Anime ja manga

Keskustelu osiossa Yleinen keskustelu, aloittajana Artzei, 2.5.2017.

  1. Mauno

    Mauno Animevammainen

    Ahmin Netflixistä Devilmanin melkein putkeen - sarjana jotain Parasyten ja Elfen Liedin välimaastosta.

    Viimeisen jakson katselin evangelionimaista taidepläjäystä ja toivoin että tämä kiirastuli vain loppuisi. En tykännyt mutta silti 7/10.
    [​IMG]
     
  2. Kuruwin

    Kuruwin Epätoivon lähetti

    Hyvä mielen sarjojen osalta tämä kausi näyttäisi kyllä tarjoavan useamman hyvän teoksen. Yuru Camp on todella rentouttava ja Sora Yori Mo Tooi Basho on mukavan kiva ja ilmeikäs. Koi Wa Ameagari No You Ni taas vaikuttaisi olevan astetta parempi romanssi ja on hienoa että vaihteeksi on vähän erillainen pari (vanhempi mies ja nuori tyttö) ja sarja ei mene sen turhauttavan kaavan mukaan eli että vikassa jaksossa vasta tapahtuu jotain.

    Junji Ito collection taas ei varsinaisesti hyvä ole mutta väräällä ja oikealla tavalla ihan viihdyttävä.
     
  3. Mies joka ei pystynyt

    Mies joka ei pystynyt Idolimestari

    Vaivauduin jopa lukemaan koko Kara no Kyoukain japaniksi, joten enään on Tsukihime ja usea muu teos. Vähän turhaa minusta lähteämään vertailemaan Nasun kirjoittamia Light Novelleita hänen kirjoittamiin Visual Novelleihin, joten vähän vaikeaa verrata KnK Fateihin. Suurin ongelma KnK oli mielestäni se filosofinen pälätys joka välillä jatkuu aivan liian kauan.

    Sitten katsoin KnK-leffat, joista varmaan 99% länsimaalaisista faneista tuntee sarjan. Netissä kehutaan että nämä leffat on ehdottomasti parasta mitä Type moon on ikinä tehnyt. Kirjojen perusteella odotin jotain 8-9/10 kamaa, mutta sainkin jotain paljon huonompaa. Elokuvat olivat välillä tosi sekavia, mikäli en olisi lukenut kirjoja niin tapahtumien kulku olisi hämärtynyt. Tietenkin kirjan tunkeminen kokonaisuudessaan elokuvaan on mahdotonta ja tyhmää, mutta melkeimpä jokaisesta elokuvasta oli jätetty pois kohtauksia tai muutettu tarinan rakennetta jolloin tarinan pääpiste menee pois siitä mikä oli kirjassa.

    Mutta 6. elokuvassa olin ainakin kuvainnollisesti suu ammollaan, koko tarinahan muutettiin täysin erilaiseksi. Tuntuu oudolta katsoa versiota tarinasta, joka poikkeeaa yhtä paljon alkuperäisestä kuin FMA ja FMAB. Varsinkaan kun se ei edes toiminut läheskään yhtä hyvin kuin kirja.

    Mitäpä minä voin sanoa, olen vain barbaari joka ei "ymmärrä" KnK-leffojen "taiteellisuutta".
     
  4. Kraidi

    Kraidi Jäsen

    Sain viimein luettua Berserkin volumet 38-39 ja loput luvut, joita ei ole vielä julkaistu pokkarimuodossa. Tavallaan juonessa ei ilmennyt yhtä poikkeusta lukuun ottamatta oikein mitään erityistä, lähinnä asioita, joiden odotinkin tapahtuvan tässä kohtaa juonta. Vehreät maisemat tuovat kyllä mukavasti vaihtelua sarjaan ja toisinaan tuntuukin sieltä, että Berserk tasapainottelisi hieman korkean sekä pimeän fantasian välillä.

    Tämä oli kyllä vallan muikea ja ihastuttava yllätys.
     
  5. Mies joka ei pystynyt

    Mies joka ei pystynyt Idolimestari

    Olen vähän pettynyt uusimpaan berserk-chapteriin, mutta en voi olla suuttunut Miuran artille.

    Sinäänsä tuntuu pahalta käyttää 3,50 euroa lehteen jossa Berserkin osuus lehdestä on pari prosenttia, mutta eipä sitä muuten Berserkkiä rahallisesti voi tukea.
     
