Fire Emblem: Three Houses

[Wilbur wals]

Gamereactor Suomi antoi pelille 10/10. Muutenkin yleisesti tullut noita 9 arvosanoja. Taidankin päästä sarjan yhden parhaimman pelin kautta Fire Emblemin maailmaan.

 

[Jonelink]

Voi pahus! Ei päässyt peli tänään postiluukusta sisään, että täytyy nyt odottaa maanantaihin asti. VPD lähetti keskiviikkona ja julkaisupäiväksi luvattiin perille. On joko kuljetus ollut hidasta tai sitten tuo 1-3 sijaan 1-4 arkipäivää toimitus. Usein nuo vpd:n pelit on ollut julkaisupäivänä perillä, mutta tänään nyt ei ollut.

Ei tässä ole kiire päästä pelaamaan tätä, että odotellaan rauhassa.

 

[Norsukampa]

Odotukset kyllä täyttyivät aika reippaasti tämän kanssa, ja pelituntimittari alkaa lähenemään melkein viidenkymmenen tunnin haamurajaa... alle viikko julkaisun jälkeen. Pahoittelut avopuolisolle ja kavereille.

Taattua FE-kamaa uusilla herkuilla, ja jäätävällä määrällä uudelleenpeluuarvoa. Vaikka kellossa tosiaan on kohta puolisen sataa tuntia, en ole tainnut päästä kuin hieman yli puolivälin yhdessä pelin kolmessa pääkampanjassa joten peli taitaa lunastaa reippaasti hintansa pelitunneissa mitattuna? Joitain lapsuksia pelissä on (esim. isoimman juonitwistin jälkeen käytävät dialogikeskustelut jotka tuntuvat pyyhkivän kokonaan em. juonitwistin pois hahmojen mielistä) mutta ei mitään varsinaista core-gameplayta rikkovaa, vaan enemmänkin juuri tällaista pikkudetaljeista napisemista.

Loistava peli kaiken kaikkiaan ja taitaa olla loppuvuodesta aika korkealla vuoden parhaita (Switch-) pelejä valittaessa.

 

[Jack]

Peli on kyllä kokonaisuudessaan huikea. Vaikka alkuun harmitti ettei peli jatka Radiant Dawnin tarinaa, niin nyt peliin täysin uppoutuneena tuotakaan ei enää jaksa edes ajatella. Ainoat miinukset, tai en tiedä voiko näitä edes laskea miinukseksi, tulevat pelin runsaasta sisällöstä. Välillä turhauttaa seikkailla luostarissa ja suorittaa turhilta tuntuvia tehtäviä, eikä oppitunnitkaan taisteluiden välissä aina houkuta. Mutta hahmojen kehittäminen koulussa on kyllä kiva lisä! Hahmojen support keskustelut ja viikolla yllättäen ilmestyvät keskustelut kyllä venyttävät peliä todella paljon, mutta samalla syventävät sitä kutkuttavan paljon. Välillä aivan kaikkea ei kuitenkaan jaksaisi katsoa vaan haluaisi päästä käsiksi tarinaan ja itse taisteluihin.

Kyllä tämä silti lunastaa kaikki odotukset ja tarjoaa vielä kaupan päälle lisää herkkua! Onneksi peliä ei tarvitse keskeyttää hetkeksikään vaan Switch kulkee nyt lähes koko ajan mukana.

 

[Jonelink]

Peli on lähtenyt käyntiin mukavasti, vaikka jotakin asioita pitäisi vielä oppia tuntemaan. Taistelut on ainakin semmosia, että niissä kannattaa tarkkaan miettiä, että miten edistyy.

Ainoat miinukset, tai en tiedä voiko näitä edes laskea miinukseksi, tulevat pelin runsaasta sisällöstä.

Olen samaa mieltä. Välillä menee jotkut asiat sekaisin tämän runsaan sisällön takia, että mitäs nyt piti tehdä tai oliko se tämä seuraavaksi. Hahmojen valikossa tekee saman jutun. Ja sivutehtävät on myöskin mielestäni tylsiä, kun eivät tarjoa kunnollista tehtävää.

 

[Norsukampa]

Olen samaa mieltä. Välillä menee jotkut asiat sekaisin tämän runsaan sisällön takia, että mitäs nyt piti tehdä tai oliko se tämä seuraavaksi. Hahmojen valikossa tekee saman jutun. Ja sivutehtävät on myöskin mielestäni tylsiä, kun eivät tarjoa kunnollista tehtävää.

Kaikki tuo tekeminen on kuitenkin likimain täysin valinnaista, joten jos tuntuu että sitä on liikaa niin sitten vaan jättää tekemättä tai antaa tekoälyn hoitaa.

