Paras videopelimusiikki -äänestys
- Viestiketjun aloittaja Kraidi
- Aloituspäivämäärä
Tervetuloa Fintendoon!
Fintendo on suomalaisten Nintendo-pelaajien keskustelupaikka.
- Status
Nyt oli sellainen lohko, että en näistä osaa paljoa muuta sanoa kuin että ihan kivoja. Yksikään ei oikein säväyttänyt syvemmällä tasolla, mutta ovat peleissään paljon kuunneltavampia.
Annetaan äänet vaikka Personalle ja Metroidille koska perustelut.
Annetaan äänet vaikka Personalle ja Metroidille koska perustelut.
- 12.4.2017
- 284
- Staff
- #124
Hyvä homma, hoiditte An Empty Tomen jatkoon sillä välin kun olin poissa B)
Seashore War on Wisen yksi ehdottomia eliittisävellyksiä (ja mies itse taisi joskus kysyttäessä vastata, että kyseinen biisi on miekkosen oma suosikkinsa koko sarjasta) ja saa teemansa mukaisesti vieläkin kylmät väreet niskaan, painavaa ja uljasta tavaraa alusta loppuun.
The Reaper's Line of Sight on aikamoinen seikkailu. Kappaleesta huomaa selkeästi, että se on rakennettu valmiin tapahtumasarjan päälle ja on siksi vähän elokuvamainen rakenteensa puolesta. Itse pelissähän tämä on erinomainen ratkaisu ja tukee todella vahvasti milloin mitäkin pelitilannetta, mutta kontekstistaan irtonaisena se tuntuu vähän sekavalta. Sisältää todella hyviä osuuksia, mutta ne eivät yhdessä kykene rakentamaan erityisen eheää kokonaisuutta.
Gusty Garden Galaxy on kyllä syystäkin noussut Nintendon kovimpien klassikkojen joukkoon. Toiveikas ja optimistinen kappale, joka pystyy aikalailla poikkeuksetta piristämään päivää kuin päivää. Pakko rakastaa kappaleen tapaa rakentaa hyväntuulisuuttaan ja vapauttaa se kaikki kuuloaisteille mitä tyydyttävimmässä huipennuksessa.
Shining in The Sky on ihanan rauhallinen, jota kuunnellessa saavutti mukavan mielenharmonian. Pitäytyy onnistuneesti yksinkertaisessa tyylissään ja äänimaailma on myös hyvällä maulla loppuun asti harkittu.
Nykyisistä ääni meni Seashore Warille ja Gusty Garden Galaxylle. Olisin kyllä mielelläni antanut Shining in the Skyllekin äänen, mutta minkäs teet, two votes is the name of the game.
Seashore War on Wisen yksi ehdottomia eliittisävellyksiä (ja mies itse taisi joskus kysyttäessä vastata, että kyseinen biisi on miekkosen oma suosikkinsa koko sarjasta) ja saa teemansa mukaisesti vieläkin kylmät väreet niskaan, painavaa ja uljasta tavaraa alusta loppuun.
The Reaper's Line of Sight on aikamoinen seikkailu. Kappaleesta huomaa selkeästi, että se on rakennettu valmiin tapahtumasarjan päälle ja on siksi vähän elokuvamainen rakenteensa puolesta. Itse pelissähän tämä on erinomainen ratkaisu ja tukee todella vahvasti milloin mitäkin pelitilannetta, mutta kontekstistaan irtonaisena se tuntuu vähän sekavalta. Sisältää todella hyviä osuuksia, mutta ne eivät yhdessä kykene rakentamaan erityisen eheää kokonaisuutta.
Gusty Garden Galaxy on kyllä syystäkin noussut Nintendon kovimpien klassikkojen joukkoon. Toiveikas ja optimistinen kappale, joka pystyy aikalailla poikkeuksetta piristämään päivää kuin päivää. Pakko rakastaa kappaleen tapaa rakentaa hyväntuulisuuttaan ja vapauttaa se kaikki kuuloaisteille mitä tyydyttävimmässä huipennuksessa.
