Fintendon GOTY-gaala 2019

[Genkku]

Likainen copypaste. Käsikonsolikategoria putosi 3DS:n tehdessä kuolemaa.

Äänestysaikaa 22.1.2019 asti.

Ohjeet:
1. Lihavoi äänestämäsi valinta perusteluissasi, niin ääntenlasku on helpompaa ja soljuvampaa vaikka mainitsisit muitakin pelejä pohdinnoissasi.
2. Vain vuoden 2019 aikana täällä kylmässä pohjolassa julkaistut lasketaan mukaan äänestykseen, eli esim. 2017 Japanissa ja 2019 Euroopassa ilmestynyt peli hyväksytään.
3. Saa ja pitää äänestää muitakin kuin Nintendon pelejä (ollaanhan kuitenkin Yleinen peliaiheinen keskustelu -osiossa), joten älä pelkää pohtia laatikon ulkopuolelta vaikka Fintendon foorumeilla ollaankin.
4. Äänestä mielellään vain pelejä, joita olet itse pelannut.
5. Muista perustella valintaa edes parilla lauseella. Tylsää lukea vain listauksia, koska niistä ei saa aikaan keskustelua tai irti syytä että miksi ko. valinta nyt sattuu olemaan se vuoden paras. Tasapelin sattuessa parhaiten perusteltu peli voittaa ko. kategorian.

---

Kategoriat ovat seuraavat:

Alustakohtaiset:

Vuoden PC-peli
Master race on master race. Saa äänestää myös multiplattareita.

Vuoden Xbox One -peli
Tuliko Xboxille muitakin pelejä kuin Gamepassin kautta? Saa äänestää myös multiplattareita.

Vuoden PS4-peli
Sonykin valmistautuu hiljaa uuteen konsolisukupolveen, mutta ilmeistyipä konsolille silti mm. Sekiro, Death Stranding, Control ja Jedi Fallen Order... Saa äänestää siis myös multiplattareita.

Vuoden Switch-peli
Fire Emblem, Dragon Quest XI S, Astral Chain, Luigi's Mansion 3, Mario Maker 2, Pokémon Sword ja Shield... Vai löytyykö paras peli indieleiristä?

Erikoiskategoriat:

Vuoden indie
Slay the Spire, Wargroove, Disco Elyseum, King of Cards vai jokin muu? Ei haittaa, vaikka pelin julkaisijana olisi esim. Ubisoft tai Microsoft, kunhan peli ei mielestäsi yllä AAA-luokitukseen pelin keston, kehityskustannusten tai tiimin koon perusteella.

Vuoden moninpeli
Mikä peli vei elämästäsi erittäin paljon mukavia pelitunteja verkossa tai kotisohvalla kimpasssa pelatessa, kilpaillen tai huvin vuoksi?

Vuoden persoona
For the lulz. Fanitatko suuresti esim. jotain esports-koutsia, striimaajaa, devaajaa tai PR-henkilöä? Kuka nousi esille positiivisessa valossa 2019?

Vuoden yllätys
Odotitko jotain peliä kuin kuuta nousevaa, mutta se osoittautuikin vielä paremmaksi? Nauroitko partaasi pelin X ennakkomatskuille ja peli osoittautuikin loistavaksi? Tähän kategoriaan saa vuodattaa ilon ja yllätyksen kyyneleitä. Huom! Voit myös antaa palkinnon esim. DLC-paketille, pelialan ilmiölle, yritykselle tai organisaatiolle, joka on saavuttanut jotain merkittävää 2019.

Vuoden pettymys
Saiko jokin peli sinut haluamaan rahojasi takaisin heti ostamisen ja pelaamisen jälkeen? Odotitko suuria, mutta saitkin vaan keskinkertaista tusinaa? Haavat auki ja kirjoittamaan tämän pelin nimi tähän kategoriaan, perusteluiden kanssa siis. Huom! Voit myös antaa palkinnon esim. DLC-paketille, pelialan ilmiölle, yritykselle tai organisaatiolle, joka oli otsikoissa 2019.

Vuoden paras videopeli
Alusta on vapaa.

---

Kategoriat kopioitavaksi:
Vuoden PC-peli
Vuoden Xbox One -peli
Vuoden PS4-peli
Vuoden Switch-peli
Vuoden indie
Vuoden moninpeli
Vuoden persoona
Vuoden yllätys
Vuoden pettymys
Vuoden paras videopeli

 

[Norsukampa]

Tästä lähtee!

