Arvostelussa Hyrule Warriors: Age of Imprisonment

Ja taas menneeseen mennään…

Zelda ja Link kohtaavat The Legend of Zelda: Tears of the Kingdomin alussa muumioituneen ja ajan kahleista vapautuneen Ganondorfin. Kohtaamisen seurauksena Zelda putoaa pimeyteen ja katoaa valopallon saattamana. Herättyään prinsessa löytää itsensä tuhannen vuoden takaa menneisyydestä ja päätyy esi-isänsä sekä Hyrulen kuningaskunnan perustajien, Raurun ja Sonian, suojelukseen. Aikamatkustava prinsessa luonnollisesti varoittaa pariskuntaa välittömästi Ganondorfin uhasta, josta ei ole menneisyydessä tullut vielä pahamaineista demonikuningasta, mutta aikajanaa suojellakseen Rauru “viisaasti” kieltäytyy kuuntelemasta spoilereita. Asiat etenevät odotusten mukaisesti, ja pian Ganondorf aloittaakin marssinsa hirviöarmeijansa kanssa läpi Hyrulen vapaiden kansojen asuttamien maiden ja mantujen. Linkittömässä menneisyydessä prinsessa löytää lopulta itsensä osana legendojen mukaista vangitsemissotaa (Imprisoning War). Paluu takaisin tulevaisuuteen saa odottaa.

Toisin kuin edelliset Hyrule Warriors -pelit, Koei Tecmon Age of Imprisonment on osa virallista Zelda-kaanonia. Pelillisesti se ei ole sen zeldamaisempi kuin kaksi edellistäkään osaa, vaan enemmän tai vähemmän perinteinen Musou- eli Warriors-julkaisu, jossa suurin osa peliajasta kuluu nappeja hakkaamalla ja aivottomia vihollismassoja pinoon pistämällä. Liikevalikoima on kuitenkin kasvanut parilla uudella kikalla edellisestä osasta, minkä lisäksi suurin osa hahmoista on uusia, koska menneisyyden tapahtumia käsiteltiin Breath of the Wildissa ja Tears of the Kingdomissa varsin pintapuolisesti.

Pulmanratkontaa ei ole edelleenkään luvassa toiminnan tasapainoksi, mutta Tears of the Kingdomista tutut pattereilla toimivat Zonai-vempeleet monipuolistavat taistelua, ja niiden tuoma lisävahinko jouduttaakin mukavasti isompien hirviöiden kaatamista ja suojien murtamista. Virran loppuessa on odotettava pieni tovi tai käytettävä varaparistoja, joita voi kantaa vain rajoitetun määrän. Suurimmissa kahakoissa varastot saa täytettyä täydennyspisteellä.

Tears of the Kingdomin tavoin osa laitteista toimii myös pareittain. Esimerkiksi maahan asetetun “liekinheittimen” päälle ilmaa tuulettimella puhaltamalla voi luoda pienen tulimyrskyn. Zonai-leluja ei kuitenkaan rakenneta itse, vaan vehkeet tulevat paketista valmiiksi koottuina. Koko arsenaali kulkee myös kätevästi aina mukana.

Toinen isompi lisäys ovat synkronointiliikkeet ja niiden aktivointimittari, joka täyttyy taistellessa muiden oman puolen komentajien läheisyydessä, olivat ne sitten pelaajan ohjattavissa tai muuten vain mukana kentällä. Ihan jokainen hahmopari ei tuota erilaista tulosta, mutta suurin osa yhteisliikkeistä vaihtelee sen mukaan, kuka on iskun aloittaja ja kuka on apuna, joten variaatioita on vähintään kohtalaisesti. Aivan jokainen yhdistelmä ei toimi puhtaasti hyökkäyksenä, sillä esimerkiksi gerudojen komentaja Ardi antaa hetkellisesti toverin aseeseen lisätehoa sähköistämällä sen.

Vaikka jokainen hahmo eroaa periaatteessa toisistaan, rämpytetään loppupeleissä kaikilla samalla tavalla kahta nappia, jolloin on melko yhdentekevää, kuka hoitaa hitaasti liikkuvien bottilaumojen kurittamisen. Muutama taistelija osoittautuu Age of Imprisonmentissakin toista hyödyllisemmäksi, mutta perusmättö hoituu kyllä keneltä tahansa. Poikkeuksena ovat tietynlaisten vihollisten tainnuttamiseen ja erikoishyökkäysten torjumiseen vaaditut vastaliikkeet, jotka vaihtelevat taistelijoittain. Kaikilla hahmoilla ei siis avaudu tietyssä tilanteessa mahdollisuutta vihollisen rankaisemiseen.

