Käytät vanhentunutta selainta. Selaimesi ei mahdollisesti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
En ole koskaan pitänyt Still Alivesta. En ole täysin varma onko vika melodiassa, lauluäänessä vai missä, mutta pistää vihaiseksi aina kun joutuu sitä kuuntelemaan. Nate's theme on yhtä mielenkiintoinen kuin itse "peli" missä se soi. Oh jeah dä dä däddäm beibebeibe ja Touhou on lohkon ainoat hyvät biisit, joten niille siis äänet.
Tällä kertaa oli lohko,jonka biisit ei musta olleet erityisen hyviä. Ääni meni Touhou biisille. Nate's theme kuulosti liian geneeriselle elokuvamusiikki biisille.
Still alive:n laulajan ääni ei valitettavasti miellyttänyt korviani ja Mass Destruction,vaikka Persona 3:sta pelinä pidänkin niin ton biisin räp osuudet ei miellyttänyt mun korvia kun en tykkää räp musiikista ollenkaan ja sen naisen laulun lyriikat oli kovin itseään toistavat makuuni. Ja Touhou biisi valssimaisella rakenteellaan yllätti mut positiivisesti olemalla ihan miellyttävän kuuloinen joten sille meni mun ääneni.
Still Alive ei ole omaan makuuni. Minua häiritsee kovasti laulajan robottimaisuus (mikä lienee tarkoituksellista). Muutenkaan kappale ei oikein säväytä. Annan pisteet ainoastaan kappaleen hauskalle sanoitukselle. Ei ääntä.
Nate's Theme 4.0 on hyvin elokuvamainen kappale. En itse näe kappaleessa mitään ongelmaa, sillä pidän elokuvamusiikista. Kappale jää helposti mieleen tunnistettavan melodian ansiosta. Lisäksi kappale sisältää useita erilaisia "kohtauksia", jotka värittävät kappaletta huomattavasti. Sanokaa mitä sanotte, mutta mielestäni kappale on tämän lohkon paras kappale (mikä tosin kertoo lähinnä muiden kappaleiden laadusta). Annan kappaleelle äänen.
Mass Destruction... Ei. En pidä rapista, hip-hopista tai pop-musiikista. Sanoitukset ovat myös paikoitellen todella omalaatuisia ja itseääntoistavia ("Uu jeah, dänäddäddää dänäddäddää, beibebeibe, dänäddäddäddää"). En henkilökohtaisesti ole kovin kiinnostunut Persona-sarjasta, mutta musiikkien puolesta sarja ei ole koskaan ollut makuuni. [provo]Yllättävää kyllä, näen Xenoblade Chronicles X:n rap-kappaleet nyt aikaisempaa paremmassa valossa, sillä tiedän huonompaakin videopelimusiikkia olevan olemassa.[/provo]
Lullaby of Deserted Hell: Pidän kappaleen melodiasta. Kappale kuulostaa omituisen tutulta, vaikka en ole koskaan kuullut kappaletta tai pelannut Touhou-sarjan pelejä. Kappale alkaa nopeasti toistamaan itseään, mutta kappaletta kuuntelee mielellään. En tosin osaa arvioida, miten kappale sopii pelin kontekstiin. Annan kappaleelle kuitenkin ääneni.
Ekaa kappaletta kuuntelen kolmatta kertaa koska siitä ei jää mitään muistikuvaa minuutti kuuntelun jälkeen. Ironista että youtube-videon kuvauksessa mainostetaan "unohtumattomaksi melodiaksi", mutta kenties pelin kohtauksiin yhdistyessä tuo hitsautuisi mieleen.
Dark World on sinällään ikoninen kappale, mutta en tykkää siitä. En oikein osaa sanoa miksi.
EX 01 lienee jokin cutscene-biisi, koska ei löydy muistista vaikka X:ää on tullutkin pelattua kai lähemmäs sata tuntia. Kuulostaa samalta kuin about kaikki muutkin Sawanon biisit, mutta onnistuu kuitenkin päräyttämään ja instrumentit on hauskoja. Ääni tälle, vaikka ei kyllä ole minusta paras pelibiisi -matskua.
