Uniikit pelimielipiteet

[Mauno]

Yllättävän paljon mielipiteitä, jotka ihan helposti voin allekirjoittaa. Rushin viestistä olen eri mieltä vain Waifu Emblemistä, pelasinhan Awakeningin lähinnä animeparituksen takia, hih.

Mun shit tier -mielipiteet:

- Pokémon XY on korkeintaan ok siirtymä kolmiulotteisenpelin suuntaan, liikkuminen pelissä oli ihan kauheaa ja taisteluanimaatiot tosi tylsiä, megaevoluutiot on ihan ok mutta menivät ihan väärille pokemoneille.
- Super Mario Galaxyt kärsivät liiasta lineaarisuudesta ja ovat ylihypetettyjä pelejä, etenkin SMG2
- A Link Between Worlds on muovisen ja mobiilipelimäisen näköinen. Esineiden vuokraaminen on höntti idea, joka vain poistaa sen saavutuksen tunteen kun saa esineen joka avaa dungeonin uudessa valossa
- En voisi vähempää välittää voiko Zelda-pelissä valita minkä luolaston pelaa ensin
- Uskon että Skyward Sword olisi ollut hyvä peli, jos Hyrule olisi ollut yhtenäinen alue ja taivas ei olisi ollut autio
- Pidän enemmän videopelimäisemmistä soundtrackeista kuin orkesteroiduista, vaikka jälkimmäisiä pidetään itseisarvona parhaana juttuna
- Dark Souls on ankea peli, jonka lore on mielenkiintoista mutta se kerrotaan mahdollisimman tylsästi item-descriptioneissa ja vihjaillen siellä sun täällä
- Super Smash bros. 64 ei ole vanhentunut arvokkaasti, hahmot on rumia polygoni-palikoita ja kontrollit on jähmeät.

 

[Loota]

Plasma Beam viimeisenä aseena nyt on harmittavan ison askeleen muita edellä, mutta itse peliä pelatessa käytin Ice Beamin saamisen jälkeenkin varmaan suurimman osan ajasta Wave Beamia, kun jääsäteen hidas tulinopeus ei niin ihastuttanut aina, eikä se muutenkaan tuntunut merkittävästi lisäävän tehoja... ja joitakin vihuja vastaan tuli myös vaihdettua takaisin Power Beamiinkin, ainakin jos oli riski osua huti vihun nopeiden liikkeiden takia, voimasäteen kudit kun liikkuvat nopeammin kuin kaksi seuraavaa sädetyyppiä. Just my 2cents.

Ice Beamin vahvuus piilee sen combokyvyssä missilen kanssa, joka räjäyttää melkein minkä tahansa vihollisen tuhkaksi yhdestä combosta, mikä on ehkä pelin suurin harppaus ylöspäin tehokkuudessa beamien välillä (Plasma Beam on pitkälti sama, mutta helpompi osua ja ei vaadi missileä). Ei se yksinäänkään ole yhtään hullumpi kun pystyy jäädyttämään läjän vihollisia ja keskittyä yhteen kerrallaan. Wave Beam on toki helppo osua sen ohjautuvuuden vuoksi, mutta on tehossa kuitenkin suhteellisen olematon, varmaan vain hitusen tasokkaampi kuin Power Beam. Stunnaaminen onkin sen suurempi ja hyödyllisempi etu, mutta senkin Ice Beam hoitaa sitten paljon paremmin.

 

[Xylitol]

Jaa, taisi tuo jääsäde+ohjuskombo jäädä löytämättä omassa läpipeluussa.

Positiivisena puolena Atlus on useimpiin muihin yhtiöihin nähden antanyt hyvin vähän syytä heitteröitinkään

Voi kuule kun tietäisit. Rapakon takana Atlus-uskovaiset raivosivat partaansa, kun useat Atlusin uudemmat julkaisut (ainakin 3DS:llä) oli/on hinnoiteltu kymmenisen dollaria standardia kalliimmiksi. Puhuttiin Atlusverosta ja arveltiin, että jenkkihaara paikkailee lokalisaatiokuluja ihan vain röyhkeästi tietäen, että fanit ostavat pelit silti. Samaan aikaan Euroopassa odotellaan ulkopuolisten julkaisijoiden tarttuvan aina jokaiseen Atlus-peliin kun firmalla ei Euroopan haaraa edes ole. Ja minä vain naureskelen molempien tuskalle kun 'kalliit' jenkki-importitkin ovat halvempia kuin pelin ostaminen uutena Suomesta.

