Pikmin
- Viestiketjun aloittaja Jack
- Aloituspäivämäärä
Tervetuloa Fintendoon!
Fintendo on suomalaisten Nintendo-pelaajien keskustelupaikka.
Wilbur wals
SW-8065-2970-1519
- 30.4.2017
- 946
Ei mene rahasi hukkaan
Mielestäni ehdottamasti sarjan paras osa. Rennon leppoisaa pelattavaa. Pikminejä kasvattaa mielellään ja niiden kanssa tehty yhteistyö sai ainakin itseni monta kertaa hymyilemään. Myös suurimmat viholliset eli päävastukset ovat mielestäni hyvinkin hienoja koettavia. Kaiken kaikkiaan vaikka pelasin pelin täydellisesti läpi niin olisin vielä nauttinut toisen samanlaisen perään jos se olisi ollut mahdollista.
Mielestäni ehdottamasti sarjan paras osa. Rennon leppoisaa pelattavaa. Pikminejä kasvattaa mielellään ja niiden kanssa tehty yhteistyö sai ainakin itseni monta kertaa hymyilemään. Myös suurimmat viholliset eli päävastukset ovat mielestäni hyvinkin hienoja koettavia. Kaiken kaikkiaan vaikka pelasin pelin täydellisesti läpi niin olisin vielä nauttinut toisen samanlaisen perään jos se olisi ollut mahdollista.
Kyllä voin omasta puolestani myös suositella. Kovin pitkähän yksittäinen läpipeluu ei ole, mutta osa sarjan ideaa mielestäni onkin pelata peli uudestaan yrittäen tehdä se nopeammin ja optimoidummin. Myös Challenge Mode tarjoaa omalta osaltaan sisältöä.
Colaman112
Ihme hyypiö
- 30.4.2017
- 6
Suositukset tulee täältäkin. Itse hankin pelin aikoinaan ilmaiseksi Mario Kart 8:n kylkiäisenä, mutta taitaapi olla tätä nykyä pelatuin peli Wii U:lla. Mission modea tulee pelattua vieläkin, viimeksi eilen.
- 12.4.2017
- 284
- Staff
- #5
Joo, Pikmin 3 on ehdottomasti konsolinsa parhaita pelejä ja kuuluu omiin top 10 suosikkipeleihini koskaan. Kampanja on juuri sopivan pituinen helppoja uudelleenpeluita varten ja pelatessa pääsee aina mukavaan mielenharmoniaan sen rennon tutkimisluonteen vuoksi. Mission modessa jaksaakin sitten toden teolla takoa kenttiä uudelleen kerta toisensa jälkeen uudet pienet parannukset mielessä, ja mikään ei voita sitä fiilistä kun saa strategiat kunnolla rullaamaan ja seurata sen edistymistä. Bingo Battlekin on vallan hauska moninpelimoodi, jota olen @Samura1man kanssa jaksanut pelailla miiteissä ilman kyllästymisen merkkejä.
Mites muuten ihmiset arvostelisivat kahta aiempaa Pikminiä kolmoseen nähden? En ole näitä vielä päässyt pelaamaan lainkaan, vaikka kolmosta kovasti arvostankin, mutta jostain syystä se itsessään ei vielä ole onnistunut myymään ajatusta niiden hankkimisesta itselleni.
Also, muutin topicin suoraan koko pelisarjaa edustavaksi niin voidaan keskittää kaikki keskustelu tänne.
Mites muuten ihmiset arvostelisivat kahta aiempaa Pikminiä kolmoseen nähden? En ole näitä vielä päässyt pelaamaan lainkaan, vaikka kolmosta kovasti arvostankin, mutta jostain syystä se itsessään ei vielä ole onnistunut myymään ajatusta niiden hankkimisesta itselleni.
Also, muutin topicin suoraan koko pelisarjaa edustavaksi niin voidaan keskittää kaikki keskustelu tänne.
