Konsolin kolme kirkkainta [#24: Nintendo Switch]

[Loota]

Harkitusti ja tietoisesti (en myönnä mitään) aiheen taas hetkeksi unohdettuani on mielestäni aika kruunata Super Nintendo Entertainment Systemin kolmeksi kirkkaimmaksi Yoshi's Island, Super Metroid ja The Legend of Zelda: A Link to the Past. Nintendon omat lippulaivanimet valtasivat listan jälleen, mutta paha näiden pelien laatua vastaankaan on väittää.

Seuraavaksi vuorossa Sega Mega Drive (tunnetaan myös Genesiksenä)!

 

[Rush]

Kokemukseni Segasta rajoittuu melko pitkälti pariin Sonic ROM hackiin. Voinko ehdottaa listalle sitä peliä, missä kultarenkaat on korvattu sipulirenkailla ja syödessään ne Sonic lihoaa kunnes kuolee lopulta kolesteroliin? Jos ei sovi niin taidan jättää välistä tämän konsolin.

 

[Tingle]

Sonic the Hegehoge 2 on vähiten huono 2D-Sonic, koska pelasin sitä muksuna.

 

[Xylitol]

1. Sonic 3 on yksi peli. Sonic & Knuckles on toinen peli. Sonic 3 & Knuckles on ykköspeli.

2. Maui Mallard in Cold Shadow - Aladdin ja Lion King saavat mennä kadotuksen kurimukseen, tässä on tosimiehen Mega Drive-Disney-rymistely. Aku Ankka esittää etsivä-Mauia, ammuskelee räjähdysherkkiä ötököitä liian suurella pistoolilla ja lyö ninja-alter egonaan pahiksia bo-sauvalla suuhun.

3. Miten ois Gunstar Heroes?

Tulisi vähän erilainen lista, jos pitäisi ruveta miettimään parhaita Mega Drive-ääniraitoja. Joku päivä vois kans tutustua paremmin konsolin shmup-tarjontaan. Kuten pariin muuhunkin kiinnostavaan peliin, Shinobeihin etunenässä.

 

[Norsukampa]

Vanha kunnon "mekadraivi". Kuinka sinua hämmästelinkään kaverini luona kun kasibittisiin grafiikoihin tottuneet lapsenomaiset silmäni ensi kertaa näkivätkään Sonicin pomppiessa pitkin Green Hill Zonea sellaista vauhtia joka ei olisi ikipäivänä ollut mahdollista edes Super Mario Bros 3:n P-Speedillä, puhumattakaan spritejen koosta, värimaailman laajuudesta tai hassulla tavalla korvia hivelleistä äänipiirin aikaansaannoksista. Sitten tuli NHLPA 93 joka oli valovuosia edellä Blades Of Steeliä (tai edes NES:llä nähtyä Pro Sport Hockeyta) ja lukuisat muut pelit jotka saivat esikouluikäisen allekirjoittaneen roikkumaan äiteen lahkeessa niin pitkään että mieli otti vallan materiasta ja äitiraukka joutui konsoliin investoimaan. Vaikka SNES veikin meidän taloudessa Mega Drivelta sen ykköskonsolin valtikan (jota se pitää kädessään tänäkin päivänä), ei käy kiistäminen että Segan mustanpuhuvan pelikonsolin aikaansaama kilpailutilanne teki vain ja ainoastaan hyvää pelialalle. Kättä lippaan siis. Kättä lippaan myös seuraavalle pelikolmikolle...

Gunstar Heroes
Toiset tykkää pojista ja toiset taas tytöistä. Toisten mielestä mansikkahillo on parempaa kuin vadelmahillo. Joku vannoo Taffelin sipsien nimeen kun taas toiset syövät pelkkää Estrellan tuotantoa. Toisille Gunstar Heroes on se Mega Driven ykköspeli samalla kun toiset vannovat Contra Hard Corpsin nimeen. Itselleni Gunstar Heroes oli ensikosketus Treasure-pelitalon laatutyöhön ja se ihastus on tänäkin päivänä vahva. Gunstar Heroes on loistava run and gun-mäiske jossa periaatteessa kaikki loksahtaa hyvällä tavalla kohdilleen. Vaikeustaso, musiikit, persoonallinen ulkoasu ja variaatio pelattavuudessa. Loistelias peli kaikin puolin ja mikä hienointa, peli on tänäkin päivänä helposti saatavilla 3DS:n eShopin puolelta 3D Classics-osiossa. En tiedä mitä siinä vielä pällistelet tätä tekstiseinää kun sinun pitäisi olla lataamassa ko. peliä jo käsikonsolillesi!!