Shining in The Sky on ihanan rauhallinen, jota kuunnellessa saavutti mukavan mielenharmonian. Pitäytyy onnistuneesti yksinkertaisessa tyylissään ja äänimaailma on myös hyvällä maulla loppuun asti harkittu.
Nykyisistä ääni meni Seashore Warille ja Gusty Garden Galaxylle. Olisin kyllä mielelläni antanut Shining in the Skyllekin äänen, mutta minkäs teet, two votes is the name of the game.
Seashore War on yksi Wisen parhaita sävellyksiä, ja jo ensimmäisillä kuuntelukerroilla se tuntui olevan aivan omassa liigassaan mitä videopelikappaleisiin tulee. Soitinvalinnat, tasapaino ambienttisuuden sekä kappaleen painon välillä, tunnelma... kaikki lähentelee täydellisyyttä. Lohkon helpoin ääni yhtään vähättelemättä muita kappaleita, koska tämä on silti tasokas lohko.
Reaperista olen Lootan kanssa pitkälti samalla linjalla. Itse pelissä kappale toimii varsin hyvin lineaarisen ja elokuvamaisen sekvenssin päälle sävellettynä tukien toimintaa. Kontekstistaan irrotettuna kuuntelukokemus on lievästi hämmentävä kappaleen pitäessä taukoa ja käynnistyessä uudestaan hetkeä myöhemmin sekä muuttuen todella nopeasti.
Gusty Garden on syystäkin ikoninen. Pirteä ja hyväntuulinen sävellys, joka myös soveltuu kentän teemaan onnistuneesti. Eikä YouTubesta kuunneltuna sen vaikutus yhtään vähene. Osiosta toiseen siirtymiset toimivat ja melodia on tunnistettava.
Clannadin kappale suorittaa monia elementtejä, joista nautin herkistelykappaleissa, päällimmäisenä mainiten erinomaisen huipentumisen ja siitä laskeutumisen. Peliä pelaamattomanakin tykkäsin paljon.
Gusty Gardenille taidan silti antaa toisen äänen, koska minusta se onnistuu sekoittamaan perinteisen videopelikappaleen rakenteen sekä tuntuman moderniin aikaan ja orkesterin tarjoamiin vahvuuksiin.
Reaperista olen Lootan kanssa pitkälti samalla linjalla. Itse pelissä kappale toimii varsin hyvin lineaarisen ja elokuvamaisen sekvenssin päälle sävellettynä tukien toimintaa. Kontekstistaan irrotettuna kuuntelukokemus on lievästi hämmentävä kappaleen pitäessä taukoa ja käynnistyessä uudestaan hetkeä myöhemmin sekä muuttuen todella nopeasti.
Gusty Garden on syystäkin ikoninen. Pirteä ja hyväntuulinen sävellys, joka myös soveltuu kentän teemaan onnistuneesti. Eikä YouTubesta kuunneltuna sen vaikutus yhtään vähene. Osiosta toiseen siirtymiset toimivat ja melodia on tunnistettava.
Clannadin kappale suorittaa monia elementtejä, joista nautin herkistelykappaleissa, päällimmäisenä mainiten erinomaisen huipentumisen ja siitä laskeutumisen. Peliä pelaamattomanakin tykkäsin paljon.
Gusty Gardenille taidan silti antaa toisen äänen, koska minusta se onnistuu sekoittamaan perinteisen videopelikappaleen rakenteen sekä tuntuman moderniin aikaan ja orkesterin tarjoamiin vahvuuksiin.
Nierin kappale on näemmä saanut maistaa Squaren copyright-vasaraa. Tässä on toimiva linkki: Nier - Emil Karma
Satorl Marsh ei jostain syystä kiehtonut minua Xenobladea pelatessa ihan niin paljon kuin eräitä muita tuntemiani. Paikka oli juuri öisin ihan nätti ja musiikki muuttui sitä kuvastamaan, mutta vetävämpinä ja kauniimpina pidän ihan tosielämän läheltä löytyviä suomaita. Xenobladen soundtrackiltakin löytyy ikimuistoisempia kappaleita tusina.