Pikmin 1 saattaa tuntua hyvin paljaalle kolmosen jälkeen. Se on huomattavasti lyhyempi, ja pelattavana on vain 1 kapteeni ja 3 Pikmin-rotua. Kuitenkin omalla tavallaan myös pidän sen yksinkertaisuudesta ja pelin flow on myös sarjansa ehkä paras, koska isot hurjat pomotaistelut, cutscenet tai pakolliset juonikeräiltävät eivät sitä riko. Peliä voi vaan paahtaa lähes omaa tahtia. Myös kenttäsuunnittelu on vähemmän lineaarista kuin kolmosessa. En mene lupaamaan että tykkäät enemmän kuin kolmosesta, mutta suosittelen kokeilemaan ja katsastamaan mistä sarja lähti liikkeelle. Ei ainakaan voi väittää että se olisi liian pitkä omaksi hyväkseen. En oikeastaan osa sanoa pidänkö tästä vai kolmosesta enemmän, molemmilla on puolensa.
Pikmin 2 sen sijaan...
En tunne täysin reiluksi arvostella peliä, josta en ole pelannut juonen kuin kerran ja 100% keräily jäi kesken. Kuitenkin tämän itsessään pitäisi jo soittaa joitain hälytyskelloja. Mitä pelistä muistan niin kenttäsuunnittelu muuttui lineaarisemmaksi ykkösestä (ei hyvä), pelin tunnelma ja värimaailma on jotenkin harmaampi ja väsyneempi kuin 1&3:ssa ja comic relief Louie on vain helkkarin ärsyttävä.
Porukka tuntui pitävän pelistä vain sen takia, että siinä ei ole enää "pelottavaa" aikarajaa ja Pikminejä on enemmän. Mielestäni aikarajan poisto ei tehnyt pelille yhtään mitään, ja oikeastaan jopa pidän kahden muun pelin aikarajasta. Tulee vähän motia siihen touhuun, eivätkä ne oikeasti ole tiukkoja jos osaa suunnitella että 30:n laivanosan löytäminen 30:ssa päivässä tietää 1 osa/päivä tahtia. Lisäksi Pikmin 1 tallentaa jokaisen päivän erikseen, joten voit vaan hypätä ajassa taaksepäin jos huomaat olevasi liemessä ajan kanssa (eikös kolmonenkin tehnyt saman?).
Ja tärkeimpänä, Pikmin 2:n random generoidut luolat ovat tuhkaa. En pitänyt niistä ollenkaan. Ne ovat tylsiä ja aivan liian pitkiä slugfestejä. Random generoinnin takia niissä ei ole mitään mielenkiintoisia piirteitä tai puzzleja, vaan kaikki on korvattu taisteluilla ja algoritmien latomilla geyseriansoilla.
Älä mene lankaan huhupuheista, että Pikmin 2 olisi sarjan paras osa, sillä sitä se ei todellakaan ole. Tietty kannustan kokeilemaan ja muodostamaan oman mielipiteen, jos saat tilaisuuden, mutta mielestäni peli ei ole vaivan arvoista lähteä metsästämään. Pohjimmaiset mekaniikathan nyt ovat samat kuin muissakin peleissä, jos aikarajan puutetta ja luolia ei lasketa. Kuitenkin ilmapiiristä puuttui se ykkösen ja kolmosen värikkyys ja pirteys. Ja purppurat Pikminit tuntuvat paikoittain aivan liian hyviltä.
Itse ainakin pidin kakkosen luolastoista paljon. Minusta luolastojen olemassaolosta valittaminen on videopeleistä puhuttaessa aina hyvin outo argumentti. Mikä on ongelma, liikaa gameplayta minun Nintendopeleissäni? Nautin paljon luolien painostavuudesta, käsikähmistä ja resurssien (Pikminien) manageroinnista matkasta selviytyäkseen. Satunnaisgenerointi teki luolista myös aidosti yllättäviä kun mahla-apaja olikin ansa.
- 12.4.2017
- 23
- Staff
- #8
Pikmin 2 on pelityyliltään aika erilainen mitä sarjan toiset osat, minkä vuoksi sarja tuntuukin jakavan mielipiteitä kärkkäästi. Jotkut rakastavat ykköstä, mutta vihaavat kakkosta, ja jotkut taas toisinpäin.