Toejam&Earl
Tutustuin tähän peliin äärimmäisen halvan kirpparilöydön muodossa valitettavan myöhään Mega Driven elinkaaren aikana (vuosi taisi olla 1995?) mutta hupia se tarjosi enemmän kuin yksikään Saturn- tai Playstation-nimike. Kahden funkia rakastavan rennon avaruusolion seikkailu psykedeelisessä pelimaailmassa oli yksinpelinäkin jo suuren suurta hupia mutta se todellinen hupi alkoi kun kaksi pelaajaa istahti samaan aikaan konsolin ääreen ja pelin loistava co-op pääsi näyttämään taitonsa. Vaikka soundtrackilla ei montaa biisiä ole, nousee pelin ääniraita silti omaksi suosikikseni Mega Drive-pelien kattavasta soundtrack-kirjastosta. Loistava peli ja pelonsekaisin tuntein odotan tulevaa remakea jota menin kaikissa nostalgiapärinöissäni tukemaan kickstarterissa. Saanpahan rahoilleni vastinetta ainakin siinä mielessä että takavuosien suosikkipelihahmoni pääsevät taas hetkeksi valokeilaan.

Comix Zone
Kun puhutaan pelikonsolien joutsenlauluista niin yleensä nimet kuten Final Fantasy XII, Breath Of The Wild tai vaikkapa Pokémon Gold/Silver putkahtavat esiin mutta mielestäni Comix Zone on se todellinen konsolin "one last hurrah". Äärimmäisen tyylikäs presentaatio kohtaa överiysärimeiningin ja kaikki tämä vielä mainion pelattavuuden ja hampaita kiristävän (joskaan ei epäreilun) vaikeustason hakatessa tahtia taustalla... voiko olla mitään parempaa. Peli joka ilmestyi silloin kun N64:t ja 32-bittiset vempaimet valloittivat jo maailmaa mutta luojalle kiitos peliä saa useastakin nykypäivän latauspalvelusta talteen joten jos yksi aikamme siisteimmistä beat'em upeista kiinnostaa niin mitä vielä odotat?!?


Siinä oli se top kolmonen. Kuten varmaan näette niin yhtään Sonic-peliä ei listalle päässyt joten come at me bros mutta ei ennen kun olette omat listanne tehneet.

 

[retropälli]

vaikka kokemukseni mega driven parissa on murto-osa snesiin verrattuna niin:
- aladdin on oiva tasoloikka haastetta piisaa ja musiikki ja grafiikat huippuluokkaa
-phantasy star 4 on mahtava kokemus monine hahmoineen ja ympäristöineen
-ja mielipide kysymys gun star heroes vai contra hard corps, itse kannatan jälkimmäistä

 

[Garo]

Mega Driven ehdoton ykkönen on Shinobi III: Return of the Ninja Master. Kun Joe Musashin liikesetti on hyvin hallinnassa, peliä on uskomattoman hauska pelata. Parhaimmissa tapauksissa seinähypyt, voltit, syöksypotkut ja sivallukset ketjuttuvat yhteen sellaiseksi baletiksi, että laiseni "ihan ok" -tason pelaajakin tuntee olevansa kuin speedrun-mestari.

Hyvänä kakkosena tulee Rocket Knight Adventures. Tämä on yhdessä mm. Super Meat Boyn kanssa niitä harvoja 2d-hyppelyitä, jotka saavat pelihahmon liukkauden tuntumaan hyvältä. Vaihtelua tarjoavat shmup-osiot ja muut ajoittaiset gimmickit istuvat kokonaisuuteen yllättävän hyvin, eivätkä ole se pakollinen paha niiden hyvien osuuksien välissä, kuten vaikkapa Sonicin ja Sonic 2:n vesikentät.

