Fintendon GOTY-gaala 2017

[Norsukampa]

Iltaa kaikille.

Tein näitä GOTY-äänestelyitä aikoinaan eräälle toisellekin kotimaiselle pelifoorumille mutta koska siellä on meno hyytynyt kuin vesilammikko pakkasessa, voidaan jatkaa perinnettä täällä (vaikkakin saitti on kallistunut yhteen tiettyyn konsolivalmistajaan mutta silti). Niille jotka eivät tiedä yhtään mistä puhutaan niin GOTY on kaverikielinen lyhenne sanoista Game Of The Year ja jotta saadaan postauksiin myös hieman enemmän tekstiä niin laitetaan mukaan myös hieman muitakin kategorioita kuin vain ja ainoastaan se vuoden kirkkaimman kruununjalokiven valinta.

Ohjeet ovat siis seuraavanlaiset:

1. Lihavoi äänestämäsi valinta perusteluissasi niin ääntenlasku on helpompaa ja soljuvampaa vaikka mainitsisit muitakin pelejä pohdinnoissasi.
2. Vain vuoden 2017 aikana täällä kylmässä pohjolassa julkaistut lasketaan mukaan äänestykseen eli jos haluat vaikka eräässä kategoriassa haluat äänestää erästäkin jo kotimaassaan viime vuonna julkaistua roolipeliä niin be my guest koska täällä lännessä peli julkaistiin tämän vuoden puolella. Pahoittelut myös MonHu XX:lle.
3. Saa ja pitää äänestää muitakin kuin Nintendon pelejä (ollaanhan kuitenkin Yleinen peliaiheinen keskustelu-osiossa) joten älä pelkää pohtia laatikon ulkopuolelta vaikka Fintendon foorumeilla ollaankin.
4. Äänestä vain pelejä joita olet itse pelannut.
5. Muista perustella valintaa edes parilla lauseella. Tylsää lukea vain listauksia koska niistä ei saa aikaan keskustelua tai saa syytä että miksi ko. valinta nyt sattuu olemaan se vuoden paras? Tasapelin sattuessa parhaiten perusteltu peli voittaa ko. kategorian.
6. Jos äänestät tyhjää niin laita silti kategoria viestiisi (ei siis kategoriasta toiseen hyppimistä) ja jätä se vaikka viivalla tyhjäksi. Helpottaa ääntenlaskua huomattavasti (kts. äänestyspäivä ja arvioi tuolloinen ääntenlaskijan kunto) kun ei tarvitse katsoa että mikä kategoria nyt olikaan menossa.

Äänestysaikaa on 31.12.2017 asti ja lasken ääniä sitten siinä vuoden ekana päivänä ja postailen tänne voittajat.

Kategoriat ovat seuraavat:

Vuoden Action/Adventure
Genre jota on vaikea selittää mutta kyllä te fiksuina lukijoina ja kirjoittajina tiedätte mikä on homman nimi? Onko BOTW roolipeli? En nyt ehkä ihan sanoisi. Onko Nioh roolipeli? Mene ja tiedä. Onko Knack 2 roolipeli? Ei vaan tasoloikkapeli. Auttoiko esimerkit yhtään... ei vai... hyvä eli ei muuta kuin äänestämään!

Vuoden Ajopeli
Jos pelissä on tarkoituksena ohjata ajoneuvoa tavoitteena ensimmäisenä maaliin pääseminen tai vastustajien eliminoiminen, luokitellaan se ajopeliksi. Näitä on tänä vuonna ilmestynyt hieman pienemmissä piireissä kuin myös massiivisten nimikkeiden uusien osien myötä joten ainakin valinnanvaraa luulisi olevan.

Vuoden Räiskintäpeli
Tuliluikkupuolella on ollut taas melkoista räimettä koko vuoden ajan. Tutut vuosittaiset nimet ovat totutusti ilmestyneet kauppojen hyllyille näin marraskuussa mutta on siellä myös hieman elokuvamaailmastakin tuttua moninpelifiestaa mukana kuin myös räiskinnän sijaan läiskintää tarjoavaa moninpelailua. Mikä räiskintäpeli vei sinun sydämesi tänä vuonna?

Vuoden Roolipeli
Mikä peli sai sinut tänä vuonna irtaantumaan kehostasi ja elämään elämää muiden hahmojen kautta ja kehittämään näiden varustuksia ja ominaisuuksia halutunlaiseksi. Tänä vuonna tämäkin genre on erittäin laaja ja kirjava joten ei muuta kuin pohtimaan.

Vuoden Urheilupeli
Sportti on jees mutta virtuaalisena se on vielä enemmän jees sillä pääsee pelatessa elämään unelmaansa suosikkilajien isoilla kentillä. Mikä laji ja siitä tehty peli miellytti tänä vuonna eniten?

Vuoden Strategiapeli
Aiemmin vain PC-jäärien lellikkigenrenä tunnettu pelimuoto on viime vuosina laajentanut myös konsoleille esim. toimivien taktiikkaroolipelien muodossa. Hankala kategoria mutta tarpeeksi pohtimalla sieltäkin löytyy varmasti kaikille suosikit.

Vuoden Tappelupeli
Tappelupelit elää tällä hetkellä uutta renesanssia joten onko mitään mukavampaa kuin parhaan tapelupelin valinta? Ei ole joten mars äänestämään!

Vuoden Tasoloikkapeli
Viime vuosina pienessä lamassa ollut peligenre oli tänä vuonna täydempi kuin miesmuistiin joten äänestyksen luulisi olevan ainakin tässä kategoriassa erittäin vilkasta.

Vuoden Online-moninpeli
Mikä peli vei elämästäsi erittäin paljon mukavia pelitunteja verkossa pelatessa, kilvoittelulla tai yhteistyöllä? Tarjontaa on kuin sientä sateella mutta vain yksi voi voittaa.

Vuoden Offline-moninpeli
Yleensä tätä joutuu hieman selittelemään (pl. urheilupelit) mutta Nintendo-aiheisella foorumilla onneksi tiedetään offline-moninpelaamisen päälle sen verran että voi vaan antaa luvan äänestää ja odottaa tuloksia.

Vuoden Yllätys
Odotitko jotain peliä kuin kuuta nousevaa mutta se osoittautuikin vielä paremmaksi? Nauroitko partaasi pelin X ennakkomatskuja ja peli osoittautuikin loistavaksi? Tähän kategoriaan saa vuodattaa ilon ja yllätyksen kyyneleitä.

Vuoden Pettymys
Saiko jokin peli sinut haluamaan rahojasi takaisin heti ostamisen ja pelaamisen jälkeen? Odotitko joltain peliltä suuria mutta saitkin vaan keskinkertaista tusinaa? Haavat auki ja kirjoittamaan tämän pelin nimi tähän kategoriaan, perusteluiden kanssa siis.

Vuoden Xbox One-peli
Microsoftin vuosi oli laiha yksinoikeuspelien suhteen mutta sieltäkin varmasti jokainen laitteen omistava osaa suosikkinsa poimia.

Vuoden PS4-peli
Jos joku sanoo Switchin pelivuoden olleen kiveäkin kovempi niin ei Sonyn myyntikunkku kovin kauaksi jäänyt. Tonneittain kovaa kamaa mutta vain yksi voi voittaa.

Vuoden Switch-peli
Switch teki kovaa jälkeä markkinoilla vaikka tuotantolinjat eivät ihan täysillä raksuttaneetkaan. Kovia pelejä tuli paljon mutta vain yhden saa valita.

Vuoden Käsikonsolipeli
Kategoriaan lasketaan siis 3DS ja Vita... joten kerro ihmeessä mikä 3DS-peli oli mielestäsi vuoden paras peli?

Vuoden PARAS VIDEOPELI!!!!!!!!!!!!!!!!
Grande Finale. Miss Suomi. Kukkulan Kuningas. Ylijumala. Pelivuosi 2017 oli ennennäkemätöntä tykitystä joten valinta voi olla erittäinkin vaikea. Vedä kuitenkin hetki henkeä ja pohdi tarkkaan että mikä peli ansaitsee jäädä aikakirjoihin vuoden 2017 parhaana pelinä? Highlanderin sanoin, there can only be one.

Ei muuta kuin kirjoittelemaan. Jos tietoa löytyy jo nyt niin voi aina aloittaa kirjoitusprosessin ja muokkailla viestiä sitten mitä pidemmälle vuosi etenee.

Tässä vielä äänestyspohja teidän kaikkien elämää helpottamaan.

Vuoden Action/Adventure

Vuoden Ajopeli

Vuoden Räiskintäpeli

Vuoden Roolipeli

Vuoden Urheilupeli

Vuoden Strategiapeli

Vuoden Tappelupeli

Vuoden Tasoloikkapeli

Vuoden Online-moninpeli

Vuoden Offline-moninpeli

Vuoden Yllätys

Vuoden Pettymys

Vuoden Xbox One-peli

Vuoden PS4-peli

Vuoden Switch-peli

Vuoden Käsikonsolipeli

Vuoden PARAS VIDEOPELI!

EDIT: Joku osaavampi koodivelho korjatkoon tämän lopun sekasotkun...

