Kehutaan inhokkipelejämme

[Loota]

Internetissä saa lukea palsta toisensa perään kun ihmiset julistavat vihaavansa tiettyjä pelejä, mistä toinen ryhmä sitten suuttuu ja lähdetään kilpaa todistamaan kumman peli on sitä absoluuttisinta rapaa. Suurin osa ajasta nämä pelit ovat pohjimmiltaan oikeasti hyviä, mutta esimerkiksi jonkun toisen pelin paremmuus saattaa sumentaa arvostelukykyä hiukan tai sitten syystä tai toisesta peli ei vain iskenyt juuri henkilökohtaisesti jollekin. Oli miten oli, "vastustajan" vahvuuksien tunnustaminen ja oman henkilökohtaisen maun erottaminen on äärimmäisen hyvä taito sisäistää ja tekee keskusteluista paljon rakentavampia ja osapuolista ymmärtäväisempiä.

Tämä ketju on haaste sinulle miettiä jotain peliä, josta et kertakaikkisesti pidä lainkaan ja omistaa koko viestisi sen aidolle, sarkasmittomalle kehumiselle, koska kaikista peleistä löytyy melkein poikkeuksetta joitain hyviäkin puolia olivat ne kuinka pieniä tahansa, vaikka peli olisikin kokonaisuudessaan huono. Sinun ei siis tarvitse kääntyä kehumaan oikeasti mitään osa-aluetta, josta et löydä mitään hyvää sanottavaa, vaan keskittyä löytämään pelin hyviä puolia. Voit myös haastaa toisen käyttäjän kehumaan jotain peliä, jonka tiedät suhtautuvan johonkin peliin vähintäänkin kylmästi, tagaamalla hänet viestissäsi, mutta ketään ei voi tietenkään pakottaa touhuun. Kunnioitettavinta olisi tietenkin jos pystyisit oma-aloitteisesti ryhtyä haasteeseen, joten eikun rohkeasti kehumaan!

Minäpä aloitan heittämällä haasteen. @Tingle / The Legend of Zelda: Skyward Sword, otatko haasteen vastaan? :]

 

[ville111]

@MaLuigi saa haasteen minun suunnaltani. Haastan sinut kehumaan joko The Legend of Zelda: Ocarina of Timea, tai vaihtoehtoisesti Super Mario Galaxy 2:ta. Valinta on sinun. :)

Yritän myös miettiä, mitä peliä voisin itse kehua.

 

[Veizen]

Nyt on pakko ottaa tilaisuudesta vaari: @bËst Banjo-Kazooie: Nuts 'n Bolts:)

 

[Tapza]

Suurin osa ajasta nämä pelit ovat pohjimmiltaan oikeasti hyviä, mutta esimerkiksi jonkun toisen pelin paremmuus saattaa sumentaa arvostelukykyä hiukan tai sitten syystä tai toisesta peli ei vain iskenyt juuri henkilökohtaisesti jollekin. Oli miten oli, "vastustajan" vahvuuksien tunnustaminen ja oman henkilökohtaisen maun erottaminen on äärimmäisen hyvä taito sisäistää ja tekee keskusteluista paljon rakentavampia ja osapuolista ymmärtäväisempiä.

Triggeröidyin, koska tämä implikoi, että jonkin pelin hyvyys tai huonous voitaisiin määrittää jonkin tarkan tieteellisen kaavan kautta. Tästä voidaan myös johtaa sellainen ajatus, että jos joku pitää jotain tiettyä peliä huonosti suunniteltuna, on asiassa kyse siitä, että tämä oikeasti hyvä peli ei vain henkilökohtaisesti iskenyt jollekin? Hmm? *_*

Minusta esimerkiksi Skyward Sword ei ole oikeasti kovin hyvä peli. Se ei iskenyt minuun siksi, että se ei oikeasti ollut kovin hyvä peli. Jonkun toisen mielestä se toki saattoi ollakin.

 

[Loota]

Triggeröidyin, koska tämä implikoi, että jonkin pelin hyvyys tai huonous voitaisiin määrittää jonkin tarkan tieteellisen kaavan kautta. Tästä voidaan myös johtaa sellainen ajatus, että jos joku pitää jotain tiettyä peliä huonosti suunniteltuna, on asiassa kyse siitä, että tämä oikeasti hyvä peli ei vain henkilökohtaisesti iskenyt jollekin? Hmm? *_*

Minusta esimerkiksi Skyward Sword ei ole oikeasti kovin hyvä peli. Se ei iskenyt minuun siksi, että se ei oikeasti ollut kovin hyvä peli. Jonkun toisen mielestä se toki saattoi ollakin.

Saatoin olla aloitusviestissä hiukan epäselvä, mutta tarkoituksena on siis löytää näistä huonoiksi pitämistä peleistä riippumattomia hyviä puolia, ei huijata itseään ja väkisin kehua jotain, jota pitää oikeasti huonona. Nämä puolet voivat olla ihan mitä tahansa pienistä yksittäisistä koho-kohdista tunnelmaan, musiikkiin tai hahmosuunnitteluun. En minäkään menisi yleisesti kehumaan vihaamiani pelejä, mutta luulisin löytäväni esimerkiksi Spyro: Enter The Dragonflystäkin jotain hyvää sanottavaa, vaikka yleisarvosana olisikin -1/10.

