Uniikit pelimielipiteet

Tervetuloa Fintendoon!

Fintendo on suomalaisten Nintendo-pelaajien keskustelupaikka.

Turjake

Hail to the King, baby!
12.5.2017
46
Tällaisenkin joskus kirjoitin tästä kivasta aiheesta: http://pelaajaboardcast.fi/norsukamman-come-at-me-bro-lista/

Täällä oli kovaa settiä, nautin tämän lukemisesta. Allekirjoitan näistä kaiken, erityisesti Kojiman sekoilut. Mies on kuin videopelimaailman George Lucas, joka vahingossa sai luotua aivan käsittämättömän onnistuneen sarjan alleen, ja sitä myötä ympärilleen henkilökultin. Sitten jossain vaiheessa (=MGS4) mopo karkasi käsistä eikä kukaan uskaltanut tässä vaiheessa enää sanoa vastaan, että öh ehkä tää nyt ei olekaan hyvä idea.

-Raren alamäki alkoi jo Donkey Kong 64:stä, joka onkin studion huonoin videopeli.

En allekirjoita sitä, että DK64 olisi Raren huonoin videopeli, mutta sen kyllä, että Raren alamäki alkoi jo Nintendon aikaan. Jutut siitä, että Microsoft olisi syypää Raren tason luisumiseen on mielestäni kuulostanut aina sokeiden fanipoikien huutelulta, joiden kannattaisi palata vaikkapa juurikin Donkey Kong 64:n ja Banjo-Tooien maailmaan uudemman kerran.

Sen tiedän, että Zeldat eivät ole lähellä sydäntäsi. Kuitenkin kiinnostaisi kuulla, mikä Starfox Adventuressa oli mielestäsi niitä parempaa. Ostin pelin pari vuotta takaperin ja en jaksanut pelata loppuun, mutta Zeldat olen aina ahminut innolla.
Itse asiassa tykkään Zeldoista aika paljon ja jos minulta oltaisiin kysytty jokunen kymmenen vuotta sitten, mikä olisi maailman paras pelisarja, niin se olisi todennäköisesti ollut Zelda. Objektiivisestihan Starfox Adventures ei ole mitenkään ihan hirveän hyvä peli (jälleen osoitus Raren alamäen alkamisesta jo ennen MS:ää...), mutta valehtelematta iskisin tämän pelin tulille paljon mielummin kuin esimerkiksi Phantom Hourglassin, Spirit Tracksin, Skyward Swordin, Zelda 2:n, Oraclet tai Twilight Princessin. Tykkään tosi paljon pelin tunnelmasta ja letkeästä meiningistä, mielestäni tätä peliä on aika kiva pelata. Aina tiettyyn pisteeseen asti. Mutta kuten sanoin, ei tämä mitenkään erikoisen hyvä peli ole, mutta mielestäni tosi kiehtova ja miellyttävä pikku seikkailu. Menkööt sitten vaikka sinne kuuluisaan guilty pleasure -osastoon.
 

bËst

Jäsen
30.4.2017
322
Itse olen sekä banjojen, että DK:64:n pariin palannut viimeksi menneen puolen vuoden aikana. Edelleen yhtä nautintoa.

Eli olen 105% eri mieltä, että Raren alamäki olisi alkanut jo Nintendon aikaan. Kyllä Microsoft ihan fanboy -lasien ulkopuoleltakin on yksinään syypää hienon pelifirman tuhoutumiseen.

Ja pelimaailman ulkopuolelta rehellinen ja Facebookin mukaan äärimmäisen uniikki mielipide:

Game of Thrones... Ehkä yliarvostetuin TV-sarja mitä tiedän. Jaksoin ehkä 5 min katsoa
 

bËst

Jäsen
30.4.2017
322
Niin siis katsoin kokonaisen ekan jakson, mutta ainoastaan 5min oli kiinnostavaa. M itä pidemmälle katoin, sitä huonommaksi muuttui. Tuo ekat 5min oli sitä hyvän oloista ja jopa kiinnosti, kun vaikutti ihanan mystiseltä. Tämän jälkeen alkoi sellainen henkilöhahmohärdelli, että ei mitään toivoa pysyä kärryillä tai ehtiä tutustua yhteenkään hahmoon. En ekan jakson jälkeen muistanut mitään muuta kuin tuon mainitsematon ekat 5min.