 

[Kraidi]

Tämä on ensimmäinen kerta, kun en voi juurikaan vastata mitään. Ehkä ihan vuoden lopussa sitten, jos veronpalautuksista vain jää rahaa videopeleihin. Siitä olen kuitenkin melko varma, että Breath of the Wild olisi todennäköisesti ollut minulle vuoden kohokohta siitäkin huolimatta, vaikka olisin hankkinut ja pelannut kaikki muutkin minua kiinnostaneet pelit. Kyseessä on joka tapauksessa sellainen teos, jonka koen hyväilevän makuhermojani hyvin poikkeuksellisella tavalla. Pidän kaikkia kolmiulotteisia Zeldoja viiden tähden kokemuksina, minkä lisäksi pelisarja on ollut minulle erittäin rakas jo 2000-luvun alusta lähtien, mutta vasta tänä vuonna tuntui oikeasti siltä kuin Nintendo olisi avannut kokonaan uuden aukeaman Zeldojen historiassa.

Tähän loppuun vielä pieni kehitysidea liittyen aloitusviestiin: joitakin kategorioita voisi karsia pois tai niputtaa yhteen, jotta niiden määrä pysyisi soveliaana. Pidän esimerkiksi Online- ja Offline-moninpelien erottelua tarpeettomana ratkaisuna, ja kun kerran luokittelua tehdään myös alustan perusteella, niin mukaan mahtuisi PC-peleillekin tarkoitettu kategoria.

 

[Rush]

Ajattelin itse pistää tämän vastaavan topicin pystyyn joulukuun puolella (tosin ilman ääntenlaskua ja muita virallisuuksia), joten approvean tämän ja alan valmistelemaan listaa. Julkaisukelpoinen se ei silti tule olemaan pitkään aikaan, koska tässähän on vielä vajaa kaksi kuukautta aikaa pelailla ja vaikka hankkia se Switch (2kk on yksi kuudesosa kokonaista vuotta!).

Samaa mieltä Kraidin kanssa siitä, että kategorioita voisi hieman muokkailla. Paras online/offline on mielestäni myös vähän turha. Myöskään en henkilökohtaisesti ole genreittäin kategorioinnin suurin ystävä. Monet pelit voivat lukeutua kahteen, kolmeen tai useampaankin genreen, joten se voi aiheuttaa itseääntoistavuutta listauksissa. Lisäksi genrejen jaotelmat ovat veteen piirretty viiva, ja ovelimmat pelit rikkovat näitä rajoja ja määritelmiä todella rajusti. Jos tarkoituksena monella kategorialla oli kalastella tilaisuuksia mainita se yksi peli, jota haluaisi hypettää mutta joka ei aivan ole paras konsolillaan, niin sekin hoituisi paremmin vaikka ääntenlaskusta poisjätettävällä kategorialla "Kunniamaininta". Mutta ei kai siinä jos ääntenlaskija haluaa itselleen ylimääräistä työmaata. :)

Yksi ehdotus lisäkategoriaksi jonka voisi jättää ääntenlaskusta huomiotta, mutta sisällyttää keskustelun vuoksi: Paras "vanha" (ennen 2017 julkaistu) videopeli, jonka pelasi vasta tänä vuonna.

 

[Hynät/Rahat & Ruplat]

Yksi ehdotus lisäkategoriaksi jonka voisi jättää ääntenlaskusta huomiotta, mutta sisällyttää keskustelun vuoksi: Paras "vanha" (ennen 2017 julkaistu) videopeli, jonka pelasi vasta tänä vuonna.

Tää. Suurin osa tämän vuoden puolella pelaamistani videopeleistä lokeroituu tähän.

Hirvee duuni muutenkin tämmöset listat. Paskapostiin kuluu alle minuutti, listoihin joutuu panostamaan.

 

[Norsukampa]

mukaan mahtuisi PC-peleillekin tarkoitettu kategoria.

PC-pelien kategorisointia mietin hartaasti ja pitkään mutta kuvittelin pienessä päässäni sen menevän ehkä hieman liikaa runsaudenpulan suuntaan kiitos Steamin. Toki PC:llekin ilmestyy tänäkin päivänä erittäin laadukkaita isohkon profiilin julkaisuja mutta pelotti ehkä sitten hieman liikaa se että jengi olisi äänestänyt kaikki sitä omaa Steam Greenlight-suosikkiaan jolloin äänet olisi jakautuneet miljoonan pelin kesken. Tosiasiassahan porukka olisi äänestänyt Divinityä (jee!) tai PUBG:ia (ei jee!) mutta silti, pelkäsin liikaa.

Offline-/Online-debaattiin sen verran omaa lusikkaa että kyseessä kuitenkin on loppupeleissä kaksi täysin eri taiteenlajia jonka vuoksi ne on kiva erotella toisistaan. Offlinessa joskus saattaa vuoden ehdokaslistoille päätyä vaikka peli jossa co-op on sitä kovinta herkkua koskaan joka puolestaan on seikka joka offlinessa ei ole niin yleistä kun verkossa meno painottuu pääasiassa kilpailuun. Mainio esimerkki tällaisesta kovasta offline-ylläristä viime vuosilta on latauspeli Affordable Space Adventuren aivan älyttömän loistava moninpeli joka ei olisi kuuna päivänä ollut likimainkaan yhtä hauskaa onlinessa. Jotkut äänestää offline-kategoriassa fiiliksen pohjalta (yhteiset peli-illat jossa mätetään änäriä tai vaikka tappelupelejä) kun taas jotkut äänestää tekniseltä kantilta (pelin toimivuus, pelimuotojen määrä jne.). Kaksi eri maailmaa, kaksi eri kategoriaa.

 

[bËst]

Veikkaan, että tänä vuonna tästä ei silleen tarvitse hirveästi keskustella: Breath Of The Wild vie joka kategorian. Kyllä: Myös vuoden ajopelin, tappelupelin, onlinepelin ja retropelin tittelin.

 

[Mr. X]

Tämänkin vuoden paras peli on ehdottomasti Halo 3. Toimintaa täynnä ja tunteita herättävä blästäilypeli pieksee kaikki muut pelit 100-0. Pelkäsin, ettei sarja saa enää jatkoa kuin vain elokuvamuodossa, mutta onneksi Nintendo paljasti E3 messuilla seuraavan pelin logon. Kohta pääsee pelaamaan Haloa missä vain ja milloin vain kiitos innovatiivisen Nintendo Switch™ viihdelaitteen.

 

[Hynät/Rahat & Ruplat]

Veikkaan, että tänä vuonna tästä ei silleen tarvitse hirveästi keskustella: Breath Of The Wild vie joka kategorian. Kyllä: Myös vuoden ajopelin, tappelupelin, onlinepelin ja retropelin tittelin.

Kyllä ja viimeistään nämä videot osoittavat väitteen todeksi:

Breath of the Wild on tosiaan Zeldojen Skyrim.

En ole pelannut Zeldaa sekuntiakaan.

 

[Tingle]

Vuoden Action/Adventure
Vuoden Switch-peli
Vuoden PARAS VIDEOPELI!!!!!!!!!!!!!!!!
The Legend of Zelda: Breath of the Wild
Vanha kunnon klassikkoseikkailu sai viimein kaivatun piristysruiskeen ja tekee oikein lähes kaiken.

Vuoden Ajopeli
Vuoden Offline-moninpeli
Mario Kart 8 Deluxe
Vanha kunnon klassikkoseikkailu toimii myös tienpäällä Nintendo Switch konsolin innovatiivisen kannettavuus iso juttu ominaisuuden johdosta.

Vuoden Räiskintäpeli
Vuoden Online-moninpeli
Splatoon 2
Uusi kunnon klassikkoräiskintä on Nintendoa parhaimmillaan. Kaikki klikkaa niin ulkoasusta mekaniikkoihin, innovatiivisesta Nintendo Switch ohjaimen gyro-ohjauksesta nyt puhumattakaan.
Kunniamaininta: Halo 3

Vuoden PS4-peli
Vuoden Roolipeli
Persona 5
Vanha kunnon klassikkoseikkailu täynnä hauskoja mekaniikkoja, jotka kaikki vieläpä tukevat toisiaan paremmin kuin koskaan aiemmin.
kunniamaininta Etrian Odyssey V

Vuoden Tasoloikkapeli
Sonic Mania
Vanha kunnon klassikkosiiliseikkailu täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ensimmäistä kertaa sarjan historiassa yksikään pelin kentistä ei ole huono.
Kunniamaininta: Mario Odyssey

Vuoden Käsikonsolipeli
Etrian Odyssey V
Vanha kunnon klassikkoseikkailu ottaa ilon irti kaikista 3DS:n ominaisuuksista.

Vuoden Yllätys
Yoshin munan sisältö

 

[Andyliini]

Vuoden Action/Adventure
Toimintaseikkailu.... Olenkohan pelannut tänä vuonna kovinkaan montaa. Pitänee mennä 3DS:n puolelle ja valita Metroid: Samus Returns. Peli oli lyhyehko, mutta viihdyin sen parissa mallikkaasti sen ajan, mitä se kesti.

Vuoden Ajopeli
Mario Kart 8 Deluxe on varmaan ainoa genren peli, jonka olen tänä vuonna ostanut. Valittakoon siis se.

