Paras videopelimusiikki -äänestys

[Kraidi]

Lohko trēs

1. 
   Metroid Prime - Phendrana Drifts
   5 ääntä
   31,3%
2. 
   Chrono Trigger - Corridors of Time
   6 ääntä
   37,5%
3. 
   Final Fantasy VI - Terra
   9 ääntä
   56,3%
4. 
   Xenoblade Chronicles X - Sylvalum Field / Night
   10 ääntä
   62,5%

Laitoin näemmä vahingossa päivän pituisen äänestyksen tähän lohkoon, pahoitteluni siitä.

 

[bdbdbd]

Hymähdin sille että näiden kappaleiden kuvaukset toimivat hyvin ristiinkin. Ei siinä pidän molemmista niin paljon että niille meni äänenikin.

Minusta Xenoblade X:n musissa on vähän päinvastainen tilanne kuin Breath of the Wildissä - äänisuunnittelu on hirveä ja biisit taas tosi eeppisiä. New L.A. theme on ehkä OST:n huonoin biisi ja se on laitettu siihen paikkaan missä aikaa vietetään eniten. Over the Rainbow on yksi suosikkibiisejäni ja se taas lähtee soimaan joka kerta kun Skellillä hypähtää jonkin kiven yli. Noctilumin teema on varmaan ykkössuosikkini, eipä ole huono tämä Sylvalumin teemakaan. X:stä puhuttaessa on ihan oikein nostaa sen selkeät suunnitteluvirheet pöydälle, vaikka yksittäisillä osa-alueilla peli onnistuukin loistavasti.

Äänestäkäähän ihmiset. Helpoiten tasatilanteita vältetään lisäämällä äänestäjien määrää.

Kumpikin NLA teema (yö&päivä) ovat ehkä pelin parhaat musiikit.

 

[Mauno]

Bdbdbd on objektiivisesti väärässä ja huonompi ihminen. No ei nyt vaan, on ihan mielenkiintoista kuulla eriäviä mielipiteitä vaikka Uh uh YEAH! onkin ihan järkky biisi. Meitä on moneen junaan ja vielä asemallekin.

Aika vaikeat biisit tässä uudessa lohkossa. Forest Temple on tosi hyvä ja tunnelmallisimpia luolastoteemoja koko Zelda-sarjassa, mutta nuo kolme muuta on ihan eri tason tuotoksia. Baba Yetu eli vanha kunnon Isä meidän on Grammynsä ansainnut ja itsehän sitä ehdotin, niin yksi ääni menee sinne - Ni no Kunin Another World vie nyt toisen äänen marssirummun mitalla. Vähän jää paha mieli Pokemonin puolesta...

 

[Myy100]

Forest Templeä en äänestänyt. Hyvä musiikki, mutta liian itseään toistava. Muuten oli vaikea äänestää kahta parasta eli äänet meni Ni No Kunille ja Pokemonille.

 

[Kuruwin]

Tres lohko jäi minultakin välistä ja ääni olisi mennyt Chronolle ja Terralle mutta eipä loppu tulos olisi tuosta muuttunut.

 

[Manne]

Neloslohkosta äänet Ni no Kunille ja Mystery Dungeonille.

Ainoa entuudestaan tuttu kappale oli tässä lohkossa Forest Temple, mutta kuten Myy ylempänä totesi, kappale on turhan monotoninen, vaikkakin todella muistettava etenkin Zelda-fanin näkökulmasta. En kuitenkaan näe itseäni kuuntelemassa tätä muulloin kuin itse dungeonia läpäistäessä.

Civilisation pelisarjana on kohtuu tuntematon, vaikka pelien perusidean tiedänkin. Baba Yetu oli yllättävän säväyttävä kappale, mutta käsitykseni videopelimusiikista poikkeaa tästä aika tavalla. Puhtaasti musiikillisesti sanoisin silti, että ihan kuunneltavaa tavaraa.

Ainoa kosketukseni Mystery Dungeoneihin tapahtui GBA:n elinkaaren lopulla, kun kaupassa testailin sinne viriteltyä Red Rescue Team-demoa. Vähän kuten aiemmin Etrian Odysseyn kohdalla, tämä biisi hieman houkuttelee kokeilemaan pelisarjaa. Solid biisi kaiken kaikkiaan.

Ni no Kuni kutkutti jollain syvällä tasolla RPG-hermojani ja pidin kappaleesta kovasti. En ole ehtinyt vielä tutustua muuhun soundtrackkiin sen kummemmin, mutta vaikutuin, että kyseessä oli "vain" field theme. Pitää varmaan joskus pummia pleikkari lainaan ja pelata tämäkin peli bucket listiltä pois.