  6. Mies joka ei pystynyt

    Mies joka ei pystynyt Idolimestari

    Jaahas, JoJo alkoi jälleen kerran. Part 5 ei ikinä kuulunut suosikkeihini, mutta siitä huolimatta tulen olemaan joka perjantai nokka ruutua tujottaen Jojoa odottellessa.
     
  7. Garo

    Garo Jäsen

    Titaanien sodan kolmoskausi alkoi jo elokuussa, enkä tajua, kuinka sain tietää tästä vasta eilen. Katsoin tähänastiset jaksot ja meininki on selvästi erilaista kuin aiemmilla kausilla. Kyllä tätä edelleen katsoo, mutta tässä vaiheessa alan huomata tiettyjen kerronnallisten jippojen toistuvan kyllästymiseen asti. Vastausten perässä tulee toki seurattua hamaan loppuun saakka, olivat ne sitten miten epätyydyttäviä tahansa.

    Muista sarjoista seuraan totta kai JoJoa (tai nyt GioGioa), joka viihdyttää aina. En tajua, mistä Araki keksii näin erikoisia supervoimia ja niille vielä erikoisempia käyttötapoja ja keskinäisiä vuorovaikutuksia. Kolmas seurattava on Goblin Slayer, johon tartuin lähinnä viehtymyksestäni pintapuolisen viattomuuden ja alla piilevän brutaaliuden yhdistelmään (kts. Madoka Magica ja Made in Abyss). Vaikea sanoa yhden jakson perusteella vielä mitään.

    Aloin tuossa myös hiljan lukea Junji Iton kauhutuotantoa. Uskomattoman lahjakas piirtäjä, jonka "paljastuskuvat" jäävät pitkäksi aikaa mieleen kummittelemaan.
     
    Rush tykkää tästä.
  8. Rush

    Rush Hovifyysikko Super Fintendo

    Junji Ito on aarre.
     
  9. Kuruwin

    Kuruwin Epätoivon lähetti

    Kyllähän monet Iton tarinoista on vähintään huvittavia mutta harvempi niistä on oikeasti kovin hyvä. Amigara fault on aikalailla ainoa lukemani Iton tarina joka on oikeasti karmiva.
     
  10. Mauno

    Mauno Animevammainen

    Aloitin myös Goblin Slayerin, olin kuullut siitä etukäteen hyvää jo aikaa sitten ja lähdin sillä olettamalla että tästä tulee varmaan tämän kauden SAO tai SnK. Kahden ensimmäisen jakson jälkeen edellämainitut voisi ehkä vaihtaa Akame ga Killiin tai Koutetsujou no Kabaneriin, death flageja heilutellaan ennalta-arvattavasti enkä ole kovinkaan vakuuttunut.

    Jojo part 5 on totisesti parempi kuin odotin, julkistus tuli niin nopeasti Part 4:n jälkeen että epäilytti mitä ne on ehtineet hötkyilemään kasaan. Ekat kaksi jaksoa on olleet hauskoja ja sopivan ylitseampuvia. Niin sitä olisi kuvitellut ettei Josuken hiuksista voi mennä typerämmän näköiseen suuntaan.

    Toaru Majutsu no Indexin 3. kausi on ihastuttavan typerää 2010-luvun vaihteen nostalgiaa. Hyviä tyttöjä ja poikia. Pikkutuhmaa fanserviceä tulee 5 min välein, mutta se sopii sarjan typeryyteen.

    Jossain vaiheessa voisin ottaa vähän kiinni katsomatta jääneitä sarjoja. Talven jälkeen kausisarjojen seuraaminen on jäänyt todella vähälle.
     
  11. Garo

    Garo Jäsen

    Huomasin ilokseni, että Mob Psycho 100:n kakkoskausi alkoi juuri äsken. Sarjan omaleimainen tyyli ja upea animaatio imaisivat heti takaisin mukaan, eikä ensimmäisen jakson juonikuviokaan jättänyt kylmäksi. Alkutunnari oli jälleen täyttä rautaa.
     
  12. Mauno

    Mauno Animevammainen

    Viime vuosi meni kiireiden takia todella vähällä animen katsomisella, mutta nyt talvikaudella olen lämmennyt uudelleen vanhalle harrastukselle. Jotain Unlimited Blade Worksiä, luurankokirjakauppias-Hondaa ja Ueno-sania olen katsonut, mutta erityisesti romanssit on kolahtaneet 1666,65 m/s nopeudella pitkästä aikaa. Varmaankin viime keväänä katsomani Saekano viimeksi on täyttänyt tätä nälkääni.