Vuoden Räiskintäpeli
Räiskintöjä en ole pelannut, joten en voi kommentoida. Metroid tavallaan on räiskintä, mutta jätetään tällä kertaa nimeämättä.

Vuoden Roolipeli
Kyllä se on Xenoblade Chronicles 2. Pelissä olen vasta Chapter 3:ssa, mutta jo nyt olen vakuuttunut siitä, että Monolith Soft osaa, ja on yksi parhaista japsiropetaloista maailmassa. Tämä firma ei ole minua vielä pettänyt, eikä näytä siltä tälläkään kertaa.

Vuoden Urheilupeli
Urheilupelit on jonneille ja kasuaaleille. En pelaa.

Vuoden Strategiapeli
Sanotaan Fire Emblem Echoes - Shadows of Valentia. Fire Emblem on yksi harvoista strategiapeleistä, joita nykyään pelaan, joten valitaan se. Hyvä peli oli kyseessä. Iso kiitos siis IS:lle siitä, että lisäsivat Casual Moden, että minäkin pystyn sarjasta nauttimaan.

Vuoden Tappelupeli
Perinteisiä Beat 'em upeja en ole pelannut, mutta Fire Emblem Warriors sisälsi genreen liittyviä elementtejä sen verran, että nimetään se.

Vuoden Tasoloikkapeli
Super Mario Odyssey, ei kysymyksiä. Upeasti kyhätty tasoloikka, jossa tekemistä ja salaisuuksia piisaa. Viihdyin sen kanssa viikkotolkulla hymyssä suin.

Vuoden Online-moninpeli
No-lifen hommaa tämmönen verkkopelaaminen, en harrasta.

Vuoden Offline-moninpeli
Super Bomberman R maistui muijan kanssa pelatessa alkuvuodesta, se on se.

Vuoden Yllätys
Mitäköhän... Mulla on nykyään niin korkeat odotukset melkein kaikesta, etten juuri yllättymään pääse. Valitsen yllätyksekseni pelin sijaan tapahtuman, nimittäin Megaman 30th Anniversary Streamin. Siellä saimme loputlakin lisää Switch-pelejä Capcomilta, ja vieläpä Megamania. Olen ollut striimistä lähtien Megaman-täpinöissä, ja syyhyttäisi jo päästä pyssyttämään tohtoreita Switchillä.

Vuoden Pettymys
Fire Emblem Warriors. Odotin Hyrule Warriorsin pohjalta addiktoivaa peliä, mutta jaksoinkin pelata tätä vain tarinatilan loppuun ja joitakin History Mappeja. Ilmeisesti johtuu siitä, että Fire Emblem ei ole minulle kovin tärkeä pelisarja, siinä missä Zelda on minulle se yksi ja ainoa. Harkisten vastaisuudessa tarkemmin Musou-junaan hyppäämistä.

Vuoden Xbox One-peli
Ööh, ostinkohan tänä vuonna yhtään Xbox One peliä? Recore: Complete Edition on varmaan lähinnä totuutta.

Vuoden PS4-peli
Myöskään Sonyn laitteelle en juurikaan uusia pelejä ostiskellut. Itse asiassa olen mahdollisesti pelannut tänä vuonna vähemmän plegellä kuin boksilla. Ostin Diseny Afternoon Collectionin, lasketaanko se?

Vuoden Switch-peli
The Legend of Zelda: Breath of the Wild. Zelda ei petä, tälläkään kertaa. Kerrassaan upea seikkailu, jossa tutkittavaa ja tekemistä riittää vaikka muille jakaa. Ehdottomasti vuoden Switch-peli.

Vuoden Käsikonsolipeli
Kaksi oli yli muiden, Metroid ja Mario & Luigi. Valitsen jälkimmäisen, koska sen parissa oli viihtyisämpää ja hauskempaa.

Vuoden PARAS VIDEOPELI!!!!!!!!!!!!!!!!
The Legend of Zelda: Breath of the Wild. Ei kysyttävää, ei vastaväitteitä, väin vähän röllejä. Zelda on vuoden paras peli, isolla marginaalilla varustettuna.

 

[Genkku]

Skippaan suoraan useamman tylsemmän kategorian, en ole muutenkaan ehtinyt pelaamaan juuri muita kuin Nintendo-pelejä.

Vuoden Online- / Offline-moninpeli / Vuoden ajopeli
Mario Kart 8 Deluxe
Jos peli ilmestyisi nyt ensimmäistä kertaa, niin tämä olisi helposti vuoden peli. Loistava Battle-moodi, 200cc (myös Time Trialissa), balanssin viilaus...

Vuoden Yllätys / Vuoden käsikonsolipeli
Monster Hunter Stories
Olen hehkuttanut tätä pitkin vuotta 3DS:n parhaaksi "Pokémon-peliksi". Vapaampi kuin oikeat 3DS:n Monster Hunterit, pätevä tarina ja nappiin osunut graafinen tyyli. Metroid oli kyllä myös käsikonsolihaastaja. Kingdom Battlekin voisi olla omaan hermoon osuva vuoden yllätys, mutta en ole ehtinyt vieläkään korkkaamaan.

Vuoden Pettymys
Switchin taistelupelit
Uskomatonta, mutta jos kiinnostus Wii U:n Pokkéniin kuoli kahdessa viikossa, niin Switch-päivitykseen meni moti alle viikossa. Peli olisi tarvinnut vähintään tuplamäärän uusia hahmoja, jotta se olisi pystynyt pitämään pintansa. Muuten peli on ihan perushyvä mätkintä, mutta en ole 3D/2D-phasen vaihtelun suurin ystävä. Armsiin kohdalla kävi vähän Splatoon ykköset tai SF femmat, eli julkaisussa olisi saanut olla paljon enemmän sisältöä, tai päivitystahti olisi voinut olla kiivaampi. Nintendo on ottanut itseään niskasta kiinni vasta nyt, mutta ei oikein kiinnosta enää hypätä kelkkaan. Hey Pikmin haastaisi varmasti tässä kategoriassa, jos olisin pelannut peliä.


Vuoden PARAS VIDEOPELI!
Super Mario Odyssey
Koska tämä on tyylipuhtaasti paras 3D-tasoloikka sitten kuusnelosen. Löydän itse Mariosta vähemmän moitittavaa kuin Zeldasta (liian helposti hajoavat aseet, liikaa samanlaisia vihollisia / Test of Strength...) joten sen takia asetan tämän edelle.

 

[ville111]

No niin, on jälleen aika miettiä, mitä pelejä onkaan tullut pelattua vuoden aikana. Tänä vuonna tuli pelattua kiitettävän paljon uusia pelejä, joista iso osa tosin oli Indie-pelejä.

Vuoden Action/Adventure:
Tähän minulla olisi muutama mahdollinen vastaus, mukaan lukien SteamWorld Dig 2 sekä Metroid: Samus Returns. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin vaikea olla valitsemassa The Legend of Zelda: Breath of the Wildia, joka on epäilemättä yksi vuoden suurimmista ja kunnianhimoisimmista peleistä. Mikä parasta, peli on hyvin toiminnallinen ja seikkailullinen kokemus. Shrinejen ja kerättävien etsiminen valtavasta maailmasta vihollisia taistellen on todella hieno elämys, jonka olen ajatellut kokea joskus uudestaankin. Ehkä ensi vuonna voisin aloittaa koko pelin alusta?

Vuoden Ajopeli:
Tätä ei paljoa tarvitse miettiä. Vastaus on luonnollisesti Mario Kart 8 Deluxe. Peli oli jo Wii U:lla erinomainen, mutta Switchillä se on entistäkin parempi. Ratavalikoima, ajotuntuma ja audiovisuaalinen puoli ovat ehdottomasti sarjan parhaimmistoa. Mario Kartin ohella pelasin ajopeleistä vain FAST RMX:ää ja Rocket Leagueta tänä vuonna, mutta ne eivät aivan yllä Mario Kartin tasolle.

Vuoden Räiskintäpeli:
Tähän lasketaan varmaan myös Splatoon 2? Noh, sillä mennään. Splatoon 2 on erittäin onnistunut päivitys alkuperäisestä Splatoonista. Erityisesti nyt kuukausien päästä julkaisusta, pelissä on valtava määrä kenttiä ja varusteita. Salmon Run on myös yksi parhaista pelitiloista kokemissani räiskintäpeleissä. Mitä muita räiskintäpelejä olen edes pelannut tänä vuonna? En muistaakseni oikeastaan mitään, ellei joitain ylhäältäpäin kuvattuja shmuppeja tms. lasketa.

Vuoden Roolipeli:
Nyt on aika surullinen tilanne, sillä olen pelannut vain yhtä uutta roolipeliä tänä vuonna. Kyseessä on The Elder Scrolls V: Skyrim Nintendo Switchille. Olen kyllä pitänyt pelistä melko paljon, joten voin ihan hyvin mielin nimetä sen vuoden roolipeliksi. Mikäli joulun jälkeen voin muutamassa päivässä todeta Xenoblade Chronicles 2:n olevan parempi kuin Skyrim, niin päivitän sen tähän listaan.