 

[Hynät/Rahat & Ruplat]

Jos Baba Yetu ei mee tästä lohkosta jatkoon, niin taidan tirauttaa muutamat kyynelet ja kaataa oluet haudalle.

 

[Xylitol]

World Map ~Another World~
Agagagaa, Studio Ghiblin vakiosäveltäjä Joe Hisaishi tekemässä soundtrackia Level-5:n ja Ghiblin yhteistyönä toteutettuun japsiropeen? Housuthan tuon kuullessa oli kastua. Harmi kyllä kuulin pelistä julkaisun aikaan lähinnä pettymyksen ääniä, kun ropena se kuulemma oli melko keskinkertainen, enkä sitten ostanutkaan tuota länsimaihin tuotua PS3-versiota. Hisaishin tyylin tästä tunnistaa. Jos kappaleen nimi ei paljastaisi kontekstia, niin voisin epäillä tätä pelin pääteemaksi. No, monet japsiropejen overworld-teemat tuohon tarkoitukseen sopisivatkin. Tuo kivasti muistoja kaikista hyvistä Ghibli-leffoista.

Forest Temple
Ocarinan tunkioteemat ovat kaikki ihan kiinnostavia vähän matalampaa profiilia pitäviä kappaleita, joissa viljellään ambienssia kaikenmoisten samplejen muodossa. (Taannoin löysin Internetin syövereistä jotain tutkimusta, jossa selvitettiin mitä kaikkia vapaassa käytössä olevia ääniklippejä pelin musiikissa oli käytetty. Tosi mielenkiintoista.) Metsätemppelissä jahdataan aaveita, ja musiikissa on jotain paranormaalin presenssin tuntua, kun äänisample huutelee jotain pätkittäin ja pääsyntikka juoksee ympyrää. Valitsisin kuitenkin itse ehkä ennemmin Fire Templen ja sen perkussion.

Tree of Life - Roots
Nyt on endgamen kuuloinen kappale. Muistuttaa jotain toista kappaletta, jota en nyt tähän hätään saa mieleeni. Oletan, että pelissä kiivetään tätä elämänpuuta musiikin tahdissa. Melodiasta ja kappaleen etenemisestä tuleekin mieleen jonkinlainen nousu. Tykkään, että vaikka kappaleessa on tätä kliimaksin lähenemisen tuntua, se silti pysyy rauhallisena eikä räjähdä missään vaiheessa samalla tavalla kuin vaikka tuon Ni no Kuni-kappaleen ensimmäiset sekunnit.

Baba Yetu
Grammyn voittanut Isä meidän-rukous laulun muodossa videopelistä. Menee hetki sulatella tuota yhdistelmää. Palkinnoista ja kehuista tietäen tulee ehkä vastareaktiona vähän mitäänsanomaton fiilis kuunnellessa; kuitenkin kivasti laulukuoroon yhtyy enemmän ääniä kun tubesta löytyvässä musiikkivideossa sivilisaatiot nousevat tomusta. Toimii ihan hyvin juuri Civilizationin teemana, mutten sitten tiedä kuinka korkealle nostaisin sen ulkopuolella.

Vähän ennalta-arvattavasti(?) ääneni menevät tässä lohkossa ropegenren edustajille. Näiden viestien kirjoittamiseen menee aika huomattavasti muuten aikaa heti kun lohkossa on kappaleita, jotka eivät ole niin ennestään tuttuja.

(jälkihuomautuksena Ni no Kuni-kappaleeseen: en voi sanoa yllättyneeni kovin paljoa, kun taannoin luin tiedon aarreaitasta eli wikipediasta muuan Yuzo Koshiron olleen joskus Joe Hisaishin opetuksessa. )

 

[Rush]

Forest Temple tuntuu mielestäni eksyneen väärään kisaan, jos nyt ihan rehellinen olen. Kyllähän nämä dungeon teemat toimivat pelin sisällä varsin mainiona ambienttisena taustamusiikkina, mutta pelin ulkopuolella eivät vaan vedä vertoja mahtipontisemmille kappaleille. Forest Temple ei ole poikkeus. Se luo varsin hyvä tunnelman audion puolelta melankoliselle ja sivistyksen hylkäämälle dungeonille, mutta siihen se jääkin. Se on tavallaan tämäntyylisten kappaleiden luonteessa, että niiden ei ole tarkoituskaan olla mieleenpainuvia tai huomiota varastavia, mikä tekee niistä onnistuneita roolissaan pelin kontekstissa mutta eivät ole kovin hyviä sen ulkopuolella.