Pokemon kun nyt on mainittu muutamaan kertaan, niin totean seuraavasti: Pääsarjan taso oli aika tasaisessa nousussa, kunnes 3DS-alustalle siirtyminen tuotti selkeästi vaikeuksia tunnetusti hardware-tasolla vähän epäpätevälle Game Freakille. Annan helposti anteeksi Maunon mainitsemat overworld-kontrollit, Mega Evot taas on vähän huonosti toteutettu hyvä konsepti, ja 3D-mallien/animaatioiden tyriminen paikoitellen on anteeksiantamatonta, kun on päivänselvää, että juuri näihin 3D-graffoihin siirtyminen tuotti eniten hommia XY:ssä. Jossain välissä GF vaan unohti senkin, miten toimiva yksinpelikokemus suunnitellaan, vaikka olivat edeltävillä vitossukupolven DS-peleillä siinä onnistunut paremmin kuin koskaan ennen. Ihan kummallisia selityksiä tulee haastatteluistakin, kun pelien helpotusta ja sisällön karsimista perustellaan sillä, että 'nykynuoret älypuhelimineen eivät enempää jaksaisi'.

 

[Spike]

Ei tiedä aiheen tarkoituksesta tarkalleen, mutta olisi kyllä mielenkiintoisempi lukea jollain tapaa perusteltuja mielipiteitä ettei mene liikaa kiusanomaiseen triggeröintiin. :p

Erityisen uniikkeja mielipiteitä ei tule montaakaan mieleen just nyt, mutta sen voisin sanoa että mielestäni mobiilipeleillä olisi potentiaalia vaikka kuinka hyviin peleihin mutta teollisuutta riivaa muun muassa toisaalta peliharrastajayhteisöjen stigmasointi ja toisaalta täysin romahtanut yksittäisten pelien arvo. Moderni puhelin tai tabletti olisi teknisesti mitä pätevin alusta vaikkapa full-scale pokemonille ja fire emblemille, mutta kukapa maksaisi "mobiilipelistä" sen ~40€? Pelien halpuus ajaa taas vaihtoehtoisten rahoitusmekanismien syntyä, mitä vanhan koulukunnan pelaajat pitää ajoittain aiheellisesti ja aiheettomasti syöpänä. Toisaalta suljetut laitevalmistajien myyntiplatformit, laatukontrollin puute ja arvostelukulttuurin poissaolo vaikuttaa osaltaan mobiilipelimaailman kehnoon nykytilanteeseen. Haluaisin silti jonain päivänä nähdä jonkun vakavasti otettavan triple A -pelin näillä alustoilla.

+ Ymmärrän Fire Emblemin animekritiikin kyllä, mutta anime ei nyt itsessään ole syy niihin muutoksiin, jotka jakaa mielipiteitä. Kuten tässä tuli jo ilmi, niin animeahan sarja on ollut alusta asti. Sen viimeaikainen siirtymä syvemmälle ja syvemmälle fanserviceen kuitenkin huolestuttaa. Fanservice ei ole itsessään huono asia, mutta mitä vähemmän hienovaraista se on niin sitä enemmän se työntää pois pelaajia jotka ei kyseisestä sisällöstä välitä. Arvostan Awakeningia siitä, miten se osasi hoitaa tuon hienotunteisesti, mutta sarjalla lähtikin vähän keulimaan sen jälkeen. Jos kehityssuunta pysyy samana niin en varmaan pitkään pysty tunnistautumaan faniksi enää.

 

[Kaura]

Joku jo mainitsikin tykkäävänsä vesikentistä ja uimisesta peleissä, mihin samaistun myös täysin. Näitä kahta mielipidettä tunnen saaneeni selitellä vuosia:

Wii Music on hauska peli
Nintendon taannoista kasuaaleja kalastelevaa E3-esitystä pidettiin pelifoorumeilla farssina, ja 2009 tienoilla oli itsestäänselvyys, ettei edes aktiivinen Wii-pelaaja saanut koskea Wii Musiciin kuin pilkatakseen. Minusta peli oli kuitenkin uniikki, hauska ja ennen kaikkea haastava, sillä järkeviä sovituksia tehdäkseen tulee rytmin pitämisen lisäksi hallita kymmenkunta herkkähipiäistä liikkeentunnistustekniikkaa. Porukalla pelattuna taas luvassa on uskomattomia naurunremakoita ja hirveydestään huippuhauskoja lopputulosbiisejä. Myönnetään: biisilista on halpa ja huono. Peli ei.

JRPG:t on suurimmaksi osaksi tahallaan rikkinäisiä aikavampyyrejä
Inhoan roolipeleissä tavallisia kokemus- ja rahasysteemejä, joissa palkitaan ajankäyttöä. Keskimääräinen JRPG on kuin liukumäki, jonka sileyttä ja pituutta voi itse säädellä - mutta kesken kaiken ei kukaan voi pudota, koska aina voi kyntää lisää rottia matkan varrella. Panokset: nolla. Minkään muun genren peliä ei voi pelata läpi 60 tunnissa ja tuntea saavuttaneensa omilla aivoillaan ja sormillaan yhtä vähää.

Rakastetuimmissakin klassikkoroolipeleissä on usein rikkinäinen hahmonkehityssysteemi, joka johtaa katastrofaaliseen vaikeusastetasapainoon. Peleissä voi olla paljon muuta hyvää sisältöä, ja niiden tuotantoarvot saattavat olla uskomattoman korkeat. Todennäköisesti en kuitenkaan tykkää niistä peleinä ja kokonaisuuksina - minun menetykseni. Sinä saat tykätä.