Vuoden Urheilupeli:
Tähän kategoriaan paras vastaus lienee Rocket League Nintendo Switchille, koska Mario Kart ei mielestäni ihan istu urheilun puolelle. Olen joka tapauksessa nauttinut Rocket Leaguesta kovasti. En ole siinä kovin hyvä, mutta peli on todella koukuttava ja hauska. Lisäksi pelin Nintendo-eksklusiivit autot ovat todella tyylikkäitä!

Vuoden Strategiapeli:
Olen pelannut vain yhtä uutta strategiapeliä tänä vuonna, mutta se on onneksi yksi parhaita. Kyseessä on tietenkin Chess Ultra Nintendo Switchille! Shakki on todella hieno laji, joka tarjoaa paljon syvyyttä ja haastetta. Chess Ultra on lisäksi melko näyttävä peli ja se sisältää monipuoliset mahdollisuudet moninpeliin.

Vuoden Tappelupeli:
En tiedä, sillä en ole pelannut tappelupelejä tänä vuonna.

Vuoden Tasoloikkapeli:
Eiköhän se ole Super Mario Odyssey. Odyssey on kaikin puolin todella hyvä peli, joka yhdistää seikkailua ja tasohyppelyä onnistuneesti. Tasohyppelyä pelissä olisi voinut olla enemmänkin, mutta mieleeni ei tule yhtäkään tänä vuonna julkaistua tasohyppelyä, jossa ohjaus, kenttäsuunnittelu ja pelimekaniikat olisi näin hyvin toteutettuja.

Vuoden Online-moninpeli:
On tylsää käyttää samaa peliä useassa eri kategoriassa, mutta Splatoon 2 ansaitsee vuoden parhaan Online-moninpelin tittelin. Niin Turf War kuin Salmon Run ovat tulleet hyvin tutuiksi Splatoon 2:ssa. Nettipeli tuntuu toimivan Splatoon 2:ssa myös paremmin kuin Mario Kart 8 Deluxessa. Myös Rocket League olisi ollut vahva ehdokas tähän kategoriaan.

Vuoden Offline-moninpeli:
Kuten edellä, tyydyn käyttämään aikaisemmin nimittäni pelin uudestaan nimittämällä tähän kategoriaan Mario Kart 8 Deluxen. Se on tarjonnut helposti parhaimman paikallisen moninpelin miesmuistiin. Peliä tuli pelattua jo Wii U:lla paljon paikallisesti moninpelinä, mutta vähintään yhtä paljon Switchillä.

Vuoden Yllätys:
Metroid: Samus Returns oli tämän vuoden suurin yllätys. En niinkään yllättynyt pelin laadusta, vaan siitä, että peli ylipäätänsä oli tulossa. Oli todella positiivinen yllätys, että Samus Returns julkaistiin niinkin nopeasti E3-messujen jälkeen.

Vuoden Pettymys:
En oikeastaan ole pettynyt kovin pahasti mihinkään pelaamaani peliin tänä vuonna, mutta äänestän vaikkapa Blaster Master Zeroa. Peli ei ole huono, mutta se on hieman itseään toistava. Peli vaikutti trailereissa paljon hauskemmalta kuin se todellisuudessa on.

Vuoden Xbox One-peli:
Enpä tiedä, en omista Xboxia.

Vuoden PS4-peli:
Noh, en omista myöskään Playstation 4:ää, mutta veljellä olen pelannut joitain PS4-pelejä. Ihan muutaman tunnin perusteella voin sanoa pitäneeni Gran Turismo Sportsista enemmän kuin muista kokeilemistani peleistä konsolilla, vaikka siinä voisikin olla hieman enemmän ratoja ja autoja.

Vuoden Switch-peli:
The Legend of Zelda: Breath of the Wild on epäilemättä paras Switchille julkaistu peli tänä vuonna, vaikka myös Super Mario Odyssey pääsee todella lähelle.

Vuoden Käsikonsolipeli:
Ei liene kovin suuri yllätys, että tämä kategoria menee Metroid: Samus Returnsille. 2D-Metroidien paluu oli minulle todella merkittävä asia, ja Samus Returns onnistui tehtävässään todella hyvin. Kyseessä ei ole täydellinen peli, mutta alkuperäiseen Metroid II:een nähden kyseessä on valtava parannus. MercurySteam onnistui mielestäni hyvin vanhan klassikon elvyttämisessä nykypäivään.

Vuoden PARAS VIDEOPELI!:
Tietenkin Tinglen kehittämä Sokkelogame, joka oli joulukalenterissa mukana!

No ei sentään, vaikka kyseessä onkin epäilemättä hieno kokemus. Vuoden peliksi yltää mielestäni The Legend of Zelda: Breath of the Wild. Pelin valtava maailma, jossa on paljon nähtävää ja tehtävää, houkuttelee tutkimaan jokaisen nurkan ja kolon. Pelissä on yksi parhaiten suunnitelluista avoimista maailmoista, jonka olen itse kohdannut videopeleissä. Pelin Shrinet ja Divine Beastit olivat pääsääntöisesti erittäin hyvin toteutettuja, vaikka jäinkin kaipaamaan klassisia Zelda-luolastoja. Pelin pelaaminen on yksinkertaisesti niin hauskaa, että peli pitää otteessaan vielä kymmenien tai satojen tuntien jälkeenkin. Kaiken lisäksi peli on pakattu kauniiseen pakettiin, joka näyttää ja kuulostaa upealta.

Nintendolle tulee olemaan todellinen haaste parantaa Breath of the Wildista. Toivoisin seuraavaksi kenties hieman perinteisempää Zeldaa, jossa on perinteiset luolastot ja esineet mukana. Myös avoimuutta voi edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi hieman rajoittaa. Epäilemättä myös seuraava Zelda on ainakin jonkinlainen mestariteos, mutta jää nähtäväksi, mihin suuntaan Nintendo päättää kehittää sarjaa.

 

[Rush]

Pelasin todella vähän uusia (tai edes vanhoja) videopelejä tänä vuonna. Taisin laskea seitsemän 2017 julkaistua peliä. Seurasin kyllä uusia julkaisuja, mutta omiin hyppysiin päätyi hyvin harva. Syyttävää sormea voi osoitella opintokiireisiin, lautapeleihin, YouTubeen ja tietenkin budjettiin. On tämä elämä vaikeaa. Sivusta seuraajanakin pystyin silti olemaan iloinen niiden puolesta, jotka onnistuivat pelaamaankin kaikkea uutta. Niiden harvojen pelaamieni tuotosten joukossa oleskeli kuitenkin muutama helmeä, joita en voi kehua kylliksi.

Jätän vastaamatta genrekategorioihin. Monta kategoriaa jäisi tänä vuonna ilman ehdokasta. En muutenkaan erityisemmin pidä kyseisestä jaottelusta. Se on tylsä ja palvelee lähinnä perinteisiin muotteihin sopivia pelejä, eikä tue niitä mielenkiintoisia ja rajoja koettelevia tapauksia. Pääasiassa kuitenkin syynä se, että niissä ei olisi mitään luettavaa. Lista jää suppeammaksi, mutta voinpahan kirjoittaa parista muusta pelistä vähän enemmän, hihi.


Vuoden Online-moninpeli

Puyo Puyo Tetris​

Tetriksen ja Puyon yllättävä kaunis fuusio. Battle-formaatti toimii yllättävän hyvin puzzle-peleille, lisäten oman kerroksen strategiaa sekä tarvetta nopealle päätöksenteolle. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tätä on vaan pirun hauskaa takoa, ja oli yksi merkittävimpiä syitä hankkia Switch. Valitettavasti en ole vielä kerinnyt kummemmin harjoittelemaan, mutta tarkoituksena olisi.


Vuoden Offline-moninpeli

Puyo Puyo Tetris​

Offline on edelleen se paras tapa pelata moninpelejä. Kaverin luona viikonloppu Puyo Puyo Tetristä oli yksi hauskimpia moninpelikokemuksia tältä vuodelta.


Vuoden Yllätys

Hollow Knight​

Tämän vuoden indieihme Hollow Knight yllätti äärimmäisen positiivisesti. Kehittäjätiimillä, Team Cherryllä, oli taustalla vain pari hassua game jam -peliä. Hollow Knight oli heidän ensimmäinen markkinoille eksynyt pelinsä, mikä herättää vain enemmän kunnioitusta näin laadukasta esikoista kohtaan. Summer Games Done Quickissa Hollow Knightista kiinnostuttuani päädyin testaamaan tätä. Pelin avattua mielestä pyyhkiytyivät Hyrulen aavat niityt, vihreät metsät sekä hohtavat tundrat. Tilalle hiipivät hämärät luolastot ja unohtuneet katakombit. Zorat, Goronit, Ritot, Gerudot ja Bokoblinit korvaantuivat ötököiden valtakunnalla. Melankoliset pianokappaleet vaihtuivat entistä melankolisempiin pianokappaleisiin sekä alakuloiseen viuluun. Olin alkumetreiltä asti koukussa.

