Metroid Dread ‑nimi saattaa kuulostaa joillekin pelaajille tutulta, sillä huhupuheiden mukaan Nintendon oma tiimi työsti sen nimistä peliä Nintendo DS:lle jatkoksi GBA:n Metroid Fusionille. Syystä tai toisesta peliä ei kuitenkaan ilmestynyt. Retro Studios laski leikkiä nimikkeestä Metroid Prime 3: Corruptionista löytyvällä avaruuspiraattien muistiinpanoilla, jossa mainitaan ”Metroid-projekti Dreadin lähenevän valmistumista”.

Retron siirryttyä hetkeksi scifistä viidakkoseikkailujen pariin jäi Metroid-sarja etsimään uutta suuntaa muiden studioiden käsissä. Nintendo taisi olla hukassa myös Metroid Prime 4:n kanssa, ennen kuin alkuperäinen kehittäjä tarjoutui palaamaan ruoriin. Prime-sarjan jatkamisen sijaan texasilaisilla olisi kuitenkin nyt tilaisuus aloittaa täysin uusi saaga puhtaalta pöydältä, johon myös uusien pelaajien olisi helppoa hypätä mukaan. Switchin Metroid Dread olisi Primen tapaan ensimmäisestä persoonasta kuvattu peli, joka olisi tunnelmaltaan kuitenkin intensiivisempi Fusionin tyyliin. Nintendolla ei ole ollut kunnollista eksklusiivista kauhupeliä sitten GameCuben Eternal Darknessin, mutta Metroid kääntyisi helposti hyperrealistisen ja tutkimuspainotteisen avaruushorrorin suuntaan. Mallia voisi hakea muutaman vuoden takaisesta Alien: Isolationista, ja syntyihän koko Metroid-sarjakin Alien- ja Predator-elokuvien ansiosta.

F-Zero vaikuttaa olevan pitkän hiljaiselonsa vuoksi se pelisarja, johon Nintendon on vaikeinta keksiä uutta. Viimeisin sarjan osa julkaistiin 2004 Japanissa, ja sen jälkeen futuristisen formulan ykköskuski Captain Falcon on lähinnä vieraillut Super Smash Bros. ‑peleissä sekä Wii U:n Nintendo Landissa. Huippunopea ajopeligenre ei ole kuitenkaan kuollut täysin, sillä indiekehittäjien voimin on julkaistu Switchillekin muun muassa Fast RMX ja Trailblazers, jotka ottavat kumpikin vaikutteita F-Zerosta. Näistä etenkin ensimmäinen on kerännyt kehuja näyttävän ulkoasun ja vauhdin tunteen vuoksi, joten antaisin F-Zeron lisenssin suoraan Shin’en Multimedian käyttöön.

F-Zeron pyörää ei välttämättä tarvitse edes keksiä uudestaan, sillä pelkästään parikymmentä rakettiautoa samalla radalla ja teräväpiirtona olisi vakuuttava näky. Yksikään F-Zero-peli ei ole myöskään sisältänyt vielä verkkopelitukea, joten siinäkin olisi Nintendolle tekemistä. Jos hardcore-sarja pitäisi saada myytyä Mario Kartia pelaavalle yleisölle, voisi pelin julkaista myös ilmaiseksi parilla aloitusautolla.

Nintendoa voisi syyttää kunnianhimon puutteesta Star Foxin kanssa, sillä viime vuodet vanha kettu on joko kulkenut uudelleen ja uudelleen vanhoja lentoratoja tai toiminut koe-eläimenä erikoisille ohjauskokeiluille. Ubisoft puhalsi avaruusmaskotteihin hieman uutta henkeä tuoreella Starlink: Battle for Atlas ‑pelillään, mutta kuka sanoi, että Star Foxin pitäisi olla kolmiulotteinen peli? Modernit shoot ‘em up ‑räiskyttelypelit tunnetaan lähinnä korkeasta vaikeustasosta, mutta kevyttä sisäänheittopeliä genreen ei ole nähty sitten… Space Invadersin ja Nokian Space Impactin?