Vuoden PC-peli
Virosta tulee muutakin kuin suomalaisia halvempaa raksa- ja telakkatyövoimaa, nimittäin hemmetin kova old-schoolihtava kliksuttelu Disco Elysium. Kaikki kehut mitä olet pelistä kuullut, pitävät täysin kutinsa.

Vuoden Xbox One -peli
Jos vuosi olisi 2005, menisi tämä pysti helposti ihan kyseisen aikakauden peliä muistuttavalle Crackdown 3:lle. Sille pelille ei nyt kuitenkaan suo muuta kuin raippaa, eikä Gears 5 onnistunut muuta kuin haukotuttamaan, joten annetaan tämä pysti multiplattarille. Devil May Cry 5 pyöri komeiten ja sulavaisimmin Xbox One X:llä, ja näin ollen demonimyllyttely olkoot tämän vuoden paras Xbox One -julkaisu.

Vuoden PS4-peli
Konsolisukupolven kunkku ei ”ihan” saanut päälle samanlaista tykittelyä mitä parina viime vuotena. Pelasin sillä kuitenkin vuoden parasta videopeliä jonka johdosta ilmoitan tämän kategorian voittajaksi Sekiron.

Vuoden Switch-peli
Hybridivehje huilasi jälleen jalat pöydällä ekat 6kk, kunnes sitten räjähti sen verran kovin että kassakoneet kilisi likimain ennätystahtia. Kuukausi toisensa jälkeen ilmestyi huippupeliä toisensa perään ja vaikka Astral Chain ja Luigi’s Mansion 3 ovatkin kovia pelejä, ei ole tänä vuonna Fire Emblem: Three Housesin voittanutta.

Vuoden indie
Kovat jätkät pelaa vain 2D-tappelupelejä ja shmuppeja, ja Devil Engine on jälkimmäisen kuningasgenren jaloin edustaja koko tällä vuosikymmenellä. Ihana ja kaunis tuote kaikin puolin.

Vuoden moninpeli
Koska viime vuonna ilmestyneitä Monster Hunter Worldia ja Smash Bros Ultimatea ei niiden ”jatkuvuudesta” huolimatta saa äänestää, menee ääni etenkin offline-moninpelissä erittäin kovaa suorittavalle Luigi’s Mansion 3:lle, jonka minipelit tarjoavat melkeinpä jopa kovempaa hupia kuin erinomainen yksinpeli. Erityismaininta vuoden huonoimman moninpelin omaavalle Super Mario Maker 2:lle. Meno on aika Brawl jos tiedät mitä tarkoitan?

Vuoden persoona
Arcus ja BigJon ovat striimikentän ihanimmat miehet, mutta vuoden kovimman comebackin tehnyt Vulpes Arctos, ei ollut videopuolen breikkinsä aikana menettänyt teräänsä mihinkään. Tsekkaa jos et usko —>

Vuoden yllätys
Jos Nintendoa ei lasketa, on jokaisella muulla pelialan isolla nimellä palkkalistoillaan kovemman luokan juorukelloja, joiden huomiohuo*aaminen yleensä pilaa ne pelialan isoimmat julkistusyllätykset jo muutamaa päivää tai viikkoa ennen virallista paljastusta. Spencerin Phil päätti kuitenkin näyttää närhen munat moiselle idiotismille, ja paljasti aivan puskista Game Awardseissa uuden Xbox-vehkeen nimen sekä ulkonäön. Ensi vuoden suuri tehokonsolisota on virallisesti käynnistetty ja nyt odotellaan vaam miten, missä ja milloin Sony vastaa?

Vuoden pettymys
Metroid Prime 4 vedettiin täysin ympäri, ja samalla julkaisu siirtyi varmaankin lähemmäs Switchin elinkaaren loppupäätä, kuin lähitulevaisuutta. Malliesimerkki siitä miten Nintendon kannattaa vaan pitäytyä tässä hyvässä formaatissa, jossa pelit julkistetaan silloin kun niistä on edes jotain konkreettista näytettävää.

