Nintendon ”big three”

[Norsukampa]

Jokainen meistä tietää aina keskusteluissa esille pompsahtavan Nintendon ns. pyhän kolminaisuuden? Lausutaas kaikki nyt se yhteen ääneen...

Super Mario (tasoloikat)
Legend Of Zelda
Metroid

Näin oli siis asia 80-luvun ja 90-luvun taitteessa. Nyt on kohta jo 2019 ja paljon on vettä virrannut (liitä tähän halutessasi kotipaikkakuntasi joki) Aurajoessa sen jälkeen kun nuo mainitut kolme pelisarjaa, olivat Nintendon laadun tae 1st partyn puolelta.

Mikä trio muodostaa näinä päivinä Nintendon ns. big three-kolmikon? Switch myy kuin viimeistä päivää ja etenkin laitteen software-myynnit ovat kerrassaan komeaa katseltavaa. Nintendon kaksi viimeistä käsikonsolia ovat menneet kaupaksi uskomattoman hyvin ja tuoneet valtavirran tietoisuuteen lukuisia Nintendon pelisarjoja. Hierarkia Nintendon omien pelisarjojen sisällä on muuttunut. Jotkut isot nimet ovat vuosien saatossa tippuneet kiotolaisfirman omassa ravintoketjussa pohjille, kun taas uusia huippunimiä on alkanut syntymään viime vuosia enemmän.

Omiin silmiin ei Metroid ole enää vuosiin ollut osa Nintendon kovaa kolmikkoa. Pelisarjan myynnit ovat sarjan pelien tasaisesta laadusta huolimatta, olleet aina sangen pienet, eikä tänäkään päivänä yksittäistä Metroid-peliä, olla myyty yli kolmen miljoonan kappaleen. Sarjan ilmestymistahti on epätasaisempi kuin Walking Dead-televisiosarjan laatukäyrä, joka myös on omiaan selittämään sitä miksi ei Nintendon oma versio Alien-saagasta, ole enää sitä kuuminta hottendaalia.

Mario ja Zelda sen sijaan pitävät paikkansa omalla listallani. Kumpikin pelisarja on pelimaailmassa messiasleveleillä, ja kuten viime vuoden GOTY-valintoja ja Metacriticin kärkipaikkoja tutkaillessa voidaan päätellä, on molemmilla vielä annettavaa alalle ihan ylipäätään. Entäs sitten se Metroidin korvannut taho? Onko se konsolialustasta toiseen älyttömiä määriä myyvä Mario Kart? Ei mielestäni sillä pidetään kolmen suuren lista pois Mario-listasta. Onko se Pokémon? Ei mielestäni sillä Pokémon on käytännössä 2nd- tai jopa 3rd party-sarja Nintendolle, vaikka se isoa rahaa kaikkeen tähän maailmankuuluun tuotenimikkeeseen liittyen takookin. Onko se Fire Emblem? Ei aivan sillä taktiikkarope on vankkumattomasta laadustaan ja kohonneesta suosiostaan huolimatta edelleenkin hieman niché. Kolmas sija omissa kirjoissani menee Splatoonille.

Splatoon on lyhyessä ajassa kohonnut erittäin oleelliseksi osaksi Nintendon tuoteperhettä. Flopanneella konsolilla aloittanut, kahteen osaan asti päässyt sarja, on tehnyt kovaa jälkeä kaikilla rintamilla. Se on myynyt kuin mansikka kesällä, ja luonut samalla ympärilleen kulttuuri-ilmiön, jonka fanikanta tukkii netin palvelimia fanartin ja muun tilpehöörin muodossa. Se on iso osa Nintendon nykypäivälle tärkeää esports-movementia, ja viimeistään pelisarjan tuominen Nintendon piilomarkkinointityökalu Smash Brosiin (joka voisi myös olla osa tätä ison kolmen listaa) oli vihoviimeinen niitti sille että Splatoon on lyönyt lopullisesti läpi Nintendon toimistolla.