Mieti kuitenkin tätä: Mitä, jos Marion hyppy tulisi hieman korkeammaksi joka sadannella loikalla? Jossain vaiheessa sitten vastaan tulisi niin korkea putki, ettei siitä välttämättä pääse yli hyppimättä tyhjäkäynnillä. Tai sitten koko pelin voisi periaatteessa läpäistä minimihypyillä, mutta vikassa kentässä pelaaja osaisi jo lentää katonrajassa yli kaikista vihollisista ja rotkoista. Miksi toisissa genreissä yhtä epämääräinen pelibalanssi on hyväksyttävää?

Mahdottoman kaukana todellisuudesta ensiksi naurettavalta tuntuva Mario-ajatusleikki ei ole, sillä rahan ja kokemuksen kerääminen liki loputtomaan potentiaaliin asti - eli takakannessa isolla mainostetut "RPG-elementit" - pilasivat minulle toimintapeleistä jo muun muassa Castlevania-sarjan. Lisää listaan: Symphony of the Nightia ennen tulleet Castlevaniat on heittämällä parempia kuin kyseinen peli jälkeläisineen.

-MegaDriven musiikki kuulostaa paremmalta kuin SNESin.

Oliko tämän suhteen jotain erimielisyyksiä?

Ehdottomasti harvinainen mielipide, koska Mega Driven äänisiru tuottaa esimerkiksi minusta keskimäärin epämääräisiä pierujonoja. Enemmän särmää ehkä kuin SNES-musiikissa, mutta tuskin on kaikkien juttu. Olisin mahdollisesti eri mieltä, jos olisin pelannut Segaa pienenä.

 

[Xylitol]

Noh, karu totuushan se on, että aika monet pelistudiot eivät osanneet Mega Driven äänipiiriä oikein muuhun käyttää kuin noihin pieruihin. Ehkä korrektimpi tapa ilmaista asia olisi, että Yamahan YM2612-piirillä on potentiaalia selkeästi päräyttävämpään musaan.

 

[Rush]

Alkaa tuntumaan siltä, että JRPG:eistä pitäminen on tässä vaiheessa uniikki mielipide.

 

[Kuruwin]

Itsellä on vähän sellainen viha&rakkaus suhde JRPG peleihin. Niissä on paljon sellaisia asioita mistä pidän mutta niissä on myöskin paljon sellaisia asioita joita vihaan. Harvemmassa on sellaset JRPG joista voi sanoa että oli kivaa alusta loppuun. Vähintään siinä vaiheessa kun tulee se kohta vastaan jossa peliä pidennetään jollain keinotekoisella tavalla 10h+ tuntia niin alkaa hommasta mennä maku.

Hyvä esimerkki on se mitä Bravely Default teki. Se idea siinäällään ei ollut huono mutta se tapa millä se oli toteutettu oli surkea.

Toivonkin että alkaisi kuolla tämä ajatus että pelien pitäisi tarjota mahdollisimman monen tunnin edestä pelattavaa. Se on tietenkin erittäin hienoa jos joku onnistuu tekemään pelin jota hakkaa mielellään 100h+ mutta isoimassa osassa tapauksissa pelejä pidennettään surkeilla tavoilla. Mieluummin pelaan vaikka juuri jonkun kompaktin 20h JRPG sen sijaan että pelaan jotain 50h JRPG:tä josta 30h on pelkkää grindausta. Pelejä tulee siksi paljon että turhauttaa vaan joutava ajan haaskaaminen.

 

[Hynät/Rahat & Ruplat]

Ok täältä pesee. En tiedä onko nää uniikkeja mutta pääsenpähän huutelemaan.

- Skyward Sword oli Nintendon historian huonoin peli...
-...kunnes Starfox Zero julkaistiin
- Sonic Adventure on hädin tuskin parempi kuin Sonic 06
- Sonic ei ole koskaan ollut hyvä, edes 2D-muodoss
- Gta IV on roskaa
- Resident Evil 5 on sarjansa huonoin peli
- Melee > 64 > Brawl > 4
- Banjo-Tooie on roskaa

Täähän viesti sisälsi paljon totuuksia.

-Raren alamäki alkoi jo Donkey Kong 64:stä, joka onkin studion huonoin videopeli.

-Kingdom Heartsista voi pitää vain, jos kokee kovasti nostalgiaa sarjaa kohtaa. Jos joku peli on vanhentunut huonosti, niin se on ensimmäinen Kingdom Hearts.

-Banjo Kazooie > Nuts & Bolts > Tooie

-Resident Evil 6 on hyvä videopeli ja parhaiten pelattava 3rd person videopeli.

-Xenoblade X on todella huono videopeli. Jos tykkäisin numeroista ja turhista systeemeistä, sekä mittarien täyttämisestä, käynnistäisin mielummin Excelin ja näppäilisin sinne lukuja. Taustamusiikkikin olisi parempi.

