Peli jota pelaat tällä hetkellä

Keskustelu osiossa Yleinen peliaiheinen keskustelu, aloittajana Kuruwin, 4.5.2017.

  1. Kuruwin

    Kuruwin Epätoivon lähetti

    Alan lähestyä loppua Tales Of Arisesissa, joten tässä vaiheessa kai uskaltaa tästä kirjoitella. Ensinnäkin pitää mainita, että sarjan edellisen osan eli Berserian jälkeen totesin jo, että en enää yhteenkään uuten Tales peliin, koska sarja oli jo niin pahasti kulahtanut ja luokaton. No Arisen kanssa Tales tiimi päättikin sitten tavoitella uusia tuulia sarjan kanssa ja vastaanotto oli siksi hyvää, että päätin vielä yrittää. No onko sarja nyt sitten tullut tähän päivään? Lyhyesti vastattuna kyllä, mutta vielä valitettavasti budjetti ratkaisuja nähdään. Iso harppaus oikeaan suuntaan kyllä silti onnistuttu tekemään ja vastaavaa loikkaa toivoisi monelle muullekin sarjalle.

    Mennään ensin niihin positiivisiin puoliin. Pelin uusi ulkoasuhan taisi ennen pelin tuloa pääsääntöisesti herättää negatiivisia fiiliksiä pelaajissa, mutta kun peliin itse pääsi tarttumaan, niin aika nopeasti sai todeta, että peli näyttää liikkeessä todella nätiltä ja screenshotit eivät välttämättä pelille oikeutta tee. Pelissä ei oikeastaan missään vaiheessa joudu pyörimään visuaalisesti tylsissä paikoissa, ellei sitten jotain perus kiviluolaa halua sellaiseksi laskea. Lokaalit eivät sinällään ole hirveän uniikkeja vaan ihan perus JRPG kauraa, mutta väliäkö tuolla, kun nätiltä näyttää. Etenkin luminen Nevira miellyttää suomalaisen sensibiilejä.

    Vaikka mitenkään kovin vapaasta maailmasta ei voida puhua, niin mielestäni alueissa oli kuitenkin tarpeeksi liikkumatilaa ja tilaisuuksia vapaaehtoiseen pompiskeluun. Sivutehtäviäkin aika kohtuullisesti, mutta sisällöltään ne ovat melko yksinkertaisia ja suurin osa on vain tapa x vihollinen tai vihollisia. Hahmojen keskuudessa nämä tehtävät yleensä herättävät keskusteluja ja tämä toimii hyvänä motivaationa tehdä niitä. 95% näistä on myöskin nopeasti suoritettavia, jonka ansiosta ne eivät käy uuvuttaviksi.

    Mitään syvällistä vertailua en osaa aikaisempien Tales pelien taistelusysteemin tehdä, koska olen aina vihannut taistelemista Tales peleissä ja rämpyttänyt vain nappeja. Periaatteessa systeemi on Arisessa sama kuin edellisissä (on pelien välillä kuitenkin eroja) mutta tällä kertaa väistäminen esimerkiksi on jouhevampaa ja fiilis osallistuttavampi. Pitemmän aikaa huomasin tällä kertaa pitäväni taistelemisesta, mutta valitettavasti peli kierrättää ihan surutta tavan vihollisia ja bossejakin ja lopulta tappelusta kyllä katoaa viehätys ja pelin lopussa vaihdoin vaikeusasteen very easylle jouduttaakseni pelin loppumista. Voi olla harha, mutta ainakin sellainen tunne jäi, että pelin alussa bossit olivat enemmän uniikkeja ja vihollisilla enemmän mekaaniikoita, jotka pitivät varpaillaan (peleistä yleensä alku tehdään viimeiseksi, mistä tämä mahdollisesti voinee johtua)

    Mitä juoneen tulee, niin tässä olisi selvästi ollut aineksia parempaan soppaan fiksumman kokin hääriessä. Sanottakoon toki, että joka ikisessä Tales pelissä, jota olen aikaisemmin pelannut, niin tarina on ollut roskaa ja vahvuus kirjoittamisessa onkin enemmän hahmojen puolella. Vesperian joukkiolle ei ehkä Arisen poppoo vedä ihan vertoja, mutta hyvä tiimi siltikin.