Vika vaihtoehto on kivan herkkä ja rauhallinen, ja jotenkin tulee mieleen Okami. Ei nouse tosin tämäkään yhtään geneerisen yläpuolelle.
Theme of D4:stä siinä samoilla linjoilla kuin Maunokin, että peliä pelaamatta siitä on vaikea saada otetta ja sen melodia unohtuu nopeasti. Tykkäsin joka tapauksessa hyvästä jazzahtavasta ilmapiiristä, ja kappale liikkuu mukavalla tempolla eteenpäin. Minulle tulee mielikuva puhtaasti tarinaan ja dialogiin keskittyvästä pelistä, mutta saatan tosiaan olla täysin hakoteilläkin. Annoin äänen.
Dark World on ihan kiva ja tunnistettava, mutta ei mielestäni mitenkään erinomainen. Itseääntoistavuus nostaa päätään yhtään pidemmillä kuuntelusessioilla. Oikeastaan tykkään enemmän Link Between Worldsin versiosta.
No.EX 01 on hyvin perustavanlaatuinen Sawano-kappale. Toimii pelijumputuksena ihan hyvin, mutta eipä tämä ole hirveän mieleenpainuva. Kyseisessä pelissä on parempiakin kappaleita.
Fragile Dreamsin kappale kuulosti alkuun huolestuttavan ultrahaikealle, mutta onneksi hiljalleen rakentui johonkin. Piano ja viulu ovat myös automaattisesti plussaa omissa kirjoissani. Aika harva tämäntyylinen kappale on loppujen lopuksi selkeästi edukseen erottuva, joten annan sen tällä erää mennä läpi sormien. Toinen ääni tälle.
Annoin ääneni vain D4:n teemalle koska se on ehdottamani biisi eli selkeästi lohkon paras. Fakta. Teemamelodia on tosiaan yllättävän unohdettava suhteessa siihen, miten hyvin se itse biisissä toimii. Sen allekirjoitan itsekin, sillä se muistuu kokonaisuudessaan yleensä vasta biisin ensimmäisten tahtien myötä, mitä nyt tämän äänestyksen aikana on tätä pariin otteeseen tullut kuunneltua. Se on kuitenkin pieni miinus, kun kaikki muu on vitun jees. Soittimissa on hyvät soundit, miksaus on videopelimusiikiksi poikkeuksellisen hyvää ja sooloilut jopa ihan maukkaita. Simppelin melodian ympärillä pyörivä fiilistely toimii kaikin puolin ja etenee juuri oikeaan aikaan juuri oikealla tavalla. Tuo alun basslinekin on niin hyvää.
The Dark World on oikein mainio klassikkosävellys. Se ei kuitenkaan ole erityisen nautittavaa kuunneltavaa pelin ulkopuolella.
EX.01:n alun beat on ihan hauska. "Ihan hauskan" beatin tasolle koko roska kuitenkin jää, sillä ei tästäkään erikseen kuunneltavaksi ole. Yksi todella mielenkiintoisia mecha/cyberpunk genren ominaisuuksia joita en ole koskaan ihan tajunnut on tuo tarkoituksella (?) huonosti laulava naisvokalisti. Joku enemmän asiasta tietävä voi korjata, mutta kuvittelen yhä tämän tyylisuuntauksen juontuvan Ghost in the Shellin intropätkästä. Välillä kyseessä on ihan hauska tyylikeino, mutta silloin tällöin tulee mietittyä, että onkohan näitä nauhoitettu jossain lähimmässä karaokebaarissa.
A dedication to everyone on aika perus anime melankolianostalgiavetistelybait. Muh sakura leafs. Sellaisena se kuitenkin on ihan hyvä, vaikken sävellystyöstä saakaan minkäänlaisia kiksejä. Olen varmaan taas yksin melodia-assosiaationi kanssa, mutta 2:11-2:24 tuli heti mieleen Bad Apple tai joku muu vastaava Touhoubiisi.
Olen vähän myöhässä taas äänestämään, mutta jos Zoinkille tuo lohtua niin Theme of D4 meni heti omiin suosikkeihini, vaikka en pelistä tiedä nimeä enempää. Mielettömän kova biisi, harmittaa oikeasti, että en kerennyt äänestää kun olisi mennyt tasoihin toiselle sijalle yhdellä äänellä.