-Uncharted ei ole hyvä sarja, vaan täysin keskinkertainen, korkeintaan 6/10 räpellys.
Graafisesti kivoja pelejä, mutta tylsä pelata.

-Tokyo Mirage Sessions oli Wii U:n paras videopeli.

-Crash Bandicootit ovat keskinkertaisia tasoloikkia. Viimeistään remaster osoitti tämän, koska sitäkään ei ole hirveän hauska pelata.

 

[ville111]

-Kingdom Heartsista voi pitää vain, jos kokee kovasti nostalgiaa sarjaa kohtaa. Jos joku peli on vanhentunut huonosti, niin se on ensimmäinen Kingdom Hearts.

Olen kanssasi osittain samaa mieltä. Peli on kieltämättä vanhentunut melko huonosti, mutta pelissä on silti paljon hyvääkin. Kingdom Hearts HD 1.5 ReMixin versio myös toi pelin melko tehokkaasti tähän päivään, sillä grafiikkojen parannuksen ohella myös kameraa ja ohjattavuutta paranneltiin. Final Mix -sisältö oli myös erittäin tervetullutta ja paransi peliä huomattavasti tuomalla taisteluihin uusia kykyjä ja tarjoamalla uusia vihollisia. Kingdom Hearts II on joka tapauksessa mielestäni huomattavasti parempi peli, joka on lisäksi säilynyt huomattavasti paremmin.

- Super Metroid olisi kaikin puolin erinomainen kokonaisuus, mutta sen ohjattavuus ja fysiikat ovat kehnoja. Kaveriani lainatakseni: "Super Metroidin suurin ongelma on se, että Zero Mission ja Fusion ovat olemassa."

Mielestäni Super Metroid on maailmaltaan, rakenteeltaan ja suunnittelultaan mahdollisesti paras Metroid, joka kuitenkin kärsii juurikin mainitsemistasi fysiikoista ja ohjauksesta. En kuitenkaan näe peliä lainkaan pelikelvottomana (toisin kuin Andyliini), sillä pelin ohjaukseen ja fysiikoihin tottuu nopeasti. En toisaalta ole samaa mieltä kaverisi kanssa, sillä Super Metroid ja Metroid Fusion (tai Zero Mission) ovat loppujen lopuksi hyvin erilaisia pelejä, joten niiden vertaaminen ei ole ihan noin yksinkertaista. Fusion ja Zero Mission eivät ole absoluuttisesti parempia pelejä kuin Super Metroid, vaikka pidänkin niiden fysiikoista ja ohjauksesta enemmän.

---

Joitain mielipiteitäni:

• Super Mario 64 on yksi huonoimmista 3D-Marioista (mahdollisesti jopa huonoin 3D-Mario, mutta en ole pelannut Sunshinea tai Galaxy 2:ta). Olen jo maininnut syitä aikaisemmin, joten jätän perustelut väliin. Olen kuitenkin samaa mieltä Garon ja Gigan kanssa pelin ohjauksesta.
• Paper Mario: Sticker Star ei ole huono peli. En toisaalta mene ihan niin pitkälle, että sanoisin pelin olevan kovin hyväkään peli. Pelissä on ongelmansa (esine-tarrojen välttämättömyys, taistelujärjestelmän puutteet, paikoitellen hyvin kryptiset pulmat), mutta pelissä on myös paljon hyvää. Muun muassa ulkoasultaan, musiikeiltaan ja kenttäsuunnittelultaan peli on täysin kelvollinen.
• Mario Kart 64:n ohjaus ja ajettavuus ovat hirveitä (kuten on myös Super Mario Kartin ajettavuus). Suosin hieman nykyaikaisempaa ohjausta ja pelattavuutta.
• The Legend of Zelda: Spirit Tracks on yksi huonoimmista Zeldoista.

 

[PokéMario]

- Skyward Sword on oikeastaan kaikin puolin todella hyvä peli
- Banjo-Tooie >>>>>>>> Kazooie
- Edes parhaimmat indie -pelit eivät ole kunnollista vastinetta rahalle
- Vanhat Falloutit on kuraa
- Dark Soulsit eivät ole kovin hyviä pelejä
- TF2 > Overwatch
- Pokemon Red ja Blue ovat helposti huonoimmat Pokemon -pelit eivätkä ole vanhentuneet yhtä hyvin kuin väitetään
- Meleen community on aivan kamala, eikä pelikään ole mitenkään kummallinen
- Blizzardin kannattaisi tehdä aivan eri genren pelejä

Tuossa nyt jotain

 

[Mr. X]

Wind Waker on paska.

 

[Kraidi]

Arvostan kaikkia tänne tulleita viestejä, mutta olisi silti mukava kuulla lisää perusteluja mielipiteiden tueksi. Osa näistä jää hieman mysteereiksi, ja siksi haluaisinkin nähdä enemmän sellaisia viestejä, joissa ihmiset uskaltautuisivat avautumaan kunnolla.