Hollow Knight on metroidvania, mutta sitä myös verrataan Souls-sarjaan temaattisuuden ja ilmapiirin puolella. Metroidvanian ydinpiirteet on onnistuttu toteuttamaan ensiluokkaisesti, ja Hollow Knight tulee olemaan genren merkkipaaluja. Kiitettävän usein uuden reitin tai huoneen löytäminen palkitaan uniikeilla palkinnoilla, tarinanpätkillä tai jopa minibosseilla. Pelin rikkaat yksityiskohdat, mysteerit, käsin kosketeltava ilmapiiri ja suloisen karmiva taidetyyli rakentavat erittäin onnistuneen tarinan ja maailman, joihin rakastuin nopeasti. Jokainen yksityiskohta, jokainen NPC, jokainen dialogin pätkä ja jokainen taustaproppi tuntuu tarkkaan harkitulle. Kaikki on rakennettu tukevasti miellyttävän pelituntuman päälle. Kontrollit, äänet, visuaalit sekä player feedback toimivat kauniisti yhdessä luoden pelituntuman, joka on sekä miellyttävä spektaakkeli että tuntuu erinomaiselle pelata. Paketin kruunaa hyvin haastava, mutta reilu vaikeustaso, joka tuntui kuin minulle räätälöidyltä. Paikoittain turpiin tuli hyvinkin komeasti ja nopeasti. Kuitenkin taitojen kehittyminen oli huomattavaa ja palkitsevaa. Jos bossin voitti ensimmäisellä yrittämisellä, se tuntui saavutukselle.

Nimeän pelin vuoden yllättäjäksi, koska käytännössä harrastelijoista koostunut Team Cherry onnistui vakuuttamaan minulle jälleen, että indiepelit pystyvät kilpailemaan isojen pelitalojen rinnalla noin viidennesosan hintalapulla. Hollow Knight on yksi parhaita metroidvanioita mitä olen koskaan pelannut, toisin kuin seuraava peli...


Vuoden Pettymys

Metroid: Samus Returns​

Ajatukset palaavat kerta toisensa jälkeen Samus Returnsin äärelle. Mitä enemmän aikaa on kulunut pelin pelaamisesta, sitä vähemmän tunnun arvostavan sitä.

Pidän Metroidia yhtenä Nintendon potentiaalisimpina sarjoina, koska se on tarjonnut ja voi edelleen tarjota astetta vakavamman ja toisinaan synkemmänkin Nintendo-pelimaailman vähän aikuisempaan makuun. Parhaimmillaan Metroid-kokemus ei ole ainoastaan näytöllä, vaan myös pelaajan pään sisällä. Samus Returns on heittänyt kaiken sarjan potentiaalin täysin hukkaan, ja on suoraan sanoen lapsellinen peli. Se on kehitetty vailla hienovaraisuutta ja ymmärrystä siitä, minkä ansiosta kokonainen alagenre oli alunperin nimetty sarjan mukaan. Muistaako porukka ajat, jolloin Samuksen ei tarvinnut leikkiä superninjaa ollakseen siisti hahmo? Mitä tapahtui alkuperäisen Metroid 2:n herkälle lopetukselle, kun Samus ja vauva Metroid kävelevät täysin pitkin tyhjentynyttä planeettaa takaisin alukselle? Entä missä mielikuvitus keksiessä Aeon powereita? Mihin unohtuivat seikkailun, vaaran ja yksinäisyyden tunteet? Samus Returnsissa ei ole havaittavissa juuri mitään syvällistä sisältöä, mistä todennäköisesti johtuvat haluttomuuteni palata sen ääreen sekä nykyinen väliinpitämättömyyteni pelin suhteen.

Ei tässä sentään Other M:n tai alkuperäisen Metroid 2:n epämiellyttävyyttä olla vielä lähestytty. Lyhyenä toimintapelinä Samus Returns on suhteellisen OK, jos on valmis pelaamaan geneeristä blästäilypeliä ilman Metroidia. Samus liikkui sutjakkaasti, ja blästäily oli ihan kivaa, mutta se ei ole sitä, mitä odotan Metroidilta. Samuksen voimavalikoima suunniteltiin alunperin seikkailua ja ongelmien ylittämistä varten, missä pelit loistivatkin. Sams Returnsissa power upit olisi voinut korvata kirjaimellisilla avaimilla, jotka avaavat kirjaimellisia ovia, eikä pelikokemus olisi hirveästi muuttunut. Ollakseen sarjan herättänyt teos, minussa se on herättänyt lähinnä uudestaan huolta sarjan tulevaisuudesta..

Osa tyytymättömyyttäni syytä varmaan piilee syvässä välityksessäni sarjaa kohtaan. Metroid on ollut, ja voisi edelleen olla, niin paljon enemmän kuin "ihan kiva blästäilypeli". Samus Returnsin putkikatseinen rymistely täysin väärään suuntaan tuntuu lähinnä anteeksiantamattomalle. Silti peli on kerännyt lähinnä kiitosta monelta taholta, vaikka minulle se loppujen lopuksi onkin vuoden pettymys.


Vuoden Switch-peli

The Legend of Zelda: Breath of the Wild​

Breath of the Wildista on keritty jo puhumaan juurta jaksain. Koetan kiteyttää kaikki ylistykseni yhteen esimerkkiin (pieniä spoilereita).

Tympäännyin siihen, että inventoryni oli jatkuvasti täynnä aseita. Näinpä päätin kertyneiden Korok Seedieni kera lähteä etsimään Hestua, jotta tämä vatkaisi marakassejaan ja laajentaisi varustetilaani. Ongelma oli se, etten tiennyt missä Hestu oli. Päättelin, että viimeisimmältä havaintopaikalta on hyvä alkaa etsimään hevostalleja ja tietäviä NPC:eitä. Yhdeltä tallilta Hestu sitten löytyikin, mutta päivitti vain parit inventory slotit ennen kuin katosi jälleen. Pelin ulkopuolella sovin sitten samaan ongelmaan törmänneen Mannen kanssa, että jaamme vaivan Hestun etsimisestä. Tiesimme vain yleisen suunnan, mihin kaveri oli lähtenyt, joten jaoimme alueita Hyrulesta: "Käy sinä koillisessa, koska minä olen menossa luoteeseen jo." Ei muuta kuin uskollinen hevoseni valmiiksi ja matkaan. Hestua etsiessä tuli löydettyä parit shrinet, harhauduttua muutamiin kiintoisiin paikkoihin ja käännyttyä Hyrulen äärirajoilla valtavien lumisten vuorien juurella, ennen kuin etsintä johti pohjoiseen metsikköön. Utuisen ja karmivan metsikön läpi selvittyä löytyi Hestu, ja kutakuinkin vahingossa myös Master Sword.

Breath of the Wild antoi pelaajan edetä omilla ehdoillaan ja luoda oman seikkailunsa. Ei minua tuona hetkenä kiinnostanut tarinan eteneminen tai edes legendaarisen miekan löytäminen. Halusin vain tyydyttää himohamstraamisen tarpeeni, ja peli teki jopa siitä oman seikkailunsa. Informaation etsiminen, uusien alueiden löytäminen, harhautuminen ja jopa pelin ulkopuolinen sosiaalinen kanssakäyminen tekivät kaikki tuosta verrattain turhankin oloisesta asiasta jotain mielekästä sekä mieleenpainuvaa. Breath of the Wild lupasi aidon seikkailun, enkä voi väittää jääneeni ilman.

Tämä kiipesi omissa kirjoissani toiseksi parhaaksi Zeldaksi (Majoraa ei ylitetäkään noin vain), ja on täten myös helposti Wii U:n/Switchin vuoden paras peli.


Vuoden Käsikonsolipeli

Shovel Knight: Specter of Torment​

Tämähän on muillekin alustoille, mutta pelasin itse sen 3DS:llä. Se on myös helposti paras 3DS:llä pelaamani peli tänä vuonna.

Specter of Torment on kutakuinkin laadukkain mahdollinen DLC. On oikeastaan vääryys kutsua sitä DLC:ksi, koska se tarjoaa kokonaisen uuden kampanjan Shovel Knightille. Tätähän myydään aivan ansaitusti myös omana pelinään, mutta se annettiin emopelin ostaneille täysin ilmaiseksi (miten ilahduttavaa! Laadultaan se on taattua Shovel Knightin laatua, yltäen helposti emopelin tasolle, jos ei jopa korkeammalle. New Game+ on harvinaisesti jopa pelaamisen arvoinen. Ensimmäinen läpipeluu kuin opettaa Specter Knightin kikkoihin, ja NG+ on sitten se todellinen haaste, sillä Specter Knightin health sekä mana -poolit yhdistetään samaksi resurssiksi. Pieni muutos kaavaan teki pelistä äkkiä entistä hauskemman pelattavan. Kuvittelin, että reliccien syödessä healthia niitä ei uskaltaisi enää käyttää, mutta huomasin pelaavani täysin päinvastoin: käytin reliccejä entistä enemmän, bossitaisteluissa jatkuvasti. Laatuaikaa vietetty, A++


Vuoden PARAS VIDEOPELI!!!!!!!!!!!!!!!!

Hollow Knight​

Otan aikaisemmin sanotun takaisin. Hollow Knight ei ole yksi parhaita pelaamiani metroidvanioita, se ON paras pelaamani metroidvania. Se oli myös vuoden yllättäjä, koska en odottanut tänä vuonna minkään pelin pistävän Breath of the Wildista paremmaksi.