Vrt. Vaikka sarjoihin: Breaking Bad, once Upon a Time, walking dead, Dexter... Kaikissa noissa hahmojen esiin Tuominen on tehty paljon lahjakkaammin
 

Garo

Jäsen
4.5.2017
177
Joensuu
Wii U:n Gamepad on parempi ohjain kuin Switchin Joycon-pari. Analogitikkujen tuntuma on parempi, sormet osuvat takaliipaisimien kohdalle paremmin ja pehmeät napit tuntuvat mukavammilta. Niin, ja vaikka "share the Joy" tähän kai pakottikin, Joyconit eivät tarjoa kunnollista ristiohjainta, joten Switchille ei ihan vähässä kummassa tule 2d-loikintoja ostettua ennen sitä 70 euron sijoitusta, jonka senkin mieluummin käyttää peleihin.
 

Mauno

Jäsen
30.4.2017
192
Jos bËstiä lohduttaa yhtään niin GoT-kirjoista on leikattu hahmoja pois sarjaan. Martinin jokaista yksityiskohtaa kuvaavaa kirjoitustyyliä ei vaan jaksa lukea. Lisäksi kohtuullinen määrä enemmän ja vähemmän keskeisiä hahmoja kuolee rivakkaan tahtiin sarjan edetessä. Mutta toisaalta tosi hyvä unpopular opinion, juuri niin kuin ketjussa pyydetään. Jos ei tykkää ekasta jaksosta niin ei kyllä tykkää lopuistakaan. 5 min kokeilu ei tosin riittäisi mihinkään.

Tätä sivuten uniikki mielipide: juonispoilerit on minulle aika yhdentekeviä. Monesti olen aloittanut kirjan viimeisestä sivusta tai katsonut elokuvan/animen jonkin syväanalyysivideon jälkeen. Matka on meille määränpääää
 

Kuruwin

Epätoivon lähetti
Toimitus
3.5.2017
393
Jossain perus sarjassa on ehkä pikkasen vähemmän hahmoja kuin mitä Thronesin kaltaisessa epiikissä. Vaikea kyllä sanoa siitä että millasella syötyöllä se sarjan eka kausi menee koska olen vain kirjan lukenut mutta ehkä kannattaisi kokeilla vaan katsoa enemmän eikä luovuttaa heti. Vähän hölmöä myöskin haukkua koko sarja yliarvostetuksi jos vain yhden jakson viitsii katsoa.
 

Mies joka ei pystynyt

Idolimestari
1.5.2017
95
Vaasa
Käyttäjää huomautettu kielenkäytöstä.
Olen sanonut usein että se TV-sarja on roskaa, vaikkakin olen lämmennyt uusimmile tuotantokausille. En pysty vain käsittämään muutoksia mitä käsikirjoittajat tekevät. Ymmärrän sen että leikataan hahmoja pois, mutta en ymmärrä sitä miksi pitää leikata hahmo pois ja korvata omalla, paskasti kirjoitetulla hahmolla.

Katsoin tuossa vähän aikaa sitten tyttöystävän kanssa koko sarjan alusta ja on useita hetkiä, juonikuvioita ja hahmoja joiden takia voisin viharaiskata eläintarhallisen pandaemoja.
 

bËst

Jäsen
30.4.2017
322
Ensivaikutelma on kaikki kaikessa. Juurikin hyvän avausraidan vuoksi olen joitakin (aika harvoja tosin) sarjoja uppoutunut seuraamaan.

Ja moni kaveri katsoo ja olen tahtomattakin keskusteluissa mukana ja joka keskustelussa esiin tulee itselleni aina vain uusia nimiä ja ihmisiä. Eikä se nopea teurastus tee siitä sen nautittavamman kuuloista. Ainoastaan tunteen hahmojen pinnallisuudesta. Vaikea katsoa pidemmälle, kun käytännössä kaikki mitä olen sarjasta saanut irti on ollut enemmän ja enemmän vieraannuttavaa itselleni. Joka keskustelu vie vain ajatuksen sarjan katsomisesta aina vain kauemmaksi.

Ja korostan siis, että ekan jakson ekat 5min oli niitä, mistä tykkäs ja jaksoi kattoa. Loppu ekasta jaksosta oli yhtä sekavaa oksennusta.