 

[Genkku]

Itse kuvittelin, että tässä lauotaan vain oma edgy mielipide ilman pelkoa muiden arvostelusta, mutta täydennän vähän omiani kommenteilla.

- Star Fox Command on todella aliarvostettu peli.
Haukut koskevat yleensä aikarajoitettuja taisteluita ja ohjausta. Rivivihollisissa voisi olla enemmän vaihtelua, mutta isommat viholliset ja pomotaistelut ovat ihan viihdyttäviäkin ja vaativat enemmän miettimistä. Kosketusnäyttöä tökittiin boostin ja kiepautuksien vuoksi, mutta itse sisäistin kontrollit aika nopeasti, pommien hinaaminen tutkan päälle oli myös ihan hauska idea. Peli sisälsi monta erilaista tarinaa, joista vain muutama oli vakavasti otettavia ja loput vitsejä tai vaihtoehtoisia tapahtumia (F-Zero-viittaukset ja Krystalin kamala tarina). Monilta unohtuu kuitenkin se, että peli sisälsi valtavan määrän erilaisia aluksia ja moni tuttu naama teki paluun. Erityisesti Star Wolfin lennokit olivat mukavan tuhovoimaisia. Commandin nettipeli oli myös DS:n paras, piste. 64:n moninpelin tyylinen, muistaakseni kuuden pelaajan online dogfight ranking-systeemillä. Miksei tätä kopioitu Zeroon? Parempi peli kuin esimerkiksi Cuben Assault.

- Mario Kart Super Circuit on aliarvostettu.
Omasta mielestäni ajotuntumaltaan parempi kuin SNES- ja N64-versiot. Huikean laaja ratavalikoima, 20 uutta rataa ja 20 SNES-porttausta. Verratkaa esim. Double Dashin säälittävään kuuteentoista. Uusissa radoissa on sellaisia helmiä kuten Cheese Land, Ribbon Road, Lakeside Park, Bowser Castle 4, Boo Lake, Cheep Cheep Beach, Sunset Valley... MK8:n DLC:ssä nähtiin kaksi ensimmäistä remakeina, mutta muuten GBA-ratoja on remasteroitu aika vähän.

- Other M oli ihan hyvä.
First person -kuvakulmassa huono, mutta enemmän 2D:tä muistuttanut 3rd person -toiminta oli ihan viihdyttävää. Scifin ystävänä pidin jollain kierolla tavalla B-luokan juonestakin.

- IGN oli oikeassa. Pokémon R/S/E:ssä on liikaa vettä.
En muutenkaan pidä esim. purjehtimisesta, pelikin tekee merisairaaksi. En tunne oikein mitään vetoa Hoennin pokémonien designeihinkaan.

- Pokemon Red ja Blue ovat helposti huonoimmat Pokemon -pelit eivätkä ole vanhentuneet yhtä hyvin kuin väitetään

Totta, remaket ovat tosin loistavia pelejä.

- Vanhat Fire Emblemit eivät ole niin hyviä.
Karun näköisiä, uusien kartat ja mekaniikat ovat paljon monipuolisempia. Tosin Japan only -Emblemeitä puolustelevat lähinnä vain äänekkäät "true old school -fanit", joten mielipiteeni on luultavasti oikeasti enemmistössä. 3DS-pelit pelastivat sarjan ja ymmärrän fan service -kritiikin oikeastaan vain Fatesin kohdalla (Heroesilla ei muuta virkaa olekaan), mutta aika mielensäpahoittaja saa olla jos muutama pöhkömpi hahmo pilaa pelin. Vaikka en mikään animen ystävä olekaan, niin pidän silti paljon enemmän modernista tyylisuunnasta. Chrom Smashiin.

- Splatoon ja useat modernit taistelupelit ovat Early Access -pelejä.
- Early Access ja pre alphat pitäisi tappaa.
Tältä tuskin pääsee enää pakoon internetin aikakautena ja ymmärrän sen, että etenkin indiepuolen on hankalaa rahoittaa pelinsä muuten. Nykyään todella moni peli AAA-pelikin julkaistaan raakileena ja testaus ulkoistetaan pelaajille. Splatoon saa vähän anteeksi uutena IP:nä, mutta peli oli silti julkaisussa varsin sisältököyhä ja jostain syystä päivityksiä myös pantattiin turhan pitkään. Street Fighter V kiinnosti ennakkoon, mutta kiinnostukseni kuoli kun näin kuinka vähän pelin julkaisussa oli hahmoja ja tiloja. Lisäksi päivitystahti on edelleen turhan hidas, vaikkakin ilmaisuudesta saa plussaa. Mortal Kombat taas pisti lähes puolet hahmoista maksumuurin taakse ja maksoin pelistä jo täyden hinnan. Injustice 2:sta pitää maksaa satanen, jotta saa täyden kokemuksen. PC:n early access -selviytymispelit keräävät rahaa, mutta kuolevat viikossa, kuherrusviikon jälkeen päivityksiä saa odottaa. Pre alphaa ei pitäisi olla edes olemassa, tehkää pelinne valmiiksi betaa varten.

