Super Smash Bros-sarja - Fiilistelyt, pohdinnat ja turhat toiveet

[Norsukampa]

Eilen kävin kaveriporukalla äärimmäisen kiivasta keskustelua tästä hienosta pelisarjasta ja havahduin vasta nyt että aiheelle ei jostain rikollisesta syystä ole aihetta Fintendon foorumeilla joten käärin hihat ja askartelin tällaisen.

Super Smash Brosin historia on varmasti meille kaikille Nintendon konsolin joskus omistaneille tuttu mutta kerrataan homma pähkinänkuorityylillä. Nintendon yhteistyökumppani HAL Laboratory (mm. Kirby-pelit) ja kyseisen puljun kovin osaaja, Masahiro Sakurai, oli suunnitellut jo pidemmän aikaa tappelupeliä joka tarjoaisi hieman poikkeusta totuttuun 1vs1-kaavaan ja miehen päässä olikin idea maksimissaan neljän hengen voimin pelattavasta tappelupelistä jossa tasaisten kenttien sijasta myllyt käytäisiin äärimmäisen paljon vaihtelua tarjoavissa kentissä jossa myös liikkuminen olisi isossa osassa. Sakurai väänsi prototyypin Nintendon päättäjille käyttäen hämmästysjippona Nintendon hahmojen ulkonäköä ja tämä idea saikin lopulta vihreää valoa sikariportaalta. Ensimmäinen Super Smash Bros ilmestyi N64:lle 1999 pienen metelin säestämänä mutta peli osoittautui sen verran laadukkaaksi tekeleeksi että alun alkujaan vain japseille tarkoitettu elämys päätettiin myös kääntää meidän tyhmien ja barbaaristen länkkärien kielille. Peli möi hyvin myös täällä päin maailmaa ja jatko-osaa alettiin sorvaamaan lähes samalta seisomalta Nintendon seuraavalle konsolille joka tuolloin vielä tunnettiin työnimellä Dolphin.

Loppu onkin sitten historiaa...

Meleen suurmenestyksen myötä Smash Bros-pelisarjasta tuli Nintendolle erittäin iso rahasampo ja franchise. Peli on kutakuinkin SE peli josta Gamecube tullaan satojen vuosien päästä muistamaan ja saahan peli tänäkin päivänä suurta rakkautta osakseen fanaattiselta tappelupeliskeneltä joka ei suostu päästämään irti tästä 15 vuotta vanhasta pelistä jonka isoimmat pelilliset jipot ovat pääasiassa bugien ja glitchien hyötykäyttöä.

Smash Bros on sittemmin kulkenut Mario Kartin viitoittamaa polkua yksi peli per konsoli-julkaisutahdillaan ja jopa 3DS:lle ollaan saatu jo oma massiivisen suuri osansa tästä mahtavasta pelisarjasta. Sarja on myös alkanut keräämään suurta suosiota Nintendon värikkään kuplan ulkopuolelta kun useat isot nimet pelialalla ovat vuosien saatossa toitotelleet ylisanoja pelistä ja jopa puolipakolla tunkeneet omat tunnetut hahmonsa Sakurain ja tekijätiimin käsiin jotta nämä laittaisivat hahmon osaksi Smashin hahmokaartia.

Smash Bros-pelit tunnetaan kaiken sen laadun ja hauskuuden lisäksi myös niiden massiivisen suuresta panostuksesta detaljeihin ja tämä on myös pariin viime otteeseen viivästyttänyt pelien suunniteltua julkaisua ja ajanut perfektionistina tunnetun Sakurain henkisesti erittäinkin tiukoille. Viimeisimpään osaan mies ja miehen johtama tiimi sai ison vetoavun Namco-Bandailta ja onkin huhuiltu jossain piireissä että legendaarinen fuusiofirma ottaisikin jatkossa täyden vetovastuun Smashin kehittämisestä Sakurain keskittyessä enemmän laadunvalvontaan. Sakurai itse on myös sivulauseessa pelotellut meitä pelaajia että jättäisi koko pelisarjan taakseen mutta niinpä se Kojimakin teki aina sen "viimeisen MGS-pelinsä" tyyliin Snake Eaterin jälkeen. Jännittävää kuitenkin on nähdä että mikä on sarjan seuraava askel? Huhumylly on jauhanut kovinkin Mario Kart 8 Deluxen kaltaista uusioversiota joka yhdistäisi 3DS- ja Wii U-osat sekä sisältäisi näiden DLC:t mutta Sakurain tuntien ei mies todellakaan halua mennä sieltä mistä aita on vähänkään matala joten täysin uusi osakaan ei yllättäisi.