 

[Jack]

Minkäs "tuvan" tarinaa olette alkaneet pelaamaan tai jo mahdollisesti pelanneet läpi? Itse pelaan paraikaa Black Eaglesin tarinaa. Onko jokaisen tarinan sisälläkin variaatioita vai ohjaavatko valinnat johonkin neljänteen tarinaan?

 

[Rush]

Tuli hairahdettua ostamaan peli, maanantaina aloittelin. Taloista Golden Deer oli kohtalaisen selkeä valinta itselleni alkupelin antamilla tiedoilla ja ensivaikutelmilla hahmoista. Peuroilla oli helposti viihdyttävin johtaja ja oppilaat vaikuttivat hauskimmille ja monipuolisimmille, vaikkakin Blue Lionseilla skillit vaikuttivatkin omaan silmääni hitusen paremmilta. Sen enempää en tutustunut talon valinnan vaikutuksiin ennalta.

 

[Genkku]

Tuli läpäistyä Golden Deerin kampanja vajaassa 50 tunnissa. Valinnalle ei ollut oikeastaan muuta syytä kuin, että Claude ei innostunut suuresti kastijärjestelmästä, mutta Lorenz hoiti kyllä aatelisten hehkuttamisen. Clauden ääninäyttelijä carrysi kyllä pitkälti koko kastia, jossa pääosassa oli omaan makuuni vähän liikaa nuorisoa villeine hiusväreineen. Myös avatarille olisi voinut antaa muutamia vuorosanoja, esim. välivideoihin olisi istunut muutama sotahuuto luomaan tunnelmaa. Tarinankerronnallisesti tämä on kaikkein moniulotteisin Fire Emblem, animaatioita katsellessa kului varmaan enemmän aikaa kuin itse taktikointiin. Pidin koko jengin hengessä kellolla (normal/classic), mutta ilman sitä olisi parissa massiivisemmassa taistelussa lähtenyt pari henkeä. Parhaat kartat olivat loppupäässä, lisäksi side missioneissa oli muutama erikoisempi vihollinen. Pieniä gimmickejä olisi voinut olla enemmänkin mausteena.

Tyrin kuitenkin rekrytoimisen aika huolella,

Spoileri: Spoileri

sillä keskityin ennen time skippiä liikaa omiin tupalaisiin ja tein professorista liian monipuolista pariin skilliin panostamisen sijaan. Lopulta taisin saada kolme opiskelijaa + pakolliset opettajat kaapattua, ja tämän vuoksi koulu oli lopulta vähän liian tyhjä. Ilmeisesti time skipin jälkeen ei ole minkäänlaista mahdollisuutta rekrytoida edes taistelukentällä (ei näkynyt Talk-vaihtoehtoa, jätin myös muutaman sivuhahmon henkiin ja tapoin komentajat, mutta ei tapahtunut mitään). Professor skillit säilyvät kuitenkin NG+:aan, joten seuraava pelikerta on varmaan vielä antoisampi. Golden Deerissä esim. Dimitri ja Kronya katosivat äkkiä ruudusta, joten toivottavasti toinen tarina keskittyy vähän muihin asioihin, vaikka tapahtumissa on varmasti paljon samaakin. Erityisesti kiinnostaa, miten Edelgardin antiristiretki käynnistyy, nyt kun näki toisen puolen.

Uusi tapa vaihtaa hahmoluokasta toiseen vaikutti onnistuneelta, eikä esimerkiksi kirvespolkuun vaihtamisesta miekkapolun suorittamisen jälkeen sakoteta statseissa paljoa. Three Housesissa pidettiin myös huolta siitä, että support-rankingiin tulee kiinnitettyä huomiota. Awakening on vieläkin suosikkini kahjompien hahmojensa ja loistavien sivutehtäviensä vuoksi, mutta kiva oli nähdä vähän näyttävämpiä loitsuja ja käyttää pikakelausta ilman konsolin yskimistä.

 

[Norsukampa]

Tulipa sitten tavallaan soft-lockattua kun jumitin vajaan viikon verran eräässäkin tehtävässä, jonka läpäiseminen olisi näillä hieman alileveleisillä hahmoilla (vaikeustasoon yhdistettynä) vaatinut useampia uhrauksia muonitusvahvuuteen. Ei siis muuta kuin peli alusta ja jonkun toisen tuvan johdossa, ja pelihän tuntuu taas kuin uudelta. Erinomainen uudelleenpeluuarvo kyllä pelissä.

 

[Jack]

Nyt kun pelin tuomasta alkuhuumasta on selvitty ja pelin yksi tarina on viimeinkin pelattu läpi, niin täytyy sanoa, että olenkin kovin pettynyt. Peilaan peliä siis Radiant Dawniin, joka on mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista peleistä.

