Indie-pelimusiikkiäänestys

Tervetuloa Fintendoon!

Fintendo on suomalaisten Nintendo-pelaajien keskustelupaikka.

Lohko omni potens

  • Shovel Knight: Specter of Torment - The Price of Doing Business (Iron Whale)

    Äänet: 6 60,0%
  • Shovel Knight: Specter of Torment - Hidden by Night

    Äänet: 4 40,0%

  • Äänestäjiä yhteensä
    10
  • Äänestys suljettu. .

Kraidi

Jäsen
30.4.2017
528
Lohko duo

  1. Touhou Eiyashou ~ Imperishable Night - Illusionary Night ~ Ghostly Eyes
    7 ääntä
    53,8%

  2. Touhou Kaeidzuka ~ Phantasmagoria of Flower View & Touhou Bunkachou ~ Shoot the Bullet - Wind God Gi
    5 ääntä
    38,5%

  3. Shovel Knight: Specter of Torment - The Price of Doing Business (Iron Whale)
    8 ääntä
    61,5%

  4. Valdis Story - Watch Your Step
    2 ääntä
    15,4%
 

Garo

Jäsen
4.5.2017
177
Joensuu
Sog-Gee's Realm on taattua David Wiseauta. Jos DKC: Tropical Freezen kolmannessa maassa olisi ollut perinteinen vesikenttä, voisin helposti kuvitella tämän soineen siinä.

Jännää, Pleasure Trip on aiemman lohkon Ghostly Eyesin tavoin biisi, jota muistan kauan sitten tykittäneeni, mutta jota en ole kuullut pitkään aikaan. Ei ihan niin hyvä kuin muistan, mutta päihittää silti Red Velvetin ja Mannen.
 

Rush

Hovifyysikko
Super Fintendo
1.5.2017
560
Jyväskylä
Alkupää äänestystä ollutkin Touhou-painotteinen. Vaikka vähän haluaisi jotain vaihteluakin nähdä, oli sille töhölle edelleen annettava ääni. Tämän lohkon töhökappale on varmaan ollut se paras töhökappale tähän mennessä. Erityisesti tykkään miten kappale lähtee liikkeelle, ja tuo muunmuassa 0:06 kohdasta löytyvä osio kuulostaa hurmaavan vahvalta.

Toinen ääni meni sitten omalle ehdotukselleni, Cho Ren Shalle. Pleasure Trip vaan on niin hyvää bleep blooppia. Sävel hyppii mielestäni todella hauskasti sekä osioiden sisällä, että saumattomasti niiden välillä. Melkein kuin se yrittäisi kertoa jotain.

Snake Passin kappale on ihan mukava ja rento kuunnella, mutta siitä puuttuu särmä. Ja ilman särmää kappale unohtuu melko nopeasti, eikä oikein nouse tällaisessa kisassa muiden kisaajien yli. Vähän kuin osallistuisi rock-konserttiin luutun kanssa. Erittäin miellyttävä taustamusiikkina, enkä epäile ollenkaan etteikö se pelissäkin kuulostaisi todella kivalle, mutta se ei vain mielestäni aivan riitä tässä tapauksessa. Ambienttisen musiikin maestro Wise osaa kyllä säveltää särmiä ja erittäin vaikuttavia kappaleitakin, kuten uskomaton Seashore War.

Red Velvetissä periaatteessa vähän samat ongelmat. Se on erittäin toimivaa tunnelmamusiikkia, asettaen rennon sekä "ylemmän luokan" tuntuisen ilmapiirin kevyellä jazzillaan. Mutta minulle tämä ei silti iske erinomaisena, säväyttävänä tai edes kauhean muistettavana kappaleena.
 

Kraidi

Jäsen
30.4.2017
528

Rush

Hovifyysikko
Super Fintendo
1.5.2017
560
Jyväskylä
Mietin jonkun aikaa, minkä takia kivihenkilöiden teemalle sopii niin hyvin "pomppiva" ja melkein leikkisä rytmi. Ainakin Zeldassa Goronien teemat ovat tainneet usein olla hyvin samantyylisiä - sävelet ikään kuin feidaavat sisään sekä ulos, ja taustalla pamahtelee säännöllinen rumpu, luoden vilkkaan ja leikkisän kappaleen. FTL:n kivirodulle on teemaan upotettu samantyylisiä piirteitä - rumpu vain on korvattu rosoisilla ääniefekteillä ja äänimailma muutenkin uusittu. Prunty on silti ollut säveltäessä varovainen säilyttäkseen FTL:n soundtrackille tyypillisen ambienttisuuden. Avaruus on kaunis, mutta uhkaava, ja tämä tunnelma on aseteltu nätisti yhteen kivihäiskille ikonisen lystikkään melodian rinnalle. Tuloksena on uniikilla äänimailmalla varusteltu kappale, joka on yhtä miellyttävää kuunneltavaa kerta kerran jälkeen. Ääni.