Mikä sitten onkaan Smash Brosin tulevaisuus? No se on yksi tämän ketjun isoimpia ihanuuksia kun sitä toivon mukaan saadaan mahdollisimman moni taho tänne tekstimuodossa spekuloimaan ja pohtimaan. Myös aiemmat fiilistelyt sarjan historiasta ovat sallittuja ja totta kai ne kuuluisat pelikohtaiset top 3 mainit-listaukset ja niiden perustelut on aina lukukokemus vailla vertaa.

Keskustelu on näillä sanoilla avattu joten ei muuta kuin pohdiskelemaan ja jahka jotain konkreettista saadaan uudesta (tai Switchin tapauksessa huhujen perusteella uusvanhasta) Smashista niin räjäytetään ketju lopullisesti.

 

[Kraidi]

En tiedä mikä siinä on, mutta jostain syystä olen vuosien saatossa kasvanut kertakaikkisen erilleen Meleestä. Joskus nuorempana mielsin kyseisen pelin vielä sellaiseksi, jonka pariin pystyi palaamaan melkein milloin tahansa. Nykyään en niinkään. Tuntuma on ensinnäkin aivan erilainen, kun on ennättänyt jo tottua näihin pelisarjan uusimpiin osiin. Arvostukseni Meleetä kohtaan ei ole myöskään laskenut, koen vain sen olevan peli, jota en enää pelaa.

Brawl oli siitä erikoinen tapaus, ettei sillä ollut kuitenkaan samanlaista vaikutusta minuun kuin Wii U:n ja 3DS:n Super Smash Bros. -peleillä. Wiin aikoihin olin nimenomaan vannoutunut Meleen pelaaja.

 

[AXU]

Sain ensimmäisen smash brossini synttärilahjaksi joka oli brawl. Muistan miten koukuttunut olin story modeen ja pelasin vs matseja vain kavereiden kanssa :D. Kaikki muuttui smash bros 3dsn ja wii uun jälkeen kun aloin oikeasti innostumaan smash matseista kunnolla ja aloin käyttämään ensimmäistä Mainiani Nessiä. Olen myös 2015 maaliskuusta lähtien käynyt Union Smash bros turnauksissa vaikka en smashissa ole mielestäni erityisenkään hyvä XD. Toivoisin joskus että pääsisin pelamaan kuusnepan smashhia, sillä se on ainoa pelisarjan osa jota en ole valitettavasti päässyt vielä testamaan. Nykyään pelaan enimmäkseen Smash nelosessa Bayonetalla, Robinilla, Lucaksella ja Nessillä

 

[Rush]

Smash on kuulunut pelirepertuaariin ihan pennusta saakka, jolloin lainasin tutulta Smash 64:sta aika ajoin. Ensimmäinen talouteen hankittu peli oli Melee, jossa Roy oli paras hahmo koska sillä oli räjähtävä miekka ja counter ja hyvä tunnari creditsejä katsoessa. Tiesin kyllä jo kauan Meleen yleisimmistä kikoista kuten l-cancelista ja wavedashista, mutta en niitä erityisemmin opetellut ja pelit säilyivät sitten Brawlin myötä pitkälti kasuaalissa hupikulutuksessa.

Muutama vuosi takaperin, olisiko ollut 2014 kevät, olin sitten eebrozgin kanssa samalla japanin kurssilla ja jossain välissä puheenaiheeksi nousi Smashit. Itse asiassa kutsuin eebron käymään kylässä pelaamassa, mutta ainoa Smash joka minulta löytyi tuolloin oli Brawl, joten pelasimme sitten sitä. Seuraavalla kerralla eebro tutustutti minut sitten vahvempiin aineisiin kuten Project M:ään, ja Meleekin nostettiin takaisin listalle. Samana keväänä tein visiitin ensimmäiseen turnaukseeni, Muhoksen Kosteusmittariin, josta se ongelmakäyttö sitten alkoikin. Tavallaan voisi siis sanoa, että Brawl oli gateway-pelini skeneen, vaikken sitä sittemmin ole pelannutkaan. :D

Tänä päivänä Melee on se mieluisin peli, mutta pelailen välillä myös huvikseni Smash Wii U:ta. Kraidin tuskastelut Meleen tuntuman kanssa ovat tuttuja, sillä totesin itsekin alussa, että tämä pelihän aivan mahdottoman tönkkö. Kuitenkin lyhyen pelailun ja wavecheattien opettelun jälkeen Melee on kääntynyt tuntumaan nimenomaan sulavimmalta peliltä. Sen monet movement-optiot tuntuvat vapauttavilta ja avaavat mahdollisuuksia monille erilaisille valinnoille sekä kikoille pelissä. Yhdistettynä nopeaan tempoon ja vahvempaan DI:hin Melee tuntuu itselleni paljon jännittävämmälle pelata kuin rajallisempi vaikkakin tasapainoisempi Smash4.