Ja toinen uniikki mielipide: LotR on kanssa huono. Ne oon kattonu ja jopa lukenut (koulupakko) mutta ei vaan napannut. Elokuvissa erityisesti keskeinen syy niiden huonoudelle oli muuan Elijah Wood. Ja Frodo hahmona noin niinkuin yleensäkin
 

Kraidi

Jäsen
30.4.2017
528
Raren laatu heikkeni jo ennen Microsoft-aikakautta, mutta pelitalo saavutti Xbox 360:n julkaisussa kokonaan uuden huonouden tason (Kameo: Elements of Power), joka on vain pahentunut entisestään vuosien saatossa. Sea of Thieves vaikuttaa ihan potentiaaliselta tapaukselta, joskin paha arvioida vielä onko siitä alkuunkaan hyvittämään edes pientä osaa tuosta viime vuosien sekundapelien määrästä.

Nyt kun kerran päästiin vauhtiin, niin Xbox 360 ei myöskään ollut minusta koskaan hyvä konsoli. Huonojen Rare-nimikkeiden lisäksi sen muutkin yksinoikeuspelit olivat joko suuria pettymyksiä tai eivät kiinnostaneet minua tarpeeksi, jotta olisin hankkinut niitä hyllyyni. Maksullinen verkkopelaaminen, saavutusjärjestelmä ja jopa konsolin ohjain silittävät vastakarvaan. Jälkimmäinen tosin liittyy ehkä käsieni anatomiaan, kun pienemmistä ohjaimista tuntuu saavan muutenkin paremman otteen.
 
Viimeksi muokattu:

Hynät/Rahat & Ruplat

Adamantiumluuranko
7.5.2017
140
Mut Kameo on parempi kun Banjo Tooie tai Donkki Konkki 64.

Se on kyllä totta, et 360 kääntyi loppujen lopuksi huonommaksi konsoliksi kuin Ps3. Alkuvuosien "Ps3 has no games" ei kuitenkaan ollut mikään turha meme, eikä 700e:n hintalappu hirveästi naurattanut.

360 ja Ps3 ovat kyllä molemmat vanhentuneet huonosti. Pelit ovat pääosin rumia ja pyörivät huonosti ja itse konsolien käyttöliittymät tuntuvat kankeammilta kuin 80-vuotias mummoni aamulenkillä.


Alkuperäinen Dualshock 3 (Sixaxis?) ilman rumblea oli kyllä huvittavan ilmestys. Muovi narskui, ohjain ei tärissyt ja ainakin mun kappaleessa liipasimet olivat lähinnä vitsi.
Siihen verrattuna 360:n ohjain oli lähinnä Jeesuksen toinen tuleminen.

Dualshock 4 onneksi korjasi paljon näitä vikoja, mutta lisäsi järkyttävän huonon akunkeston.
 

Kuruwin

Epätoivon lähetti
Toimitus
3.5.2017
393
XBOX 360 loppu vuosien huono tarjonta oli tosiaan osa syynä sille miksi päätin että Xbone jää hankkimatta. Niin huono maku jäi siitä että viimesinä vuosina ei oikein tullut mitään muuta kuin Haloa ja Gearsia joista ensimmäinen mainittu oli menettänyt makunsa jälkimmäinen ei koskaan maistunutkaan.

En kyllä tiedä millanen alkuperäinen PS3 oli tuntumaltaan mutta rumblesta pitää sanoa että se on sellanen ominaisuus josta en kyllä kauheasti välitä. Se on vähän sellanen juttu joka on vaan monesti pudottanut ohjaimen lattialle.
 

Tapza

Jäsen
1.5.2017
57
Tätä sivuten uniikki mielipide: juonispoilerit on minulle aika yhdentekeviä. Monesti olen aloittanut kirjan viimeisestä sivusta tai katsonut elokuvan/animen jonkin syväanalyysivideon jälkeen. Matka on meille määränpääää

Olen törmännyt näihin viimeiseltä sivulta aloittaviin ihmisiin useastikin, ja itse kyllä sanon, että nyt en aivan ymmärrä. *_* Toki matka on määränpäätä tärkeämpi, jos haluaa käyttää vastenmielisen vanhentunutta sananpartta, mutta en ole koskaan keksinyt hyvää syytä lukea vapaaehtoisesti tarinan loppu ennen alkua. Ehkä jos tarina ei kiinnosta, mutta on kuullut, että loppu on hyvä? Niin en tiedä himskatti.

Noin muuten en minäkään spoilereita kamalasti pelkää, vaikken toisaalta ehdoin tahdoin itseäni sellaisille altistakaan.

Xbox 360 on kieltämättä pelivalikoimaltaan huonompi vehje kuin PS3, mutta kuten aiemmin mainittiin, asia ei aina ollut näin. Itse ostin sen 20 gigan xbox 360 videopelilaitteen (rip) vuonna 2008 alle 300 eurolla. Pleikkari, jolla oli tuolloin huonompi pelivalikoima, olisi muistaakseni kustantanut liki 500.