Oma ehdoton suosikkini sarjasta on nimenomaan toinen osa. Aikaraja ei ahdistanut ensimmäisessä ja kolmannessa osassakaan yhtään ja sen poisto kakkosessa oli mielestäni hyvä veto, sillä pelin ei tarvinut huolehtia siitä, että hitaimmatkin pelaajat ehtisivät tutkia kaiken olennaisen aikarajan puitteissa, mikä taas antaa pelisuunnittelulle vapauksia. Peli painottaakin jokseenkin kiireetöntä alueiden tutkimista, mutta pelaaja voi silti halutessaan optimoida mahdollisimman paljon saavutuksia päivää kohti. Luolastot myös tarjoavat alustan hieman enemmän committausta vaativille tutkimusretkille, jotka painottavat gameplayssa lähes täysin eri alueisiin mitä ykkösen ja kolmosen alueiden tutkiminen. Pidänkin pelissä nimenomaan luolastoista, tutkimisesta ja keräilystä, uusista pikmin-lajikkeista ja vihollisista sekä pomoista.
Vahvat mielipiteet sarjan eri osien kanssa johtuvat varmaan pitkälti siitä, että ensimmäisenä yhden osan pelattuaan pelaajat odottavat samaa toiselta, mutta pelit tähtäävätkin melko erilaisiin pelikokemuksiin.
Oma ehdoton suosikkini sarjasta on nimenomaan toinen osa. Aikaraja ei ahdistanut ensimmäisessä ja kolmannessa osassakaan yhtään ja sen poisto kakkosessa oli mielestäni hyvä veto, sillä pelin ei tarvinut huolehtia siitä, että hitaimmatkin pelaajat ehtisivät tutkia kaiken olennaisen aikarajan puitteissa, mikä taas antaa pelisuunnittelulle vapauksia. Peli painottaakin jokseenkin kiireetöntä alueiden tutkimista, mutta pelaaja voi silti halutessaan optimoida mahdollisimman paljon saavutuksia päivää kohti. Luolastot myös tarjoavat alustan hieman enemmän committausta vaativille tutkimusretkille, jotka painottavat gameplayssa lähes täysin eri alueisiin mitä ykkösen ja kolmosen alueiden tutkiminen. Pidänkin pelissä nimenomaan luolastoista, tutkimisesta ja keräilystä, uusista pikmin-lajikkeista ja vihollisista sekä pomoista.
Vahvat mielipiteet sarjan eri osien kanssa johtuvat varmaan pitkälti siitä, että ensimmäisenä yhden osan pelattuaan pelaajat odottavat samaa toiselta, mutta pelit tähtäävätkin melko erilaisiin pelikokemuksiin.
Ehkä on ihan hyvä että joudun vähän selventämään minkä takia en pitänyt kakkosen ratkaisuista. Ei niitä objektiivisesti voi huonoiksi kutsua, mutta itse en valitettavasti niistä nauttinut. Kontekstin vuoksi P2 oli myös viimeinen peli, jota sarjassa pelasin.
Kuten Spike sanoikin, luolastot sekä aikarajan puute aiheuttavat yllättävän ison eron P2:n tuntumassa verrattuna P1 ja P3:een. Minulle P1 ja P3 määrittelevät Pikmin-kokemuksen, mikä on reaaliaikainen strategiapeli. Pelaajan täytyy valinnoissaan pitää mielessä perimmäinen ongelma selvitä pelistä aikamääreessä. Se antaa motivaatiota ajatella siirtojaan pelissä. Kuitenkaan Pikminit eivät ole aikamääreeltään ollenkaan tiukkoja. P1:ssä on aika selvä että jos keräät keskimäärin 1 laivanosan joka päivä niin selviät pelistä. Mielestäni aika reilu diili. P3:ssa suurin osa hedelmistä/marjoista tuottaa vähintään yhdeksi päiväksi ruokaa, joten samaa mentaliteettia (1 hedelmä per päivä) voi hyödyntää antamaan tahtia. Silti aikamääre antaa juuri sopivasti painetta lähestyä peliä strategisesti. Koska P2:ssa ei ole aikarajaa, pelaajalla ei ole auringonlaskun lisäksi oikein mitään syytä heittäytyä taktiseksi, optimoida tai edes varsinaisesti yrittää, koska rankaisua ei ole.