Meleessä mainina on sininen Samus (Gravity Suitin ansiosta sen crouch cancel on parempi kuin muilla ;)))). Secondaryna pidän Sheikiä (pitkälti C.Falcon ja Jigglypuff match uppien varalta) ja friendlyja pelatessa Peach on alkanut kiinnostamaan. Erikoisesti Meleen ikonisimmat paahtohahmot - Fox, Falco ja C.Falcon - eivät pysy lapasessa ollenkaan enkä osaa pelata niitä jaskan vertaa. Smash4:ssä mainina on Peach (Fire Flower -asulla), mutta jos se ei ota toimiakseen niin tasku-Cloud löytyy myös (ei kenenkään yllätykseksi).

Kilpailullinen Smash on noussut lähemmäs harrastusta, vaikka turnauksissa en olekaan viime aikoina sattuneista syistä päässyt käymään. Kuitenkin Jyväskylässä Mallun kanssa saatiin laitettua viikottaiset pelisessiot aluille ja parina lauantaina on järjestetty pieniä turnauksiakin. Että jos Jyväskylässä oli vielä Smashista kiinnostunutta porukkaa joka ei tiennyt tästä, niin hit me up YV:llä tai Discordissa niin menoihin pääsee kyllä mukaan!

 

[Myy100]

SSB4 > Melee > Brawl > 64

 

[bËst]

Kilpailullinen smash on asia, jonka oon joka kohtauksessa nimennyt aristelematta harrastuksekseni ja sitähän se on. Turnaukset, niissä pelaaminen ja niiden järjestäminen ovat toinen luontoni ja kuuluneet aktiviteetteihini jo vuodesta 2006 alkaen.

Mitä itse peleihin tulee, niin SSB64:n jotenkin onnistuin aikoinaan kokonaan ohittamaan ja vasta kun kaveri hankki cubelle Meleen niin muistan kuinka DK:n nyrkki tuntui parhaalta videopelijutulta ikinä ja kuinka fanitin kun M2 osasi kävellä seiniä pitkin. Myöhemmin sitten sisäistinkin, että kyseessä oli vain ledgeltä nousu optio.

Niin tai näin, Meleellä ja Project M:llä tulee aina olemaan paikka sydämessäni vaikka jälkimmäiseltä on Nintendon tuki ja turva todella kaukana ja tästä syystä vajonnut varjoisuuteen.

Mitä taas tulee Brawliin ja Smash4:een, niin molempia olen pelannut ja seurannut aktiivisesti liveturnauksia. Brawl on itselleni pelihistorian yksi isoimpia pettymyksiä (koska odotukset meleen jälkeen korkealla) ja tästä syystä itseni on vaikea hyväksyä ko. peliä smash repertuaariin. Ja melko kuolluthan se on Smash4:n jälkeen ollutkin.

Smash4 sen sijaan joissain määrin jopa kiinnostikin. Ikävä kyllä into lakkasi kun korostui alkutaipaleella pelin keskeneräisyys ja pakolliset patchaykset että peliä "tasapainoteltiin" ja sillä luotiin aina vain uusi ongelma. Mielestäni kilpailulliselta perspektiiviltä ko. ilmiö on typerä vaikka tänä päivänä se onkin astetta asettuneempi. Kuiten, toivoisin pelin julkaisua valmiina. Seurattavana se on silti ihan ok, vaikka mielestäni on hölmöä, että Amerikassa ja Euroopassa pelataan keskenään eri sääntökirjoilla (2 stock vs. 3 stock).

Yksinpelipuolesta Meleen target test ja eventit ovat itselleni olleet mieleisimmät. Brawlin storymode tuntui väkisin väännetyltä ja smash4:n kohdalla otti pannuun kun oli täysin pullasta kiinni saada ne suurimmat motivaattorit eli optional B-movet. Pettymys kun tyylistä riippumatta saattoi tulla jo repeatina semmoinen skilli, minkä jo valmiiksi omisti.

Mitä tulee peleihin ja erityisesti maineihin niin elän tällaista sykliä

SSB64
1. Ness
2. -

Melee
1. IC
2. Fox
3. Loppurosteri
26. Ness

PM
1. GW
2. DK
3. Lucas

Brawl
1. Olimar
2. IC

Smash4
1. DuckHunt Duo
2. Mario
3. Megaman

 

[Norsukampa]

Itsekin fiilistelin aloituspostauksessani pelikohtaisia maineja mutta kas kummaa kun en muistanut niitä itse sisällyttää viestiini. Hyvää duunia hessu.