Freedom Planetissa on aika muikeat musiikit, eikä pääteemakaan petä. Energinen, vauhdikas, aito. Päätema myös esittelee näppärästi erittäin muistettavan ja nopeasti ikoniseksi muodostuvan päämelodiansa (ensimmäiset 28 sekuntia), jota muistaakseni käytettiin myöhemmin muissa kappaleissa. Oikeastaan toivoisin, että tällä melodialla olisi pääteemassa hieman isompikin rooli, sillä melkein kliseiset sähkökitaraosiot tuntuvat kilpailevan sen kanssa. Siltikin, erittäin onnistunut kappale.

Secretsin kohdalla voisin melkein uudelleenkäyttää edellisessä lohkossa esittämäni argumentin Red Velvetin ja Sog-Geen kohdalta. Tässä saattaa piillä paljon potentiaalia, joka aukenisi kunnolla, jos olisin Hotel Duskia koskaan pelannut. Tykkäsin kappaleesta ja sen mystisestä ilmapiiristä, ja vähän heräsi kiinnostus itse peliäkin kohtaan. Mutta ilman aikaisempaa tunnesidettä tämä ei aivan onnistu säväyttämään tarpeeksi ääntä varten. Tämä lohko vaan on pirun kovatasoinen.

Piruista puheen ollen, Die House. Voi juku. Cuphead on osoittanut pätevyytensä vanhanaikaisen animaation jäljittelemisessä visuaalisella puolella, mutta myös musiikit herättävät autenttisen retrofiiliksen. Jo pelkästään tästä kappaleesta välittyy projektin intohimo, kunnioitus lähdemateriaalia kohtaan sekä panostus yksityiskohtiin. Tai ainakin minun mielestäni, en tiedä onko musiikista enemmän tietävillä toisenlaisia ajatuksia, Svengaava, nostalginen, ja riemastuttava. Valinta tämän ja Freedom Planetin välillä on kinkkisä, mutta taidan taipua noppatalon puolelle.
 

ville111

Yksinkertaisen yksikäsitteinen yksilö
Toimitus
30.4.2017
646
Tällä kierroksella äänet menivät Potential for Anythingille ja It May Be Greenishille. Näistä Potential for Anythingilla on mielestäni potentiaalia ihan mihin tahansa, mukaan lukien tämän äänestyksen finaaliin. It May Be Greenish oli minulle täysin uusi tuttavuus pelistä, jota ei edes ole vielä julkaistu. Hyvää musiikkia joka tapauksessa! Joku voisi melkein sanoa kappaletta ikivihreäksi. :wink:

Tämä lohko on mielestäni yksi äänestyksen toistaiseksi parhaimpia, sillä myös The Mummyn ja Gunpointin kappaleet olivat oikein kelvollisia.
 

Mauno

Jäsen
30.4.2017
192
Celestelle ja Hotline Miamille äänet. Jälkimmäistä äänestin lähinnä läpällä, koska biisi jäi soimaan päähän ja minua huvitti mielikuva siitä kuinka koon 47 Nokian kumisaappaita hakataan yhteen. Hauska huomata että se jumputus onkin äänestyksen tämänhetkinen ykkönen, hups.
 

Rush

Hovifyysikko
Super Fintendo
1.5.2017
560
Jyväskylä
No nyt oli äänestettävä Snake Pass -kappale. Persoonallinen ja erottuva, toisin kuin Water Realmin kappale (jonka olen jo täysin unohtanut). Taustalle hiipuvat kaiut ja epäselvät humahdukset sitovat teeman ilmaan, tuoden mieleen tuuliset kalliot jossain korkeuksissa.

Furin kappale melkeinpä hämmensi. En oikein ymmärtänyt, mitä se yritti saavuttaa. Se käyttää jotain katkonaisia säveliä (musiikkitermistössä oli kai näille joku oikea termikin) aiheuttaakseen epätyydyttävän ja kaoottisen tuntuman. Tämä toimii kyllä tehokeinona tietyissä tilanteissa, ja dubstep on kai pitkälti rakennettu tämän konseptin ympärille. Minulle tämä tyyli ei ole kovin mieleinen, joten tämän sortin kappaleet saattavat vaatia monta kuuntelukertaa ennen kuin ne avautuvat, jos avautuvat. Edes ihan toimiva jumputus ei onnistunut pelastamaan.