Tree of Life on kyllä mainio sekoitus mahtipontisuutta sekä itsehillintää. Todella hurja tunnelmanluoja, ja kevyt marimba(?) sekä puupuhaltimet sitovat kappaleen maanläheiseen teemaansa. Olisin ehkä jättänyt äänestämättä jossain määrin tavanomaisena eeppisenä dungeon musiikkina, mutta tuo kaikumainen sekä "kupliva" twisti myi kappaleen.

Baba Yetu puolestaan onkin sitten chillimpi kappale. Erittäin erottuva joukosta, ollen vielä epävideopelimäisempi kuin Ni No Kunin biisi. Ei varsinaisesti tajunnanräjäyttävä kappale, mutta hyvänen aika tätä kuunnellessa tekee mieli alkaa hoilottamaan Baba Yetua mukana, mikä on aina lupaava merkki. Kappaleessa ei voi myöskään sanoa olevan mitään turhaa, ja puolivälin huipennus on varsin tervetullut.

Meinasin laskea Ni No Kunin suoraan jatkoon, mutta alkaessani miettiä mistä pidän kappaleessa paremmin kuin Baba Yetun ja Tree of Lifen tarjonnasta alkoi lyömään tyhjää. En oikein osaa sanoa muuta kuin että kappale on pirun komea, ja that's it. Siitä puuttuu se viimeinen persoonallinen twistinsä mikä myy sen minulle. Tai sen struktuuri olisi voinut olla koherentimpi (vaikka transitiot kuulostavatkin hyvältä).

Valinta ei ollut helppo, mutta annan äänet Civilizationille ja Pokemonille.

 

[Demppa]

Eih! Forest Temple on ehtaa herkkua vaikka sitä missä kuuntelisi! Mutta onhan se tietty niin että vaikka olisikin suosikkibiisi lempipelistä, ei se välttämättä maailman paras kappale ole. Mutta kirkkaasti yhden äänen arvoinen tässä vaiheessa eloa.

 

[Loota]

Ahh, ihana nähdä Mystery Dungeonin kipaletta arvostettavan <3

Oma toinen ääneni ylemmän lisäksi (oma ehdotus) meni Baba Yetulle, joskin vähän ristiriitaisissa fiiliksissä. Biisihän on todella hyvä kieputtaa sen miten päin tahansa, mutta samalla se ei tunnu olevan kovinkaan puhtaasti videopelimusiikkia kuten äänestyksen teema. Se tuntuu pitkälti juurikin ihan videopelistä erillään tuotetulta kappaleelta, joka on loppupeleissä päädytty liimaamaan pelin edustusteemaksi, mitä biisiin pitkälti liittymätön virallinen musiikkivideokin vähän puoltaa. Päädyin lopulta sitten vaan unohtamaan moiset ajatukset ja mennä vain laadukkuuden nimissä.

Another World oli myöskin erinomainen ja olinkin vähän kahden vaiheilla äänestääkkö sitä vai ylempää. Reippaan seikkailullinen biisi, josta uhkuu elämä sen pitkin biisiä vaihtelevan tunnelman vuoksi. Voidaan vaihtaa tämäkin Live & Learnin tilalle (´◔ ‿ゝ◔`)

Forest Temple tuntuu olevan joo vähän eksynyt tässä lohkossa, vaikka ei varsinaisesti huono olekaan. Toimii paremmin tunnelmanluojana itse temppelissä kuin irrallaan.

 

[Veizen]

Baba Yetu on melko ikoninen kappale, ja syystäkin. Moniulotteinen kuorolaulu vahvalla orkesterilla luo hienon teoksen, ja omalla orkallakin on tästä tulos sinfoniaorkesteriversio. Baba Yetu ei välttämättä tosiaan ole niin videopelimäinen, mut on se kova. Ääni tälle.

Forest Temple on ambienssista koostuva kappale, joka on täällä vähän hukassa, mutta sopii temppeliinsä täydellisesti. Ei kuitenkaan lohkon muiden biisien vertainen.