Eurojulkkaripäivästä asti olen sarjaa pelannut yhden pienen eliniän verran ja näiden hemmojen kanssa on iso osa peliajasta kulunut:

SSB
1. Captain Falcon
2. Mario
3. Link

SSBM
1. Jigglypuff
2. Roy
3. Captain Falcon

SSBB
1. Ike
2. Mr.G&W
3. Meta Knight (jos bannissa niin Pikachu)

SSB3DS/WiiU
1. Ike
2. Mr.G&W
3. Pikachu

Itemit on kiva aina pitää päällä ja kenttä randomina.

 

[Tingle]

Meleen Adventure mode on parempi kuin Brawlin Subspace Emissary.
Melee on sarjan hauskin partypeli.
Meleetä tekee mieli paahtaa lisää.
Melee.

 

[Genkku]

Itse olen hylännyt edellisen Smash-pelin aina uuden ilmestyessä, vaikka nautinkin kaikista. (Paitsi ehkä 64) Wii U -versio on helppoa valita suosikikseni kastin ja hyvän tasapainon vuoksi, tosin tänä vuonna ei ole riittänyt enää kiinnostusta takoa, helposti mukana kannettavalle Switch-versiolle alkaa olla tilausta.

Meleen puksuttaminen jaksaa yhä ihmetyttää. Kuvaputket voisivat vaipua jo unholaan.

Meleessä ja Brawlissa suosin aikoinaan Falcoa, tosin nykyään Reiska taitaa olla se ykkönen. Wii U:lla tulee käytettyä eniten Marioa ja Sheikiä.

 

[Xylitol]

Kuvaputket voisivat vaipua jo unholaan.

Meistä ei tule ikinä ystäviä.
Hyppäsin mukaan sarjaan Brawlin julkaisua edeltävän hypejunan puksuttaessa kiivaimmillaan, ostin käytetyn Meleen ja (toisen) GC-ohjaimen ja opettelin perusteet juuri ennen seuraavan pelin tulemista. Brawlin parissa tuli sitten vietettyä jonkin aikaa ennen kuin Internetin syövereistä käsin minut poimittiin juuri Nintendo Suomen foorumien privaviestien välityksellä Illuminatin sisäpiiriin eli suomeksi noihin aikoihin kehittyneeseen Brawl-skeneen. Aika moni Meleen innokkaampi pelaaja taisi jakaa bestin et al mielipiteen ja eri sukupolven pelaajien välillä oli jonkin aikaa vähän välirikkoakin, mutta eiköhän nuo ole jo takanapäin. Joka tapauksessa näitä immeisiä saan kiittää siitä etten ole tällä hetkellä sosiaalivammainen erakko(?). Ja joo maistuu ne videopelitkin, paitsi ehkä 3DS-versio uusimmasta kun ei pääse veivaamaan cubekapulaa. Ehkä uskallan väittää Brawlia parhaaksi kokemukseksi.
Kivat hahmot:
64 | Ness, Falcon
Melee | Martta
Brawl | Luukassi
Sm4sh | Luukassi, Wii Fit Trainer
Sarjan paras kenttä: Frigate Orpheon
Sarjan paras musakappale: Oi Sakari, anna meille meidän jokapäiväinen Smashimme

Tulevaisuudesta ei kiinnosta spekuloida sen kummempaa kuin että toivottavasti seuraavaa ei tarvitse odottaa ikää ja terveyttä, toivottavasti kyseessä ei ole vain uudelleen pakattu nelososa ja toivottavasti GC-ohjaimen erityiskohtelu jatkuu.

Brawl Minus > Project M

 

[AXU]

Ainiin unohdin pistää edellisessä viestissäni muiden smash pelien mainini no tässä ne ovat

N64
1. Ness (vaikka en ole vielä pelannut smash kuusnepaa tiedän jo valmiiksi että hän on minun mainini)

Melee
1.Ness
2.Pichu
3. Ice climbers

Brawl
1. Lucas
2.Ivysaur
3.Ice climbers

 

[Garo]

Omalla kohdallani uusi Smash on aina syrjäyttänyt vanhan tieltään, lukuun ottamatta for. 3DS:ää ja Wii U:ta, joita pelaan yhä molempia. Muistan Brawlin ilmestyttyä palanneeni Meleen pariin ehkä kerran, enkä löytänyt pelistä enää mitään sellaista, jota olisin jäänyt kaipaamaan.