Aikarajaton Pikmin voisi toki toimia, jos sitä kompensoitaisiin jollain. Kuitenkin P2:ssa kompensaatiota ei ole, ja vielä kaiken päälle luolissa edes kello ei etene. P2:ssa on hyvin harvoin kiire mihinkään, joten pelistä puuttuu se aikarajan tuoma jännitys sekä motivaattori taitavalle pelaamiselle. Peli on liian rento sen kannalta. Jossain muussa pelissä saattaisin vielä laskea tämän rentouden läpi sormien, koska voisin vain nautiskella pelin visuaaleista, maailman tutkimisesta ja niin päin pois. Valitettavasti P2:ssä tämä potentiaali on heitetty hukkaan, eikä ainoastaan sillä että overworld on suht väritön verrattuna kahteen muuhun peliin. Luolat, joissa pelaajalla on rajattomasti aikaa edetä omaa tahtia, eivät ole mielenkiintoisia, rentouttavia tai edes nättejä. Ne ovat kolkkoja, masentavia ja yhdentekeviä. Minä haluan niistä mahdollisimman nopeasti pois, en minkään aikarajan takia (jota ei edes ole), vaan sen takia että ne ovat tylsiä. Ja silti niissä tulee vietettyä kohtuuttoman paljon peliaikaa. Aikarajattomuuden avaamat mahdollisuudet menevät täysin hukkaan tässä pelissä, koska rajaton aikasi kuluu jonkun tunkion nuohoamiseen ja miljoonan Bulborbin nutistamiseen.
Avasin huvikseni All Treasures speedrunin ja selailin sitä sattumanvaraisista kohdista. Melkein aina klikattu kohta sijoittui johonkin luolaan. Ne ovat liian pitkiä suhteessa tarjontaansa.
Luolista vielä se, että ne ovat lineaarisia ja combat-painotteisia ympäristöjä. Ne eivät tarjoa mielekästä ympäristöä seikkailulle, eivätkä puzzleja. Niiden kerrostuneisuus (käsittelet aina vain yhtä kerrosta kerralla) tekee niistä lineaarisia kokonaisuuksia, missä pelaajalla on hyvin vähän varaa miettiä siirtojaan tai multitaskata. Ei sillä että pelaajalla olisi alunperin ollutkaan syytä ajatella taktiikkansa lähestyä uutta kerrosta, mutta silti. Jälleen tämä ratkaisu vähentää pelin strategisia elementtejä ja muuttaa sitä enemmän toimintasuuntaiseksi.
Pikmin 2 kaartaa aikarajattomuudella sekä luolien struktuurilla kauemmas optimoitavasta strategiapelistä ja lähemmäs toimintapeliä. Ja Pikmin ei ole toimintapelinä kovin kaksinen. Luolastot ovat ehkä jännittäviä tutkia selviytymisen näkökannalta, mutta se ei ole se mitä Pikminiltä haluan. Minä vain tahdon määrätä naurismiehiä kantamaan loottia alukseeni samalla kun etenen itse toisella rintamalla raivaten polkua läpi vihollisten sekä muovipussien, jotta huomisen urakka helpottuu. Dungeon crawling on muita pelejä varten.
Edit: Kiva juttu kuitenkin kuulla eriäviä mielipiteitä. Pelkäsin että bashasin peliä liikaa edellisessä viestissä ja kukaan ei uskalla haastaa sitä.