Koitin vähän selventää ketjun tarkoitusta myös aloitusviestiin.

 

[Xylitol]

luulisin löytäväni esimerkiksi Spyro: Enter The Dragonflystäkin jotain hyvää sanottavaa, vaikka yleisarvosana olisikin -1/10.

Nyt jouduitkin loukkuun.

 

[bdbdbd]

En heitäkään haastetta, vaan itse itseni haastaen otan sellaisen rohkeasti vastaan!

Super Mario 3D World

Kuten kaikki tietävät, peli on melkoisen hanurista ja kiinnostavuudessaan samaa luokkaa Hotel Marion kanssa. Mutta on siinä jotain hyvääkin: moninpeli on oikeastaan ihan toimiva ja sitä pystyy pelaamaan suurellakin taitohaitarilla yhteistyötä tehden.
Peli on myös hyvä perheen pienimmille ensimmäiseksi peliksi, kun alle kolmevuotiaillekaan ei tuota suuria ongelmia päästä kolmos- tai vitosmaailmaan.

Ohjaus toimii mainiosti ja ohjaimen saat vapaasti valita. Myös off-TV -pelaaminen toimii pelissä.

Arvosana: 3/10

 

[Kraidi]

Pidin Skyward Swordista, eikä suhtautumiseni siihen ole muuttunut vielä tähänkään päivään mennessä. Tiedostan toki pelin niin sanotut ongelmat, ja taisin tuoda itsekin niitä esille jo julkaisun aikoihin. Minusta esimerkiksi se ei ole lainkaan hyvää pelisuunnittelua, että poimittu materiaali tai hyönteinen kirjataan taas ylös jokaisen uuden pelisession aikana – unohtamatta myöskään Dowsing-pelimekaniikkaa, joka ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ole järin toimiva idea etenkään näin suoraviivaisessa pelissä. Liiketunnistusta taas en edes laske heikkoudeksi, sillä tykkään itse siitä. Olen totta kai lukenut tapauksista, joissa se ei toimi pelaajan haluamalla tavalla, mutta mitään sellaista en ole kuitenkaan havainnut omalla kohdallani. Se ei siis ole tosi, että Skyward Swordin kontrollit olisivat kaikille pelaamiskelvottomat.

Kartan vähän tällaisia aiheita. Pelisuosikit ja -inhokit ovat kuitenkin jokaisen oma asia, johon kenelläkään ei pitäisi olla nokan koputtamista.

 

[Tapza]

Kartan vähän tällaisia aiheita. Pelisuosikit ja -inhokit ovat kuitenkin jokaisen oma asia, johon kenelläkään ei pitäisi olla nokan koputtamista.

Toki ovat, mutta kai niistä silti voi keskustella? Tämä on kuitenkin keskustelufoorumi. *_*

Kiitos Lootalle selvennyksestä.

 

[Kraidi]

Toki ovat, mutta kai niistä silti voi keskustella?

Tietenkin voi. Kuten viestissäni jo ilmaisin, en vain ole itse erityisemmin kiinnostunut ihmettelemään toisten pelimieltymyksiä. Aiheen lukemattomia kertoja läpikäyneenä olen jo tavallaan siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

 

[Rush]

Pokemon OmegaRuby/AlphaSapphire on ainoa pääsarjan Pokemon-peli, joka on oikeasti suututtanut. Läpipeluu kesti muistaakseni melkein vuoden, ja suuren osan matkasta ainoa motivaattori oli päästä käsiksi compe-tavaraan. Omassa turnauksessanikin vahingossa handicappasin itseäni ensimmäisen setin tuomalla Mega-Altarian ensin unlockaamatta Mega Evoluutioita pelissä, koska en ollut edennyt tarinassa muutamaan kuukauteen. Hups! Lyhyesti ongelmani pelin kanssa juontuvat sen suoraviivaistuksiin sekä helppoon vaikeusasteeseen, joiden takia peli tuntui viittä vaille valmiille pelaamaan itse itsensä läpi.

Ei ORAS kuitenkaan läpimätä pelinä ole. Ensimmäisenä kehuna mieleen tulevat remasteroidut musiikit, jotka ovat varsin onnistuneita. RSE:n trumpets only (onko tällä jotain eroa alkuperäiseen?) meiningistä ollaan päästy eroon, ja uusi soundtrack on hyvää kuunneltavaa. Toinen asia, mistä pidin paljonkin, oli Latiaksella/Latioksella lentäminen kartan päällä. Jotain tämän kaltaista olin pitkään kaivannut sarjan tekevän, ja vaikka ominaisuus olikin rajoitettu Lateihin, oli se silti hauska lisä. En pistäisi pahakseni sen uudelleen näkemistä, kunhan perinteinen pikalentäminen säilytetään. Propsit myös Wallyn taistelun asetelmalle, visuaaleille sekä musiikille. Siinä olisi ollut yksi sarjan parhaita taisteluita, jos sekin ei olisi lopulta ollut mieletön yliajelu.
New Mauville City oli myös piristävällä tavalla uuden ulkokuoren saanut alue, ja RSE:n loren huomioiden tavallaan järkeväkin sellainen. Tällaisia vähän rohkeampia uudistuksia jäin myös kaipaamaan lisää.