Kolmannella sijalla Golden Axe II. Myönnän suoriltaan, että tässä valinnassa voi nostalgiallakin olla osansa. Ensimmäisen ja kolmannen osan kakkonen peittoaa tuntumallaan, joka on mielestäni selvästi parempi. Liikkuminen, iskut, heitot ja loitsut tuntuvat kaikki paremmilta, oli kyse sitten ääniefekteistä tai animaatioista. Streets of Raget peli lyö monipuolisuudellaan. Erilaisten jengiläisten sijaan vastassa on niin keskiaikaisia Wolverineja, minotaureja, luurankoja kuin liskomiehiäkin. Ja vaikka Streets of Raget erittäin hyviä ovatkin, ei niissä mikään vedä vertoja sille kun tekee Golden Axe II:ssa huipputason tuliloitsun tai nousee punaisen liskoratsun selkään ja kärventää vastaan tulevat viholliset sitä mukaa kun ne päälle käyvät.

 

[Artzei]

1. Sonic 3 & Knuckles Ehdottomasti koko Mega Drive trilogian paras peli. Kaikkien 14 Kaaossmaragdien kerääminen, vaikka osittain puuduttuvaa, niin kyllä hyvin palkitsevaa loppupelissä.
Myöskin Tailsilla pääsee lentämään, toisin kuin Sonic 2:ssa (ei koske sitä puhelin remasteredia) ja on myös Knuckles pelattavanakin.

2. The Revenge of Shinobi ja Shinobi III: Return of the Ninja Master Molemmat todella loistavia ninjapelejä Segalta, vaikkakin
koko sarja on nykyään kuollut ja kuopattu Segan osalta tyystin.

3. Batman (Sunsoft peli) Aika samankaltainen kuin se legendaarisen vaikea NES peli, mutta kuitenkin hieman armoa antavampi. Tarina selvästi myös perustuu enemmän -89 Tim Burton elokuvaan toisin kuin Nintendo sukulaisensa.
Ainoana miinuksena vain on, että pelissä ei ole Danny Elfmanin ikonista aloitusteemaa tai edes edesmenneen Princen kappaleita sovellettuna Segan raudalla.
Mutta muuten kyllä hyvä peli, toisin kuin Segan oma versio (enimmäkseen Mega Drive versio, Mega-CD menettelee jos ottaa tasoloikka tasot pois päältä) Batman Returnsista. Kuten Nessilläkin, tämä on tosi hyvä lisenssipeli.

 

[Wilbur wals]

Tulihan tuo konsoli omistettua aikoinaan mutta pakko myöntää että aikalailla on päässyt pelit unohtumaan. Mutta laitetaan nyt kolme joista on ainakin jäänyt peli muistoja.

1. Sonic the hedgehod
Tämän vuoksi tuli Megadrive ostettua ja tätä pelattiin paljon. Peli poikkesi Mariosta aika paljon ja musiikit olivat nekin kovin erilaisia se kai tässä eniten viehättikin.

2. Sonic the hedgehod2
Pitihän se kakkos osakin ostaa ja ihan yhtä hyvältä tuntui siinä kymmenen vuoden tietämillä kun ensimmäinenkin

3. Lion king
Tästä on ne vahvimmat muistot ja nimenomaan viimeisestä vastuksesta jossa kuolin äärimmäisn monta kertaa ja muistaakseni pelin joutui aloittamaan alusta. Sai muuten megadriven ohjaimet lennon muutaman kerran

 

[Myy100]

Sonic the Hedgehog
Sonic the Hedgehog 2
Sonic 3 & Knuckles

Jooh, noita Sonic-pelejä on kyllä tullut paljon pelattua, ei tosin Sega Mega Drivellä. Muista peleistä en sitten tiedäkään mitään.

 

[Luffymcduck]

Top 3 Megadrive-pelit... juuri sen verran hyviä pelejä laitteella onkin! Hahahahahahahaha!

1. Gunstar Heroes
Guys at Treasure, you're too cool. Megadriven paras peli sisältää eeppisintä toimintaa yksin, että co-oppina, mitä 16-bittiseltä aikakaudelta löytyy. Kentistä ja bosseista löytyy toinen toistaan omaperäisempiä ideoita ja voi vain nostaa hattua Treasurelle, että saivat tämän kaiken aikaan Megadrivella. Mainostan samalla myös mainiota Game Boy Advancelle julkaistua jatko-osaa, Gunstar Future Heroes.