Hollow Knight muistuttaa tietyin tavoin BotW:ia. Molemmat alkavat samoilla sävytteillä hiljaisen päähenkilön "saapuessa" raunioituneeseen maailmaan, pelin selittämättä juuri mitään. Peleissä eteneminen vaatii pelaajalta oma-aloitteisuutta, huomiokykyä sekä aitoa kiinnostusta. Molemmat onnistuivat herättämään aidon seikkailun tuntemuksen sekä vilpittömän kiinnostuksen pelin maailmaa kohtaan.

Missä Hollow Knight onnistui mielestäni paremmin, oli sisällön hiominen. Tässä auttoi huomattavasti metroidvanian asteen kontrolloidumpi rakenne verrattuna avoimeen maailmaan, mutta kahlitsevalle se ei silti koskaan tuntunut. Siinä missä Breath of the Wildissa se sadas lumivuori alkoi tuntumaan vähän liian tutulle, Hollow Knightin jokainen alue tuntui omaperäiselle ja tarkoituksenmukaiselle. Missä BotW kärsi sisällön toistumisesta (esim. verrattain pieni määrä vihollisia, bossien samankaltaisuu), Hollow Knight tykitti jatkuvasti uusilla ideoilla ja designeilla. Hollow Knightissa vaikeusaste nousee vähän tasaisemmin, vaikka epälineaarisuudesta johtuen välillä vihollisten voimatasot heittelevätkin. Hollow Knightin combat on mielestäni myös palkitsevampaa. Pelaajalla on vähemmän optioita kin vaikka BotW:ssa, mutta tämän rajoituksen ansiosta pelaaja voi keskittyä itse vihollisen käytökseen sekä pelaajan ja vihollisen väliseen interaktioon.

Hollow Knightin karttasysteemi ansaitsee myös kiitosta. Jotkut voisivat väittää automapperin puuttumisen olevan heikkous, mutta minusta se on vahvuus. Hollow Knightissa on heittäydyttävä välillä sokkeloiseen tuntemattomaan ja oman päänsisäisen kartan varassa. Kuitenkin maailmaan tulee tällöin kiinnitettyä enemmän huomiota, eikä kaikesta vain tule juostua ohitse, ja seuraavan etapin löytäminen tuntuu palkitsevalle. Peli antaa kyllä kiltisti täydennetyn kartan jälkeenpäin, kun haaste on jo kerran kohdattu. Olettaen siis, että tarkkaavainen pelaaja on löytänyt pelin kartturin ja on valmis luopumaan vaatimattomasta osasta varallisuuttaan.

Toki Hollow Knightistakin voi pientä kritiikkiä keksiä. Isossa kuvassa ne ovat kuitenkin minulle hyvin mitättömiä seikkoja timantinkovaksi hiotussa pelissä. Se uskaltaa haastaa pelaajan, mutta tarjoaa erittäin reilun ympäristön haasteilleen. Se palkitsee vaivannäöstä helpottuneilla huokauksilla, tyytyväisillä virneillä ja uteliaisuutta kutkuttavilla yksityiskohdilla. Toivon mukaan Hollow Knight saa Switchin julkaisunsa sekä piakkoin että myös toimivana, jotta mielipuolisimmatkin Nintendo-pelaajat menettävät tekosyynsä olla pelaamatta vuoden 2017 parasta videopeliä. :)

PC master racelle vielä yksi juttu:

 

[Loota]

Suht arvattava Nintendopelaajan ehdokkuuslista tulossa, varokaa, että ette pyörry yllätyksistä.

Vuoden Action/Adventure

The Legend of Zelda: Breath of the Wild​

Vuoden Ajopeli

-​

Omat pörssikurssit pelin suhteen lähtivät laskuun kun kulutin itseni puhki pelin endgamessa, jossa tuli tajuttua kuinka rikkinäinen koko peli on. Tästä huolimatta päätarinan ajan peli tarjosi ehdotonta timanttia nautittavaksi ja saa jo sillä meriitillä tämän tittelin. Vapauden ja seikkailun tunne on vertaansa vailla.

Vuoden Räiskintäpeli

Splatoon 2​

Aikalailla kaikki on vielä tallella, joka teki ensimmäisestä osasta yhden omista suurista suosikkipeleistäni koskaan, ja siihen päälle vielä läjäpäin kaikkea uutta kiiltävää ja mönjäistä sisältöä. Tuntuma, teema ja kekseliäisyys loistaa edelleenkin uniikkina ja joka ikisen splatin saaminen tuntuu vieläkin yhtä hyvältä kuin ensimmäisenä päivänä. Kaiken kruunaa Salmon Run, joka on yksi parhaista pelaamistani co-opeista koskaan, olkootkin tiivis paketti.

Vuoden Roolipeli

Xenoblade Chronicles 2​

Juu juu, ensimmäinen peli on edelleen omassa pyhässä koskemattomassa sfäärissään, mutta pelissä on läsnä samaa henkeä ja meininkiä, mikä teki ensimmäisestäkin niin ikimuistoisen. Maailma on upea ja täynnä kaikkea mielenkiintoista, tarina on kutkuttava vauhtiin päästyään ja taistelusysteemi on ehkä jopa edellistä koukuttavampi.

Vuoden Urheilupeli

-​

Vuoden Strategiapeli

-​

Vuoden Tappelupeli

Pokkén DX​

Olisipa minulla enemmän aikaa ja ulkoisia houkuttimia pelata tätä, sillä tykkään tosi paljon pelin mekaniikoista ja Pokémon-teema tekee vaan kaikesta niin paljon itselleni merkityksellisempää ja persoonallisempaa kuin man vs. guy (featuring bloke) -taistelupeleissä. Sisältö ei ole kaikkein monipuolisinta, mutta on kuitenkin tarjonnut mukavasti vaihtoehtoja kavereita murjoessa, mikä onkin jaksanut viihdyttää pitkään ja takuuvarmasti aina silloin kun seuraa on.

Vuoden Tasoloikkapeli

Super Mario Odyssey​

Jahhuu jeebaa, ympäriinsä päämäärättömästi pyöriminen on palannut ja on edelleenkin erittäin hauskaa. Peli ei ehkä rohkaise niin paljon perinteiseen tasoloikkailuun kuin olisin halunnut ja on vähän huonosti tahdistettu, mutta loputtomien kuiden metsästys piti minut jatkuvasti valppaana ja palkitsi uteliaisuudesta joka käänteessä.

Vuoden Online-moninpeli

Splatoon 2​

Kaikki ihmisiä raivostuttavat aikarajat ja muut suunnitteluvalinnat ovat oikeasti nerokkaita pitämään mielenkiintoa ja monipuolisuutta yllä ja mahdollistaa mitä parhaimman ympäristön pelaajalle kuin pelaajalle helposti kehittyä. Joka päivä tekee vieläkin mieli pelailla ja tulee todennäköisesti jatkumaan vielä hyvin pitkään.

Vuoden Offline-moninpeli

Splatoon 2​

Salmon Run toimii myös offlinessa ja on todettu aivan yhtä metkaksi...!

Vuoden Yllätys

Thumper​

Vuoden paras ajopeli, joka ei ole ajopeli, ja paras F-Zero sitten ikuisuuksiin, joka ei ole F-Zero. Pelissä on ihan käsittämättömän tyydyttävä tuntuma ja haaste on säädetty juuri oikein mahdollistaakseen ihan uskomattoman flow-tilan kun vauhtiin pääsee, jolloin audiovisuaalinen tykitys on täysin vertaansa vailla. Olisi varmaan vienyt jonkun spesifisemmän kategoriankin, mutta peli ei oikein sovi mihinkään.

Vuoden Pettymys

-​

Kaikki on suhteellistä ja periaatteessa tähän voisi pistää esimerkiksi Zeldan rikkinäisyyden ja endgamen vuoksi, vaikka onkin todella hyvä peli. Peli ei myöskään ole sitä, mihin suuntaan Zeldojen haluan täysin menevän, mutta ensimmäinen läpipeluuni ennen endgameturhautumista oli kuitenkin vertaansa vailla niin jää tämä tyhjäksi.

Vuoden Xbox One -peli

-​

Vuoden PS4-peli

-​

Vuoden Switch-peli

Splatoon 2​

Burst Bombs.

Vuoden Käsikonsolipeli

Metroid: Samus Returns​

Kuten Rush sanoi, ei kyseessä ollut aivan toiveiden mukainen paluu, mutta mielestäni silti aivan hemmetin siisti ja tyydyttävä blästäilypaketti, joka lupaa hyvää Metroidin tulevaisuudelle. Kutkuttaa jo ajatella, että mitä tällä samalla moottorilla parannuksineen saa aikaiseksi kun kontekstina ei ole remake suhteellisen rajoittuneesta pelistä.


Vuoden PARAS VIDEOPELI!

Splatoon 2​

Peli ei ehkä ota Zeldaan ja Marioon nähden mitään mielettömiä riskejä suunnittelullaan vaan käyttää edellisen osan toimivaksi todettua pohjaa kaikelle, mutta peli on ehdottomasti kaikista tänä vuonna pelaamistani peleistä ehein alusta loppuun missä ikinä määrin moninpeli voi näin olla.