    Pelin asetelmahan on se, että korkeamman teknologian rotu kohtelee natiiveja huonommin kuin karjaa ja vallankumoushan siitä lopulta seuraa. Tiimihän tietenkään ei koostu vain sorretuista, joten kitkaa on luvassa ja annankin pelille propsit siitä, että vuosisatojen sortoa ei yhdellä anime hetkellä hyvitetä, vaan sähköisyyttä on ilmassa vielä senkin jälkeen, kuin hahmoista on jo tullut ystäviä, mikä on melko harvinaista ja virkistävää. Toinen vastaava on
    erään hahmon kuolema. Toki pitää sanoa, että kyseinen hahmo kuolee ehkä turhan liian nopeasti, mutta hienoa silti, että hahmot muistelevat tätä vielä pelin lopussakin. Ihan liian usein näkee näitä tapauksia, että joku kuolee ja koko homma on 5 minuutin päästä unohdettu. Toki tästäkin oltaisiin saatu irti paljon herkullisempaa materiaalia irti, mutta pienet taputtelut silti. Tärkeiden hahmojen kuolemaa ei pitäisi olankohautuksella käsitellä.

    Mitähän tässä vielä sanoisi? Pelihän siis on vielä läpäisemättä ja kuten aikaisemmin totesin, niin tämäkin peli olisi kaivannut vähän saksien liikettä, koska taisteluihin leipääntyy. Pelikello näyttää lopussa varmaan joko vähän alle tai yli 30 tuntia ja kestoa olisi voinut helposti olla 5-10 tuntia vähemmän, mutta lailla on ilmeisesti määrätty, että JRPG pelit eivät koskaan voi olla sopivan pituisia. No onneksi sentään silti ollaan keskiverto JRPG:tä pienemmissä tuntimäärissä. Hitaampi pelaaja kyllä varmasti saa upotettua sen 50 tuntiakin tähän.
     
    Viimeksi muokattu: 28.10.2022
  2. Wilbur wals

    Wilbur wals SW-8065-2970-1519

    Innostuimpa aloittamaan Farming Simulaattorin alusta. Varsin leppoisaa pelattavaa ja maatiladynastian luonti koukuttaa näköjään uudestaan. Lisäksi aloitin Fire Emblem Tree Hopeksen, joka vaikuttaa varsin hyvältä teokselta tälläiselle uudelle Fire Emblem fanille. Kaikki tutut elementit kolmesta tuvasta on mukana.
     
    Myy100 ja Jack tykkäävät tästä.
  3. Jack

    Jack Viikin kreivi

    Halloweenin jälkimainingeissa tilasin Alan Waken ja vaikuttaa sopivan jännältä. Grafiikat eivät päätä huimaa, mutta se ei menoa haittaa.
     
    Wilbur wals tykkää tästä.
  4. Kuruwin

    Kuruwin Epätoivon lähetti

    Vihdoin tuli hankittua kunnollinen telkka ja tuas voi svitsil pelata ja Bayonetta 3 sai kunnian olla eka telkka peli. Alkujärkytystä aiheutti huomata, että platinumila oli tainnut jäädä vähän vaihe päälle Astral Chainista, koska nyt tappelu tapahtuu pääasiassa Bayonetan kutsumien demonien kautta. Toki edelleen voi hakata pelkällä Bayonetalla vihuja, mutta demoneilla homma isoimman osan ajasta tapahtuu helposti ja ilman riskejä, niin miksi hoitaa hommaa omin käsin? Tämä on erittäin kummallinen siirtymä ja meinasin menettää toivon heti, mutta uudelleen asennoitumalla Bayonetta 3 on maistunut yllättävän hyvin. Kolmosessa on kyllä ehkä hitusen turhan ADHD design tosin ja hieman stressaakin, että koko ajan heitetään uusia kontrolleita ja asioita, mutta onneksi on vaikeustaso tajuttu pysyä alhaalla, niin ei tarvitse esim. näiden Jeanen 2D stealth action osuuksien takia hiuksia repiä päästä. Kaikki ylimääräinen kyllä vie fokuksen siltä tärkeimmältä eli mätöltä, mikä on kyllä siinä mielessä harmi, koska pelissä on kummiskin kohtuu paljon aseita ja niitä ei sitten pääse kunnolla hyödyntämään. Kenttiä ei oikein tee mieli uudestaankaan pelata juuri näiden “erikois segmenttien takia”.

    Mutta juu. Näistä ongelmista huolimatta olen kyllä tykännyt tästä enemmän kuin kakkosesta, vaikka kakkonen pysyikin enemmän ensimmäisen pelin raiteilla. Tämä ei ole ehkä sitä mitä Bayonetalta varsinaisesti haluaisin, mutta viihdyttävä peli silti.

    Päivitys: Kerkesin pelata pelin jo läpi ennen kuin postasin tämän kirjoituksen, mutta eipä tässä mitään lisättävää oikeastaan ole. Tykkäsin.
     
    Wilbur wals tykkää tästä.