Käytät vanhentunutta selainta. Selaimesi ei mahdollisesti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Katsoin oman postaukseni ehdokkaat eli Shantae Half-Genie Hero, Mega Man 11 ja Sonic Mania sen mukaan, että vaikka pelit ovat multiplättäreitä, niin kaikki olivat saatavilla Nintendon konsoleilla teoksen ekana julkaisupäivänä. Alkuperäisessä ohjeistuksessa sanottiin, että pelit (kuten Dark Souls) jotka ovat myöhemmin portattu Nintendon konsoleille, eivät käy. Muusta ei ollut puhetta.
Mutta jos aiotaan ottaa käyttöön se käytäntö että pelin on täytynyt olla yksinoikeus silloin kun se julkaistiin, niin enköhän löydä kolme uutta ehdokasta noiden tilalle. Siinä tapauksessa asia olisi hyvä tarkentaa ihan tuonne ketjun aloituspostaukseen.
edit: muokkasin alkuperäiseen viestiini uudet ehdokkaat.
Xenoblade - Mechonis Field Xenobladessa on paljon loistavaa musiikkia mutta tämä erityisesti jäi mieleen. Pelaat aika pitkälti fantasia painotteista peliä ja sitten pääset Mechonis Fieldille joka on teknologiaa pullollaan. Tämä alue näyttää jotenkin niin vanhalta mutta silti tulevaisuuden alueelta jota tämä biisi kuvastaa. Fantasiasta mystiseen uuteen teknologiaan.
Metroid Prime - Phendrana Drifts Olen pitänyt aina videopeleissä lumimaisemista. Ja Metroid Prime toteutti lumialueen todella upealla ja mysteerisellä alueella. Musiikki tuo kauniit pianon pimputtelut sopivan rauhallisella tahdilla jonka aikana ehtii nauttimaan maisemista.
Super Mario Galaxy - Aquatic Race Mario sarjassa on paljon upeita biisejä jotka jäävät mieleen. Ja kun mietin neljättä biisiä tähän niin aina palasi mieleen Aquatic Race. Se ei ole mitenkään ehkä mahtavin biisi musiikillisella saralla mutta se tulee silti aina ensimmäisenä mieleen. Ehkä se on ne pingviini vaak vaak tyyliset huudahdukset tai nopea tempoisuus. Ehkä se on se että tulee aina hyvälle mielelle kun tämän kuuntelee ja että biisi on yksinkertaisesti hauska. Jokin tässä kiehtoo joten neljäs biisi on tässä.
Tämä listaus oli yksi vaikeimpia laatia tähän mennessä. Aluksi pyörittelin muutamia aikaisemmissakin äänestyksissä piipahtaneita kappaleita, joita pidän pelimusiikin kermana, mutta totesin sitten sen olevan melko tylsä listaus. Lopulta päädyin ratkaisuun, että jätän pois kaikki isoimmat Nintendo-nimikkeet ja aikaisemmissa äänestyksissä esiintyneet kappaleet (mitä muistan olleen mukana). Tämä auttoi rajaamaan ehdokkaat neljään, vaikka ei se silti helppoa ollut.
Bravely Default - The Civil War Country
Bravely Defaultia ollaan jo nähty jonkun verran näissä äänestyksissä, mutta piru vieköön kun sen OST on kannesta kanteen timanttia. Tässä jälleen yksi herkkupala nautiskeltavaksi.
Mother 3 - A Certain Someone's Memories
Kun mietin musiikkia, joka onnistuu tuottamaan hyvän mielen, Mother-sarjan Pollyanna on yksi ensimmäisiä mielessä. M3:ssa kappale esiintyy eri nimellä, mutta sehän ei muuta miksikään sen vaikutusta.
Lufia 2: Rise of the Sinistrals - Final Battle
Lufia 2 tuntuu sellaiselle kohtuuhyvälle mutta unohdetulle SNES-ropelle, joka jäi Squaren isompien julkaisujen jalkoihin (eikä täysin syyttä, niille vain on mahdoton pärjätä). Kuitenkin Lufiassa on varsin erinomainen soundtrack, jonka halusin nostaa esille. Periaatteessa Final Battlessa (joka ei ole edes taistelukappale) ei ole mitään ennennäkemätöntä, mutta se on perushyvä rallatus pelin kliimaksille, ja toimii sellaisena äärimmäisen hyvin.
9 Hours, 9 Persons, 9 Doors - Chill and Rigor
Viimeinen kappale olikin jälleen se vaikein keksiä. Pyörittelin tähän varmaan toistakymmentä eri kappaletta, joista monet olivat energisiä korvamatoja tai iskeviä pääteemoja eri sarjoista. En sitten kyennyt päättämään, mikä näistä ansaitsisi paikan eniten. Lopulta katsoin takaisin Mother 3:n kappaleeseen ja päätin, että sen lailla tämä paikka tulee antaa sellaiselle kappaleelle, joka tehokkaimmin tiivistää koko pelin tunnelman yhteen raitaan, jolla on eniten kerrottavaa. Kappaleelle on haastavaa tehdä kohtauksesta ikimuistoinen, mutta kovin montaa kappaletta on vielä vaikeampi osoittaa ja sanoa "tältä minusta koko peli tuntui". Chill and Rigor on tällainen kappale.
Etrian ja Pokemon ei oikein tarttuneet. Niissä sarjoissa tietää olevan erittäin laadukasta musiikkia, mutta nämä kyseiset kappaleet tuntui sijoittuvan sinne unohdettavan tasalaatuiselle keskiraiteelle. Huonoja ne eivät ole, mutta perushyvät kappaleet eivät säväytä tarpeeksi tässä kisassa.