Kuten Spike sanoikin, luolastot sekä aikarajan puute aiheuttavat yllättävän ison eron P2:n tuntumassa verrattuna P1 ja P3:een. Minulle P1 ja P3 määrittelevät Pikmin-kokemuksen, mikä on reaaliaikainen strategiapeli. Pelaajan täytyy valinnoissaan pitää mielessä perimmäinen ongelma selvitä pelistä aikamääreessä. Se antaa motivaatiota ajatella siirtojaan pelissä. Kuitenkaan Pikminit eivät ole aikamääreeltään ollenkaan tiukkoja. P1:ssä on aika selvä että jos keräät keskimäärin 1 laivanosan joka päivä niin selviät pelistä. Mielestäni aika reilu diili. P3:ssa suurin osa hedelmistä/marjoista tuottaa vähintään yhdeksi päiväksi ruokaa, joten samaa mentaliteettia (1 hedelmä per päivä) voi hyödyntää antamaan tahtia. Silti aikamääre antaa juuri sopivasti painetta lähestyä peliä strategisesti. Koska P2:ssa ei ole aikarajaa, pelaajalla ei ole auringonlaskun lisäksi oikein mitään syytä heittäytyä taktiseksi, optimoida tai edes varsinaisesti yrittää, koska rankaisua ei ole.
Aikarajaton Pikmin voisi toki toimia, jos sitä kompensoitaisiin jollain. Kuitenkin P2:ssa kompensaatiota ei ole, ja vielä kaiken päälle luolissa edes kello ei etene. P2:ssa on hyvin harvoin kiire mihinkään, joten pelistä puuttuu se aikarajan tuoma jännitys sekä motivaattori taitavalle pelaamiselle. Peli on liian rento sen kannalta. Jossain muussa pelissä saattaisin vielä laskea tämän rentouden läpi sormien, koska voisin vain nautiskella pelin visuaaleista, maailman tutkimisesta ja niin päin pois. Valitettavasti P2:ssä tämä potentiaali on heitetty hukkaan, eikä ainoastaan sillä että overworld on suht väritön verrattuna kahteen muuhun peliin. Luolat, joissa pelaajalla on rajattomasti aikaa edetä omaa tahtia, eivät ole mielenkiintoisia, rentouttavia tai edes nättejä. Ne ovat kolkkoja, masentavia ja yhdentekeviä. Minä haluan niistä mahdollisimman nopeasti pois, en minkään aikarajan takia (jota ei edes ole), vaan sen takia että ne ovat tylsiä. Ja silti niissä tulee vietettyä kohtuuttoman paljon peliaikaa. Aikarajattomuuden avaamat mahdollisuudet menevät täysin hukkaan tässä pelissä, koska rajaton aikasi kuluu jonkun tunkion nuohoamiseen ja miljoonan Bulborbin nutistamiseen.
Avasin huvikseni All Treasures speedrunin ja selailin sitä sattumanvaraisista kohdista. Melkein aina klikattu kohta sijoittui johonkin luolaan. Ne ovat liian pitkiä suhteessa tarjontaansa.
Luolista vielä se, että ne ovat lineaarisia ja combat-painotteisia ympäristöjä. Ne eivät tarjoa mielekästä ympäristöä seikkailulle, eivätkä puzzleja. Niiden kerrostuneisuus (käsittelet aina vain yhtä kerrosta kerralla) tekee niistä lineaarisia kokonaisuuksia, missä pelaajalla on hyvin vähän varaa miettiä siirtojaan tai multitaskata. Ei sillä että pelaajalla olisi alunperin ollutkaan syytä ajatella taktiikkansa lähestyä uutta kerrosta, mutta silti. Jälleen tämä ratkaisu vähentää pelin strategisia elementtejä ja muuttaa sitä enemmän toimintasuuntaiseksi.
Pikmin 2 kaartaa aikarajattomuudella sekä luolien struktuurilla kauemmas optimoitavasta strategiapelistä ja lähemmäs toimintapeliä. Ja Pikmin ei ole toimintapelinä kovin kaksinen. Luolastot ovat ehkä jännittäviä tutkia selviytymisen näkökannalta, mutta se ei ole se mitä Pikminiltä haluan. Minä vain tahdon määrätä naurismiehiä kantamaan loottia alukseeni samalla kun etenen itse toisella rintamalla raivaten polkua läpi vihollisten sekä muovipussien, jotta huomisen urakka helpottuu. Dungeon crawling on muita pelejä varten.