Nierin ääniraidalta löytyy sitä fantasian fiilistä. Emil Karma sisältää haikeaa laulua, pianoa ja muikean perkussion, ja edustaa varmaan Song of the Ancientsin kanssa tasapaksuimmin pelin musiikkimaailmaa. Ääni tälle.
Final Bowserin isoin vika on se, ettei sitä pääse koko komeudessaan pelissä kuulemaan, jos ei sitä varta vasten yritä. Ääni kuitenkin.
Joku näissä FromSoftin pelien äänimaailmoissa nyt mättää, kun ei tämä Moonlit Melodykaan puhuttele oikein millään tapaa.
Nierin ääniraidalta löytyy sitä fantasian fiilistä. Emil Karma sisältää haikeaa laulua, pianoa ja muikean perkussion, ja edustaa varmaan Song of the Ancientsin kanssa tasapaksuimmin pelin musiikkimaailmaa. Ääni tälle.
Final Bowserin isoin vika on se, ettei sitä pääse koko komeudessaan pelissä kuulemaan, jos ei sitä varta vasten yritä. Ääni kuitenkin.
Joku näissä FromSoftin pelien äänimaailmoissa nyt mättää, kun ei tämä Moonlit Melodykaan puhuttele oikein millään tapaa.
- 3.5.2017
- 393
Sanotaan näin että se syy on se että Dark Souls 3 ja Bloodborne eivät ole samalta arvostetulta säveltäjältä kuin Dark Souls 1&2. Dark Souls 2 ei ehkä saa kauheasti kehuja soundtrackkinsa perusteella mutta ykkösen soundtrack on timanttinen (lukuisia hienoja kappaleita kuten nameless song, Sif theme, ancient dragon) ja sieltä sentään kuullaan se erinomainen Lord Of Cinder myöhemmin. Itsekkään en kauheasti välitä kolmosen taikka Bloodbornen soundtrackista. Bloodbornen soundtrackkia en oikeastaan edes mitenkään huomioinut pelatessa vaan se katosi sinne jonnekkin taustalle ja en edes tunnistanut koko Moonlit Melodyakaan vaikka ihan kiva sävellys onkin. Dark Souls kolmonen jatkoi ihan samalla linjalla ja sieltä ei oikein noussut mitään pinnalle.
Demon Soulsilla on myöskin oma säveltäjänsä jolla on ihan oma tyyliinsä joka sopii siihen peliin erinomaisesti. Siitäkin pelistä löytyy lukuisia kappaleita jotka muistaa ja joita kuuntelee mielellään välillä.
Ehkä näitä kappaleita ehdottaneet halusivat tuoda esille kappaleita näistä uudemmista sen sijaan että esiteltäisiin niitä vanhoja Dark Souls ja Demons Souls klassikoita. Itsekkin jätin Lord Of Cinderin nimeämättä sen takia että ajattelin että joku muu aivan varmasti tekee sen.
Demon Soulsilla on myöskin oma säveltäjänsä jolla on ihan oma tyyliinsä joka sopii siihen peliin erinomaisesti. Siitäkin pelistä löytyy lukuisia kappaleita jotka muistaa ja joita kuuntelee mielellään välillä.
Ehkä näitä kappaleita ehdottaneet halusivat tuoda esille kappaleita näistä uudemmista sen sijaan että esiteltäisiin niitä vanhoja Dark Souls ja Demons Souls klassikoita. Itsekkin jätin Lord Of Cinderin nimeämättä sen takia että ajattelin että joku muu aivan varmasti tekee sen.