Smash 4 on siitä erityinen peli sarjassa, että en itse näe sen perusmekaniikoissa mitään, jonka haluaisin täysin pois, kuten aiempien osien edge hoggaamisen ja ketjugrabit. Siksi toivonkin itse, että Switchin Smash vain rakentaisi tämän hyvän pohjan päälle tuomalla 3DS-version ominaisuuksia mukaan (Lempivärin muistaminen, suora pääsy kustomointiin hahmovalikosta, Smash Run), lisäämällä uusia hahmoja ja kenttiä ja hiomalla pelitasapainoa entistä paremmaksi.

Pelatuimmat hahmot ovat Ganondorf, Samus ja Falco, mutta melko vakituisessa käytössä on jopa neljännes koko pelin hahmovalikoimasta. Olimar on ainoa, jolla en koe yhtään osaavani.

 

[Norsukampa]

Sarjan paras kenttä: Frigate Orpheon

Kenttiin liittyvät mehuilut jäi tosiaan kirjoittamatta jostain syystä joten korjataas virhe.

Koska olen kuitenkin likainen ja saastainen ihminen siinä(kin) mielessä että kenttä kuin kenttä kelpaa kunhan on hauskaa, en tule mainitsemaan Final Destinationia tai Battlefieldiä. Sen sijaan sarjan pitkästä historiasta vahvimmat peukutukset meikäläiseltä saavat Saffron City, Hyrule Castle, Termina Bay, Poké Floats, Warioware Inc., Mario Kart-aiheiset kentät sekä totta kai Pokémon Stadium 2. Megaisot kentät tyyliin Temple ja Great Cave Offensive eivät haittaa jos esineet ovat maksimilla mutta ilman esineitä yleensä pitää etsiä tyyny ja kofeiinipillereitä kun nämä kaksi aikapommia osuu kohdille.

 

[Loota]

Smash tuli elämääni jäädäkseen kun joskus 1-2 vuotta julkaisun jälkeen menin Meleen itselleni ostamaan ja tähän hetkeen asti on sarjaa tullut pelattua suhteellisen aktiivisesti sekä kasuaalisti, kilpailullisesti että turnauksien järjestämisen muodossa. Sarjaakin tärkeämpää on kuitenkin tässä vuosien aikana kasvanut suomalainen Smash-yhteisö, josta olen saanut enemmän kavereita kuin koskaan olisin kuvitellutkaan. Mahdoton sanoa millaista elämäni olisi ilman sarjaan ja yhteisöön hyppäämistä ollut, mutta pakko on olla joka tapauksessa kiitollinen siitä sattumusten sarjasta, joka saattoi minut tälle polulle.

Sarjan kaikkia kolmea myöhempää osaa on tullut pelattua kilpailullisesti hillittömiä tuntimääriä ja jokainen osaa kyllä olla omalla tavallaan erittäin viihdyttävä paketti. Huolimatta kiinnostuksestani pelien kilpailullisuuteen, saatan mieltää itseni edelleen kuitenkin enemmän kasuaalimmaksi pelaajaksi, joka viihtyy kaikista eniten kaikenlaisten irstaiden ja kekseliäiden partypelimuotojen ääressä. Tästä omistautumisesta on merkkinä taanoinen videoprojektini Trifrozen kanssa vuosien kasuaalipelleilyistä, mistä olen edelleenkin äärettömän ylpeä ja miellän Smash "urani" kruunujalokiveksi.

Suosikkini kaikista Smasheista on ehdottomasti Brawl, vaikka pelin morkkaaminen ja täydellinen sivuuttaminen tuntuu vieläkin olevan muodissa ympäri internetin syövereitä. Peli ei välttämättä kanna kaikkein balansoiduimman pelin titteliä sarjassa, ei ole välttämättä aina kaikkein eksoottisin peli seurata ja sisältää joitain harmin aiheita, mutta pelissä on itselleni ehdottomasti eniten rakastettavaa sekä mekaanisesti että sisällöllisesti. Neutraalipainoitteisuus, vahvin DI ja SDI, pieni hitstun, momentum cancelointi, airdodge ilman landing lagia, DACUS ja itemgame tekevät compesta itselleni erityisen samalla kun pelin rosteri on todella monipuolinen, kenttävalikoima on sarjan paras, pelimoodeja on tuhat, itemit on hillittömiä (+ menee loistavasti yhteen pelin mekaniikkojen kanssa), soundtrack on konemainen ja t a r r o j a !