Edit: Kiva juttu kuitenkin kuulla eriäviä mielipiteitä. Pelkäsin että bashasin peliä liikaa edellisessä viestissä ja kukaan ei uskalla haastaa sitä.
Viimeksi muokattu:
- 12.4.2017
- 23
- Staff
- #10
Olenkin sinänsä samaa mieltä siitä, että P1 ja P3 määrittelevät sarjan tyyliä ja pelikokemusta paremmin mitä P2 ja suunnittelun takana olevat perusideat tulevat niissä paremmin ilmi. Joskin siitä riippumatta P2 on sarjan osista suosikkini.
Mitä luoliin tulee, niin muutenhan ne eivät ole lainkaan satunnaisgeneroituja poislukien se, minkä kerroslayoutin layoutpoolista peli arpoo käytettäväksi. Jokainen layout on silti suunniteltu kokonaisuus aarteiden ja vihollisten tyypit ja sijainnit mukaanlukien, ja luolastot sisältävätkin myös puzzleja ja vaihtelua mm. tyylin ja värimaailman suhteen. Vaikka aikarajaa ei luolastoissa olekaan, motivoi pikminien rajallisuus ja vihollisten määrä suunnittelemaan liikkeet etukäteen. Multitaskausta ei luolastot niinkään vaadi, mikä onkin ehkäpä pääsyy sille, miksi P2 ei toteuta sarjan ydinideaa ehkä yhtä perusteellisesti mitä ensimmäinen ja kolmas osa, mutta se ei itsessään pelistä sen huonompaa tee jos multitaskauksesta päästää vähäsen irti ja keskittyy niihin puoliin pelissä mitkä toteutettiin hyvin. Luolastothan myös tarjoavat juurikin mieleisen ympäristön seikkailulle, koska ikäänkuin vihollistukikohtaan tunkeutuessa et voi perääntyä ennen kuin tehtäväsi on suoritettu ja paikan pomo on päihitetty, ja eteneminen vaatii siltikin suunniteltuja liikkeitä pikminien rajallisuuden ja hazardien määrän vuoksi. Melkeinpä jokainen luolasto tarjoaa myös jonkinlaisen rewardin pelaajan ominaisuuksia parantavien aarteiden muodossa, mikä antaa niille merkitystä ja lisää strategisuutta sen suhteen missä järjestyksessä luolastot pelaa läpi.
Toisin kuin sarjan muut osat, P2 ei pakota niinkään optimointia ja tehokkuutta pelaajalle, mutta se ei niinkään tarkoita että optimointi tai multitaskaus ei olisi silti mahdollista ja osa useimpien pelaajien peliä. Pikmin-mekaniikat tukevat itsessään resurssien jakamista eri tehtäviin eikä P2 ole poikkeus sen suhteen, ja esimerkiksi luolastojen ulkoinen peli on hyvinkin samanlaista mitä P1:ssä. Vaikka aikarajaa ei ole, laskee peli kuitenkin läpipääsyyn käytetyt päivät, mikä rohkaisee pelaajaa pelaamaan pelin läpi mahdollisimman pienessä määrässä päiviä. Ei muiden pelien aikarajat nekään kovinkaan relevantteja ole pelaamisen optimoinnin suhteen kunhan peli etenee kevyessä riittävässä tahdissa, mutta pelaajan halu olla riittävääkin tehokkaampi on silti läsnä.