    Odotin että High Score Girl on yksinkertainen komedia ja lyhärianime arcade-peleistä, mutta sainkin sympaattisen kasvutarinan ja romanssin, jossa arcade-pelien kehitys toimii ikään kuin aikajanana 80-90-luvuilla. Hahmot varttuu ja uusia pelejä tulee vuosien mittaan. Anime ja manga on kauniisti sanottuna persoonallisen näköisiä, mutta tarina ja hahmot ovat merkillisen sympaattisia ja nostalgisia.


    Domestic Kanojo on kyllä mitä mehukkainta romanssia. Ai että kun maistuu, nom nom. Kerrankin hahmot ei nyhjää puoli vuotta seurustellen ennen kuin uskaltavat pitää käsiä yhdessä!


    Gotoubun no Hanayome toimii mangana paremmin, mutta animeakin katsoo ja onpa muuten kiva endingi-biisi. Vähän viitostytärten tuutorointia ja romanssia siinä sivussa.
     
  13. Mies joka ei pystynyt

    Mies joka ei pystynyt Idolimestari

    Sain vihdoin luettua Uminekon neljä viimeistä episodia näin yhdeksän vuoden jälkeen aloitettuani matkan Rokkenjimalle vuonna 2010 katsomalla erittäin haukutun animeadaption ensimmäisestä neljästä episodista.

    Uminekossa mikä nyt näin luettuani se kokonaisuudessaan kiinnostaa sen käännös, sillä epitaafin arvoitus on minun nähdäkseni mahdotonta ratkaista englanniksi, sillä se sisältää niin paljon Kanjien eri merkitysten ja lukutapojen kanssa leikkimistä, etten näe mitenkään mahdolliseksi sitä käännettäväksi englanniksi ellei dialogissa sitten selitetä eri merkkejä. Olen katsonut youtubesta kyllä miten englanniksi sitä ratkaistaan, mutta mielestäni mennään vähän metsään kun arvoituksen useita lauseita skipataan ja käytetään johtolankoina asioita, joita ei periaatteessa ollut alkuperäisessä versiossa.

    Yksi novellin teemoista oli mysteerien ratkaiseminen ja mysteereistä muiden kanssa puhuminen. Omien kokemusten mukaan mielummin luen tarinaa yrittämättä ratkaista arvoituksia, sillä useat tuttavat jankkasivat viime kuukausien aikana sitä kuinka arvoituksen pitäisi olla ratkaistuna jo 4. episodin jälkeen, joka näin jälkeenpäin tuntuu aivan kamalan epätodennäköiseltä, huomioiden ettei kymmennen vuotta sitten kun alunperin näitä julkaistiin, varmaan kukaan ollut ratkaissut pelin mysteereitä. Kuten Ryuukishi 07 itse sanoi haastatteluissa, "Mysteerin ratkaiseminen on mahdollista 4. episodin jälkeen, mutta se varmasti on todella hankalaa".

    Nyt kiinnostaisi katsoa anime uudelleen ja nähdä onko animessa mitään, pientäkään, vihjailua mysteerin ratkaisemiseen. Ymmärrettävästi hankalaa animessa totetutta Uminekon lievästi sanottuna hämmentävää narratiivia ja "point of view"-hahmojen epäluotettavuutta.
     
  14. Kraidi

    Kraidi Jäsen

    Päätin katsoa viime yönä ensimmäistä kertaa elokuvan Marnie – tyttö ikkunassa.

    En ole lukenut alkuperäisteosta, joka ilmeisesti lukeutuu Liikkuvan linnan tavoin brittikirjallisuuden klassikkoihin. Tästä huolimatta sanoisin, että Studio Ghiblin visio Marniesta tuntui oikein toimivalta kaikkine muutoksineen. Tulen luultavasti lukemaan alkuperäisteoksen, sillä minua jäi kiinnostamaan maininta sen melankolisuudesta ja tavasta käsitellä näitä samoja elokuvassakin havaittavia teemoja.

    Kaiken kaikkiaan upea tarina, tunsin jopa liikuttuneeni muutamassa kohdassa. Olin myös kuullut aikaisemmin, että elokuvassa olisi joitakin kiusallisen romanttisia kohtauksia, mutten kyllä havainnut Annan ja Marnien välillä mitään sellaista. Viimeistään elokuvan nähtyä tulisi tajuta, miten näiden kahden hahmon välinen vuorovaikutus ja eleet poikkeavat selvästi siitä romantiikasta, johon ihmiset yleensä viittaavat tästä aiheesta puhuttaessa.