Vuoden paras videopeli
Sekiro: Shadows Die Twice palautti uskoni jo hieman kulahtaneeseen soulslike-genreen, haastaviin toimintapeleihin sekä osittain jopa hieman myös Activisioniin. Uskomattoman laadukas ja hieno videopeli, joka on kuin kirkas timantti nykypäivän tasaisen persoonattomassa AAA-peliviidakossa. Kunniamaininnat Resident Evil 2:n uusioversioinnille sekä Fire Emblemin tilavalle kolmiolle. Huikeita pelejä kumpikin.

 

[Tingle]

Vuoden Switch-peli
Vuoden indie
Vuoden paras videopeli


Super Mario Maker 2. Eipä tänä vuonna ole oikein muuta pelattukaan, eikä peli ole vieläkään läpi. Super Mario -sarjan uusimmassa osassa on paitsi eniten sisältöä, myös siistejä, uusia mekaniikkoja sekä sarjan parhaat kontrollit. Lisäksi mukana on kenttäeditorikin! Sisältö on täysin yhteisön luomaa, joten eikös tämä lasketa myös indieksi?

Kaikki muut videopelit ovat nyt turhia. Paitsi melee.

 

[Kuruwin]

Tämä vuosi oli hieman tavallista hiljaisempi pelirintamalla mutta tuli tuota silti lähemmäs 40 peliä pelattua joista useampi taisi olla jopa tältä vuodelta. Switchi on vielä postissa tulossa joten lukuunottamatta paria peliä jotka pelasin kaverin kanssa oli jättiosa pelaamistani peleistä PS4 pelejä.

Vuoden PS4-peli

Judgment ja pari muuta PS4 yksinoikeus peliä vielä pelaamatta mutta ne on pelattu vasta joskus ensi vuoden aikana niin ainoaksi vaihtoehdoksi oikeastaan taitaa jäädä Death Stranding. Strandingissa on aika paljon hukkaan heitettyä potentiaalia ja juoni on laadultaan vähän vuoristorataa mutta tykkäsin silti. Onhan tämä pelillisesti suoraan sanottuna aika laiska mutta silti viihdyttää jostain kummallisesta syystä vaikka ei ole edes kauhean zenimäinen kokemus.

Vuoden indie

Olen varmaan tässä suhteessa poikkeus mutta indie pelejen joukosta ei ole kauheasti oikein pullahtanut sellaisia pelejä joista olen pitänyt. Ainoa tänä vuonna pelaamani indie peli josta voin sanoa enimmäkseen tykänneeni on Cupheadin switch portti. Lopupuolella alkoi mennä aika turhauttavaksi mutta enimmäkseen tämä oli positiivinen yllätys. Helposti switchin paras co-op peli.

Vuoden pettymys

En ole kyllä varmaan vuosiin oikein mistään pelistä innostunut niin paljoa että kuolaisin sen perään mutta voin kyllä sanoa pettyneeni useampaa peliä kohtaan tänä vuonna. Atelier Lulua havitteli voitonsijaa olemalla sen 10h liian pitkä peli ja pilaamalla siten muuten oikean mukavasti menneen matkan mutta Wolfenstein: Youngblood oli alusta alkaen suoraansanottuna ihan paska.Odotin saavani Wolfenstein kakkosen mutta moninpelinä mutta järkytykseni oli suuri huomatessani nopeasti miten pahasti Machinegames meni tämän kanssa metsään. Kiitos youngbloodin odotukseni Wolfenstein kolmosta kohtaan kärsivät aika pahasti. Paska joka suhteessa.

Vuoden paras videopeli

Eipä noitten multiplattareiden joukosta oikein mitään löydy Death Strandigia haastamaan niin mennään nyt sitten sillä. Jee.

 

[Mewna]

2019 oli kyllä pelien suhteen melkoisen nihkeä vuosi.

Vuoden PC-peli
Vampire: The Masquerade - Coteries of New York. Visuaalinen novelli, jonka hämyisän synkkä ilmapiiri, uskottavat hahmot ja soljuva tarinankerronta hurmasivat minut täysin.

Vuoden Switch-peli
Dragon Quest XI S: Echoes of an Elusive Age. Periaatteessa täydellinen peli, en oikeasti keksi kyseisestä teoksesta mitään huonoa sanottavaa. Pelaan melko harvoin JRPG-pelejä, mutta Dragon Quest XI on pitänyt minua otteessaan jo monta kymmentä tuntia.

