Eikö tämä käytännössä hipo epämääräisen rikollisuuden rajapintaa? Niin sanottua idean varastamista antamatta alkuperäiselle suunnittelijalle hänen ansaitsemaansa kunnioitusta.
Niin kauan kun alkuperäinen suunnittelija sai ansaitsemansa kunnioituksen käyttämällä toisen yrityksen tunnettuja tuotemerkkejä, voisi olla käräjillä aika kiusallista kun itse joutuisikin maksumieheksi.
Mitä tulee rahan kassaan kilisemiseen, niin itse väitän Ultimaten isojen ostobuumien osasyynä olevan sen, että pelillä on monia muita Nintendon pelejä isompi näkyvyys ja jalansija modernissa markkinaympäristössä: Eli esportsissa, streamissa, livessä, yms. Ei todellakaan koko myyntitilastoa perustele, mutta uskon sillä olevan merkittävän kokoinen siivu kokonaisuudessa.
Meleellä tai Brawlilla (orkkis ei paljoa N64:llä myynyt) ei ollut e-urheilun, striimaamisen, livelähetysten yms. vetoapua ja ne möivät ihan tolkuttomia määriä ilmestyessään. Ultimaten myynnit eivät siis ole mitään velkaa millekään nykyajan trendi-ilmiöille (ei niistä toki haittaakaan ole ollut) vaan ihan luonnollista jatkumoa tämä on ja siihen päälle vielä bonarina Switchin koko ajan kasvava laitekanta joka tarkoittaa koko ajan lisää ostajia.
Nintendon oma taito kun luoda materiaalia tähän kasvavimpaan ja näkyvimpään pelimuotoon on sanalla sanoen huono. Splatoonilla on pientä pohjaa, mutta muuten tämä osasto on Nintendolle täysin jotain mustaa magiaa johon se ei halua koskea, mutta jolla sen pitäisi osoittaa taitonsa olla innovatiivinen oman imagonsa takana seisova edelläkävijä myös näin 2010-luvulla.
Tähänkin pätee se aiemmin peräänkuuluttamani Nintendon tarve, tässä tapauksessa sen tarpeen puute, tehdä mitään noille asioille. Se takoo poskettomia rahamääriä ja pelit myy kuin häkä nykyiselläänkin, joten se ei voi/halua hirveän nopeita peliliikkeitä asian eteen tehdä. Inhottavaa meidän kuluttajien tai asiasta kiinnostuneiden kannalta, ymmärrettävää uutta suosion kevättä elävän megakorporaation kannalta.
Mielestäni brändi ei vaaraannu sillä, että antaa tunnustusta myös oman kehänsä ulkopuolelta ja tukee brändin ympärille rakennettua kuluttajatoimintaa. Väitän, että brändille on vaarallisempaa lähteä uhmaamaan ja halveksumaan kuluttajia.
Tämä ei oikeastaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi Twitchin puolella Nintendon affidiilin saamiseksi, tulee striimaajan allekirjoittaa soppari, jossa kielletään kaikenlaisten vemputtimien ja kotona tehtyjen softien käyttö, ja kaiken pelaamisen pitää tapahtua Nintendon omalla raudalla. Miksi?
1. Katsoja kysyy striimaajalta että miten tämä sai niin nopeasti vaihdettua Mario 64:stä suoraan Mario Galaxy 2:een
2. Striimaja vastaa että käyttää tällaista Fintendon tekemää modaussoftaa jossa voi ihan Alt-F4:ää painamalla vaihtaa pelistä toiseen
3. Katsoja lataa kyseisen softan ja saa samalla malwaren koneelleen, joka leviää siten että jenkkilän länsirannikolta sammuvat sähköt
4. Syyttävä sormi katsoo Nintendon suuntaan sillä "tämän työvuorolla" oli kyseinen softavinkin antanut striimaaja antanut vihjettä mitä softaa ladata
Kaukaa haettua mutta etenkin jenkkien oikeusjärjestelmässä täysin realistinen skenaario. Samanlaiset skenaariot pätevät myös näihin tunnustusasioihin. Jos Nintendo olisi nyt antanut Slippin kehittäjän olla ihan rauhassa, tai vaikka nostanut jopa vähän jalustalle, ja Slippin kehittäjä olisi jäänyt puolen vuoden päästä kiinni jonkun päivänvaloa kestämättömän sisällön jakamisesta nettiin, mitä olisi lukenut Kotakun ja muiden uutismedioiden etusivuilla? "Kuuluisa Nintendo-aiheisen softan kehittäjä jäi kiinni kamaluuksista. Ja näin käsillä olisi brändin vaarantaminen joka on helpompi estää katkaisemalla heti kättelyssä kaikki yhteydet kyseisiin tahoihin cease&desist-toiminnalla, vaikka se kuinka jotain kuluttajaryhmää alkaisikin harmittamaan. Tätä tekevät suuryritykset ympäri maapalloa ja jopa kotimaista vaikuttajamarkkinointikenttää myöten päivittäin, joten Nintendo ei ole mikään yksinäinen Sauronin silmä tässä tapauksessa.