Mario, Zelda, Splatoon. Muistakaa nämä nimet seuraavan kerran kun alatte konsolisotimaan. Mitkä kolme pääsivät omille listoillesi? Mennäänkä yhä perinteisellä kolmikolla vai onko valta-asemat vaihtuneet? Äänestä ja kerro.

 

[Kraidi]

Olen Metroidista kyllä täysin samaa mieltä, mutta onneksi on olemassa Axiom Vergen kaltaiset pelit lievittämässä tätä tuskaa.

The Legend of Zelda, Kid Icarus ja Pikmin. Omat valintani perustuvat lähinnä siihen, millä tavoin kyseiset pelisarjat ovat olleet viime vuosina esillä. Etenkin Kid Icarus: Uprising ja Pikmin-sarja ansaitsisivat saada jatkoa Switchille, jos laatu vain pysyy samana kuin viimeisimmissä osissa.

 

[Rush]

Metroid ei tosiaan ole ollut relevantti sarja sitten 2004:n, jolloin viimeisimmät kiistatta hyvät Metroidit, MP2: Echoes ja Zero Mission, julkaistiin. Corruptionista voidaan väitellä, mutta sen mukaan lukeminen siirtää sarjan kunnianpäivien päättymisen 2007:ään, edelleen yli kymmenen vuoden taakse.

Tämä on valtava sääli, koska Metroid on Zeldan ohella ehdottomasti oma suosikkini Nintendon sarjoista. Metroideissa on aina kiinnostanut verkostoituneen maailman tutkiminen, power uppien rooli maailman avautumisessa, ympäristön yksityiskohtiin sekä vapaaehtoisiin datalogeihin kätketty lore sekä se tunne, että pelaaja todella tunkeutuu johonkin vihamieliseen luolastoon. Pidän vahvasta ambienssista, jota sarja pursuaa sekä klaustrofobisissa katakombeissa että kauniissa muukalaisplaneettojen maisemissa, unohtamatta historiallista mystiikkaa huokuvia raunioita. Peleissä on vahva painotus pelaajan roolilla sekä tarinan purkamisessa (tai purkamatta jättämisessä) että etenemissuuntien valinnassa.

Onneksi indiestudiot ovat ottaneet tämän loistavan ja influentaalisen sarjan perinteet hyvään käsittelyyn. Monilla itsenäisillä kehittäjillä tuntuu myös olevan erittäin mielenkiintoisia ideoita, joilla kehittää Metroidin osa-alueita. Tuloksina ollaan nähty sellaisia erinomaisia pelejä kuin Axiom Verge ja Hollow Knight. Tällä hetkellä kiinnostaisi kokeilla tuota Yoku's Island Expressia, joka on laittanut oman twistinsä Metroidmaiseen kenttäsuunnitteluun. Isomman budjetin pelien puolelta tätä nykyään pelailemani Dark Souls (Remastered) muistuttaa erittäin paljon Prime-sarjaa suunnittelufilosofialtaan - ja erittäin positiivisessa mielessä.

Henkilökohtainen Nintendon Big 3:ni on Zelda, Metroid ja Smash Bros.

Kunniamaininta täytyy osoittaa Pikminille, joka on mielestäni yksi Nintendon aliarvostetuimpia, ehkä jopa aliarvostetuin, pelisarja. Pikminissä on äärettömästi uniikkia charmia sekä pelaajaa kunnioittavaa pelisuunnittelua. Pikminin nerokkuus piilee siinä, että päällisin puolin se on erittäin rento ja kepeä peli, mutta se tukee uudelleenpelaamista omien taitojen sekä strategian optimoimisen kautta. Se on strategiapeli, joka ei vaadi miljoonan mekaniikan tai yksikön ulkoa opettelua tai Excel-taulukoita ollakseen viihdyttävä. Pikminissä on läsnä myös vahva tekemisen meininki. Valitettavasti Nintendo on jättänyt tämänkin sarjan melko vähälle huomiolle, eikä siitä olla otettu vielä kaikkea irti. Onnea olisi saada uusi Pikmin-peli Switchille.