Melee on toisena suosikkilistallani ja yhä rautaisan kova ja intensiivinen peli, missä on kiehtovaa koetella oman mielikuvituksen ja teknisyyden rajoja kilpapuolella ja välillä myös vähän hassutellakin Hyrulen alakerrassa. Vauhtiin päästessä peli on silkkisää kermaa ja oman ohjaimen kanssa tuntuu integroituneen yhdeksi, mutta sitten tulee vahingollinen tap jump väärässä kohtaa ja kaikki mielenharmonia on taas menetetty seuraavaksi kuukaudeksi.

Smash 4 tuntui alkuun olevan kaikkea, mitä Smashilta on halunnut, mutta on ajan myötä paljastunut ennemminkin pettymykseksi sarjan kahteen aiempaan osaan verrattuna. Mekaniikat ovat edelleenkin todella sulavat ja yleinen fiilis on pelissä todella hyvä, mutta kilpapelaaminen on alkanut näyttämään itselleni nihkeältä helppojen setuppien raivokkaalta kalastelulta, missä vastapuolelta on viety kaikki kontrolli pois iskun ottamisen jälkeen. Hahmovalikoima on erittäin monipuolinen ja kiinnostava, mutta harmittaa vähän kun monien hahmojen pelityyli tuntuu olevan kovin yksinkertainen ja arvattava, vieden pois näiden pelityylien uniikkiudelta. Kasuaalisti itemien kanssa peli on vielä varsin hauska, mutta DI:n olemattomuus ja suhteellisen huono kenttävalikoima vie siitäkin vähän entistä riemua pois. Smash Tour on aliarvostettu ja hieno tapaus.

Tällä hetkellä siis vähän kohmeessa oma kilpailullinen Smash-pelaaminen kun Brawlilla ei enää ole aktiivista kilpailua ja Smash 4 on alkanut maistumaan puulta, mutta jälkimmäisessä sain sentään saavutettua palttiarallaa sen mitä Suomessa on parhaimmillaan mahdollista niin ei jää harmittamaan pelaamattomuus. Meleetä tulee siis yhä kilpailullisesti pelattua kuitenkin, mutta pitäisi oikeasti alkaa siinäkin taas treenaamaan, että ei jäisi nykyään aina kaavioiden pohjalle.

Melee hahmot: DK / Captain Falcon
Melee suosikkikenttä: Brinstar
Brawl hahmot: Lucario / Captain Falcon
Brawl suosikkikenttä: Frigate Orpheon / Pictochat
Smash 4 hahmot: Lucario / Samus
Smash 4 suosikkikenttä: Port Town Aero Drive (Brawl)

EDIT: Koin, että aihe olisi enemmän kotonaan Muut konsolit ja pelit -alueella kun tämä kattaa yleisesti sarjan aika hyvin ja täällä pystyy alueenvaihdoksesta huolimatta spekuloimaan Smash 4:n Switch-versiota ihan yhtä lailla.

 

[Rush]

Haluan täsmentää, että vaikka tykkäsin Lootan viestistä, se tykkäys ei koske seuraavaa lausetta:

Smash Tour on aliarvostettu ja hieno tapaus.

Smash Tour on hallitsematon kaaos. Epäjärjestelmällisin sekasorto. Entropiahirvitys. Unexpected error input filessä jota ei ole olemassa. Kuin kasa esikoululaisia vasaroiden kanssa jotka on suljettu häkkiin taistelemaan palasta suklaakakkua. Koirankakka.

Olen tainnut pelata Smash Tourin jokaisen kartan kahdesti unlockatakseni kahdelle konsolille sen Wariokentän ja myös Random Stage Selectionin. Hauskin asia pelimuodossa on se, miten epähauska Mario Party -parodia se on. Siinä vaan räimitään ympäri pelilautaa ja toivotaan että hyviä asioita tapahtuu. Välillä pitää mättää kaveria turpiin toinen toistaan mystisemmillä säännöillä ja hahmokavalkadeilla. Koko pelimoodin ainoa merkittävä hetki on se vihoviimeinen taistelu, jossa pisimpään elossa selvinnyt voittaa koko paskan vaikkei olisi koko pelin aikana muuta kuin kaivanut nenäänsä.

0/5 ei enää ikinä Smash Touria. Miten jotkut kehtaakin nauttia jostain, mistä minä en!

Ei mulla muuta, jatkakaa.

 

[Kaura]

Vinguin äidiltä joskus julkaisun tienoilla Meleen, kun siinä oli kaikki hyvät Nintendo-hahmot. Sitten pelasin sitä vuosien saatossa tuhat tuntia, enimmäkseen kaverin kanssa täysin kilpailullisista piireistä tietämättä ja eristyksissä.