Star Fox olisi helposti lähestyttävine hahmoineen erinomainen ehdokas täyttämään tämän aukon. Pisteiden ja tappojen metsästäminen on tärkeää myös vanhemmissa Star Foxeissa, eikä barrel roll toimi sen huonommin lintuperspektiivistä kuvattunakaan, joten muutos ei olisi lopulta edes kovin radikaali. Juustoiset välikommentit lasertulituksen keskellä kuuluisivat tietysti asiaan. Söpö, pienemmän kokoluokan avaruuslentely ei vaatisi taakseen edes massiivista budjettia. Kuka tietää, ehkä Nintendon erilainen lähestymistapa olisi koko genrelle hyödyksi.

Kymmenien yhtäaikaisten pelaajien battle royale ‑areenapelit ovat kaikkien huulilla, mutta Nintendo ei ole osoittanut vielä suurta kiinnostusta haastaa Fortnite Switchillä. Mieleeni tulee muutama Nintendo-pelisarja, joka tähän tehtävään kuitenkin sopisi. Ei, HAL Laboratory, teidän ei tarvitse portata 3DS:n Kirby: Battle Royalea Switchille. 3DS:llä esiintyi pitkästä aikaa myös Masahiro Sakurain uusi suosikkilapsi, joka menestyi vielä paremmin moninpelirintamalla.

Kid Icarus Uprisingin tarina oli niin viihdyttävä, etten keksi juuri keinoja parantaa siitä. Jos juonta on pakko jatkaa, onnistuu se varmasti parhaiten lisäämällä soppaan uusia antiikin sankareita ja jumalia. Laittaisin paukkuja tällä kertaa enemmän moninpeliin, eikä Uprisingin kuuden pelaajan tappohippa edes ole hirveän kaukana battle royalesta. Peli alkaisi kymmenien enkelisiipisten hahmojen hypätessä taivaasta maan pinnalle, jonka jälkeen käynnistyisi aseiden, kertakäyttöisten esineiden ja lisävarusteiden etsintä. Aseitahan Uprisingissa riitti, ja normaalisti lähitaisteluihin paremmin soveltuvilla mailoillakin oli mahdollista ladata ammuttavia säteitä. Ninjamainen näkymättömyys, superloikka ja muita pelaajia ja esineitä sisäänsä imevä musta aukko tuovat mieleen Splatoon 2:n erikoiskyvyt, ja kyseisen pelin kehittäjät olisivatkin tällä hetkellä joutilaita saatuaan viimeiset sisältöpäivitykset ulos…

DS:llä 2006 aloittanut New Super Mario Bros. ‑sarja ei ole kehittynyt enää muutamaan vuoteen. Tammikuussa Switchille ilmestyi Wii U:lle alun perin julkaistu New Super Mario Bros. U, ja samoja assetteja luovasti hyödyntävä Super Mario Maker 2 saapuu kauppoihin kesällä. Vaikka sarjan pelit eivät olekaan lainkaan hassumpia tasoloikintoja, alkaa osasta toiseen samanlaisena pysynyt graafinen tyyli ja vain pieniä muutoksia kokenut kenttäsuunnittelu kyllästyttää.

Mitkä sitten ovat niitä viime vuosien kiinnostavimman näköisiä 2D-tasohyppelypelejä? Käsin piirrettyyn grafiikkaan luottavat Rayman Legends ja Cuphead. Mario-pelit ovat syntyneet tähän asti vain pikselien ja polygonien avulla, joten maalauksellisempi tyyli, jollaista kokeiltiin vähän New Super Mario Bros. U:n kummituskenttien kanssa olisi jotain uutta. Olisin todella innoissani, jos ruudulla juoksentelesivat Super Mario Bros. 3:n ja Super Mario Worldin ohjekirjojen sarjakuvamaista kuvitustyyliä mukailevat veljekset ja Bowserin kätyrit. Palaaminen numeroituihin osiin iskisi nostalgiahermoon voimalla.