 

[RetroFly]

Henkilökohtainen Nintendon big 3:

Donkey Kong Country-sarja
Marion tasoloikat
Yoshi-sarja

Tällaisena pääasiallisena tasoloikkafriikkinä ja retropelaajana lista näyttää juuri tuolta.

Donkey Kong Country-sarja vaikuttaa voivan nykyään todella hyvin verrattuna yli kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, jolloin Donkey Kong-pelien taso oli yleisestikin pohjamudissa. Noh, vuonna 2010 Retro Studios palautti sarjan taas relevantiksi DKC Returnsilla ja jatkoi tätä vuonna 2014 julkaisemalla DKC Tropical Freezen, joka on itselleni yksi tämän vuosikymmenen parhaista peleistä. Tänä vuonna peli sai myös uudelleenjulkaisun Switchille ja todennäköisesti seuraava peli saattaa tulla muutaman vuoden sisällä. Tiedä sitten, jatkaako sarja 2D-linjalla vai yritetäänkö kokeilla Donkey Kongia 3D:nä uudelleen yli 20 vuoden jälkeen. Tuodaanko sarjaan lisää elementtejä kolmesta ensimmäisestä pelistä, kuten Kremlingsit, vanha tag-team-mekaniikka ja uniikit bonushuoneet? Säveltääkö David Wise jälleen musiikit? Nämä ovat suuria kysymyksiä sarjan tulevaisuutta ajatellen.

(Tuon sepustuksen olisi voinut hyvinkin kirjoittaa pelisarjan omaan ketjuun. Noh, pitänee kopioida.)

Marion tasoloikat ovat omalla kohdallani menettäneet kiinnostavuuttaan ja siihen on muutama tärkeä syy. Ensimmäinen syy on 2D-Marioiden totaalinen väsyneisyys New Super Mario Bros-sarjan myötä. Ne ovat ihan hyviä pelejä, mutta ne eivät ole tarjoilleet paljoa mitään uutta tai mielenkiintoista. Ne tuntuvat persoonattomilta ja tylsiltä, koska niissä toistuu liian monet maailmat ja ideat. Ärsyttävää on myös se, ettei ole voitu keksiä muuta taiteellista tyyliä kuin muovinen ja jokseenkin geneerisen oloinen 3D-tyyli. Miksei Nintendo kokeile mitään muuta? Miksi samoja musiikkeja käytetään melkein joka pelissä? Miksi kaikki resurssit täytyy käyttää 3D-Marioihin? Ei sillä, että minulla olisi mitään niitä vastaan, mutta olisi kiva nähdä pitkästä aikaa rakkaudella ja intohimolla tehty, persoonallinen 2D-Mario. 80- ja 90-lukujen Marioissa riitti persoonallisuutta, mielikuvituksellisuutta ja jopa haastetta, jota saa uudemmista peleistä hakea. Jokainen vanhoista Mario-peleistä erosi toisistaan Lost Levelsiä lukuunottamatta. Ei ole ihme, miksi monet pitävät SMB3:sta ja SMW:täparhaimpina Mario-peleinä ikinä.