- Mobat ovat yliarvostettuja.
En vain ymmärrä mikä näiden pelaamisessa ja eSports-skenessä kiehtoo. Ehkä konsolitaustallani on jotain merkitystä.

- Nettipelit saisivat olla K18, lapset pilaavat communityt.
Luojalle kiitos mute-napista. Kiljuvat tenavat ovat oma lukunsa, mutta olen myös alkanut vältellä etenkin kilpailullisempien pelien yhteisökanavia, sillä ne täyttyvät tyhjänpäiväisellä spekulaatiolla ja olettamuksilla etenkin nuorempien pelaajien toimesta.

- Japaniropet saisivat päättyä viimeistään 50 tunnin kohdalla.
Aika monessa roolipelissä on tuntien verran karsittavaa hidasta dialogia, pitkiä siirtymiä ja tasojen grindaamista. Jos tasoja pitää nostaa pomoja varten, niin lisätkää peleihin enemmän vaikkapa vapaaehtoisia ja helppoja, paljon kokemuspisteitä antavia mörköjä.

- 3rd partyjen AAA-pelien porttaukset Nintendo-alustoille kärsivät lähes poikkeuksetta tehojen puutteesta ja ovat siksi kuraa. Ostakaa ne muille alustoille.
"Tekijät ovat vain laiskoja, optimoikaa pelinne paremmin, niin se toimii! Ei me tarvita tuollaisia tekijöitä." -kommentteja näkee usein somessa ja kommenttikentissä. Optimointiin heikommalle alustalle kuluu paljon aikaa ja resursseja, lopulta julkaisu tapahtuu puoli vuotta PC/Pleikkari/Boxi-julkaisun jälkeen, peli näyttää silti kamalalta, kukaan ei osta. Tuttu tarina. Onneksi esimerkiksi Project Carsia ei koskaan julkaistu Wii U:lle 720p / 20 fps -versiona. Pelasin PC:llä ja nautin suuresti.

- Collectors Editionit, joissa on vain peltikannet ja taidekirja ovat pelkkää rahastusta.
Kuten täällä on jo todettu, peltikuoret ja pienet vihkoset eivät ole useiden kymppien arvoisia, eivätkä ainakaan omasta mielestäni kovin hienoja hyllykoristeitakaan. Arvostan pieniä patsaita ja kovakantisia kirjoja enemmän.

- Nintendo 64:n ohjain on hirvein kapula maan päällä. Myös konsoli on ruma.
Monien pelien kehnot kontrollit on helppo laittaa nappien erikoisen asettelun syyksi, halvan muovin oloinen härpäke.

*****

- DS on mielestäni aika keskiverto pelikonsoli
- Mielestäni Nintendon olisi pitänyt pitää Miiverse pystyssä myös Switchillä
- Daisy on kuumempi kuin Peach tai Rosalina
- Nintendon muut hahmot pysykööt poissa Mario Kartista
- Pelitubettaminen ja pelitubettajat on pilanneet paljon
- Kilpailullinen eSports on naurettavaa roskaa

- Jos GBA-yhteensopivuutta ei oteta huomioon niin, joo, ehkä.
- Oman kaverilistani mukaan palvelua ei ole kukaan käyttänyt vuosiin aktiivisesti.
- Peach hallitsee poninhännän. Daisyn rääkyminen rasauttaa rusinat ja keltainen on tyhmä väri.
- Mielestäni Super Smash Kart voisi olla ihan mielenkiintoinen kokeilu. Kirbyn olisi pitänyt olla kasissa.
- Pelitubettaminenkin on onneksi muuttumassa, let's play on jo nähty. Useimmat persoonallisuudet aiheuttavat vain myötähäpeää ja sopivat paremmin lapsiyleisölle.
- Esports on vielä aika lapsenkengissään ja toivottavasti tulee kehittymään.

- Pelijournalismi on suurimmaksi osaksi fanipoikien ylläpitämää ja jo valmiiksi puolueellista roskaa (tosin, onkohan tämä edes uniikki mielipide?)

Voisiko tätäkään puljua ylläpitää Xbox-fanipoika? :^)
Ulkomaisissa medioissa peliarvosteluissa näkyy kyllä usein fanipojan antamat ekstrapisteet. Pyörin hermostuneesti esim. NintendoLifen kohdalla, jossa monet pelit saavat pisteen - kaksi parempia arvosanoja kuin muualla käytännössä siksi, että ne ovat 1st party -pelejä. Isot julkaisut jakelevat taas megapeleille kilpaa kymppejä, mutta ovatko artikkelit ikinä laadukkaampia, jos niistä vastaavat sellaiset henkilöt, joilla ei ole aiempaa vertailupohjaa tai kokemusta genrestä?

-Xenoblade X on todella huono videopeli. Jos tykkäisin numeroista ja turhista systeemeistä, sekä mittarien täyttämisestä, käynnistäisin mielummin Excelin ja näppäilisin sinne lukuja. Taustamusiikkikin olisi parempi.
-Tokyo Mirage Sessions oli Wii U:n paras videopeli.