Splatoon 2 > Xenoblade Chronicles 2 > Thumper > Breath of the Wild > Samus Returns > Odyssey > Pokkén DX > jotain muuta, jonka unohdin jo

Kaikki laatupelejä.

 

[bËst]

Otanpa tuolta lokerikosta muutaman valikoidun kategorian johon, tyydyn vastaamaan.

Vuoden Action/Adventure
- Zelda Breath of the Wild vastaa tähän lokerikkoon. Lisää perusteluja: Katso kohta "vuoden paras videopeli".

Vuoden Ajopeli
- Mario Kart 8 Deluxe, ihan vain koska battleen tehty suuri parannus on oikeasti nautinnollista pelattavaa

Vuoden Urheilupeli
- Breath of the Wildissa keilaaminen ja muut hupiurheilut on messevää puuhaa. Erityismaininta pelille NHL 17

Vuoden Strategiapeli
Breath of the Wildissa sai suunnitella strategisia lähestymistapoja.

Vuoden Tappelupeli
- UFC Meleeseen

Vuoden Tasoloikkapeli
- Yooka-Laylee. Lähti Odyssey todella nopeaa ulos koneesta kun Yooka-Laylee ilmestyi. Mitä enemmän peliin kohdistuvia kritiikkejä luen, sitä ilmeisempää on, että peliä ei vain ymmärretä. Ainoat kritiikit kun tuppaavat olemaan "peli on spiritual successor, mutta se ei kuitenkaan ole Banjo. Pelissä on paljon hyvää, mutta se on niin ysäriä, kuten oli tarkoituskin. En tiedä mitä tästä sanon, menen pelaamaan Mariota". Eli peliä kannattaa oikeasti pelata ja nauttia ja olla valmis hyväksymään se, että joutuu käyttämään aikaa pelin maailmoihin tutustumisessa.

Vuoden Online-moninpeli
- Breath of the Wild kun voi kaverin tullessa kylään laittaa Expansion Packin latautumaan.

Vuoden Offline-moninpeli
- Mario Kart 8 Deluxe. Online perseeseen. Peli on aidoimmillaan samalta sohvalta nautittuna.

Vuoden Yllätys
- Resident Evil 7. Lähtökohdat olivat surkuhupaisat pelin siirtyessä FPS-tyyliin ja käytännössä koko ressa-universumi loisti poissaolollaan. Mutta kummasti peli osoittautui oikein laadukkaaksi kauhupeliksi.

Vuoden Pettymys
- Mario Kart 8 Deluxe ja Pokemon Ultra -versiot. MK8 ei korjannut uuden portin mukana pelin suurinta heikkoutta, eli itempolitiikkaa. Uskomaton pettymys kun luulisi tämän korjauksen olla itsestään selvyys. Pokemon Ultra -versiot taas eivät lisänneet peliin oikestaan mitään, mikä olisi saanut motivoitua sen ostamiseen. Lisää UltraBeasteja... ei kiitos. Hiiteen ne edellisetkin

Vuoden Xbox One-peli
- RE7

Vuoden PS4-peli
- RE7

Vuoden Switch-peli
- Breath of the Wild

Vuoden Käsikonsolipeli
- Breath of the Wild

Vuoden PARAS VIDEOPELI!
- The Legend of Zelda: Breath of the Wild.

Olin jo heittänyt pyyhkeen kerään yli 10v sitten, että maailmassa ei osata enää tehdä videopeliä, joka voisi räjäyttää tajunnan ja saada pelaamisen tuntumaan taas parhaalta ajanvietolta maailmassa. Tämän pelin myötä uskoni videopeliteollisuuteen palasi. Peli, joka oli tehty pelaajille ja jossa sai itse luoda oman polkunsa ilman rajoja ja turhia tarinallisia dialogeja. Pelissä toimii mm. kaikki. Jotain hyvin marginaalisia nipoja tottakait löytyy kun niitä haluaa oikein etsiä. Mutta kun hyppää pelin maailmaan täysin sieluin niin ei pysty muuta kuin nauttimaan.

Täydellinen on täydellinen. Zelda -sarja ottaa ansaitusti kaksoisvoiton puhuttaessa maailman kaikkien aikojen parhaista videopeleistä. Kumpi on ykkösenä: Ocarina of time vai Breath of the Wild? Annetaan ajan päättää. (joskin itse lisäisin vielä Majoran tähän sarjaan)

 

[Norsukampa]

Hatunnosto Andyliini ja ville111 suuntaan. Omaavat sisälukutaidon lisäksi hienon kyvyn lukea käyttöohjeet.

 

[Rush]

Siinähän sitä ääniä laskiessa Norsukampa heräilee kivasti uuteen vuoteen, kun täytyy meidän muiden listauksia lukiessa pysyä varpaillaan.

 

[Jonelink]

Vuoden Action/Adventure
Zelda: Breath Of the Wild. Iso maailma ja nähtävää on kuinka paljonkin. Sivutehtävät ja shrine luolastot on mukavaa pelattavaa. Vielä en ole pelannut kumpaakaan DLC paketteja, mutta tulen kokeilemaan niitä myöhemmin.

Vuoden Ajopeli
Tänä vuonna en ole ostanut muuta kun Mario Kart 8 Deluxe. Aika kuluu tämän kanssa mukavasti.

Vuoden Räiskintäpeli
Kaippa se on tuo Just Cause 3. Ammuskelua ja räjähdyksiä isommassa, mutta tyhjässä avoimessa maailmassa.

Vuoden Roolipeli
Final Fantasy XII: Zodiac Age. Peli jäi kesällä pahasti kesken, enkä ole sen jälkeen palannut pelin pariin. Alkoi jo muutenkin kyllästyttään.

Vuoden Urheilupeli
-
Vuoden Strategiapeli
-
Vuoden Tappelupeli
-
Vuoden Tasoloikkapeli
Ehdottomasti Super Mario Odyssey. 3D kentissä riittää tutkittavaa ja salaisuuksia. Ainoa huono puoli pelissä on power moonit, jotka pystyi keräämään turhankin helposti. Odotin kyllä haastavampaa.

Vuoden Online-moninpeli
Mario Kart 8 Deluxe. Ainoa peli jonka olen pelannut netissä kerran. Verkkopelaamisen olen lopettanut kokonaan PS4:lla.

Vuoden Offline-moninpeli
-
Vuoden Yllätys
Metroid Prime 4. Vaikka en ole Metroid sarjan fani ja pelannut sen pelejä muuta kun Prime 3 ja Other M, niin tuo Prime sarja jatkaa vielä neljänteen osaan, mikä tuli yllätyksenä.

Vuoden Pettymys
-
Vuoden Xbox One-peli
Xbox konsolit ei ole koskaan kiinnostaneet.

Vuoden PS4-peli
En ole tänä vuonna ostanut paljon uusia pelejä, joten ohitan tämän.

Vuoden Switch-peli
Zelda: Breath Of The Wild

Vuoden Käsikonsolipeli
Zelda: Breath Of The Wild

Vuoden PARAS VIDEOPELI!
Mikäs muukaan kun Zelda: Breath Of The Wild.

 

[Kaura]

Ääntenlaskennan sisältävänä palkintogaalana langassa on vähän kakkashow'n makua, kun ollaan Fintendossa ja Nintendolta on tullut vuoden aikana moneen kategoriaan tasan yksi selkeä ehdokas (tai kaksi, jos Zelda lasketaan kaikkiin kategorioihin ). Keskusteluaiheena pelivuosi 2017 on kuitenkin hyvä. Täältä tullaan, varo isoa postia!

Olen pelannut aika vähän uusia pelejä tänä vuonna, enkä näe rakentavaksi äänestää kategorioissa, joihin sopivia pelejä tiedän vain yhden. Ennen kuin annan varsinaisia aloitusviestissä pyydettyjä ääniä, pidänkin oman gaalan peleistä, jotka itse haluaisin tältä vuodelta tuoda esiin jonkinlaisia tunteita suuntaan tai toiseen herättäneinä elämyksinä.

KAURA AWARDS 2017

Vuoden pärisevin Kickstarter-julkaisu
Rain World (PC)
Positiivinen yllätys Kickstarterista - projekti, joka täytti alkuperäisen mainospuheen tuomat odotukset. Yksityiskohtia kuhiseva maailma, johon on aseteltu elegantti tasoloikan, toiminnan, selviytymismekaniikkojen ja ekosysteemisimulaation sotku, joka kaikesta huolimatta tuntuu ennen kaikkea mielekkäältä ja haastavalta videopeliltä. Persoonallinen, pörisevä, orgaaninen, hienovarainen.