Uusilla Maker-kenttäeditoripeleillä on spekuloitu ensimmäisen Mario Makerin julkaisusta lähtien. Ykkösnimiksi ovat netissä nousseet Zelda ja Metroid, mutta tarkemman pohdinnan jälkeen en haluaisi nähdä kumpaakaan pelisarjaa Maker-muotissa. Mario-kenttien etu on se, että ne ovat lyhyitä, etenevät suoraviivaisesti ja lopussa on aina selkeä maali. Zeldoissa ja Metroideissa tavoite voi taas olla pomovastustajan päihittäminen tai aarteen löytäminen, mutta pelisarjojen hienous on maailmojen laajuus ja lukuisat ajatuksella suunnitellut luolastot. En oikein usko, että Switchin yleisöstä löytyy kymmeniä tuhansia pelaajia, joilla riittää aika ja kärsivällisyys mittavien seikkailujen ja uniikkien pulmien suunnitteluun. Todennäköisesti serverit täyttyisivät pelkistä boss rusheista ja kryptisesti piilotettujen Triforcen palasten etsintäretkistä. Myös kirjoitetut vinkit ja ohjeet olisivat tarpeellisia, joten ainoastaan espanjaa taitavan Jorgen hienot luomukset jäisivät suomalaisilta kokonaan pelaamatta.

Switchillä Tropical Freezen muodossa jo kertaalleen tallustellut Donkey Kong on kenttärakenteiltaan lähellä Marioa, joten muokkausnäkymän käyttö ei vaatisi juuri opettelua. DK on myös Zeldaa ja Metroidia huomattavasti enemmän moninpeliystävällisempi. Kolmannelle Retro-Kongin osalle ei ole suurta tarvetta, mutta putkimieheltä saatujen vinkkien mukaan luotu svengaava Maker-peli voisi olla virkistävä tapaus.

Uuden Animal Crossing ‑pelin on määrä ilmestyä Switchille tänä vuonna, mutta pelistä ei toistaiseksi tiedetä mitään. Edellisessä osassa pelaaja pääsi vaikuttamaan oman pienen eläinkylänsä asioihin entistä enemmän pormestarin roolissa, ja trooppinen lomasaari teki odotetun paluun. Uudelle pelaajalle 3DS:n Animal Crossing: New Leaf on mitä mainioin paketti, mutta sarjan aiempia osia pelanneet huomaavat, että samat huonekalut ja tapahtumat kiertävät pelistä toiseen. Lumiukkojen pyörittelyssä ja sienien keräämisessä ei ole mitään jännittävää, jos palkinnot ovat vuodesta toiseen samoja.

New Leafissa kylään on mahdollista pystyttää rakennuksia, joista esimerkiksi poliisiaseman ja kaupungintalon kohdalla on mahdollista valita useammasta vaihtoehdosta. Nämä pienet valinnat lisäävät eri pelaajien kylien välisiä eroavaisuuksia, ja kustomointimahdollisuuksia saisi olla vieläkin enemmän. Miksi sitä punaista sohvaa ei voi laittaa takapihan kovimmaksi sisustuselementiksi? Animal Crossingissa monet pelaajat käyvät myös keskenään vaihtokauppaa keräilyesineillä. Kaupankäyntiä, kylien uniikkiutta ja sosiaalista interaktiota lisäisivät Pokémon-tyyliset versioerot. Miltä kuulostaisivat keskiaikaiset markkinat, ritareita ja kuninkaallisia larppaavat asukkaat, linnoitukset ja puiset käsityötuotteet? Totaalisena vastakohtana toisessa pelissä keskityttäisiin avaruusmatkailuun, robotteihin ja futuristiseen designiin. Toivoisin Nintendolta enemmän rohkeutta kokeilla uutta, vaikka Animal Crossing ei minkäänlaisessa kriisissä olekaan ja tulee varmasti myymään miljoonia ilman suuria muutoksiakin.