Gang-Plank Galleonin sovitus on aika villi, ja erottuu helpoimmin edukseen tästä nelikosta. Fortress of Fear oli aika kiva kuunneltava myös. Näille äänet.
Lysandren teema on vähän niin kuin 6. sukupolvi kokonaisuudessaan: yrittää olla siisti, mutta jää aika laimeaksi. USUM-versio ei erotu edukseen, varsinkin kun mukana on paljon laadukkaampiakin raitoja.
Etrian Odyssey -biisi oli jokseenkin mitäänsanomaton. Sarjassa on kuulemma paljon hyvää musiikkia, mutta tämä ei ainakaan vakuuta. EO-biisit jäänevät minulta suurilta osin kokematta, sillä Millenium Girl on ainoa pelaamani EO, ja sekin jäi kesken ja on kohta lähdössä myyntiin.
W&W-biisi oli yllättävän kivan kuuloinen, pikselipiipitystä on monenlaista, ja tämä oli simppelinä ja laadukkaana paremmasta päästä. Ääni tälle.
Sitten olisikin Gang-Plank Galleon. Tehdäänpäs tarkistuslista:
- Torvia kuin RSE:n soundtrackissä? Check
-Draivia vaikka muille jakaa? Check
-Mielenkiintoinen ja toimiva sovitus? Check
GPG kuulostaa miltei Punch-Outin taistelumusalta ja on hieno biisi mano i mano -mättöihin reilulla ja letkeällä fiiliksellä. Loistobiisi, ääni tälle.
Ainakin yksi äänestys hoidettu, tästä on hyvä lähteä liikkeelle
Etrian Odyssey kolmosen lähtiessä peluuseen leuka loksahtaa auki ensimmäisen satunnaistaistelun kohdalla. Perusmättöteemaan on pumpattu energiaa mitalla, joka muissa peleissä rajoittuu pomoihin! Lyhyen intron jälkeen kehiin astuu kovaa tahtia rämpyttävä pärähtelevä basso, joka säestää pää- ja vastamelodioita kahden ensimmäisen osan aikana, jonka jälkeen kolmannen osion pirteämpi melodia vetää katharsiksen tunteet korkealle, ja loppuun ennen looppia mahtuu vielä kunnon tilulilu-soolo. Kestoa kaksi ja puoli minuuttia, kuinka moni rope voi satunnaistappeluissa musiikin kestollakaan pröystäillä?!
Olen useammin miettinyt, mikä tässä kipaleessa nimenomaan minut nappaa bailaamaan, kun Fintendon piiristäkin kuulee soraääniä. Pelkkä frekvenssimodulaatio-saundin pärähtävyys ei kuitenkaan kelpaa selitykseksi, onhan tästäkin kappaleesta useampia yhtä lujaa vetäviä virallisia sovituksia, kuin fanienkin sorvaamia versiointeja. Mene ja tiedä. Tämän minä toivon menevän pitkälle.
Krokokunkku tekee paluun parrasvaloihin ultimaattisessa smässissä ja otuksen tunnetuin musiikkiteema saa arvoisensa kohtelun uuden sovituksen muodossa, johon on myös ängetty ihka oma "rap"-osio DK Rapin tyyliin. Äänenvoimakkuus tosin jää vähän vaisuksi, ACEn kamut eivät ole ihan uskaltaneet antaa hengentuotteelleen etusijaa, mutta se ei haittaa menoa liikaa. Torvisoittimet kuuluttavat joka tapauksessa kuninkaan paluun kaikelle kansalle.
Lysandren US/UM teema pistää minut hakemaan alkuperäisen X/Y-kappaleen kuunteluun. Muisti ei petä: jälkimmäinen miellyttää korvaa enemmän. USUMissa tempoa on nostettu ja alkuperäisen kuulleena melodian pienet muutokset hymyilyttävät siinä missä monet muutkin uusioversion saaneet Pokemon-kappaleet, mutta tämä ei saavuta samaa kuumotustasoa kuin alkuperäinen. (Muut pahikset saivat myös paremmat sovitukset USUMissa.)
Wizards & Warriors on ihan kiva. Vaikea tosin sanoa muuta kuin että olisin mieluusti kuullut tätä pitempäänkin kuin vain 25 sekuntia. Näillä eväillä tämä vain on nimen mukaisesti lyhyt intro pelille, jossa toivottavasti on enemmänkin musiikkia.
Mietin myös, miksi First Campaign ei oikein toiminut omalla kohdallani. Rakenne siinä on kuitenkin ihan toimiva, vaikka ehkä hieman kuluneen kuuloinen. Ensimmäisenä tuli mieleen nimenomaan frekvenssimodulaattori (jonka olettaisin olevan tuo päämelodian soittava instrumentti) ja kuinka se ei korvaani kuulosta harmoniselta muiden instrumenttien kanssa. Heti kun kuunteli tuon Super Arrange-version, jossa modulaattori oli korvattu viululla, selvisi, että siitä se kiikasti. Kappaleesta katosi heti epäharmonisuus ja kaikki raidat alkoivat tukemaan toisiaan. Periaatteessa uudelleeninstrumentointi ei korjaa sitä mainitsemaani tuttua rakennetta (joka Super Arrangessa oli myös muutettu), mutta ansaittu puhti olisi riittänyt ääneni saamiseen.