Switchin kanssa, mutta tällöin tilanne muuttuu vähän sekavammaksi. Langaton yhteys tukee kahdeksaa Switchiä, mutta sitoo yhden pelaajan yhdelle konsolille. LAN-adapterin vaativassa langallisessa verkossa onnistuvat täydet 12 kuskin kaahailut, ja ruudun voi jakaa kahtia. En kuitenkaan voinut testata lähiverkon toimivuutta käytännössä.

Myös maailmanlaajuisen nettipelin puolelle voi ottaa yhden apukuskin mukaan. Verkossa on mahdollista osallistua yksittäisiin kilpailuihin tai liittyä turnauksiin ja yksityisiin auloihin. Kisoissa menestymällä ansaitaan pisteitä, joiden perusteella etsitään oman tasoisia pelaajia ja päätetään sopiva moottoriluokka. Ajoneuvo- ja hahmoyhdistelmää on mahdollista vaihtaa Deluxessa ratojen välissäkin. Odotin nettikoodin paranevan Deluxe-versioon, mutta toistaiseksi peli on kärsinyt samantyyppisistä pienistä ongelmista, joita nähtiin Wii U:n julkaisussa. Pelit katkeavat virheviesteihin liian usein rataäänestyksen aikana, eikä kavereiden huoneisiin jonotuslistalle liittyminen vaikuta toimivan kunnolla. Lagi vaikuttaa välillä ikävästi esineiden käyttöön, sillä animaatioista huolimatta kilpakumppanien vauhti ei oikeasti hidastu kaikista osumista.

Yhteenveto

Mario Kart 8 Deluxe on helppo julistaa monipuolisimmaksi kart-peliksi kautta aikojen. Mikäli Wii U -versio jäi välistä tai kaipailee Switchille kunnon moninpeliä, kannattaa Deluxe ehdottomasti hankkia. Peli näyttää yhtä terävältä myös Switchin omalla näytöllä, ja kivana bonuksena kaverin voi haastaa milloin tahansa Joy-Conin ojentamalla.

Hyvää:
– Moninpelivaihtoehdot
– Shine Thief
– Paljon ratoja ja pelattavia hahmoja
– Viilattu hahmo- ja esinebalanssi

Huonoa:
– Nettipelin alkukankeudet
– Vähän uutta Wii U -version puhki pelanneille