Siinä missä Tropical Freezen soundtrack ylipäänsä on täyttä timangia, Scorch n' Torch minusta osoittaa sen, ettei David Wise ole menettänyt otettaan säveltää uusia kappaleita samanlaisella saundilla kuin mitä SNESin Donkkareista löytyy. TF:n ääniraita on täynnä svengaavia kipaleita, ja itse valkkaisin näytille ennemmin Wing Dingin tai Deep Keepin, tai juuri aiemmin kuullun Seashore Warin, mutta kuten sanottua, tämä kappale hipoo jotenkin retrompaa fiilistä käyttämällä enemmän syntetisoidun kuuloisia instrumentteja kuin monet muut pelin ehdokkaat. Tietty tässäkin on tuo huilu jota muuallakin pelissä paljon kuullaan. Yllättävää huomata, miten hyvin verrattain herkempikin melodia sopii tulikentän teemaan.
Katsokaakin, ettei Never Ending Journeyn matka pääty tähän lohkoon. Vedän nyt taas perseestäni aamuyöllä ihme sepustuksia, mutta kuulen tässä sävellyksessä jotain samaa kuin omaan selkäytimeeni lapsesta asti iskostuneessa Sumio Shiratorin säveltämässä Muumi-piirrossarjan musiikissa. Epätavallinen mielleyhtymä Uematsulle, mutta hienoa kuitenkin. Varsinkin toisessa puoliskossa purkautuva sähkökitarointi tuo jotain lumenostalgiaa pintaan.
Muista ei nyt oikein löytynyt sanottavaa. Paitsi että sanoitukset Asura's Wrathin teemassa on aika hassut.
Katsokaakin, ettei Never Ending Journeyn matka pääty tähän lohkoon. Vedän nyt taas perseestäni aamuyöllä ihme sepustuksia, mutta kuulen tässä sävellyksessä jotain samaa kuin omaan selkäytimeeni lapsesta asti iskostuneessa Sumio Shiratorin säveltämässä Muumi-piirrossarjan musiikissa. Epätavallinen mielleyhtymä Uematsulle, mutta hienoa kuitenkin. Varsinkin toisessa puoliskossa purkautuva sähkökitarointi tuo jotain lumenostalgiaa pintaan.
Muista ei nyt oikein löytynyt sanottavaa. Paitsi että sanoitukset Asura's Wrathin teemassa on aika hassut.
- 3.5.2017
- 393
Yllätyin että tämä oli vasta kolmas Donkey Kong biisi (tuntui siltä että näitä olisi ollut melkein joka lohkossa)
Ei se mitään, ei se mitään.
Ääni olisi itseasiassa mennyt tämän lohkon Donkey biisille mutta annoin vahingossa äänen Asuralle eikä sitä voi enään mennä muuttamaan.
Ei se mitään, ei se mitään.
Ääni olisi itseasiassa mennyt tämän lohkon Donkey biisille mutta annoin vahingossa äänen Asuralle eikä sitä voi enään mennä muuttamaan.
- 12.4.2017
- 284
- Staff
- #134
Scorch 'n' Torchille yksi ääni ja In your Beliefille hyvin niukasti toinen (sori Xyli, vaikka muumipointti resonoi itsenikin kanssa). Tropical Freezen soundtrack ei yksinkertaisesti osaa pettää ja In Your Beliefin melodia ja progressio iski yllättävänkin kovaa, pääsi ihan kunnolla fiilikseen. Neverending Journey on myös hyvä, mutta kappaleen transitio toiseen osuuteen tuntuu vähän out-of-place, ikään kuin koko biisi vaihtuisi toiseen, vaikka tämä kitaraosuus olikin tosi kova. Calamity Ganon Phase 2 sai kyllä upotetun Reiskan teeman ansiosta kylmiä väreitä, mutta ei muuten olekaan sitten mielestäni erityisen mieleenpainuva.
Mauno
Jäsen
- 30.4.2017
- 192
Busted, kilpailun versiossa In Your beliefistä ei ole lyriikoita. Sinä olet kakkapylly.