Ethanin teema on mukava ja tunnelmallinen balladi, mutta Undertale-biakseni on yksinkertaisesti liian suuri. Energinen, dramaattinen ja kannustava kappale, joka on omistettu sen parhaimmin ansaitsevalle hahmolle. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä häviäminen oli houkutteleva optio.
 

Kraidi

Jäsen
30.4.2017
528

Xylitol

sylidoll
30.4.2017
195
Vaasa
Äänet tässä lohkossa Töhölle ja Lapioritarille.

Cosmic Mind on näitä ZUNin kappaleita, jossa kaverin pahamaineiset trumpetit pääsevät eniten oikeuksiinsa. Tämä kappale muistuttaa viimeisen pomotappelun teemaa lähinnä vaikuttavan kestonsta (kolme ja puoli minuuttia ennen looppia) puolesta, mutta toisaalta seitsemän minuutin kesto on varmaan se ensimmäinen asia, johon Youtube-linkkiä klikatessaan kiinnittää huomionsa. Kappale on tyyliltään aika rauhallinen eikä ihan niin mahtipontinen kuin vaikka edeltäneen pelin Nuclear Fusion, mikä sopii sekä pomotaistelun tarinapohjaan että yleisesti Undefined Fantastic Objectin leppoisampaan estetiikkaan. Melko yksinkertaisesta ja vaarallisen tarttuvasta melodiasta rutistetaan näiden parin minuutin aikana kaikki irti kappaleen vaihdellessa vauhdikkaampien ja hitaampien osioiden välillä. Pelin ulkopuolelta mainittakoon, että Cosmic Mind löytyy myös ZUNin musiikkilevysarjasta Trojan Green Asteroidin päättävänä kappaleena ennen outro-kipaletta, ja sekin versio on varsin maittava ja osasyy siihen miksi kyseinen CD on sarjassa suosikkini.

Virt jatkaa Lapioritarin hovibaardin roolissa ja miksaa uuden version La Danse Macabresta Specter Knightin nimikkolaajennukseen. Sama päämelodia jatkaa kulkuaan nopeatempoisemmissa ja chipsynthvirtuoosimaisemmissa tunnelmissa. Uudelta kuulostavat vastamelodiat raikuvat ja poksahtelevat, suhisevat ja kosahtavat perkussiosoittimet tuovat samaan vanhaan sitä uutta pontta. Voiko Kaufman Famicom-saundien puikoissa koskaan pahasti pettää?

Dementiumin kappale ihan tunnelmallinen, mutta ei tunnu rakentuvan kovin pitkälle eikä jätä suurta vaikutusta. Undertalen kappaleessa pelin sympaattiset SNES-tyyliset soundfontit tekevät paljon, mutta jää nyt mielestäni tässä lohkossa kolmoseksi.
 

ville111

Yksinkertaisen yksikäsitteinen yksilö
Toimitus
30.4.2017
646
Nyt oli tiukkaa henkistä kamppailua Undertalen ja Touhoun välillä. Hidden by Night sai luonnollisesti toisen ääneni, mutta sekä Hopes and Dreams että Cosmic Mind olivat erinomaisia. Pitkän pähkäilyn päätteeksi päädyin kuitenkin antamaan ääneni Hopes and Dreamsille. Olen yksi niistä kolmesta henkilöstä maailmassa, jotka eivät ole pelanneet Undertalea, mutta tämänkin äänestyksen kappaleet saavat minut kiinnostumaan pelistä yhä enemmän.

Dementiumin kappale oli muuten ihan mukava, mutta se alkaa jo viidentoista sekunnin jälkeen toistamaan itseään aika rajusti. Melodia on hyvä, mutta ei tätä jaksa kovin pitkään kuunnella. Juuri tämänkaltaiset lyhyet ja sävelmältään yksinkertaiset kappaleet aiheuttavat minussa samanlaisen oksennusreaktion kuin vaikkapa Joke's End.
 

Kraidi

Jäsen
30.4.2017
528

ville111

Yksinkertaisen yksikäsitteinen yksilö
Toimitus
30.4.2017
646
En voi väittää koskaan pelanneeni Titan Soulsia, mutta Yeti Butts on todella hyvä kappale. Pidän kappaleen melodiasta sekä sen käyttämästä pianosta. Ääni ehdottomasti tälle.

Toinen ääneni meni Iconoclastsin Machinesille. Tarttuva kappale, jonka instrumentit tukevat kappaleen (ja oikestaan koko pelin) teemaa. Machines on malliesimerkki siitä, miten "mekaaniselta" kuulostava kappale pitäisi tehdä.