Super Smash Bros. Ultimate on niin täynnä Nintendo-historian merkittävimpiä hahmoja ja erilaisia pelimuotoja, että ilman uutta Smash-peliä pärjättäisiin pelin ohjaajan Masahiro Sakurain mukaan kymmenenkin vuotta. Puheisiin on helppoa yhtyä, sillä pelkkä taistelijarosterin kasvattaminen on tylsä vaihtoehto, eikä yhdestäkään suosikista tee mieli luopuakaan. Switchillä olisi kuitenkin tilaa tiukan kaksiulotteiselle perinteiselle tappelupelille, joka vilisisi Smashin tapaan pelimaailman ikoneita tai olisi suoraan Smash Bros. ‑brändiin perustuva spin-off. Kiinnostavin mahdollinen kumppani Nintendolle tällaisen pelin luontiin olisi Capcom, jolla on hallussaan myös katalogi tunnettuja hahmoja ja ennen kaikkea runsaasti kokemusta eri yhtiöiden tähtien vastakkainasettelusta (Marvel VS. Capcom, Tatsunoko VS. Capcom).

Nintendo-alustoille Capcomin Versus-pelejä ei ole ilmestynyt aikoihin, eikä vauhdikkaista 1 vs. 1 ‑energiapalkkimähinöistä ole noussut Switchillä kunnolla esiin kuin Dragon Ball FighterZ. Vikkelästi liikkuvaa, aggressiivista tulipallo-Marioa ei ole vielä nähty areenoilla. Näkisin mielelläni tällaisessa pelissä myös hieman tuntemattomampia Nintendo-hahmoja. Olisiko esimerkiksi Breath of the Wildin championeiden tai kaikkien rakastaman Waluigin tähtihetki mahdollinen tällaisessa pelissä?

WarioWare sopii kaikin puolin täydellisesti puhelimille. Muutaman sekunnin kestävistä minipeleistä koostetut ryppäät ovat mitä parhainta vessapelaamista. Sarjan aiemmat pelit ovat osoittaneet, ettei hauskanpito vaadi fyysisiä nappuloita lainkaan. Älypuhelimen kosketusnäytön, kameroiden ja gyroskoopin luova hyödyntäminen ei tuota Nintendolle vaikeuksia, sillä konsolipuolella WarioWare-sarja on toiminut testialustana lähes kaikille kuviteltavissa oleville ohjaustavoille.

Mikropelit ovat helposti ymmärrettäviä, ohjelmointiprosessi on lyhyt, eikä myöskään niiden testaaminen vie paljoa aikaa. Nintendo voisi tehdä tilinsä tiettyihin hahmoihin liitetyillä teemakategorioilla, samalla kun ilmaiseen satunnaiskiertoon lisättäisiin säännöllisesti uusia minipelejä. Kun loputtomaan ja kiihtyvään ryöpytykseen yhdistetettäisiin vielä netin kautta päivittyvät top-listat, saisi peli myös kilpailullisia elementtejä. Candy Crushiin ja Angry Birdsiin tottuneille mobiili-WarioWaren absurdius ja härskiys olisi jotain uutta, joten Nintendolla saattaa lojua salkun pohjalla ainekset todelliseen viraalihittiin.

Nintendon kerrotaan työstäneen Zelda-lisenssiä käyttävää mobiilipeliä jo useamman vuoden ajan, mutta mitään tarkempaa informaatiota ei ole kuulunut. Toisin kuin WarioWare, perinteisille Zelda-seikkailulle fyysiset näppäimet ovat tärkeitä, eikä Linkin ohjaaminen virtuaalisella ristiohjaimella herätä kovin positiivisia tunteita. Kiivas toiminta kannattaakin unohtaa, mutta Zelda-temppelien laatikoiden liikuttelua ja soihtujen sytyttelyä sisältävät pulmat ovat toteuttamiskelpoisia myös älyluureilla.

Mutta täytyyhän Zelda-pelin sisältää myös seikkailuelementtejä. Niitä saadaan mukaan, kun lainataan asioita vähän Breath of the Wildista ja Pokémon GOsta. Zelda-maailma vie geokätköilyn uudelle tasolle, kun oikeaan maailmaan piilotetaan kameran ja kartan avulla etsittäviä aarrearkkuja ja pähkäilyä vaativia tehtäviä tarjoavia korok-lehtiotuksia. Pelistä saadaan vieläkin mielenkiintoisempi, jos pelaajat voivat kätkeä korokit erikoisten maanmuodostumien ja muiden luonnonihmeiden yhteyteen, aivan kuten Breath of the Wildissakin tehtiin.