Vuoden indie
Tähänkin kohtaan sopisi Vampire: The Masquerade - Coteries of New York, mutta pelasin tänä vuonna erästä toistakin laadukasta indiepeliä. Sunless Skies tarjosi iloa silmille sekä runsaasti tunnelmallista goottikauhua. Vaikka luomus onkin minulle pelimekaniikoiltaan ehkä vähän turhan jännittävä, niin tykkäsin siitä silti melkoisen paljon.

Vuoden yllätys
Vampire: The Masquerade - Coteries of New York. Herranjestas, eihän visual novel -peli mitenkään voi olla näin hyvä.

Vuoden pettymys
The Sinking City. Ihastuin teokseen nopeasti ja pidin siitä kyllä todella paljon, mutta olisin halunnut tykätä siitä vieläkin enemmän. The Sinking Cityn piti olla minulle elämää suurempi peli, mutta jotain jäi puuttumaan.

Vuoden paras videopeli
En yksinkertaisesti pysty laittamaan minulle iloa tuoneita pelejä paremmuusjärjestykseen.

 

[Hynät/Rahat & Ruplat]

Vuoden PC-peli
Tää on helppo: Disco Elysium. Samalla vuoden paras videopeli, että vuoden paras roolipeli. Täysin ylivertainen omassa sarjassaan.

Vuoden Xbox One -peli
En tiedä, en oo pelannu Bonella tän vuoden puolella varmaan mitään. Leffoja oon kyllä kattonut. Isot pointsit kuitenkin Game Passista, joka on vuoden kovin juttu.

Vuoden PS4-peli
Judgement. Tää on melkein yhtä hyvä kuin Yakuza 0 ja se kertoo paljon.

Vuoden Switch-peli
Vitsillä pelailu jäi vähäiseksi tämän vuoden puolella, mutta Ring Fit on oikein hyvä peli kaiken jumppapuuhailun lisäksi.

Vuoden indie
Disco Elysium. Outer Wildsia en ole pelannut vielä loppuun asti, mutta en usko sen silti nousevan Disco Elysiumin edelle.

Vuoden moninpeli
En oo tainnu pelata yhtään moninpeliä Herran vuonna 2019

Vuoden persoona
Se jätkä joka on vastuussa Game Passista. Aivan ylivertainen palvelu mihinkään muuhun räpellykseen verrattuna. Tappaa Xbonella ja Pc:llä. Jossei lasketa, niin Disco Elysiumin Harry Dubois ja Kim Kitsuragi.

Vuoden yllätys
Game Pass ja sinne ilmestyvien pelien laatu. Eurolla kuukaudessa sain pelata mm. Bloodstainedin, Outer Worldsin, Void Bastardsia ja vaikka kuinka montaa muuta hyvää videopeliä. Aika loppuu kesken jos palvelun jokaisen videopelin meinaa läpäistä.

Vuoden pettymys
Kun ei odota mitään, niin ei voi pettyä. Ei mulla ole aikaa pelata huonoja videopelejä.

Vuoden paras videopeli
Halo 3


Disco Elysium. Puin alkoholistikytälleni Addun verkkarisetin, pistin radiosta pauhamaan surullista musiikkia, nousin moottoriveneen nokalle coolisti ja annoin partnerini ohjastaa meidät kohti vuoden murhamysteerin ratkaisua.

 

[RetroFly]

Vuoden Switch-peli
Vuoden indie
Vuoden paras videopeli


Super Mario Maker 2. Eipä tänä vuonna ole oikein muuta pelattukaan, eikä peli ole vieläkään läpi. Super Mario -sarjan uusimmassa osassa on paitsi eniten sisältöä, myös siistejä, uusia mekaniikkoja sekä sarjan parhaat kontrollit. Lisäksi mukana on kenttäeditorikin! Sisältö on täysin yhteisön luomaa, joten eikös tämä lasketa myös indieksi?

Kaikki muut videopelit ovat nyt turhia. Paitsi melee.

Tämä. Eipä juuri lisättävää eli Super Mario Maker saa ääneni. Crash Team Racing: Nitro Fueled pääsi hyväksi kakkoseksi, sillä kyseessä on erittäin onnistunut remasterointi 20 vuotta vanhasta ajopeliklassikosta uudella sisällöllä höystettynä.

 

[Mr. X]

Tänä vuonna ei mielestäni nähty hirveästi uusia mielenkiintoisia ja hyviä pelejä, mutta Microsoftin puolelta onneksi julkaistiin toimintaa täynnä oleva räiskintäpeli, joka mullisti pelimaailman upealla kenttäsuunnittelulla, pelimekaniikoilla ja moninpelimuodoilla.