Harmillisesti hahmokaarti tuottaa pettymyksen, koska pelin 19:stä pelattavasta sankarista yhdeksän on geneerisen oloisia eri rotujen edustajia, joilla ei ole oikein osaa eikä arpaa tarinassa. Näistä minulla teki mieli pelailla ainoastaan toisella avattavista ekstra-goroneista, ja silläkin vain siksi, että kyseinen hahmo sattuu iskemään lujaa.

Samanlainen mielikuvituksettomuus pätee myös muilla osa-alueilla. Ymmärrettävää on, että peli on aikaisemmin luodun maailman rajojen vanki, eikä muinaiseen Hyruleen ole pystytty lisäämään suuria kaupunkeja tai linnoituksia taistelukentiksi, jos niistä ei ole merkkejä Tears of the Kingdomissa. Silti on hieman tympäisevää, ettei yksikään tehtävä tapahdu mieleen jäävässä ympäristössä, vaan kentät ovat pitkälti vain merkityksettömiä paloja luontoa eri puolilta maailmaa.

Tehtävissä itsessäänkään ei ole juuri lainkaan vaihtelua. Paria pomotaistelua ja muutamaa shoot ’em up -kenttää (luit oikein) lukuun ottamatta jokaisessa hakataan vain rivisotilaita sekä vahvempia möllejä, kunnes voittoilmoitus pärähtää ruudulle. Väliin olisi mahtunut vaikka tehtäviä, joissa on erilaisia tavoitteita, kuten tietyn hahmon hengen suojeleminen tai erityisen voimakkaan vihollisen kynsistä pakeneminen. Isoimmatkin mittelöt jäävät uudesta raudasta huolimatta skaalaltaan yllättävän pieniksi.

Switch 2:n tehoja hyödynnetään näkyvämmin toisaalla. Maailman pelastaminen on tietysti aina kivempaa kaverin kanssa, ja pelin pystyy läpäisemään kahdestaan samalla ruudulla. Co-op onnistui aiemmissakin Zelda-Warriorseissa, mutta vasta Switch 2:lla siitä on tullut siedettävä tapa pelata. GameShare-toimintoa hyödyntämällä peliin voi liittyä myös vanhemmalla Switch-konsolilla lokaalisti tai Switch 2:lla internetin välityksellä, mikä on hieno veto Nintendolta ja Koei Tecmolta.

Yhteenveto

Hyrule Warriors: Age of Imprisonment on taistelusysteemiltään hiotumpi edeltäjäänsä nähden, mutta muuten se tuo hyvin vähän uutta pöytään. Menneisyyden juonikuvioihin pääsee mukaan hyvin pelaamattakin Tears of the Kingdomia, mutta faninäkökulmasta Warriorsissa käsitellään yllättävän vähän kiinnostavia ja aiemmin mysteereiksi jääneitä asioita. Olisi esimerkiksi ollut erittäin mielenkiintoista nähdä vilaus Raurun ja Sonian mahdollisesta jälkikasvusta, mutta siihen viitataan vain hyväksymällä, että Zelda on osa heidän myöhempää verilinjaansa. Musou-peleihin nihkeästi suhtautuvia Age of Imprisonment tuskin miellyttää sen paremmin kuin muutkaan hack ’n slash -tuoteperheen teokset, mutta edellisistä Hyrulen sivuseikkailuista innostuneille tämäkin tapaus uppoaa.

Hyvää:
– Pyörii tasaisesti ilman teknisiä ongelmia
– Uudet lisäykset tekevät taistelusta mielekkäämpää
– Kohtuullisen paljon tekemistä kaiken suorittaville
– GameShare ja saman ruudun moninpeli

Huonoa:
– Osa hahmoista on mielikuvituksettomia
– Muissa Warriors-peleissä on enemmän vaihtelua
– Missä taistelut, joissa pistetään tuhansia moblineita kerralla pinoon?