Yoshi-sarja on oikein mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten alkuperäistä on vaikea, ellei jopa mahdoton korvata. Super Mario World 2: Yoshi's Island on varmasti yksi timanttisimpia pelejä, mitä on koskaan tehty. Siinä loksahtaa oikeastaan kaikki paikoilleen ja pelimekaniikat ovat niin hiottuja kuin tasoloikalta voi odottaa. Siitä löytyy runsaasti haastetta, etenkin jos yrität päästä pelin 100-prosenttisesti läpi, missä en itse ole vieläkään onnistunut. Olkoon se täten oma ikuisuusprojektini, jonka saatuani loppuun voin kuolla onnellisena.
Yoshi's Islandin jälkeen sarjan pelien laatu on vaihdellut melkoisesti. Yoshi's Story on ihan kiva peli, vaikka siitä omat ongelmansa löytyykin. Yoshi's Island DS yrittää saavuttaa alkuperäisen hengen, ja melkein onnistuukin siinä. Yoshi's Touch and Go:sta sekä Universal Gravitationista tuskin kannattaa edes mainita. Yoshi's New Island oli täyttä kuraa ja kova pettymys. Aluksi se vaikutti ihan hyvältä, mutta jotakin siitä puuttui. Musiikit olivat suurimmalta osin aivan hirveää tai mitäänsanomatonta töhnää, taiteellinen tyyli oli todella tympeä ja mauton, pelattavuus oli toimivaa, pomovastukset olivat todella laiskoja ja muutenkin peli oli aivan liian helppo. En suosittele kenellekään. Yoshi's Woolly Worldia en vielä ole päässyt pelaamaan, mutta se vaikuttaa todella lupaavalta, samoin kuin ensi vuoden alussa tuleva uusi Yoshi-peli.

 

[bËst]

Niin... Big three on tosiaan kärsinyt muutaman sarjan menetyksestä viimeisen vuosikymmenen, jopa kahden aikana. Henkilökohtaisen mielipiteeni vuoksi, on sääli keskustelun laatu rajata täysin nykypäivän ansioihin ja laatustandardeihin kun menneisyydestä löytyy niin menestyksekkäitä tekeleitä. Mutta lähdenpä omalta osaltani silpomaan tätä haarukkaa:

Ensiksi itsestään selvyydet pois ja yksi tästä "Big Threestä" on
-Legend of Zelda.
Mielestäni aika no brainer. Edelläkävijä saagassaan jo toistakymmentä vuotta. Täydellisiä laatudroppeja ei ole tullut, vaikka Skyward Sword hyvin raakasti jakaakin mielipiteitä. Joskin siitä oma henkilökohtainen kritiikki menee enemmänkin kömpelölle ohjaussuunnittelulle kuin pelin laadulle. Remaket ovat tuoneet myös vanhemmat pelit laadukkaasti tämän sukupolven tietoon ja uskon ko. pelisarjan määrittävän pelien laatua vielä muutaman seuraavankin vuosikymmenen ajan.

Toiseksi nostaisin
- Megamanin. (jota ei oltu alkuviestiin listattuna, mikä hämmensi...)
Kanssa historian mittapuulla aina ollut laatua täynnä (paitsi battle arenat) kun ollaan pysytty tutussa ja turvallisessa konseptissa. Megaman 11 osoitti, että sama peliformaatti toimii vielä tänäkin päivänä.

Kolmas onkin sitten kinkkinen. Marion taso on dropannut suuresti ja tuossa ylhäältä menin rastitsemaan Mario Kartin, ennen kuin tarkasti luin tarkemman määritelmän mitä pollissa haettiin. Mario Kart on kultaa jos pysytään MK64, MKDD!! ja MKWii akselilla. Modernisaatio ei ole tälle pelille ollut eduksi muuta kuin sallituissa pelaajamäärissä. Sen sijaan historiasta nostaisin ehdottomasti kolmanneksi Banjo-Kazooien... Peli jolla oli pokkaa haastaa Super Mario valtataisteluun ja teki sen vieläpä onnistuneesti. Yooka-Layleeta taitaa olla sääntöjen vastaista hybridisoida tähän nippuun. S

Sitten päästäänkin sarjaan, joka on varmaan puhtaast nostaliapierujen tuloksena syytä nostaa kolmanneksi. Ja se on Pokemon. Pelisarja, jonka perusidea rikastuttaa vauvasta vaariin, mutta jonka metagame -puoli on kärsinyt modernisaatiossa suuresti. Paljon turhia lisäominaisuuksia, puzzelejen ja mysteerien puutostilaa; liiallista helppoutta; Putkijuoksua; ja ennenkaikkea epätasapainoa. Mutta silti, Pokemon on Pokemon ja sen statusta on vaikea horjuttaa. Itsekin näiden viimeisimpien pelien pettymyksienkin jälkeen odotan kiihkossa tulevaa Switchin Pokemonia. Jolla on kyllä harteillaan aikamoinen make it or break it -lähtökohta.