Vuoden 2019 parhaan pelin titteli menee siis videopelille Halo 3.

 

[Tingle]

...ookkei tarkoitit siis Heilou Riitsiä?

 

[Kuruwin]

Hellou Riisi oli kyllä vuoden ajopeli. Jää kyllä ne Marli Kaartingit ihan toiseksi sen rinnalla.

 

[bËst]

Osaan harvaan ja varmaan kategoriaan mutta annan niihin oikeat vastaukset

Vuoden PC-peli
- Resident Evil 2 remake. Mielestäni PC:lle tai streamiin ei ole viimeisimpinä vuosina oikein muita peleiksi laskettavia tekeleitä julkistettukaan.
Vuoden Xbox One -peli
- Vieläkö tämä konsoli elää? vastaan: televisio
Vuoden PS4-peli
- Ei tullut mitään peliä, mikä olisi ollut rer2:sta parempi joten vastataan Residen evil 2 remake
Vuoden Switch-peli
- Luigi's Mansion 3. No breiner.
Vuoden moninpeli
- Crash Team Racing Nitro fueled. Huomattavasti parempi kuin Mario Kart 8, mutta kehnompi kännissä ja läpällä.
Vuoden persoona
- öööh... Jokeri?
Vuoden yllätys
- Hearthstone Battlegrounds. Kerrankin siihen tuotteeseen formaatti jossa on järkeä
Vuoden pettymys
- Pokemon Sword & Shield. Ei riitä tässä tekstikentässä tila kirjoittamaan, kuinka monta asiaa siinä oli tyritty.
Vuoden paras videopeli
- Resident Evil 2 Remake. Onhan tuo nyt selvä peli

 

[Rush]

Pelasin reilun kourallisen uusia pelejä tänä vuonna, joten tulen kattavalla asiantuntemuksellani vääristämään tuloksia.

Vuoden PC-peli
-

Vuoden Xbox One -peli
-

Vuoden PS4-peli
-

Vuoden Switch-peli
Super Smash Bros. Ultimate, perustelut alempana.
Jos ei ole hyväksyttävä ehdokas niin jätän tyhjäksi.

Vuoden indie
Se vaikein kategoria. Tähän on muutama yhtäläisen validi ehdokas.
Wargroove oli vuoden odotetuin pelini, mutta en lopulta pelannut sen tarinaa edes loppuun. Kauran kanssa pelattiin parit moninpelit netin yli, mutta muiden kiireiden takia näidenkin pelaaminen loppui äkkiä (sori, Kaura). Wargroove on erittäin laadukas ja juuri sitä mitä siltä toivoin, mutta jostain syystä se vain jäi, enkä ole onnistunut palaamaan sen pariin. Tällä kertaa on ehkä pakko myöntää, että vika ei ollut pelissä, vaan minussa.
Baba is You:ta ei hehkuteta pelkästään suomalaisuuden kunniaksi, vaan se on aidosti erinomainen peli. Mielenkiintoisen konseptin lisäksi pelin kenttäsuunnitelulle on annettava kiitosta, sillä lähes jokainen kenttä vaatii opettelemaan tai hoksaamaan jonkun uuden mekaniikkojen interaktion tai uuden sovelluksen. Peli on tosin melko vaikea, ja se saa välillä minutkin tuntemaan oloni idiootiksi, mikä on kohdallani plussaa. Vastaavasti aluksi mahdottomalta vaikuttavan kentän läpäiseminen saa olon tuntumaan nerolta, ennen kuin peli iskee realiteetit naamalle heti seuraavassa kentässä. Harmillisesti tämäkin peli jäi kesken, ehkä sen stressaavuuden takia.
Kolmas vaihtoehto on Slay the Spire, joka on hyvin mahdollisesti paras saatavilla oleva korttipeli. Spire on uskomattoman koukuttava sekä syvällinen teos, jota voisi opetella tuhansia tunteja ymmärtämään. Itse asiassa olenkin kuluttanut aivan suhteettomasti aikaani katsoessa Jorbsin läpipeluita sekä oppaita pelistä tavoitteena ymmärtää sekä pelin luonnetta, että pinnan alla piilevää tilastotiedettä. Toki Spire on erinomaisen viihdyttävä, vaikka ei välittäisikään tilastohumpuukeista tai optimaalisista pelityyleistä, mutta itseäni kyseiset aspektit pelissä kiinnostavat kovasti. Jokaisen epäonnistuneen runin jälkeen tekee mieli aloittaa heti uusi yritys, jos vaikka tällä kertaa saisi sen unelmien pakan kasattua, tai vähintäänkin osaisi tehdä parempia päätöksiä.
Mietinnän jälkeen taidan nimetä vuoden indieksi Slay the Spiren. Sen pariin on niin helppo ja mukava palata milloin tahansa.