Vähän kyllä kummastelin tuota D4:n nuivaa vastaanottoa. Itse kuulin kappaleen ensimmäistä kertaa silloin kuin sitä alunperin tähän aiheeseen ehdotettiin ja latasin heti. Musiikkia en osaa hienommin kommentoida mutta vähän rushia lainten voinee sanoa että ihan mukava jazzahtava biisi.
Tower of Heaven ei ole tuttu peli, mutta kappale ainakin implikoisi oikein menevää soundtrackia. Hyvää chiptunea ja teema tuntuu erittäin lentoisalle sekä hyväntuuliselle.
Sun&Moonin Champion Title Battlen alku on kyllä kova alkaessaan RBY:n ikonisella tunnarilla. Sen jälkeen kappale vähän kuin astuu sivumpaan ja jättää tilaa itse taistelulle. Vaikka tykkäänkin kappaleesta, löytyy mielestäni pelistä pari parempaakin.
Äänet nyt kuitenkin Personalle ja Donkey Kongille.
The Poem for Everyone's Souls on nätti kappale, ja erottuu Personan äänimaailmassa kivasti edukseen. Se soveltuu myös erittäin hyvin mystiseen sekä juhlavaan Velvet Roomiin, missä suipponenäinen vanha mies fuusioi pelaajalle puolialastomia demoneja.
Mining Melancholy on yksi mieleisimpiäni kappaleita DKC trilogiasta. Metalliset ja hieman hiipuvat pamahdukset ovat itsessään melko kömpelöitä omaten hyvin yksinkertaisen rytmin, mutta tällaiseen ambieettiseen kaivosteemaan ne kuitenkin sopivat erittäin hyvin. Ikäänkuin kaivoksen työntekijät siellä hakkaisivat putkia ja teräspalkkeja. Itse päämelodia kappaleessa on puolestaan erittäin kaunis ja sitä on ilo kuunnella uudestaan ja uudestaan.
Annoin ääneni Champion Title Battlelle ja Luna Ascensionille.
Champion Title Battle alkaa klassisella Pokémon -teemalla, mutta myöhemmin kappale alkaa erottua joukosta. Kappale sisältää myöhemminkin sarjan musiikeille tyypillisiä elementtejä, mutta kappaleella on kuitenkin oma identiteettinsä. Pidän kappaleen mahtipontisuudesta, joka tekee siitä hyvin sopivan Championin taisteluteemaksi.
Luna Ascension on mukavan retrovaikutteinen kappale, joka muistuttaa minua vahvasti VVVVVV:n musiikeista. Pidän paljon kappaleen tyylistä ja siitä, miten se käyttää rajallisia resursseja tunnistettavan ja tarttuvan melodian luomiseksi. En ole koskaan pelannut Tower of Heavenia, mutta jo tämän maistiaisen perusteella pelin soundtrack vaikuttaa lupaavalta.
Mining Melancholy sisältää kauniin melodian, mutta nämä "kaivoksen äänet" pilaavat kappaleen minulle. Ymmärrän, että niiden on tarkoitus luoda tunnelmaa, mutta ne eivät mielestäni sovi yhteen kappaleen melodian kanssa. The Poem for Everyone's Soul on kaunis ja mystinen kappale, mutta en pidä siitä aivan yhtä paljoa kuin Champion Title Battlesta ja Luna Ascensionista.
The Poem for Everyone's Souls on eittämättä kaunis ja jollain lailla saa hyvin "lopullisen" vaikutelman, vaikka biisi onkin suurimmaksi osaksi iloisen oloinen, mutta jonkun pienen kummallisen kutinan se saa aikaiseksi, aivan kuin se koittaisi huijata minua todellisesta luonteestaan. Merkki sävellyksen laadukkuudesta kyllä kun noinkin monta minuuttia jaksaa kuunnella suhteellisen "tasapaksua" oopperalaulantaa.
Luna Ascension on tosi kiva biisi kaikenkaikkiaan, mutta ei välttämättä saa aikaan kuitenkaan mitään hurraahuutoja.