Mietin kyllä pitkään kumpaa versiota kappaleesta ehdotan, mutta instrumentaalissa soittimet ja sävelkulku jotenkin pääsevät hienovaraisemmin oikeuksiinsa. Lisäksi solistin laulu menee välillä ihme korinaksi. Niin sitä biisejä ehdotellessa ajatteli että Baba Yetu, In Your Belief ja P4:n I'll face myself olisi olleet läpihuutojuttuja, mutta näyttää siltä että ehdotuksista imo huonoin, Ace Attorneyn Pursuit Cornered -teema jää viimeisenä kehään yrittämään onneaan...
Äänet meni minullakin niin ikään Tropical Freezen Scorch 'n' Torchille ja Asura's Wrathille. Calamity Ganon phase 2:ssa on samaa biittiä kuin Starfox Adventuresin Andross-battlessa mikä on ihan hauskaa.
Viimeksi muokattu:
Redialia kävi sääliksi jo lohkoa katsoessa, koska se oli ainoa kappale jota en entuudestaan tuntenut tietäessäni kolmen muun kappaleen olevan erinomaisia. Ihan kiva biisihän tuo on, mutta pärjääminen on vaikeaa kun kolme muuta kappaletta kuuluvat siihen kerhoon jota kuuntelen enemmän tai vähemmän vakituisesti.
Venus Lighthouse oli ehkä ensimmäinen videopelibiisi, mitä pentuna pysähdyin kuuntelemaan sen takia, että se oli niin hyvä ja tarttuva. Voisi sanoa että tästä alkoi arvostukseni videopelimusiikkiin.
Theme of the Last Time Travel on erittäin upea kappale, joka pursuaa tunnelmaa ja miellyttävää sävelmän kulkua tutulla Professor Laytonin äänimaailmalla varustettuna. Hyvin mahdollisesti suosikkini kyseisen sarjan musiikeista.
FF X:ää en ole pelannut, enkä läpipeluun katsottuani ole enää turhan innokaskaan (jotkut suunnitteluratkaisut ja hahmot ei vain hirveämmin innostaneet). Kuitenkin To Zanarkandia olen aina arvostanut musiikin kannalta, ja kuuluu ehdottomasti sarjan parhaimpiin kappaleisiin. Yksinkertainen ja haikea, mutta erittäin tyydyttävä. Lisäksi positiivisena puolena To Zanarkand on melko tunnistettava haikeiden kappaleiden merestä.
Pitkin hampain jotain oli hylättävä ja äänet menevät nyt Venus Lighthouselle ja Time Travelille. Oli todennäköisesti vaikein valinta tähän mennessä, enkä silti ole siihen täysin tyytyväinen.
Venus Lighthouse oli ehkä ensimmäinen videopelibiisi, mitä pentuna pysähdyin kuuntelemaan sen takia, että se oli niin hyvä ja tarttuva. Voisi sanoa että tästä alkoi arvostukseni videopelimusiikkiin.
Theme of the Last Time Travel on erittäin upea kappale, joka pursuaa tunnelmaa ja miellyttävää sävelmän kulkua tutulla Professor Laytonin äänimaailmalla varustettuna. Hyvin mahdollisesti suosikkini kyseisen sarjan musiikeista.
FF X:ää en ole pelannut, enkä läpipeluun katsottuani ole enää turhan innokaskaan (jotkut suunnitteluratkaisut ja hahmot ei vain hirveämmin innostaneet). Kuitenkin To Zanarkandia olen aina arvostanut musiikin kannalta, ja kuuluu ehdottomasti sarjan parhaimpiin kappaleisiin. Yksinkertainen ja haikea, mutta erittäin tyydyttävä. Lisäksi positiivisena puolena To Zanarkand on melko tunnistettava haikeiden kappaleiden merestä.
Pitkin hampain jotain oli hylättävä ja äänet menevät nyt Venus Lighthouselle ja Time Travelille. Oli todennäköisesti vaikein valinta tähän mennessä, enkä silti ole siihen täysin tyytyväinen.
- Status