    Tähän loppuun voisin vielä koota kolme mielestäni parasta Ghibli-elokuvaa:
    1. Prinsessa Mononoke
    2. Tuulen laakson Nausicaä
    3. Liikkuva linna
     
    Viimeksi muokattu: 3.6.2019
  15. Mauno

    Mauno Animevammainen

    Tähän animevuoteen on pakko pitkästä aikaa olla tyytyväinen.

    [​IMG]

    27 katsottuun sarjaan mahtui 0-10 -asteikolla peräti kuusi 8/10, kolme 9/10 ja yksi 10/10 animea - eli kolmasosa kaikesta katsomastani oli silkkaa timangia. Meikäläisen AOTY:t tältä vuodelta:

    4. Kaguya-sama
    Lapsellisuudessaan ihan pahukseen hauska ja samastuttava rom-com. Pippelivitsit naurattavat ja kivaa että sentään mangassa on päästy juonenkäänteisiinkin asti. Hyvä openingi!


    3. Mob Psycho II
    Vähemmän kusipää-Reigeniä olemassa kusipää ja enemmän Mobin hahmokehitystä. En muista enää tarkkoja juonenkäänteitä, mutta suurella sydämellä ja cowabunga-animaatiolla ei menty pieleen.

    2. Fate/Stay Night Heaven's Feel
    Hei, mitä löytyi kolmas hyvä fate Zeron ja Carnival Phantasmin seuraan.

    1. High Score Girl I & II

    High Score Girl sijoittuu arcade-koneiden kultavuosiin. Videopelinostalgiaa ja romanssia. Hieman karkea CGI toimii luontevasti, koska siihen siirrytään mangasta jonka hahmot näyttävät Junji Iton piirtämiltä Tenavilta. Varmaankin adaptaatiossa on myös mietitty hyppimistä videopelikuvan ja animaation välillä. Toteutus ei siis töki, mitä pitää korostaa koska ensisilmäykseltä joku pitää tätä vielä vahingossa rumana.:tongue:
     
  16. Kuruwin

    Kuruwin Epätoivon lähetti

    Meinasi tulla aneeminen vuosi animen osalta mutta tullut tässä parin viime kuukauden aikana tullut siksi hyvin katsottua että yli 90 nimikettä (vanhat&uudet) tulee täyteen vielä tänä vuonna, Vielä on joitain tämän vuoden sarjoja aloittamatta mutta aika heikohkolta tämä vuosi näyttää kun katselee näitä katsottuja. Kaguya-sama, Vinland Saga ja Takagin kakkos kausi,Mairimashita! Iruma (jatkuu vielä) olivat ainoat kasin sarjat. Noiden lisäksi oli kummiskin myös pari hyvää seiskan sarjaa kuten Orewo, Dumbell, mainittu High Score Girl + Machikado Mazoku ja kisu sensei.

    Eli aika heikohko vuosi näiden perusteella.
     
  17. Garo

    Garo Jäsen

    Katsoin pitkästä aikaa Kikin lähettipalvelun. Oli aikanaan suosikkejani Ghiblin tuotannosta, joten halusin tarkistaa, onko asia yhä näin. Onhan se. Erittäin inspiroiva ja lämminhenkinen elokuva. Varsinkin alussa maisemat tuovat uskomattoman kovasti mieleen oman kotikaupunkini, vaikka mallia on kai haettu lähinnä Ruotsista.
     
  18. Kraidi

    Kraidi Jäsen

    Katsoin tämän itsekin uudestaan joskus yli vuosi sitten. Olin tuolloin jo unohtanut, miten hyvät musiikit Kikin lähettipalvelussa on. Kaiken kaikkiaan oikein hassu ja lämminhenkinen elokuva, viihdyttävyydessään samaa tasoa kuin Totoro ja Ponyo.

    Elokuvista puheenollen, Your Name. ei ole mielestäni mikään kovin kummoinen pätkä, vaikka lukeutuukin Shinkain selkeään parhaimmistoon. Jos romanttiset animaatioelokuvat kiinnostavat, kannattaa toki vilkaista. Muita hiljattain näkemiäni animeja ovat Shingeki no Kyojin Season 3 ja Kobayashi-san Chi no Maid Dragon. Titaanien kolmas kausi oli aika iso pettymys sekä sai minut jotenkin vasta nyt käsittämään, kuinka tylsiä hahmoja etenkin Eren ja Mikasa ovat. Neiti Kobayashin sisäkkölohikäärme taas on melko yhdentekevä huumorisarja, jota katsoi lämpimikseen silloin kun sattui olemaan tylsää.
     