Vuoden moninpeli
Super Smash Bros. Ultimate, perustelut alempana.
Jos ei ole hyväksyttävä ehdokas niin jätän tyhjäksi.

Vuoden persoona
Vähän harmillisesti en juuri nyt osaa keksiä ketään, jolle tämän osaisi antaa. Yacht Clubille ja Team Cherrylle kuitenkin hatunnostot kuluttajaystävällisestä käytöksestä sekä tietty mahtavista peleistä.
Maailmalla pärjänneille suomalaisille eSports-pelaajille myös kunnianosoitukset. Hyvä ENCE, Serral, Jerax, Topson, matumbaman ja muut!
Olin ihan varma että AAA-teollisuudessakin oli pari siistiä heppua esillä tänä vuonna, mutta en vaan muista keitä he olivat.

Vuoden yllätys
Ei merkittäviä yllätyksiä tänä vuonna.

Vuoden pettymys
AAA-peliteollisuuden yleistila on ihan validi vastaus joka vuosi. Onneksi olkoon, kapitalismi. Onneksi olkoon, season passit ja DLC:t ja mikromaksut ja deluxe editionit. Onneksi olkoon, erityisesti Blizzard poliittisen sensuurin ja verokusetusten ansiosta, sekä muut jotka samaa harrastivat. Olette kaikki voittajia, imekää parsaa.

Vuoden paras videopeli
Super Smash Bros. Ultimate
Pidin Ultimatesta jo sen julkaisun aikoihin, mutta se alkoi todella uppoamaan vasta tänä vuonna. Sen myöhäisen julkaisun takia pidän hieman epäreiluna, jos se lasketaan edellisen vuoden peliksi, koska sille piti antaa enemmän aikaa.
Vaikka Ultimatessa onkin lukuisia enemmän ja vähemmän merkittäviä ongelmia, se onnistui silti sytyttämään uudelleen kiihkoni kilpapelaamiseen sekä halun harjoitella ollakseni muita parempi. Ultimaten kautta skeneen on eksynyt valtavasti uutta porukkaa, ja erityisesti kotikaupunkiini syntyi uusi, elinvoimainen Smash-skene. Ja vaikka edelleen pidänkin Meleetä parempana pelinä, Ultimate on silti erittäin hauska pelata. Se on paljon anteeksiantavampi tech skillin suhteen kuin Melee, mitä arvostan kiireisenä sekä fyysisesti rapautuvana vanhuksena, mutta on silti tyydyttävän nopeatempoinen ja volatiilinen toisin kuin edeltäjänsä. En jaksa ylläpitää Meleen vaatimaa teknistä suoritustasoa, joten käytännössä pelaan nykyään mieluummin Ultimatea. Jälkimmäiseen löytyy myös huomattavasti helpommin paikallista peliseuraa. Ultimate ei ole ansioitunut ainoastaan videopelinä, johon olen luultavasti upottanut jo kolmisensataa tuntia tai enemmän, vaan myös piristämällä pelin ulkopuolellakin turnausten, tapahtumien ja uusien ystävien muodossa. Brawlin ja nelosen jälkeen en mitenkään uskonut, että ikinä tulisi uutta hyvää Smash-peliä, mutta tässä se nyt vaan on, ja se oli sekä paras että eniten pelaamani peli vuonna 2019.
Jos kaikesta huolimatta Ultimate ei ole validi vaihtoehto, annan vuoden pelin ääneni Slay The Spirelle. Sillä tavoin vuoden pelini on jälleen, varmaan kuudetta vuotta peräkkäin, indiepeli.

---

Sitten Rushin mielivaltaisiin kategorioihin, joita kukaan ei pyytänyt.