Mining Melancholy on klassikkojen klassikkoja. Todella haikea mutta utelias kappale, joka saa itselleni vieläkin kylmiä väreitä humisevassa kliimaksissaan. Biisin omaperäinen äänimaailma kulkee todella hyvin käsi kädessä melodian kanssa ja transitioituu mestarillisesti osiosta toiseen.
Champion Title Battle oli kieltämättä huikea yllätys kun sen kuuli pelissä ensimmäistä kertaa. Todella mahtipontinen kappale, joka jatkaa lupaavaa alkuaan vielä jonkin aikaa, mutta sama mahtipontisuus kun on läsnä koko biisin ajan se tuntuu menettävän vähän tehoaan loppua kohden. Piristävä biisi joka tapauksessa.
Äänet The Poem for Everyone's Soulsille ja Mining Melancholylle.
Hähää, enpäs jaksanut. Poem for Everyone's Souls
Persona-sarjan klassikkokipale on pysynyt täysin samankuuloisena kolmosesta uusimpaan vitoseen asti. Eipä siinä mitään vikaakaan ole, rauhoittava kappale kuunnella hikisen pohdinnan ja (pelistä riippuen) RNG-nopanheittojen aikana. Mieltymykseni vain kallistuvat enemmän Persona 2-version kaikuvan samplepianon suuntaan, kun kuitenkin kappaleen kuuluisi kuvastaa kollektiivisen alitajunnan meressä sijaitsevaa huonetta. Teemaan sopivasti melodia kyllä jää päähän. Luna Ascension
Miksi Luna Ascension? Miksei Indignant Divinity tai Pillars of Creation? /mielipide Mining Melancholy
Vaikka tasoloikissa ja muissakin peleissä on ollut vastaavanlaisia kenttäarkkityyppejä aikaisemminkin, katsoisin että David Wise viimeistään normitti sen, miltä vaikkapa laavakentän–tai tässä tapauksessa luolakentän–pitää ääniraidan puolella kuulostaa. SNESin trilogiassa (kuten nyt pari vuosikymmentä jälkeenpäin Tropical Freezessä) mies rutistaa semmoiset fiilistelyt ulos apinoiden seikkailuista että oksat pois. Vaikka DKC2:sta nostetaan useimmin esiin varmaankin Stickerbrush Symphony, ei Mining Melancholy tai monet muutkaan kipaleet tälle yhtään häviä. Hiljaisempi kappale, jota tahdittavat kaikuvat, metallisen kuuloiset perkussioiskut istuu jokseenkin täydellisesti siihen teemaan, johon kappaleen nimikin viittaa. The Battle at the Summit!
Pelkäsin hetken eliittinelikon jälkeen, mitä tsampan istuimella odottaa, mutta vaikka vastuksen osalta ei tullut suurta ylläriä (pientä hassua detaljia lukuun ottamatta), niin kappaleen kohdalla yllätyksen puutteen luin vain positiiviseksi puoleksi; mikä sen parempi 20-vuotispelin lopuksi kuin itse Pokemon Main Theme! Taisteluteemaksi taitettaessa saadaan totutun mahtipontinen alku, ja sitten kappale antaakin vähän enemmän tilaa itse äksönille. Siinä missä monet muut liigamestaruusteemat menevät voimakasta vastustajaa kuvailevan kiihkeän nopeatempoisen kuumottelun puolelle, nyt ollaan ihan selkeästi jo huipulla vetämässä se viimeinen kunniakierros.
Äänet näille kahdelle, joista löytyi vähän enemmän sanottavaakin.
Miellän Luna Ascensionin jotenkin soundtrackin vanillabiisiksi. Koko pelin OST kierrättää noita samoja melodiapätkiä, mutta ne ovat Luna Ascensionissa puhtaimmillaan. Tästä johtuen muut soundtrackin biisit kuulostavat enemmän tai vähemmän remixeiltä ja ehkä jopa vaativat tiedon alkuperäisestä melodiasta, jotta niitä osaisi arvostaa. Eivät nuo muutkaan huonoja ehdotuksia ole, mutta Luna Ascension toimii yksittäisenä biisinä noista parhaiten.