Pikmin 2 on sinänsä kompromissi yhdenlaisen pelityylin painottamisen ja pelaajien omien pelityylien mahdollistamisen välillä. Ja vaikka kompromissi onkin sanana jokseenkin ruma, oli se P2:n kannalta onnistunut veto. Ollakseen loistava peli ei P2:n tarvitse olla yhtään enempi P1:n tai P3:n tyylinen mitä se on, eikä toisinpäin. (...vaikka olisinkin pitänyt P3:sta enemmän jos se olisi ollut lähempänä P2:sta)
Mitä luoliin tulee, niin muutenhan ne eivät ole lainkaan satunnaisgeneroituja poislukien se, minkä kerroslayoutin layoutpoolista peli arpoo käytettäväksi. Jokainen layout on silti suunniteltu kokonaisuus aarteiden ja vihollisten tyypit ja sijainnit mukaanlukien, ja luolastot sisältävätkin myös puzzleja ja vaihtelua mm. tyylin ja värimaailman suhteen. Vaikka aikarajaa ei luolastoissa olekaan, motivoi pikminien rajallisuus ja vihollisten määrä suunnittelemaan liikkeet etukäteen. Multitaskausta ei luolastot niinkään vaadi, mikä onkin ehkäpä pääsyy sille, miksi P2 ei toteuta sarjan ydinideaa ehkä yhtä perusteellisesti mitä ensimmäinen ja kolmas osa, mutta se ei itsessään pelistä sen huonompaa tee jos multitaskauksesta päästää vähäsen irti ja keskittyy niihin puoliin pelissä mitkä toteutettiin hyvin. Luolastothan myös tarjoavat juurikin mieleisen ympäristön seikkailulle, koska ikäänkuin vihollistukikohtaan tunkeutuessa et voi perääntyä ennen kuin tehtäväsi on suoritettu ja paikan pomo on päihitetty, ja eteneminen vaatii siltikin suunniteltuja liikkeitä pikminien rajallisuuden ja hazardien määrän vuoksi. Melkeinpä jokainen luolasto tarjoaa myös jonkinlaisen rewardin pelaajan ominaisuuksia parantavien aarteiden muodossa, mikä antaa niille merkitystä ja lisää strategisuutta sen suhteen missä järjestyksessä luolastot pelaa läpi.
Toisin kuin sarjan muut osat, P2 ei pakota niinkään optimointia ja tehokkuutta pelaajalle, mutta se ei niinkään tarkoita että optimointi tai multitaskaus ei olisi silti mahdollista ja osa useimpien pelaajien peliä. Pikmin-mekaniikat tukevat itsessään resurssien jakamista eri tehtäviin eikä P2 ole poikkeus sen suhteen, ja esimerkiksi luolastojen ulkoinen peli on hyvinkin samanlaista mitä P1:ssä. Vaikka aikarajaa ei ole, laskee peli kuitenkin läpipääsyyn käytetyt päivät, mikä rohkaisee pelaajaa pelaamaan pelin läpi mahdollisimman pienessä määrässä päiviä. Ei muiden pelien aikarajat nekään kovinkaan relevantteja ole pelaamisen optimoinnin suhteen kunhan peli etenee kevyessä riittävässä tahdissa, mutta pelaajan halu olla riittävääkin tehokkaampi on silti läsnä.
Pikmin 2 on sinänsä kompromissi yhdenlaisen pelityylin painottamisen ja pelaajien omien pelityylien mahdollistamisen välillä. Ja vaikka kompromissi onkin sanana jokseenkin ruma, oli se P2:n kannalta onnistunut veto. Ollakseen loistava peli ei P2:n tarvitse olla yhtään enempi P1:n tai P3:n tyylinen mitä se on, eikä toisinpäin. (...vaikka olisinkin pitänyt P3:sta enemmän jos se olisi ollut lähempänä P2:sta)
AXU
Jäsen
- 9.10.2017
- 41
Itse olen pelannut kaikki Pikmin pelit läpi paitsi Hey Pikmininin. Mielestäni toinen osa on paras koska siinä on underground Dungeonit jotka pitkittävät ja tekevät pelistä paljon monipuolisemman. Harmi dungeonuit eivättulleet takaisin Pikmin kolmoseen mutta jos joskus se Pikmin 4 tulee niin toivon että dungeonit palaisivat siihen.