Eli kolmas suurin on Banjo-Kazooie, tai paremmin topicin asettelussa pysyäkseni: Pokemon

 

[Tingle]

Nintendon suurimmat:
Bowser
Donkey Kong
Ridley

Nintendon myydyimmät:
Mario
Marion auto
Wii eSports

Kolme parasta Nintendoa
NES
DS
Switch

Eeppinen Nintendotrilogia
Super Mario Bros.
Super Mario Bros. 2
Super Mario Bros. 3

Kolmivoiman kolme palasta
voima
viisaus
ketteryys

Nintendon suurimmat munaukset
The Legend of Zelda: Skyward Sword
Super Mario Sunshine
Super Smash Bros. Brawl

Nintendon "big three"
pakollinen mario
sarja josta vain minä välitän
Cooking Mama

 

[Manne]

Mielenkiintoinen aihe. Kuten jo mainittua, huipulla on vuosien saatossa tuullut aika tavalla, ja osa sarjoista on joutunut kovien puuskien uhreiksi ja tipahtanut valitettavastikin tästä aivan terävimmästä kärjestä ja uusia kilpailijoita on ilmestynyt sekoittamaan pakkaa. Tästä huolimatta 3 sarjaa on helppo, ainakin omalta kantiltani, valita. Kyseessä ovat The Legend of Zelda, Mariot sekä Pokemon.

Zeldan status on pysynyt vankkumattomimpana näistä kolmesta, ja on mielestäni ainoa sarja, joka ei ole osoittanut edes loivan alamäen merkkejä. Toki sarjasta löytyy kiistanalaisia osia, mutta yleinen taso on jopa Nintendon mittapuulla omaa luokkaansa.

Vielä reipas 5 vuotta sitten olisin todennäköisesti sanonut samaa Mariosta, kuin mitä juuri Zeldasta sanoin, mutta intohimoni putkimiehen seikkailuja kohtaan on vähentynyt radikaalisti viime vuosina. Mariot, etenkin New-sarjan osat, joihin Nintendo on jäänyt jumittamaan aivan liian pitkäksi aikaa, ovat tuntuneet melko mauttomilta, hajuttomilta ja värittömiltä. Odyssey oli virkistävä poikkeus, ja tuntuu pahalta edes sanoa, mutta sekin on jäänyt pelin puolivälin tienoille, eikä intoa ole löytynyt jatkaa loppuun, kun mielekkäämpääkin pelattavaa on löytynyt. Sarjan status pelimaailman huipulla on edelleen vahva, ja Odyssey antoi hyvät pohjat pysyä tällä tiellä, mutta etenkin 2D-puoli kaipaisi jotain lisämaustetta pysyäkseen tulevaisuudessakin relevanttina.

Pokemonin suunta antaa myös aihetta huoleen. Tuntuu, että kehittäjät ovat unohtaneet, että Pokemonia pelaavien ikähaitari kasvaa sarjan vanhetessa koko ajan, mutta pelit tuntuvat menevän yhä enemmän perheen pienempien ehdoilla, ja vanhempi fanisukupolvi jätetään vähemmälle huomiolle. Seiskasukupolven peleissä kädestäpitely oli viety aivan käsittämättömän pitkälle, vaikka ihan ok pelejä olivatkin, ja kohta uunista ulos tulevat Let's Go:t eivät vaikuta tässä suhteessa juuri paremmilta. Puhumattakaan muutoksista ydinmekaniikkoihin, jotka vetoavat selvästi aivan eri pelaajakuntaan kuin mitä itse edustan. Toivon mukaan Switchin tuleva, ns. kunnon Pokemon-peli räjäyttää tajuntani, jotta voin syödä haukkuni sarjan tilasta myöhemmin.