Mystery Dungeonit ovat lähellä sydäntäni, olihan Blue Rescue team ensimmäinen videopelini. Tree of Life - Roots on viimeiselle luolastolle sopivan kohtalokas teema, ja hyvät vasket on aina plussaa. Moniosainen biisi jatkaa kulkuaan pelaajan kanssa monikymmenkerroksisessa luolastossa, ja muovautuvuus on tällöin biisille hyväksi. Myös pääteemojen alla kulkevat rytmikuviot ovat mukava lisä. Biisi jää kuitenkin niukasti äänettä

Sit vielä se oma ehotus, World Map ~Another World~. Biisi edustaa Ni No Kunin parasta osaa, eli seikkailun makua. Oli ilo lähteä World Mappiin seikkailemaan ja juoksemaan yli vähän liiankin laajojen tasankojen ja aavikoiden. Ääni tälle.

 

[Kraidi]

Lohko quattuor

1. 
   Civilization 4 - Baba Yetu
   7 ääntä
   38,9%
2. 
   Ni no Kuni: Wrath of the White Witch - World Map ~Another World~
   9 ääntä
   50,0%
3. 
   The Legend of Zelda: Ocarina of Time - Forest temple
   5 ääntä
   27,8%
4. 
   Pokémon Super Mystery Dungeon - Tree of Life: Roots
   9 ääntä
   50,0%

 

[Mauno]

Rip vaan, Baba Yetu.

Tästä lohkosta äänet menee Still Alivelle (jonka ehdottamista harkitsin, kiitos ytimekässanaiselle loistokäyttäjälle Best6489:lle ehdottamisesta) sekä Persona 3 -biisille. Touhoun kappale ei ole makuuni ja Naten teema ei jotenkin nouse geneerisyyden yläpuolelle.

 

[Hynät/Rahat & Ruplat]

Hyvästi Baba Yetu

Kaadan tänään oluet muistollesi

 

[Rush]

Still Alive on kyllä klassikko täysin syystä. Erittäin hauskasti ja pelin teemaan sopivasti sanoitettu. Ääni tälle.

Nate's Theme valitettavasti eksyy sinne elokuvamusiikin tyyylin puolelle. En pysty visualisoimaan tilannetta, missä se soi. Intro/traileri ehkä? Nättiä kuunneltavaa, mutta myös mieleenpainumaton ja siltä puuttuu se oma juttunsa, oma identiteettinsä, mitä tällaisessa äänestyksessä tarvittaisiin.

Touhoun kappaleesta on tunnistettavissa sarjan musiikille tyypillisiä piirteitä, mutta ihan kuin sen energisyyttä olisi säädetty asteen alemmaksi. Ehkä sille on kontekstillinen selitys, mutta odotin (ja toivoin) Touhou-kappaleen ratsastavan sarjansa vahvuudella eli ylienergisellä dädärättädäällä. Vaikka kyllähän tämä rauhallisempikin kappale omalla tavallaan kiehtoo. Sai äänen.

Mass Destruction on vähän all-over-the-place. Sanoitukset on jotenkin tyypillistä japanilaisten kirjoittamaa englantia, eli pääasiassa ajatuksenvirtaa mikä ei muodosta juuri mitään koherenttia. Tämä on yksi niitä Persona-kappaleita, jotka minusta tuntuvat sille, että ne on sävelletty erilaisiksi vain erilaisuuden vuoksi ja sitten liimattu peliin eivätkä välttämättä sovi erityisen hyvin rooliinsa.
Mutta tästä heräsikin kysymys että miksi Battle for Everyone's Souls ei ole mukana? :<

 

[Manne]

Lohko, jossa kaikki kappaleet olivat entuudestaan tuntemattomia. Oli hauska tutustua näihin ja laajentaa hieman omaa horisonttia.

Aloitan omalla suosikillani, eli Touhoulla. Kappale alkaa melko pahaenteisesti, tuntui kuin verinen tuuli olisi kuiskutellut korvaani, mutta vaihtui nopeasti energisempään, samalla hieman castlevaniaesque soundiin. Tykkäsin kovasti ja keräsi minulta äänen.

Yleensä ottaen en ole suurin fani, jos videopelimusiikista löytyy lyriikkoja, mutta Mass Destructioniin ne tuntuivat sopivan yllättävänkin hyvin. Kappale on todella mukaansatempaava, vaikka sanoitus ei erityisen syvällinen olekaan, kuten Rush aiemmin sanoi. Arvosanaksi "Parempi kuin NLA Themet/5" ja ääni samaan syssyyn.

