Arvostelussa LEGO Bricktales

Leikki-ikä on koko ikä

Heti aluksi on tunnustettava, että olen maailman surkein leikkijä mitä tulee näihin tanskalaisvalmisteisiin rakennuspalikoihin. Aina kun lapsena sain jonkun Lego-rakennelman, kasasin sen tasan tarkkaan sen ohjeissa olleen mallin mukaan ja siinä se. Tämän jälkeen rakennelma palasiksi ja palaset laatikkoon, osa totta kai taktisesti lattialle, jotta vanhemmat voivat astua epähuomiossa niiden päälle. En siis ole mikään mielikuvitukseltaan rikkain Lego-mestari, ja tämä asia palasi kummittelemaan sisintäni useita vuosia myöhemmin LEGO Bricktalesin ilmestyttyä.

LEGO Bricktales ei ole samanlainen palikkapeli kuin viime vuosina leffalisenssien myötä tutuiksi tulleet Lego-seikkailut. Galaksien ja prinsessojen pelastamisen sijaan tässä pelissä on parempi olla kokemusta muovipalikoilla rakentamisesta, sekä siihen päälle vielä hitunen fysiikan lakien ymmärrystä, sillä Bricktales on kauttaaltaan fysiikkapulmia pullollaan oleva ongelmanratkaisupeli.

Pelaaja ohjeistaa pelissä nuorta Lego-ukkoa, joka saa kutsun isoisänsä tutkimuslaboratorioon, jossa kaikki menee tietysti päin mäntyä. Kaaoksen vallassa oleva labra toimii oivana tutoriaalikenttänä, joka tutustuttaa pelin ydinelementtinä toimivaan Lego-rakennelmien pystyttämiseen. Kun pelihahmon pitää päästä korkean esteen päälle, ei sitä tehdä suinkaan videopeleille ominaiseen tapaan loikkaamalla yhtä nappia painamalla, vaan hyppytaidoton sankari joutuu rakentamaan itselleen lasten suosikkileluista jonkinlaisen viritelmän, joka auttaa kyseisen esteen huipulle. Peli tarjoaa pelaajalle erilaisia osia, joilla tämä voi rakentaa omanlaisensa häkkyrän tilanteeseen kuin tilanteeseen. Helpoimmissa pulmissa palikoita annetaan juuri ja juuri oikea määrä täsmälleen sopivan esineen rakentamiseen, kun taas monimutkaisemmissa tehtävissä osia on valittavana useampaa eri sorttia, mikä mahdollistavaa virheprosentin lievän nousun.

Rakennelmien toimivuutta testataan rakennushetkellä pelihahmoa simuloivan robotin avulla. Jos robotti pääsee vaikkapa palikoista kyhätyn siltaviritelmän yli ongelmitta, on tehtävä läpäisty, jolloin rakennelma ilmestyy myös pelin maailmaan pelaajan käytettäväksi. Tehtävien skaala on leveä kuin 8×2-palikka konsanaan. On muun muassa LEGO Masters Suomi -hittiohjelmasta tuttua kestävän sillan rakentelua, perinteisten rappusten nikkarointia, mahdollisimman korkean ja tukevan tuen rakentamista. Sivuhahmot voivat kaivata myös niinkin yksinkertaisia asioita kuin penkkejä ajoneuvoon. Kaikki tämä tehdään zen-tilaan saattelevan rentoutumismusiikin säestämänä, mutta miten?

Legoilla leikkiminen on luonnollisesti helpompaa omin pikku kätösin kuin välilinkkinä toimivan peliohjaimen avulla. Aluksi kontrollit vaikuttavat rakennusvaiheessa hieman sekavilta, mutta aivopähkinöitä tulee vastaan sen verran tiheään, että pian pelaaja huomaa viettävänsä enemmän aikaa rakennuspuuhissa kuin pelin varsinaisissa kentissä, jolloin näppäimien käyttäminen alkaa iskostua selkärankaan pelitunti kerrallaan paremmin. Minecraftin kanssa kasvanut nuorempi pelaajasukupolvi omaksunee Bricktalesin salat vielä nopeammin.

Pelin varsinaisessa maailmassa seikkaileminen tapahtuu Captain Toadin tähdittämän pelin kaltaisissa pienissä 3D-panoraamalaatikoissa, joihin on piiloteltu uusia asuja, salaisuuksia ja pientä etsiskeltävää. Mitään hirveän suurta päänvaivaa muinaisten raunioiden, viidakon ja muiden teema-alueiden kommellukset eivät tarjoa, mutta sellaista pientä ”mitenköhän tuonne pääsee?” -tason pohdiskeluhetkiä tulee hyvin usein vastaan. Kaikki mitä aivopähkinöiden välissä tapahtuu, on sitä tuttua Lego-pelien slapstick-huumoria, joka naurattaa niin junnuja kuin varttuneempiakin pelaajia.

Peli on audiovisuaalisesti Switchin parempaa keskitasoa. Mitään massiivista efekti-ilotulitusta ja konsolisukupolven edistyksellisintä grafiikkaa on turha odottaa, mutta pelimaailman legomaiset yksityiskohdat ja etenkin rakennuspulmien kameran zoomailumahdollisuudet ilahduttavat suuresti. Pienet ruudunpäivitysongelmatkin aiotaan paikata myöhemmin päivityksellä. Musiikkipuoli jättää ehkä hieman toivomisen varaa. Rakennuspuuhissa ollessa ei joogastudioilta tuttu musiikki haittaa, mutta kaikissa maailmoissa tallustellessa musiikkikappaleet eivät aina sovi senhetkiseen tunnelmaan. Ääninäyttelyä tai suomenkielisiä puhekuplia ei ole.

Yhteenveto

Kovimmille tanskalaispalikoiden suurkuluttajille ei LEGO Bricktales tarjoa kovinkaan paljoa haastetta, mutta sitäkin hauskemman pelikokemuksen, sillä omaa mielikuvitusta on lupa käyttää. Jos Lego-leikeistä on taas kulunut pidemmän aikaa, tarjoaa peli mainiota ja nostalgiatrippinäkin toimivaa aivojumppaa. Bricktales on parhaimmillaan pienissä sessioissa, jolloin sen lyhyehköstä kestosta saa eniten irti. Ja minähän en missään nimessä käyttänyt tunteja pelkästään pelin ensimmäisten pulmien pähkäilyyn!

Hyvää:
– Lego-fiilis on vahvasti läsnä
– Iskevä huumori
– Monipuoliset pulmat

Huonoa:
– Osaavimmat Lego-nerot surffaavat pelin läpi
– Itse pelimaailmassa ratkottavia pulmia olisi saanut olla enemmän