Vuoden projekti: Fire Emblem: Three Houses
Puoli vuotta siinä kesti, mutta lopulta tämä mammutti tuli läpäistyä (1 reitti). FE:3H on aika ristiriitainen teos; siinä on sekä paljon hyvää että huonoa. Puntarissa pelin plussat sekä miinukset tasoittuvat kutakuinkin plusmiinus nollaksi, mutta peli oli siitä huolimatta ihan mielenkiintoinen ja mielestäni arvokkaampi pelata kuin jotkut paperilla paremmat pelit. 3H:ssa on hyviä ideoita ja rutkasti käyttämätöntä potentiaalia, mutta se ei valitettavasti uskalla kommittoitua niihin. Lisäksi pelin prioriteetit ovat paikoittain ympäri seiniä.
3H:n parasta antia ovat sen hahmot (poislukien Byleth) ja heidän väliset dynamiikkansa. Sen olisi pitänyt olla pelin tärkein aihe ja focus, mitä se nyt on vain ajoittain. Esimerkiksi

Spoileri

time skipin jälkeen oppilaiden uudelleennäkeminen olisi voinut olla paljon hienompi kokemus, jos time skip itsessään olisi hoidettu hitaammin ja huolellisemmin. Vanhoja luokkatovereita vastaan taisteleminen oli merkittävä ratkaisu juonen kannalta, ja sillä olisi voitu mässäillä enemmänkin. Bylethin mysteeriä ja supervoimia runkutetaan aivan liikaa, sillä hahmo ei ole ollenkaan mielenkiintoinen tai relevantti. Edelgardin voittaminen ja tappaminen olivat tarinan emotionaalinen huipentuma, ja pelin olisi pitänyt loppua siihen. Sen sijaan Golden Deerit saivat pari tarpeetonta fillerichapteria loppuun, koska pelin lorea piti nylkyttää enemmän.

Tiukemmalla focuksella Three Houses olisi voinut olla erinomainen peli, mutta nyt sen hyviä ideoita ja hetkiä pidättelevät turha filleri, ontuva juonenkuljetus sekä tarve tarjota jokaiselle jotakin. Pelin läpäiseminen oli mittava ja välillä "haastava" projekti, mutta ihan hauska ja ajatuksia herättävä sellainen. Yleensä pelasin 3H:ta rentona hyvänmielen pelinä chapterin puolikas kerrallaan. Formaatti toimi muuten ihan hyvin, mutta Monastery-fillerin määrä paistoi pahasti näin tehdessä, koska Exploration-osuus saattoi viedä melkein koko päivittäisen pelisession itsessään.

Vuoden houkuttelevin peli: Death Stranding
Death Stranding kiinnostaisi kovasti, jos vain omistaisi pleikkari nelosen. Myönnettäköön, että pelissä eniten kiinnostaa Kojiman nimi. Mies on ennen kuitenkin taikonut sellaista videopelimagiaa, että väkisinkin kiinnostaisi nähdä, mitä hän on saanut aikaiseksi vapauduttuaan Konamin ikeestä. Death Stranding vaikuttaa juuri sellaiselle epätyypilliselle videopelille, joka kiinnostaisi itseäni.

Vuoden mitä hittoa, miksi yhtäkkiä kaikki puhuvat tästä?: Disco Elysium
Olin lähestulkoon shokissa, koska kuulin Disco Elysiumista ensimmäisen kerran vasta vuoden loppua päin, kun se näkyi Game Awards -ehdolla. Ilmeisesti kyseessä on vuoden kovin julkaisu, mutta minulle ei kerrottu mitään. Anteeksiantamatonta. En tiedä onko markkinointi epäonnistunut, vai elänkö itse tosiaan näin isossa kuplassa. Oli miten oli, luultavasti tälle ei löydy aikaa aikataulustani, joten pelaamatta vuoden paras peli 5/5 suosittelen.

Lopuksi ilmoitusluontoisena asiana, että lopetin edellisen vuosikymmenen johtavana Celeste-speedrunnerina ville111:tä ajalla 44:43. :)

 

[Genkku]

Smash ei mene läpi kerta oli ehdolla vuosi sitten. (Voitti Switch gotyn)

 

[Rush]

Smash ei mene läpi kerta oli ehdolla vuosi sitten. (Voitti Switch gotyn)

Miten vaan. Mun GOTY-ääni menee sitten Slay the Spirelle. Eipähän katkea indiepelien GOTY-putki.