2. Sonic 3 & Knuckles
Mainitaan ensin pienet uudistukset. Sega ymmärsi, että 90-luvulla peleissä voi tallentaa (WOOOOOOOOOOOOOOW), eikä sinun tarvitse enää aloittaa koko peliä alusta jonkin bullshit bossin takia. Toinen, kiitän peli kaikista "& Knuckles"-meemeistä, joihin olen viime vuosina törmännyt. Ja onhan Project M & Knuckles yksi suosikkipeleistäni, Knucklesilla on vain niin hauska pelata Smash Brosissa.

Ja sitten asiaan. Peli oli niin laaja, että se piti jakaa kahteen osaan ja lopputuloksena on aikakautensa suurin Sonic-peli. Kolme pelattavaa hahmoa! Megadriven parhaat tasoloikkakentät (eikä enää mitään Sonic 1:n vesilabyrinttejä, jotka ovat designiltaan vain huonoja)! Soundtrack (Sky Sanctuary Zone)! Sonic Generations taitaa olla suosikki Sonic-pelini, mutta tämä on hyvä kakkonen niin Sonic- kuin myös Megadrive-pelinä.

3. Ristar
Unohdettu Megadrive-klassikko, josta on hyvä versio myös Game Gearilla. Ristarin viimeisin rooli oli Sonic Transformers Ralli-pelissä, eikä edes pelattavana hahmona, vaan lipunheiluttajana. Pelillä on yllättävän paljon nostalgia arvoa, vaikka pelasinkin sitä ensimmäisen kerran vasta 2007 (noh, siitäkin on kymmenen vuotta), kun ostin naapurini Wiin, johon oli ostettu Wii Shopista pelejä valmiiksi.

Huomattavasti hidastempoisempi tasoloikka kuin Sonic, mutta hauskalla gimmickillä: Ristarin kädet venyvät ja vaikka eivät samassa suhteessa kuin Monkey D. Luffyllä, saa niillä aikaan hauskoja tilanteita. Grafiikoista näkyy selvästi, kuinka loppuvaiheessa Megadriven elinkaarta peli on julkaista: se on upean näköinen. Tallennussysteemiä pelissä ei ole, mutta eipä myöskään final bossia joka pudottaa energiat yhteen HP:seen (fock you Sonic 2). Continueita on defaulttina viisi normaalilla vaikesasteella ja vaikka ensimmäinen peluuni päättyi game overiin pelin loppupäässä, meni peli seuraavalla kerralla läpi. Ja sitä seuraavalla. Ja sitä seuraavalla... Siinä taisikin kaikki pelikerrat olla. Pitäisikö pelata neljännen kerran läpi? :)

Erikoismaininnat:
Mega Man Wily Wars
Megadriven oma Mario All-Stars, mutta siinä on kolme Mega Mania ja uusi seikkailu. It's good, that's all.

 

[Andyliini]

Kyseistä laitetta on tullut pelattua todella vähän, joten kolmea peliä on hankala löytää, mutta kokeillaan...

1. Castlevania: The New Generation
Mega Driven oma Castlevania, jossa Konami puristi merkittävän paljon Mega Drivestä mehuja ulos. Graafisesti ihan Super Castlevanian veroinen, joskin musiikin ja ääniefktien puolesta jäädään kakkoseksi. Valitettavan harvinainen peli nykyään, koskapa sitä ei ole ikinä uudelleenjulkaistu missään muodossa, mutta jos moisen käsiinsä saa, niin ehdottomasti kannattaa pelata.

2. Megaman: The Wily Wars
NESin kolme ensimmäistä Megamannea samassa boksissa, miten voin olla pitämättä? Ohjaus ei ole tosin aivan yhtä skarppia kuin NES:llä, mutta kyllä näitä pelaa, kun graafisesti ja musiikillisesti ollaan menty sen verran eteenpäin. Lisäksi mukana on vielä yksi pikkupeli kaupan päällisiksi, joten hellurei vainen.

3. Phantasy Star II
Tämäm muistan pelanneeni Sega Mega Drive Ultimate Collectionissa aikanaan läpi, joskin peli oli kovin vaikea, melko lailla vaikeampi kuin ykkösosa. Muita sarjan pelejä en sen koomin ole pelannutkaan, Universeä lukuunottamatta. Muistikuvani ovat melko hämärät tämänkin osalta, mutta muistan pitäneeni tästä grindauksesta huolimatta.

Veikkaan etteivät nämä pelit juuri muilta ääniä saa, valitettavasti.