Joskus yläaste- ja lukiolaisjonneina pelattiin koko iltapäivä koulun jälkeen Ganondorf vs. Captain Falcon -matseja Subconissa. Jostain syystä se puhutteli silloin eniten. Kun illalla ei jaksettu enää pelata, mentiin trophy-automaatille kisaamaan siitä, kuka painoi A-nappia paremmalla framella ja sai ohjaimensa tärisemään kolikon pudotessa sisään. Oli muistaakseni myös kisa, kumman konsolilla olisi ensin 100 Squirtle-pokaalia, koska se vaikutti kaikista yleisimmältä. En muista tulosta, tai sitä, pääsikö kumpikaan tuohon lukuun.

Joskus viihdytin myös itseäni valitsemalla silloin älyttömän laajalta tuntuneesta hahmovalikosta jonkun, jolle kehitin oman tarinamoodin tietokonevastustajien ja silloin älyttömän laajalta tuntuneen kenttävalikoiman avulla. Yleensä tosin sinisen Kirbyn tai punaisen Linkin saaga tuntui hyvältä idealta vain ensimmäiset pari matsia, kunnes kyllästyin ja menin puuhaamaan muuta - mutta olin yhtä kaikki lapsena tosi tyytyväinen, että oli olemassa peli, jossa sai telmiä Nintendo-hahmoilla.

Paljon asioita tapahtui, ja en pelannut Meleetä moneen vuoteen.

Nyt noin 112-vuotiaana olen alkanut käydä turnauksissa, vaikkakin tunnistaudun Smash Wii U -pelaajaksi. Kun viimeksi yritin pelata Meleetä, luovutin alle minuutissa: Useamman framen etukäteen kutakuinkin kaikki painallukset bufferoimaan tottuneena ei framentarkan Meleen hahmo totellut enää lainkaan. En näe mitään syytä opetella pelaamaan vanhaa peliä uudelleen itseisarvona, kun uudellakin on täysin elinvoimainen ja hieno pelaajakunta.

Omaan historiaani peilaten haluan sanoa, että Smash Wii U:n myötä mukaan hypänneet pelaajat tuntuvat turnausympäristöissä omalla hahmollaan teknisesti päteviltä, mutta heiltä tuntuu puuttuvan vuosikymmenen leikkimisen tuoma pelisilmä ja näkökulma Smashiin. Jos ei koskaan ole pelannut esineet päällä, menee sormi suuhun myös esinetyyppisiä projektiileja käyttäviä hahmoja vastaan pelatessa, ja jos ei koskaan ole kokeillut vastustajan hahmoa, ei voi olla valmis sen kaikkiin temppuihin.

Luulen, että joillekin turnauspiireihin eksyville on kunnia-asia pelata "oikeilla säännöillä", kuin jotenkin erottuakseen peliä kasuaalimmalla tasolla kuluttavasta rahvaasta. Pidän kuitenkin traagisena tapauksia, joissa turnaukseen tuleva lukiolaisjonne nauraa ajatukselle esineet päällä pelaamisesta tai julistaa yhdeksän kymmenestä pelin kentästä pelikelvottomaksi. "Teidän iässänne minä vielä rehellisesti leikin enkä kilpaillut Smashillä", tekee mieli sanoa parran seasta. "Ehkä pääsisit pidemmälle, jos tutustuisit peliin, etkä vaan treenaisi omaa juttuasi ja suolaisi tuntemattomista matchupeista", ajattelen hiljaa otsaryppyjen takana.

Tällaiset ajatukset ovat olleet kilpailullisen Smashin parissa vähän kiellettyjä, ikään kuin ne olisivat silkkaa häviäjien surkeaa korinaa tai voisivat jotenkin vahingoittaa kilpapelaamista itseään. Erilaisista hupsuista ja vähemmän taitoa vaativista pelimuodoista kuitenkin oppii minusta paljon pelin mekaanisesta toiminnasta, mikä voi vain lisätä luovaa ajattelua ja pelitietämystä myös turnausmatseihin, joihin poképalloilla ei ehkä olekaan asiaa.

On tietty myös pelaajia, jotka ovat nyt minua selvästi parempia Smashissä, vaikka ovat olleet vauvoja, kun itse aloitin Meleen. Luonnonlahjakkuuksia ehkä, tai ehkä he salaa kotona aloittelevat Dedede-saagoja ja Shulk-seikkailuja. Jaksaisinpa minäkin: vaikka en koskaan unohda Meleetä, on Smash Wii U leikkimisen kannalta selvästi paras Smash toistaiseksi.

 

[Norsukampa]

0/5 ei enää ikinä Smash Touria. Miten jotkut kehtaakin nauttia jostain, mistä minä en!