  19. Garo

    Garo Jäsen

    Katsoin Your Namen jonkin aikaa sitten ja pidin siitä, vaikka vähän karttelenkin romansseja. Viime viikolla ja tällä viikolla on tullut katsottua seuraavanlaista:

    Laputa - Linna Taivaalla. Tämä kuului jo Ghibli-suosikkeihini, mutten edellisellä kerralla ollut tajunnutkaan, kuinka paljon tästä leffasta on otettu vaikutteita muualle (Päällimmäisenä tuli mieleen Professor Layton and the Azran Legacy). Lentokohtaukset on toteutettu erityisen hyvin, välillä ihan sieppaa vatsanpohjasta, vaikken kummoisempaa korkeuskammoa podekaan. Kaunista katseltavaa leffa toki on muutenkin. Itse Laputa ja Pazun kotikaupungin maisemat luolineen ja kallionseinämiin rakennettuine taloineen oikein ruokkivat mielikuvitusta.

    Isona suomidubbauksen fanina katsoin leffan tietysti suomeksi. Kokonaisuutena kuvaisin dubbia perushyväksi, vaikka aivan kaikki repliikit eivät vaikuta kovin hiotuilta. Tämä kuuluu myös niihin Ghiblidubbeihin, joissa on jätetty hai-sana välillä kääntämättä tuomaan "paikallisväriä". Itse en tästä pidä, varsinkaan kun tarina ei selkeästi sijoitu Japaniin. Ehdoton valopilkku on edesmenneen Pekka Jalavan ilmarosvo Louis. Seuraava oli animerepliikiksi niin luonteva, että suorastaan herätti hilpeyttä:

    "Ei ku, no ku on tuota luppoaikaa nii ajattelin auttaa."

    Eilisen kuiskaus. Tämän katsoin ensi kertaa. Jos pitäisi kuvata leffaa yhdellä sanalla, se olisi "pohdiskeleva". Samastuin enemmän päähenkilön lapsuuden minän ongelmiin matematiikassa kuin tämän aikuisiän huoliin. Jotenkin tuntui, että saisin tästä enemmän irti jos olisin nainen.

    Pokemon: Mewtwo Iskee takaisin - Kehitys. Remake ensimmäisestä Pokemon-elokuvasta 3d-grafiikoilla toteutettuna. Listailen mieleen tulleita plussia ja miinuksia:

    + 4Kidsiltä suomidubbiin siirtynyt sanoma "Sotiminen on väärin" on muutettu tarkoitettua teemaa lähempänä olevaan "Klooneilla on yhtä suuri oikeus olla olemassa"
    + Hillodonitsivitsi
    + Staryu saa oman lyhyen tähtihetkensä
    + Startterien ja näiden kloonien taistelut ovat hitusen pidempiä

    - Huonompi soundtrack
    - Mewtwo ärjyy ja murisee kun käyttää psyykkisiä voimiaan
    - Turhankin uskollinen?

    Erityismaininta sille, että vanhoja ääninäyttelijöitä on saatu mukaan. Pasi Ruohonen on taas kertojana ja sen yhden kouluttajan äänenä, Juha Paananen Brockina, Jenni Sivonen konstaapeli Jennynä, ja mikä yllättävintä, Jussi Lampi Mewtwona. Sääli vain, ettei Kiti Kokkosta kuultu Mistynä, vaikka hän hiljattain dubbasi tätä sarjan Sun/Moon -kaudella, mutta Mirjami Heikkinen (joka muuten oli sarjassa Dawnin äänenä) paikkaa ihan hyvin.
     
  20. Mauno

    Mauno Animevammainen

    Katsoinpa vahingossa samat Ghibli-setit kuin Garo.
    Laputa on suosikki-Ghiblini Porco Rosson ohella ja kolmannellakin kerralla täyden kympin elokuva. Toimintaa, takaa-ajoja ja hassuttelua sopivassa suhteessa. Tää on niin kuin vanhat Star Warsit tai Indiana Jones, sitä nauttii joka hetkestä eikä keksi juuri pahaa sanottavaa.

    Eilisen Kuiskausta en minäkään ollut aiemmin katsonut. Ei nää Takahatan Ghiblit oo ihan niin hyviä, joskin harhaanjohtavan samanlaisesti nimetty Sydämen Kuiskaus on hyvä leffa ilman lentokoneitakin. Luulin aluksi että Garo puhui siitä ja ihmettelin ettei kuvaus oikein täsmännyt. Pahuksen uncannyt hymykuopat ja poskipäät tässä.