 

[Turjake]

Alkaa jo mennä lievästi perverssin puolelle tämä Norsukamman viestien peukuttamiseni tässä aiheessa, mutta minkäs sille mahtaa. Juurikin viikko (?) sitten mietin vähän ennakkoon että mitä pelejä tähän listaan heittäisi ja ylläripylläri tältä lista näyttää:

1. Gunstar Heroes
Helppo valinta. Eeppinen ja värikäs toimintaseikkailuperseily, jossa tuhoaminen ja kaiken räjäyttely on yksinkertaisesti tosi hauskaa. Eri aseita on useita. Oma suosikkini on se joka ampuu ohjautuvia valopalloja. Silti tyydyttävintä on heittää muita tai heittäytyä itse vihollisia päin. Peli on melkoisen haastava, mutta onneksi myös kohtuullisen mittainen. Ja ikimuistoinen. Vitun lautapelikenttä.

2. Comix Zone
Niin ysäri videopeli kuin olla voi. Sarjispremissi iski aikoinaan aika kovaa ja tänäkin päivänä se on jotain aika poikkeuksellista. Hommasta myös otettiin hyvin irti kenttäsuunnittelun kautta. Jostain syystä tämä oli itselleni aina ihan helvetin vaikea, mutta pelin estetiikka ja teema houkutteli aina vain jatkamaan eteenpäin.

3. Castlevania: Bloodlines
Kelpo rädättättää-peli, joka ehkä kalpenee muiden Castlevanioiden rinnalla joita tähän aikaan julkaistiin muille konsoleille. Mutta eipä tuolla ole lopulta hirveästi merkitystä kun täyttä laatuahan tämäkin on.

Kunniamaininta Dr. Robotnik's Mean Bean Machinelle, joka on paras Sonic-peli.

 

[Mr. X]

Sonic 3 & Knuckles
Pelatkaa/5

Castlevania: Bloodlines
Laadukas rrädättättää luurankojen blästäys-peli. Paljon parempi kuin SNESin Castlevaniat. Pelatkaa/5

Mega Man: the Wily Wars
Mega Mania Megadrive-pärinöillä. Pelatkaa/5

 

[Tingle]

Gunstar Heroes on tosiaan mainio. Parempi kuin Sanikit.

Castlevania Bloodlines on vaikuttanut oikein menevältä. Pitäisi paneutua tähän paremmin joskus.

 

[Dagoberto]

NHL 94
90-luvulla elämä oli pelkkää hokia ja vuoden 94-versio on yhä se hauskin tulkinta. Hauskasti Mega Drive-version ohjelmoinut Mark Lesser ei tiennyt jääkiekosta mitään, vaan joutui ensin opiskelemaan lajia. Hyvin tehty, sillä MD-versio on parempi kuin Super Nintendon.

Sonic the Hedgehog
Oikeastaan mikä tahansa klassisista Soniceista sopisi tähän. OG on kuitenkin se mitä olen pelannut eniten. Soniceissa etsivä löytää, mutta vauhti tappaa, ainakin jos ei tiedä mitä tekee. Whiteheadin versio voisi tulla vaikka Switchille, nyt kun Sonic Mania pyyhkii pian lattiaa Sonic Forcesilla.

Striker
Futispeli, jossa pystyi tekemään aivan jäätäviä kierremaaleja. Paras muisto on kun johdin serkkuani yli kahdellakymmenellä maalilla, jolloin äitini keskeytti pelin järjettömänä ja kehotti hankkimaan samantasoista peliseuraa. Ei ole tullut vastaan.

 

[bËst]

On kyllä kinkkinen... omistin laitteen ja sitä paljon pelasin, mutta silloinen pelimieltymykseni oli enimmäkseen Soniceja ja urheilupelejä. Näistä jälkimmäisiä korostaa lähinnä omat nostalgiat, että niiden kokonaisesta laadusta en uskaltaisi isoissa piireissä turhan paljoa puhua. Mutta oma listani näyttäisi tältä:

1. Sonic The Hedgehog 2
- Alkuperäistä pelailin enemmän, mutta tätä tuli lainailtua silloisesta videovuokraamosta oikein urakalla ja nautin todella mahdollisuudesta kaksinpeliin ja siihen, että saisin itse pelata Tailsilla. Pidin myös pelin haastetasoista ja myös bonustrackit olivat paljon innostavempia alkuperäiseen nähden. Mutta Sonic kuin Sonic, niin vikaan ei voinut mega driven aikaan mennä (myös se pinball -peli oli yllättävän inspiroiva).