*hampaiden kiristelyä*

- Super Mario Galaxyt kärsivät liiasta lineaarisuudesta ja ovat ylihypetettyjä pelejä, etenkin SMG2

Ensimmäinen peli oli erinomainen, kaavasta poikkeava ja pidin avaruusteemasta, kakkosessa ei tosin ollut samaa uutuudenviehätystä, mutta ei se laadullisesti kauas jäänyt. SM64:n ja Sunshinen kontrolleissa hieroo nykyisin ärsyttävästi jokin. Odysseylla on mahdollisuus jättipottiin.

- Huonoa Zeldaa ei ole olemassakaan (paitsi ehkä Triforce Heroes), joten niiden laittaminen järjestykseen on aika turhaa.

 

[Rush]

Uniikit mielipiteet on olleet n. 80% negatiivisia kommentteja, että mistä suositusta pelistä ei itse pitänyt. Suomalainen kyynisyys jne jne yms

Kraidin pyyntöä edesauttaakseni poimin muutaman kommentin, joiden kanssa olen jyrkästi eri mieltä, mutta olen kiinnostunut ajatusprosessista mikä tähän on johtanut. Haastan siis vastaamaan näihin kera perusteluin, jotka voivat olla ihan niin pitkät tai lyhyet kuin itsestään hyvältä tuntuu.

- Starfox Adventures on kivempi peli kuin useimmat Zeldat

Sen tiedän, että Zeldat eivät ole lähellä sydäntäsi. Kuitenkin kiinnostaisi kuulla, mikä Starfox Adventuressa oli mielestäsi niitä parempaa. Ostin pelin pari vuotta takaperin ja en jaksanut pelata loppuun, mutta Zeldat olen aina ahminut innolla.

- Kilpailullinen eSports on naurettavaa roskaa

Johtuuko vain kiinnostuksen puutteesta vai onko jotain muuta hampaankolossa?

- Meleen community on aivan kamala, eikä pelikään ole mitenkään kummallinen

Kuka sinua on satuttanut?
Smasherit on omasta kokemuksesta ollut yleisesti ottaen mukavampaa lössiä kuin mikään muu iso peliyhteisö minkä kanssa olen ollut tekemisissä, vaikka ikäviäkin yksilöitä toki on.
Also Melee on paras Smash ;)

-Pokemon sarjan alamäki alkoi Ruby/Sapphiresta.

Gen 3 toi mukanaan monia mukavia piirteitä kuten Naturet ja Abilityt. Se myös paransi PC:n käyttökelpoiseksi tuotteeksi ja alkoi esittelemään mielekkäitä Hold Itemejä. Physical/Special split, joka on mielestäni yksi tärkeimpiä muutoksia, jos ei jopa tärkein muutos sarjassa, tapahtui vasta seuraavassa generaatiossa. Selitä kantasi.

Toivottavasti Ghost Song jatkaa samalla linjalla, mikäli se nyt vain julkaistaan joskus.

Miksen ole kuullut tästä pelistä aikaisemmin??

 

[Manne]

Onneksi tässä keitossa on tilaa monelle lusikalle.

- Paper Mario: TTYD:lle ei ole tullut vieläkään jatko-osaa

Näin jälkikäteen ajateltuna Super Paper Mario kahden täysverisen Paper Mario-tittelin jälkeen tuntuu spinoffilta, koska Paper Mario sai maineensa paperisuutensa lisäksi huumoripitoisena RPG:nä, jossa pelin ydin on erilaiset partnerit, BP-systeemi (sis. badget), levelit, edellä mainittuja hyödyntävä tappelusysteemi sekä jokseenkin kaavamainen, muttei huono runko pelin tarinamaisuus huomioon ottaen. SPM karsi tasoloikkahybridinä osan RPG-elementeistä, mikä toki on ymmärrettävää, mutta uudemmat osat veivät lähes kaiken sen, joka teki PM64:stä ja TTYD:stä hyviä pelejä. Maailma koki ilmeisesti TTYD:n jälkeen jonkin sortin luonnonkatastrofin, jonka seurauksena käytännössä kaikki muut Mario-universumin tutut "lajit" Toadeja lukuun ottamatta kuolivat. Samaan aikaan Ms. Mowz ilmeisesti sai haalittua käsiinsä kaikki Mushroom Kingdomin (ja Rogueportin) badget ja lähti pakolaiseksi Beanbean Kingdomiin sarjan vihaisilta faneilta vieden samalla viimeisetkin hyvät tappelusysteemin rippeet. Missä levelaussysteemi? Missä Star Piecet? Missä kaikki?

Sticker Starin ja Color Splashin olemassaoloa on vaikea kiistää, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että nämä kaksi tekelettä kantavat sarjansa nimeä erittäin huonosti ja niillä on suurin piirtein yhtä paljon yhteistä "oikeisiin Paper Marioihin" verrattuna kuin Federation Forcella Metroid Primeen.