Spoileri: Mutta niin:

Yksikään kenttä ei tarjonnut itselleni mitään haastetta (pelasin normalilla läpi), ainoastaan viimeisessä kentässä tuli hieman haasteita, koska lähdin ramboilemaan ympäri kenttää ja päävihua vastaan minulla oli alkuun liian vähän porukkaa. Joten täytyi kelailla taaksepäin. Olin odottanut muutenkin monipuolisempia kenttiä ja kenttien ympärille tehtyjä tarinoita, randomit kentät joissa piti mennä taistelemaan rosvoja vastaan tuntuivat todella puuduttavilta (joo olivat tottakai vapaaehtoisia). Näiden kenttien suunnittelun sijaan olisin toivonut enemmän panostusta päätarinan kenttiin.

Mielestäni tarina oli jotenkin todella epälooginen tai sitten minulta meni jotain ohitse. En nimittäin nähnyt mitään motiivia minkä takia "tuvat" olisivat alkaneet sotimaan toisiaan vastaan. Varsinkin kun kirkon pääjehusta kuoriutuikin jättimäinen monsteri... Ehkä kaikkien tarinoiden pelaaminen avaa kokonaiskuvaa? Lisäksi tarina tuntui kovin lyhyeltä, aikaa meni kyllä koulussa yms turhassa, mutta Radiant Dawniin verrattuna ei tullut mitään eeppistä tarinan kasvua, jossa päädyt lopulta tarinassa ohimennen mainittuja legendaarisia ja kunnioitusta herättäviä hahmoja vastaan. Koulu tuntui aluksi hauskalta idealta ja syvensi varsinkin hahmojen tarinaa, mutta kääntöpuolella oli uusien hahmojen tylsä rekrytoiminen. Pelissä ei tullut kertaakaan onnistumisen tunnetta, kun sattumalta löysi uuden hahmon jostain kentästä randomilla tai onnistui puhumaan oikealla tyypillä oikealle vastustajalle/hyvikselle.

Minusta tuntui koko ajan siltä kuin olisin pelannut alun tutoriaalia. Odotin vain milloin peli alkaisi oikeasti. Vikan kentän kohdalla aloin miettimään, josko tämän jälkeen tuleekin vielä yksi uusi kappale tarinaan, jossa kaikki jäljelle jääneet yhdistävät voimansa ja taistelevat jotain yhteistä vihollista vastaan. Mutta sainkin palkinnoksi lopputekstit...

Kyllä nuo muutkin tarinat tulee varmaan pelattua läpi kunhan selviän tästä pettymyksen tunteesta.

 

[Jonelink]

Blue Lions kampanja on nyt pelattu ja pelitunniksi kerty 45h. Pelistä jäi sellainen neutraalinen tunne, että en pitänyt jostain kun taas jostakin pidin. Sanotaan että pidin pelissä eniten tuosta taisteluista, mikä tarjosi enemmän haastetta. Kuukauden tehtävätkin alkoi tulla aina vaikeaksi, että kehitin hahmoistani vahvempia ja heidän skillejä, joilla sitten pärjäsin aika hyvinkin tehtävissä. Huonot puolet oli sitten se Explore -puoli, jossa ei ollut mitään muuta kun huonoja sivutehtäviä ja tylsiä minipelejä. Aloin itse kyllästymään noihin että keskityin sitten enemmän taistelun ja hahmokehityksen puoleen.

Vaikka peli ei ole minun kohdalla täydellinen, mutta tarjoaa siitä huolimatta enemmän uutta haastetta.

 

[Genkku]

Läpäisin nyt myös Blue Lionsin, mutta tuttuja pätkiä skippailemalla ja NG+:n skillien ostomahdollisuutta käyttämällä, joten aikaa meni n. 15 tuntia. Pidin tästä jopa hieman enemmän kuin Golden Deeristä, mutta olivathan nämä lopulta aika samanlaisia.

Spoileri: Spoileri

Noin 75% taisteluista ja stoorista meni yhteen Golden Deerin kanssa, mikä oli pieni pettymys. Olisin kaivannut erityisesti mahdollisuutta skipata alun kouluosuus, jossa ei ollut oikein mitään uutta. Tässä ei edetty kuitenkaan lopussa turbovauhtia "oikeita vihollisia" jahdatessa, vaan keskityttiin pienempään juonikuvioon eli pääasiassa timeskipin jälkeen pallit kasvattaneen Dimitrin mielenterveyteen ja sukulaissuhteisiin. Claude oli tarinassa enemmän mukana kuin Dimitri Golden Deerin puolella. Lopputaistelu oli myös vaikeampi kuin Golden Deerissä.

Sain nyt myös rekrytoitua kaikki mahdolliset hahmot ja näin luultavasti kaikki paitsi Edelgardin omat sivutehtävät.