2. Altered Beast
- Taas harmaa vyöhyke sillä kyseessä alkuperältään Arcadepeli, mutta mielestäni se sai täällä länsimaissa sielun vasta Mega Driven aikaan. Kyseessä siis scrollaava Hack'n Slash tyylinen peli, jonka funktiona on muuntautua pedoiksi, joilla supervoimia. Ainakin siihen aikaan ko. transformaatio on kovasti omaan mieleeni kun peliä tuli aktiivisesti pelailtua. Nykyään peli on yksi iso helppo överimäiskintä vaan, mutta totaalisen hyvä aivot narikkaan -henkinen peli.

3. Leijonakuningas
- Elettiin mielestäni aikaa, kun uskalsi sanoa että lisenssipelit kamppailivat parhaimpien tarjolla olevien pelien tittelistä. Ei siksi, että pelitarjonta olisi ollut niin huonoa, että lisenssipelitkin tuntuivat hyviltä, vaan siksi että ne olivat oikeasti laadukkaita. Leijonakuningas (ja aladdin) ovat parhaita esimerkkejä näistä ja kahdesta kun valitsen, niin päädyin tässä tapauksessa leijonakuninkaaseen. Ihan vain kompensoidakseni, että elokuvien puolella päädyn aina näitten kahden välillä Aladdiniin.

 

[Jonelink]

Sega Mega Drive oli ensimmäisiä pelikonsoleita, minkä omistin. Pelejä ei ollut tarpeeksi, mutta löytyi jotain suosikkipelejä.

1. Sonic The Hedgehog 2
Tätä tuli pelattua aika paljon. En päässyt peliä koskaan läpi, vaan pelini loppui aina toiseksi viimeiseen tasoon pomotaistelussa.

2. Sonic The Hedgehog
En muista oliko tämä vai toinen osa ensimmäinen peli. Tässä minulla peli päättyi aina toiseen tasoon, mikä johtui minun huonosta pelattavuudestani :P.

3. Castle Of Illusion Starring Mickey Mouse
Tämä oli sitten ainut peli, jonka olen Mega Drivella pelannut läpi. Pidin tästä enemmän kuin muista tasohyppelyistä.

Listasin nämä kolme sen takia, kun olen näitä pelannut enemmän kuin muita pelejä. En muista yhtään, että minulla olisi ollut muitakin pelejä kun juuri nämä kolme.

 

[Tomaattimies]

Vähän on jäänyt Segan 16-bittisen harrastelu jäänyt seuraajansa varjoon, tai aika pahastikin niin jäänee tylsäksi listaukseksi:

Streets of Rage 2 - Klassikkokamaa joka ei liiemmin esittelyjä kaipaa, co-op äksöniä parhaimmillaan.

Toejam & Earl - Pelitunteja on aika vähänlaisesti mutta Norsukamman tiivistys funkkaavasta ja omaperäisestä menosta summaa tämän aikas hyvin.

Beyond Oasis(/The story of Thor) - Game Gear version(jolla ei itseasiassa ole muuta yhteistä kuin Oasis nimessä) innoittamana tuli tämä tyypattua, tarjoten yhtälailla passelia toimintaropeilua Zeldojen henkeen.

Kunniamainintoja: Thunder Force IV. Tässä pitäisi olla likipitäen kaikki kohdallaan, tai onkin: pelattavuus, sekä mainiot visuaalit ja kovaa tykittelevä soundtrack, mutta shmup-noviisille aikas kova pala aloitettavaksi kylmiltään.

 

[Loota]

Kolmen kärjessä on jo hetken aikaa hillunut Sonic The Hedgehog 3, Gunstar Heroes ja Castlevania: The New Generation (/Bloodlines). Tuohon sakkiin mahtuisi mukaan myös Sonic 1 ja 2, mutta puhunen kaikkien puolesta, että turha meidän on useampaa sillipeliä pistää listaa yksitoikkoistamaan vaan valita niistä eniten ääniä saanut.

Aihe on jo hetken aikaa muhinut tässä tilanteessa, mutta annetaan taas päivä pari aikaa väelle käydä ihmettelemässä tuota kolmen komboa ja joko nyökytellä tyytyväisenä tulokselle tai ryhtyä kapinoimaan.