Metroidin uutta tulemista ja paluuta kärkikolmikkoon toivoisin itse eniten. Kohtalon määrittänee MP4:n menestys, joten toivon, että toisessa päässä asiaan suhtaudutaan asiaankuuluvalla vakavuudella. Splatoon kolkuttelee myös aika lähellä edellä mainittujen ovia, mutta sarjan tuoreudesta johtuen en voi antaa ainakaan vielä paikkaa näiden pelijättiläisten joukkoon, joiden perintö on toistaiseksi hieman eri kokoluokassa. Lopuilla pelisarjoista seuraajakunnan koko ei vain yksinkertaisesti riitä jättiläisstatuksen saamiseen, vaikka tässäkin joukossa on lukematon määrä loistopelejä.

 

[Wapazi]

Aiemmin tuon Nintendon big threen olisi voinut jakaa erikseen käsikonsoleilla ja kotikonsoleilla. Erityyppiset pelit menestyvät koti- ja käsikonsoleilla, sekä mobiililaitteilla. Esimerkiksi käsikonsoleilla Pokemon pelisarja on selvästi vahvemmin edustettuna, kuin kotikonsoleilla. Kotikonsoleilla puolestaan moninpelattavat pelit, kuten Smash Bros ja Splatoon ovat olleet suosittuja kotikonsolikokemuksia. Smash Bros 3DS myi toki Smash Wii U:ta paremmin, mutta niiden pelien myyntilukuja tarkastellessa tulisi huomioida myös se, että 3DS versio julkaistiin ensimmäiseksi ja laitteella on suurempi pelaajakunta. Mario Kart puolestaan on menestynyt erinomaisesti niin koti, kuin käsikonsoleillakin. Nähtäväksi jää ottaako pelisarja tuulta alleen myös mobiilialustoilla. Mobiilipuoli on ollut tähän asti Pokemon Go:n ja Fire Emblemin Fatesin pelikenttää, eikä kolmatta kunnollista haastajaa näille kahdelle ole vielä Nintendon puolelta löytynyt.

Siihen olen nyt kiinnittänyt huomiota, että Nintendo on vähentänyt Mii hahmojen markkinointia huomattavasti sitten Wii ja Wii U aikakauden ja minusta tuntuu, että ne hahmot ovat mahdollisesti jäämässä pois Nintendon hahmokaartista. Löytyykö syy Wii formaatin kuolemisesta, Miitomon floppaamisesta vai kenties siitä, että länsimaat ottivat Mii hahmot varsin kehnosti vastaan.



Jakaisin big threet seuraavasti:

Kotikonsoli kokemuksena
Super Mario 3D pelit
Mario Kart sarja
Super Smash Bros.

Käsikonsoli kokemuksena
Animal Crossing
Pokemon
New Super Mario Bros sarja

Mobiili
Pokemon Go
Fire Emblem
?????

Nintendo kokonaisuutena
Super Mario 3D pelit
The Legend of Zelda
Mario Kart

Jätin Pokemonit Nintendon kokonaisuudesta pois, sillä sitä satunnaispelaajien keskuudessa harvemmin mielletään Nintendon maskottisarjaksi. Se tuntuu kaikkine oheistuotteineen mielestäni aivan omalta brändiltään. Mietin myös Zeldan korvaamista 2D Marioilla, mutta halusin listaan jotain muutakin kuin Mariota. Joka tapauksessa ihmisten mielessä Nintendo ja Mario menevät aikalailla yks yhteen ja muu onkin sitten hämärää.

 

[testudo80]

Smashin alkuvideossa:

1. Mario
2. Zelda
3. Metroid

Muistaakseni videossa vilahtaa muitakin sarjoja, hahmoja, mutta itse löydän mainoksista usein värimaailman. Punainen, vihreä, keltainen. Sininenkö sitten on SEGA ja PlayStation ... no joo mutta minusta peli on selvä.