Itse pidän kovasti Xboxin ohjaimesta, kun taas Dualshock ei minusta ole lainkaan hyvä tai käsiin sopiva. Tattien sijoittelukin on päin helvettiä. Penskana siihen toki tottui, kun ei viiteen vuoteen pelannut millään muulla kuin pleikkarilla. Ja onhan se sentään parempi kuin N64-ohjain kjeh kjäh röh.
 

ville111

Yksinkertaisen yksikäsitteinen yksilö
Toimitus
30.4.2017
646
Melkein jokaisessa ohjaimessa on mielestäni vikansa. Xbox 360:n ohjain toimii pattereilla ja sisältää hirveän ristiohjaimen. Dualshock 3 on muovisen tuntuinen ja sisältää erityisesti tasohyppelyjä ajatellen huonon ristiohjaimen. Xbox Onen ohjain puolestaan sisältää umpisurkean ristiohjaimen sekä L- ja R-näppäimet. Dualshock 4 sisältää edellämainitun ristiohjaimen, mutta on muuten ainakin omiin käsiini todella miellyttävä ohjain.

Ergonomialtaan oma suosikki-ohjaimeni on Wii U:n Pro Controller (jossa on lisäksi fantastinen akun kesto). Myös Switchin Pro Controller on erinomainen, sillä se tuntuu käsissä laadukkaalta ja sisältää muutamia hyviä ominaisuuksia Wii U:n Pro Controlleriin verrattuna (gyroskooppi, HD Rumble ja NFC). Joy-Conit ovat pienestä koostaan huolimatta täysin kelvollisia ohjaimia, mutta ne toimivat lähinnä ylimääräisinä ohjaimina moninpeliä varten, jos Pro Controller on vaihtoehtona (lisäksi Joy-Conin suuntanäppäimet eivät ole ideaalisia 2D-tasohyppelyjä ajatellen). Kaikkiin edellä mainittuihin ohjaimiin tottuu, mutta sanoisin Wii U:n ja Switchin Pro Controllerien olevan omia suosikkejani. Kiitos kuuluu erityisesti fantastiselle ristiohjaimelle ja hyvälle akun kestolle.
 

Hynät/Rahat & Ruplat

Adamantiumluuranko
7.5.2017
140
Xbox One Elite Controller > kaikki muut.

Tää ei kyllä ole enää mitenkään uniikki mielipide.
 

Wapazi

Jäsen
30.4.2017
25
Joensuu
Mielestäni Paper Mario Color Splash on hyvä peli. Toki hahmojen ulkoasussa ja taistelusysteemissä olisi parantamisen varaa, mutta pelistä löytyy myös paljon hyviäkin puolia. Eteneminen ei ole enää Sticker Starin tapaan lineaarista putkijuoksua ja alueissakin on mukavaa vaihtelua. Juonikin on ihan kohtuullisen hyvä ja yllättävän humoristinen. Neljättä seinää rikotaan pelissä jonkin verran ja dialogista löytyy myös suoria viittauksia internet meemeihin. (Luigi's Death stare) Jos ette peliä aio pelata, niin ainakin soundtrack on kuuntelemisen arvoinen!
 

Mr. X

Jäsen
5.5.2017
70
Pelasin sellasen Wii-pelin kuin Super Mario Galaxy 2 pitkästä aikaa uudestaan läpi. Muistan pitäneeni Galaxyista niiden julkaisun aikana todella paljon, mutta nykyään ne on aivan täyttä roskaa.

Kirjotin jossain puol vuotta vanhassa foorumiviestissä Galaxyn kontrolleista jotain ja pahoittelen jos kuulostaa tutulta saarnaamiselta. Marion vauhdit katoaa melkein kaikesta. Esimerkiksi long jumpin jälkeen Mario pysähtyy täysin pieneksi hetkeksi ja joutuu keräämään vauhdit uudestaan. Vertaa tätä Super Mario 64:n fysiikoihin ja siinä on päinvastoin: Mario saa laskeutuessa pieneksi hetkeksi lisää vauhtia ennenkuin palautuu normaaliin juoksunopeuteen. Mario ei Galaxyissa liiku sulavasti jonka takia niiden pelaaminen ei ole kovin mukavaa.