 

[Tingle]

Tää on taas joku Laatikon juoni. Onnistuin pahoittamaan Kraidin mielen kirjoittamatta mitään.

Aiheen lukemattomia kertoja läpikäyneenä olen jo tavallaan siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

Se selittääkin ilmestymisesi tähän ketjuun.

Ocarina of Time siirsi the Legend of Zelda sarjan menestyksekkäästi kolmanteen ulottuvuuteen. Täydellinen siirtymä ei kuitenkaan ollut, vaan pelien taistelumekaniikat tuntuivat merkityksettömältä riippakiveltä, jotka vain kopioitiin kaavamaisesti pelistä toiseen. Skyward Swordin tekijätiimi ymmärsi, että sarjaa vaivasi ongelma, ja pyrki ratkaisemaan sen miettimällä taistelujärjestelmän ja miekkailukontrollit uusiksi. Pelin pitkä kehitysaika selittyy selvästi kontrollien hiomisella. Pisteet kotiin yrittämisestä.

Skyward Swordiin Super Mario Sunshinesta kopioitu kenttä- ja tehtävädesign pääsi pelin kolmannessa kentässä kunnolla oikeuksiinsa. Lanayru Desertissä tehtiin vain hauskoja asioita, eikä se kierrätä samaa aluetta yhtä röyhkeästi kuin pelin metsä ja tulivuori. Aikakiviä käytettiin nokkelasti hyväksi, kuten Zeldojen kaksoismaailmoille kuuluu tehdä ja staminamittarin käyttöön perustuva kenttäsuunnittelu oli mieleeni. Läpäisin Skyward Swordin kolmostason hymyssä suin. Jos pelin loput kentät ovat yhtä hyviä, niin tämähän on vielä ihan kiva peli :)

Staminamittarin lisäksi uutena pelimekaniikkana tuotiin resurssien kerääminen varusteiden parantelua varten. Pidin molemmista, ja oli ilo nähdä ne uudestaan Breath of the Wildissä kehittyneempinä. Ötököiden kerääminen toi peliin orgaanisuudeen tuntua, sekä palkitsi aina paikkojen nuuskimisesta. Eikä siihen pakotettu. Hauskinta puuhaa Skyward Swordin maailmassa olikin jahdata kimalaisia ja talipalloja.

Kolme viimeistä luolastoa ovat todella hyviä, kukin täysin omilla ansioillaan. Sandship on tunnelmallinen paikka, jossa eteneminen helpottuu kun kokonaisuuden visualisoi laivana. Fire Sanctuary taasen on pitkä ja perinteinen Zeldaluolasto. Suosikkiluolastojani Zeldoissa ovat ne, jotka tuntuvat kuin yhdeltä isolta puzzlelta, ja Sky Keep ottaa tämän kirjaimellisesti.

Skyward Swordin jälkeen tunnen suurempaa yhteenkuuluvuutta Zeldafaneihin. Ennen kävin pitkiä väittelyitä sarjan eri osien keskinäisestä nokkimisjärjestyksestä, mutta enää en oikein jaksa sellaista (paitsi healhurtpelien jatkuvaa spämmäämistä Paavo mitä tämä tarkoittaa voitko selventää?!?!?!?!) . Tärkeintähän on, että hyvät videopelit ja rakkaus voittavat, ja absoluuttinen moraalinen pahuus saa kärsiä kiirastulessa kunnes Saatana palaa Maanpäälle.

*edit* Ja kaikkein parastahan oli, miten Nintendo otti Skyward Swordin saamasta palautteesta oppia. Niin syntyivät a Link Between Worlds ja Breath of the Wild. Sarja onkin nykyään elinvoimaisempi kuin tällä vuosituhannella koskaan aiemmin! Joskus legendan pitää kuolla, jotta se voi taas syntyä uudelleen.

 

[bËst]

Nut's and Bolts.... oi voi. Nyt ollaan niin mahdottoman haasteen edessä, että hengähdänpä hetkeksi ja pohdin oikein syväanalyyttisesti että saanko kommentistani yhtä lausetta pidempää. I'll do my bËst

EDIT:

Parhaani tein ja tähän lopputulokseen päädyin: Itse mekaniikka, että läjästä epämääräisiä osia voi toteuttaa pikkupojan fantasiaansa ja rakentaa ajoneuvoja, joilla sitten liikuskella ympäri maailmaa. Tietyssä mittakaavassa tämä lähentelee omaa legoilla leikkimisen aikakauttani, johon kulutin lapsena paljonkin aikaa. Sanotaan näin, että konsepti oli uudenlainen, mutta olisi toiminut paremmin eli pelinimikkeellä