Vuoden puuttuvin kakkonen
Shovel Knight: Specter of Torment (PC)
Hukkuu helposti pelivirtaan Shovel Knightin alle kategorisoituessaan, mutta kyseessä on kuitenkin yhtä tykki täsmätoimintapaketti kuin originaali Shovel Knightkin. Kunnianhimoinen kokonaisuus ei juuri ole, mutta kenttäsuunnittelu ja retropresentaatio ovat silti oppikirjamaisia suorituksia - taas. Nykyajan vastine menneiden vuosien Mega Man -jatko-osille, paitsi kakkonen unohtui nimestä. Käytännössä ihan uuden pelin dlc:ksi maalaaminen on minusta julkaisijoilta pöljä liike, joka hämärtää Specter of Tormentia pelaajien tajunnassa nyt jo, puhumattakaan pelialan tulevista historiankirjoista.

Vuoden Zelda
Zelda: Breath of the Wild (Switch)
Paljon hyvää pelissä täytyy olla, kun liki 300 tuntia kellossa ja endgamen puutteet ja epämääräisen balansoinnin suomat exploitit päälimmäisinä mielessä pelaan vieläkin viiden tunnin sessioita samalla vanhalla muistipaikalla. Omaa kivaa: the game. Lupaukseni uudelle vuodelle on kastaa varpaita aiempiin avoimen maailman peleihin siinä toivossa, että niissä on piillyt sama potentiaali kaikki vuodet, kun kiersin ne kaukaa.

Vuoden odotetuimmat päivitykset
Splatoon 2 (Switch)
En malta odottaa, että ykkösen tavoin tämäkin 4/5-peli päivitetään 6/5-peliksi. Tällä hetkellä ollaan 5/5 hujakoilla, kun minua puhuttelevimmat kentät, aseet, pelimuodot, kengät, hiustyylit ym. ovat jo nyt päivityksissä lisättyä sisältöä, joista ei karsitun oloisessa julkaisubuildissa ollut jälkeäkään. Perusta on toki jo vankka ja tärkeä, enkä tarkoita sitä vähätellä.

Vuoden matalaprofiilisin merkkitapaus
Kirby's Blowout Blast (3DS)
Muut pelisarjat siirtyivät kolmanteen ulottuvuuteen 20 vuotta sitten. Kirbyä laiskotti N64:llä ja näin jälkijunassa nolotti kuitenkin hypätä kelkkaan, joten ensimmäinen pelattavuudeltaan kolmiulotteinen Kirby on vaatimaton ja markkinoimaton digitaalinen latauspeli. Kirby-sarjan ydinmekaniikat on muovattu kompaktin esteratapaketin palvelukseen, ja sarjalle uutena ilmiönä kenttien koluamista ja läpäisyä enemmän ratkaisevat vauhti, tehokkuus ja pisteet. Oli huippua nähdä Kracko ja muut Kirbyn klassikkoviholliset ekaa kertaa kunnolla kolmiulotteista tilaa hyödyntävinä tulkintoina.

Vuoden ajan rakenteen muuttaja
Snake Pass (Switch)
Käärmemäinen kiemurtelu ja kietoutuminen pelaajahahmon liikkumismuotona on hyvä ja uniikki lähtökohta pelille. Käärmekontrollit onkin viilattu viimeisen päälle toimiviksi, mutta niiden varaan rakennetulla pelillä on muuten ideat vähissä: Jokainen kenttä on enemmän tai vähemmän samoja vanhoja juttuja, paitsi edellistä pidemmässä ja rasittavammassa muodossa. Kun vihdoin kuukausien työn ja parin vikan kentän suoranaisen pakottamisen jälkeen läpäisin pelin, olin tosi yllättynyt, että peliaikaa oli kaikki valikkopainit ja latausajat mukaan lukien kertynyt alle kymmenen tuntia...

Vuoden pökäle
Rime (Switch)
Tuntuu tosi tyhmältä pelata tutkimiseen ja kiipeilyyn perustuvaa peliä, jossa kiipeämismahdollisuuksien arviointi ei perustu ympäristön korkeuserojen tai jyrkkyyden mittailuun, vaan kiipeä tästä -tekstuurin etsimiseen ja siitä seuraaviin naurettaviin purkitettuihin hyppyihin. Maailmaa rakentavaksi tarkoitetut yksityiskohdat rikkovat sitä, kun kaikki koristeena olevat pieneläimet bugailevat ympäriinsä kuin viime vuosituhannen pelissä konsanaan. Kokemusta ei parantanut se, että Switch-versio tahmaa ja jykkii aivan koko ajan.

Vuoden nyrkkipajatuote
Monolith (PC)
Onnistunut yhdistelmä twin stick shooteria ja pseudosatunnaisgeneroitua tutkimista, jonka on tehnyt kolme normaalia ihmistä omalla ajallaan. Pienen tiimin visio ja kontrolli näkyy varsinkin persoonallisten yksityiskohtien määrässä, mutta ehkä myös joissain yllättävän abstrakteissa ja syvällisissä suunnitteluratkaisuissa, joita koen isompien studioiden peleissä usein välteltävän: Powerupien löytäminen, avaaminen ja poimiminen on tietoisten riskien ja pitkäkantoisten strategioiden verkko, jota ei pelaajalle juuri matkan varrella selitellä. Viisas satunnaisuuden hyödyntäminen pelin rakenteessa lisää tuotoksen elinikää ja vaikuttavuutta huomattavasti tavanomaisen indieshmupin yläpuolelle.

---

Fintendon GOTY-gaala 2017

Täytän tähän tosiaan vain kategoriat, joista oli pelaamani pelit huomioiden minkään sortin kilpailu olemassa:

Vuoden Action/Adventure
-
Vuoden Ajopeli
-
Vuoden Räiskintäpeli
-
Vuoden Roolipeli
-
Vuoden Urheilupeli
-
Vuoden Strategiapeli
-
Vuoden Tappelupeli
-
Vuoden Tasoloikkapeli
-
Vuoden Online-moninpeli
-
Vuoden Offline-moninpeli
-

Vuoden Yllätys
Mario + Rabbids: Kingdom Battle. Osittain huonolaatuisten ainesosien outo yhdistelmä, josta ei ennen pelaamista olisi uskonut voivan tulla mitään järkevää. Pelissä kuitenkin perusteet kunnossa, omat ideat käytössä ja pahimmat lähtöasetelman miinukset viisaasti taka-alalla. Jostain kaivettiin jopa kohtalaiset tuotantoarvot ja vähän sydäntä toteuttamaan visio, jota kellään ei olisi koskaan pitänyt olla.

Vuoden Pettymys
Rime. Markkinointi ja fyysisen julkaisun puitteet saivat kuolaamaan Wind Wakerin ja Icon risteytystä, mutta vihdoin käsissä peli tuntuu muutaman euron Unity-papanalta, jonka joku itsenäinen koodari kakkasi Steamiin keräilykorttisenttejä generoimaan. Perusteluja ylempänä kohdassa "vuoden pökäle".

Vuoden Xbox One-peli
-
Vuoden PS4-peli
-

Vuoden Switch-peli
Zelda on puutteineenkin äärimmäisen viihdyttävä ja mukaansa tempaava. Kirjoitin ylempänä enemmän. Aiheesta ohi sanottakoon, että on vähän huvittavaa, että monen GOTY 2017 ja paras Switch-peli on saatavilla myös viimeistä vaille kuolleeksi julistetulle Wii U:lle...

Vuoden Käsikonsolipeli
-

Vuoden PARAS VIDEOPELI!!!!!!!!!!!!!!!!
Cuphead. Määrällisesti Zeldasta, Mariosta ja Splatoonista on kustakin iloa sata kertaa pidemmäksi aikaa, mutta Cuphead on niin hiottu ja saumaton kokonaisuus, että Nintendon jättiläiset näyttävät sen vieressä kauneusvirheistään ja arvoristiriidoistaan pullistuneilta isottelijoilta. Ainutlaatuinen presentaatio on valikoita myöten täysin tyylipuhdas, mikä tekee valmiiksi todella tiukasta ja palkitsevasta pelistä ikimuistoisen kokemuksen. Vanhojen piirrettyjen kliseeteemat muuttuvat contrapomoiksi ja -kentiksikin niin luontevasti, että todella tuntee pelaavansa piirrettyä - ja vaikka ulkoasu on isossa roolissa, ei sisällä ole silkkoa: ytimeltään peli on vanhan koulukunnan rehti mutta anteeksiantamaton run 'n' gun, jota joku on hiulannut vuosia saadakseen jokaisen pomoluotikuvion nappiin.

 

[Tingle]

Vuoden nyrkkipajatuote
Monolith (PC)
Onnistunut yhdistelmä twin stick shooteria ja pseudosatunnaisgeneroitua tutkimista, jonka on tehnyt kolme normaalia ihmistä omalla ajallaan. Pienen tiimin visio ja kontrolli näkyy varsinkin persoonallisten yksityiskohtien määrässä, mutta ehkä myös joissain yllättävän abstrakteissa ja syvällisissä suunnitteluratkaisuissa, joita koen isompien studioiden peleissä usein välteltävän: Powerupien löytäminen, avaaminen ja poimiminen on tietoisten riskien ja pitkäkantoisten strategioiden verkko, jota ei pelaajalle juuri matkan varrella selitellä. Viisas satunnaisuuden hyödyntäminen pelin rakenteessa lisää tuotoksen elinikää ja vaikuttavuutta huomattavasti tavanomaisen indieshmupin yläpuolelle.

Tää on kiva peli :)