Still Alive jätti paljon kysymysmerkkejä. Pitäisi ilmeisesti Portaliin joskus tutustua, mutta ilman sen kummempaa dataa pelistä kappale ei erityisesti sykähdyttänyt, vaikka ihan hauska pikkunätti olikin. Uskoisin, että pelin pelanneille Still Alive avautuu aivan eri tavalla.

Nate's Theme oli "ihan ok", enkä oikein muuta osaa tästä sanoakaan. Pianosta kuitenkin plussaa.

 

[Xylitol]

Lullaby of Deserted Hell
Yksi syy, että valitsin tämän yhdeksi omista ehdokkaista oli juurikin tuo Rushin mainitsema uniikkius/identiteetti. Ei ihan joka päivä shmup-peleissä kuule toiseksi viimeisessä kentässä valssahtavaa, rauhallista 3/4-tahtilajin kappaletta. Subterranean Animismin tarinan keskiössä on tutkimusmatka juurikin tuonne vanhaan, hylättyyn maanalaiseen helvettiin, josta varsinainen helvetti-instituutio on muuttanut pois ja jota asuttavat vain satunnaiset taikaolennot ja pahat henget. Pelin musiikilla, vaikka ehtaa Touhouta onkin, on selkeä oma tyylinsä, joka kuvastaa tuota matkaa maan alle. (Toinen sarjan ehdokas, jota harkitsin, olisi sitten Perfect Cherry Blossomin nelostaso, Capital of Flowers in the Sky. En allekirjoita Rushin käsitystä siitä, että sarjan musiikit olisivat jotenkin ylipirteitä, vaikka perkussio on vahvaa, melodiat ovat usein tummanpuhuvia.)
Still Alive
GLaDOS-koneen piti vielä pelin päätteeksi saada viimeinen sana sen ja pelaajan mittelössä. Sanoitukset hymyilyttää ja huvituttaa, mutta sen lisäksi, että kappale on hyvä päätös pienelle pelille nimeltä Portal, ei tämä oikein muuten kiehdo.
Nate's Theme 4.0
Jo nimestä voi päätellä, että jätkän teema on pysynyt pitkälti samana läpi sarjan ja vain käynyt läpi erilaisia versiointeja. Nelonen on sitten tämmönen hidastempoinen fiilistely, kun väsynyt ja ikääntynyt valkoinen mies raahataan vielä kerran valkokankaalle- eikun siis pleikkarille, jotta saadaan aarteenjahti käyntiin. Ihan jees, vaikka Rushin tavoin tulee pientä kaivelun tunnetta, että tässä yritetään tyylillisesti vaan matkia jotain elokuvaklassikoita.
Mass Destruction
Peipipeipipeipipeipipeipi. Haluatko japsiropeesi perustappelukappaleen, joka introllaan ensin raastaa hermoja saa oudoksumaan pari ensimmäistä tuntia ja lopulta kääntää sinut seinähulluksi, joka vaan nyökyttelee ja hyräilee mukana ja virnuilee saadessasi etulyöntiaseman ensimmäisellä vuorolla? Tykkäätkö käsittämättömästä Engrish-räpistä? Persona 3 lähti aika kartoittamattomaan suuntaan tyyliltään Atlusin edellisiin MegaTen-ropeihin verrattuna, ja tämä näkyy myös musiikissa, johon otettiin vokaalit vahvasti mukaan. Toisin kuin tosiaan voisi luulla, tästä kappaleesta alkaa lisäkuuntelujen jälkeen tykätä enemmän eikä suinkaan vähemmän.

Äänet nyt 2hulle ja Purse Ownerille.

 

[Tingle]

Beibe bei beibei bebei be beibe bei beibei bebei BOOM YEAH

 

[Loota]

Nyt oli itselleni vähän huti lohko. Nate's Theme on jostain syystä aina rasauttanut eikä tälläkään kertaa iskenyt, Mass Destruction huijasi minua alun seksikkäällä torvella kovin ikävästi ja Touhou sisältää erästä vähemmän seksikästä torvisoitantaa sarjalleen tunnollisena, vaikka ei olekaan yhtä suuresti esillä kuin sarjan monissa muissa kappaleissa. Still Alive on ainoa rehellisesti säväyttävä, mutta päädyin myös lopulta antamaan Lullaby of Deserted Hellille äänen ihan sen vuoksi kun se oli kuitenkin rutkasti parempi kuin kaksi jäljellä olevaa torvesta huolimatta.

Olinpas negatiivinen viesti. Hyvää mieltä voi tarvitessaan hakea ylemmän postaajan avatarin intensiivisestä tuijottamisesta.