Smash Tour on kyllä yksi iso halpistahra laadukkaan pelin sisällössä. Idea on varmasti ollut pojilla ja tytöillä kova mutta aivan käsittämätön sillisalaatti siitä sitten lopulta syntyi.

Subspace Emissionary oli konseptiltaan erittäin kutkuttava mutta (en edes voi uskoa että sanon tämän ääneen) se kaatui erittäin huonoon käsikirjoitukseen. Bowser, Ganondorf ja Wario nyt sattuu olemaan pahiksia mutta ei ne sittenkään ole vaan pahis on tuo sininen ihmeotus. Terveisiä tokaluokan tarinakerhosta. Välianimaatiot oli kuitenkin hienoja.

Meleen seikkailumoodi oli käytännössä sitten jo paljon enemmän sitä mitä Smashin kaltaiselta ensemble castin omaavalta peliltä toivoisin. Nintendon hahmot seikkailevat toistensa peleistä tutuissa Nintendo-maailmoissa kurmottaen Nintendon peleistä tuttuja vihollisia. Tämän kaavan kun olisi saanut Subspacen tuotantoarvoilla (ja paremmalla kässärillä) niin olisin ollut myyty.

 

[Xylitol]

Uskoakseni Subspace Emissaryn tarinan kulku oli se, että 'pahikset' luulivat kyseessä olevan tavanomainen Master Handin järkkäilemä leikkituokio, mutta Luovan Käden takana hääräilikin joku ulkopuolinen sininen siipiveikko, joka toivoi saavuttavansa Subspace-pommien kosautuksilla... jotain.
Enpäs tiedä. Smashin konsepti, jossa kaikki mukana olevat hahmot ovat vain leluja/pystejä, joilla pelaaja/Master Hand/Crazy Hand leikkivät, on ihan hauska, mutta ei se helposti taitu miksikään yhtenäiseksi maailmaksi.

 

[Kaura]

 

[Garo]

Nyt kun Nintendon E3-Direct on ihan kulman takana, lienee hyvä hetki listailla muutamia toiveita uuden Smashin suhteen. Hahmotoiveet jätän sikseen, koska muidenkin vastaavat pursuavat jo korvista.

Custom Movet. Nämä olivat itselleni yksi Smash 4:n merkittävimmistä ja kiinnostavimmista lisäyksistä, mutta niihin liittyi pari ärsyttävää juttua. Ensimmäinen oli, että ne piti avata erikseen melkein joka hahmolle, mikä oli pitkälti tuurista kiinni, sillä saman liikkeen saattoi saada vaikka kuinka monesti. Toivoisin, että jos Custom Movet tekevät paluun, ne olisivat alusta asti auki kaikilla hahmoilla.

Toinen ärsytyksen aihe oli, että Custom Moveja pystyi käyttämään netissä vain kavereiden kanssa. Siksi toivonkin, että tällä kertaa se onnistuisi myös randomeiden kanssa, mikä voisi hoitua helposti vaikka tekemällä ennen For Fun/For Glory -erottelua With Customs/No Customs -erottelu. Equipmentin voisi puolestani jättää pois, tai sitten tehdä niin, että sen vaikutukset näkyvät vain For Funissa.

Kolmas juttu ei oikeastaan ole ärsytyksen aihe, vaan pikemminkin oma mieltymys. Sen sijaan, että Custom Movet olisivat useimmilla vain variaatioita samasta liikkeestä, toivoisin niiden olevan aivan erilaisia, kuten Miillä ja Palutenalla. En panisi pahakseni, vaikka variaatioiden määrä jouduttaisiin tämän takia pudottamaan kahteen.

Conquest. Tämäkin oli ideana hyvä, mutta toteutus jättää toivomisen varaa. Sen sijaan, että koko juttu on piilotettu monen valikon taakse ja kuvattu tylsällä ympyräkaaviolla, Conquestin pitäisi olla Splatfestin ja Party Crashin kaltainen spektaakkeli, joka muuttaa valikoiden ilmettä ja jota mainostetaan somessa. Conquest voisi myös olla erillinen nettimoodi, joka muuttaa pelin sääntöjä teemansa mukaan. Esim. Link vs. Ganondorf -teemalla käytössä olisivat vain kyseiset hahmot, Zelda-kentät ja itemit.

Hazard-kytkin. Kuulun siihen porukkaan, joka tykkää toisinaan hyvinkin kaoottisista kentistä, kuten Orbital Gate Assaultista, mutta olisi silti mukava pelata vaikkapa Wily's Castlea ilman Yellow Deviliä ja ennen kaikkea katsoa turnausmatseja, joissa ei pelata Animal Crossing -kentissä.