- Pokemonin viides sukupolvi on yksi pääsarjan huonoimmista

Sääli, että 4th of July ehti jo mennä, sillä tämän New Yorkiin perustuvan alueen ja sen ympärille muotoutuvien pelien mollaaminen olisi sopinut ajankohtaan kuin nenä päähän. Mikä 5th genissä sitten oikein risoo? Suoraan sanottuna en ihan tarkalleen edes itse tiedä. Päähenkilöiden ulkonäkö? Muutamat traumaattisen huonot Pokemon-designit? Triviaalit asiat? Joku itseäni viisaampi saa kertoa vastauksen tähän kysymykseen ja yrittää perustella, miksi olen väärässä asian suhteen.

Enpä keksi muuta tähän hätään, mutta Golden Sunia kritisoineilta haluaisin kuulla, mikä siinä tarinassa oikein mättää.

 

[Norsukampa]

Johtuuko vain kiinnostuksen puutteesta vai onko jotain muuta hampaankolossa?

Pääasiassa kiinnostuksen puute joka kuitenkin on peräisin lajin epämääräisestä vouhottamisesta oman napansa ympärillä. Tuntuu siltä että joka toinen päivä on jossain järkätty ties mikä Gatovicemastersmegasuperspectacle 2017 jossa sitten pelaa ehkä se sama HEaD_SHRInk€rzzzz-niminen joukkue jota katsoin eilisessäkin turnauksessa mutta kun ei pelaakaan kun joukkueen nimi on sama mutta eilen oli jollekin joukkueen pelaajista tullut paha mieli niin kolme tyyppiä oli perustaneet uuden joukkueen nimeltä Co$micG982628's joka aloittaa turnaustaipaleensa huomenna iltapäivällä alkavassa ESLUWWTFNHLHIV-turnauksen puolivälierän toisesta osaottelusta. Lajille tekisi varsin hyvää jonkinlainen kattojärjestö ja isomman luokan organisointiporras jotta se ei näyttäisi muutaman vuoden takaiselta nyrkkeilyltä jossa oli noin miljoona eri lajiliittoa ja mestaruusvyötä.

Lisäksi en oikein pidä minään jos joku rullailee yhden pelin samoja neljää turnauskenttää koko elämänsä ja onnistuu niissä olemaan hyvä. Siinä vaiheessa kun sama janari päihittää meikäläisen Smashissa, CSGO:ssa, NBA2K17:ssa, Splatoonissa ja Mario Kartissa, pidän häntä todellisena e-urheilijana.

 

[Kuruwin]

Golden Sun on vielä kesken joten liian aikaista antaa mitään lopullista tuomiota mutta tähän asti se on ollut aika haahuileva alun jälkeen ja tyyppillinen "save the wörld" stoori. Tiedän kyllä että ilmeisesti lopussa peli koettaa heittää twistiä mutta ei se tätä tarinaa pelasta vaikka näin olisikin koska tässä on pitkään vaan tallusteltu eteenpäin ilman että mitään mielenkiintoista tapahtuisi. Dialogia välillä on paljon mutta se on puuduttavaa tylsää lätinää ja hahmotkaan eivät nouse pelin eduksi.

 

[Blue]

A Link To The Past on yksi huonoimmista Zelda peleistä, joita olen pelannut. Aivan liikaa harmaita ja samanlaisia luolastoja, joissa soi kaikissa sama musiikki. Tuntuu, että koko pelin idea on vain luolastosta toiseen pomppiminen ja yrittää kyllästyttää pelaaja kaikilla mahdollisilla keinoilla. Jopa GB zeldat ovat monipuolisempia kuin tämä tekele.

Hyrule ei ole mitenkään mieleenpainuva eikä kiinnostavia paikkoja juurikaan pelistä löydy. Dark world myös aika meh musiikkia lukuunottamatta.

Tätä pelatessa vain kertakaikkiaan tylsistyy ja turhautuu luolastosta toiseen ravailuun. En keksi mitään syytä miksi ikinä pelaisin tämän uudestaan läpi.

 

[Kaura]

Randomizer on hyvä syy palata A Link to the Pastiin, mutta muuten voin todeta, että et ole aivan yksin mietteesi kanssa. Suurin ongelmani on juuri luola- ja luolastomusiikit, jotka toistuvat pelin aikana tuhat kertaa, vaikka aiheuttavat jo ekalla kuuntelulla migreeniä ja masennuksen. Ei tule toista klassikkona pidettyä peliä - tai ylipäätään pelikelpoista videopeliä - mieleen, jonka musiikit häiritsisivät minua samalla tavalla.

Langassa on minusta ollut muutama netissä ihan arkinen väite, kuten että Spirit Tracks, early access tai kaikki Sonicit on tyhmiä. Tuntuuko kirjoittajista todella siltä, että ovat yksin asian kanssa, vai luiskahtiko listat yleisemmäksi höyryjen päästelyksi?