Tasohyppelykentät ei ole kovin hauskoja fysiikoiden takia, mutta onneksi tässäkin pelissä on niitäkin huonompia gimmick-kenttiä kuten liitelyä ja pallon vieritystä huonoilla liikkeentunnistuskontrolleilla varustettuina. Power-uppien roolikin on aivan eri kuin Mario-peleissä yleensä. Kenttiä ei koskaan suunnitella niille vaan ne on avustamassa pelaajaa, mutta tässä niitä on vain silloin kun pitää suorittaa niille suunniteltu haaste. En vieläkään ymmärrä, miksi peleihin pitää pistää (varsinkin näin paljon) perus gameplaysta eroavia kenttiä.

Viimeinen valituksen aihe on se, että cutscenea ja dialogia on ihan liikaa. Ongelmaa ei olisi jos peli antaisi mahdollisuuden skipata ne. Ei kiinnostaisi katsoa sataa kertaa samaa pätkää kun Mario lähtee lentämään laivalla uuteen maailmaan. Näin vanhana miehenä ei muutenkaan meinaa jaksaa kiinnostua videopelien tarinoista. Haluaisin vain tehdä sitä mitä ryhdyin tekemään kun käynnistin konsolin: pelata videopelejä.

Melkein ainoa hauska asia mitä Galaxyista löytyy on pyörähdyksen mahdollistamat juusto-oikoreitit.
 

Kraidi

Jäsen
30.4.2017
528
Minulle suurin ongelma näissä peleissä on se, että kaikki ikään kuin katkeaa viimeistään skriptattuun kohtaukseen (avaruudessa lentely). Kentät ovat muutenkin jaoteltu taivaankappaleisiin, joissa saatetaan vain pahimmassa tapauksessa käydä nopeasti kääntymässä. Pupuhippa, pallon päällä tasapainoilu ja muu vastaavanlainen touhu ei oikein hetkauttanut ainakaan silloin, kun pelasin nämä joskus vuosina 2007 ja 2010. Eivät nämä mitään mahdottoman hyviä tekeleitä ole, mutta tunnelma ja musiikit ovat kieltämättä parempaa keskitasoa.

Wii oli kyllä muutenkin hieman erikoinen tapaus. Tykkäsin eniten juuri niistä peleistä, jotka jäivät auttamattomasti näiden isompien julkaisujen alle. Esimerkiksi Kirby's Epic Yarn, Punch-Out!! ja Sin & Punishment: Successor of the Skies ovat suorastaan surullisen epähuomioituja pelejä.
 
Viimeksi muokattu:

AXU

Jäsen
9.10.2017
41
Xenoblade chronicles x on ainoa xenoblade peli josta pidän. Muiden Xenoblade pelien tarina on mielestäni aivan liian monimutkainen ja vähän omituinen. Minua myös häiritsee Xenoblade kakkosen artstylen vaihdos. kaikki hahmot näyttävät animelta jonka takia peli ei minulle näytä yhtään xenobladelta vaan normaali jrpgeeltä. Minulla ei ole mitään perus jrpg anime tyyliä vastaan. Pidän siitä tyylistä paljon , mutta realistisempi artstyle sopii mielestäni paremmin Xenoblade peleihin kuin normi jrpg anime style.
 

Kraidi

Jäsen
30.4.2017
528
Olen aika lailla samaa mieltä tuosta tyylisuuntauksesta. Kyse ei ole edes siitä, että Xenoblade Chronicles 2 näyttäisi liikaa animelta, vaan yksinkertaisesti hahmojen geneerisestä ulkonäöstä. Mielikuva animesta tulee nimenomaan siksi, koska monessa japanilaisessa animaatiossa hyödynnetään tällaista "tuttua ja turvallista" hahmosuunnittelua. Sekään ei välttämättä merkitse suoraan keskinkertaista peliä, saati sitten animea, vaikka suosikkejani ovatkin yleensä olleet juuri sellaiset teokset, joissa pyritään antamaan niin temaattisesti kuin visuaalisestikin muista erottuva vaikutelma.

Joskin Xenoblade Chronicles X:ssä on myös paljon hukattua potentiaalia; juoni ei oikein herätä ajatuksia suuntaan tai toiseen, minkä lisäksi Skell osoittautuu oikeastaan enemmän peliä rikkovaksi asiaksi. Toisaalta taas Noctilum todistaa jo yksinään sen, minkälaisella palolla Monolith Soft työstää peliensä maisemia. Ymmärtääkseni he olivat mukana suunnittelemassa jopa Breath of the Wildin maailmaa.
 
Viimeksi muokattu: