Esports eli digiliikunta

[Genkku]

"Kilpailullinen eSports on naurettavaa roskaa." - Norsukampa 2017

Onko näin? Yleinen kilpapeliketju käyntiin koskien niin Nintendon pelejä kuin ceeässää.
Kierrän itse lolit ja dotat kaukaa, kun en kyseisistä peleistä ymmärrä mitään, mutta seuraan ainakin taistelupelejä Evon aikana ja satunnaisesti Smash Brosia. Olen myös kiinnostunut yleisesti alan kehityksestä, josta ollaan ainakin Suomessa monta vuotta perässä alan liitoista huolimatta. Overwatch-liiga, Harkimon diilit ja valmennuskeskukset Suomessa ovat siistejä juttuja, mutta Suomessa huomiota vaikuttavat saavan vain isoimmat pelit parin hyvän joukkueen ansiosta. Ralli-, urheilu- ja taistelupeleissä kuvittelisi olevan potentiaalia tuhansien harrastajien peleiksi Suomessa.

Olen myös kritisoinut Nintendon lähestymistä esportsiin laiskaksi toisessa ketjussa (Pokemon Company hoitaa paremmin) esimerkiksi vaatimattomien palkintojen vuoksi, mutta parhaillaan käynnissä oleviin Splatoonin mestaruuskisoihin Amerikassa on ainakin nostettu tuotantoarvoja. Laadukas commentary, maalin värit tiimien logojen vieressä, faktakortit tiimeistä, selkeä kenttärotaatio, best of 5... Miksei näitä kaikkia nähty pari viikkoa sitten Euroopan striimissä? Mutta juuri kun pääsee kehumasta...

Mario Partylle MM-kisat.

 

[Garo]

Eipä hirveästi. Smash4-turnausten kohokohdat tulee katsottua viikottain ja paria muuta tappelupeliä vilkuiltua jonkin verran, mutta muuten kiinnostus on aika nollissa. En vieläkään pysty mieltämään esportsia minkäänlaiseksi urheiluksi, vaikka sitä aina kovasti jankataankin, kuinka nämä ruudun ääressä istuvat nörtit tekevät menestyksensä eteen yhtä kovasti töitä kuin huipputreenatut atleetit. ARMSilla olisi ollut potentiaalia muuttaa tämä, mutta siinäkin suurin osa poroista pelaa ilman liikeohjausta. Buu.

 

[Norsukampa]

Huh... Yli puoli tuntia mennyt eikä kukaan ole laittanut vielä privaviestinä tappouhkauksia ketjun aloitusviestissä nähdyn quoten vuoksi.

Seison näin vuotta myöhemminkin sanojeni takana. Nykymuotoinen eSports on ylihypetetty tuote joka vaan odottaa taantumistaan koska kyseinen ”urheilulaji” on kehittynyt jo piikkiinsä. Enää voi vaan kehittää rahapalkintoja ja digievoluution mukana kehittyvää presentaatiota. Mutta miten ihmeessä kaltaiseni urheilun ystävä (niin harrastaja kuin katsojakin) ei voi pitää tällaisesta ”huippu-urheilusta”?

1. Tunteet
Urheilun seuraaminen on leikittelyä tunteilla. Kun se oma suosikkijoukkue menee huikealla pelillä ensin johtoon, syntyy hyvää oloa ja iloa, joka loppuu siihen kun vastustajajoukkue kairaa pelin silmäniskussa tasoihin ja ohi. Tämän tapahduttua olen surullinen aina siihen euforiaan asti kun oma jengi tasoittaa ja menee uudelleen johtoon, voittaen koko roskan. Tämä siis niissä oikeissa urheilulajeissa joissa olen pitkäaikaisen seuraamisen myötä ottanut omakseni suosikkipelaajia ja suosikkjoukkueita. Tässä uudessa muotilajissa ei ole ehtinyt vastaavanlaisia suuria hahmoja syntymään kuin muutama harva tappelupelirintamalla. En vaan saa minkäänlaisia kiksejä kun ^^DraG0nMazTER[HIV]^^ vetelee frageja ties monennessa erässä ties ketä vastaan ties missä turnauksessa.

2. Hetket
Muistan ikuisesti kun 8-vuotiaana valvoin yötä myöten nähdäkseni suuren suosikkini, Roberto Baggion, pamauttaessa ratkaisevan pilkun taivaan tuuliin, jättäen samalla Italian MM-hopealle. Muistan ikuisesti kun Ville Peltonen heitti hatullisen lama-ajan tavallaan lopettaneessa MM95 never forget-matsissa. Muistan ikuisesti kun Kobe Bryant pussitti 81 pistettä tai Tony Hawk veti ekan kerran ysisatasen. Kuinka moni muistaa kymmenen vuoden päästä miten ˚^˚^˚CS_Allu87˚^˚^˚^˚ heitti kolme hedua virittäessään pommia siinä yhdessä turnauksessa sitä yhtä joukkuetta vastaan jota kukaan ei muista siitä syystä että moista tapahtuu joka toisessa matsissa tai joka toisessa striimissä.

3. Pysyvyys
Moni urheilua harrastava yleensä kehittää tunnesiteen lajinsa huippunimiin. Pelaajat edustavat joukkuetta josta tulee se oma suosikki. Tätä ei ole tähän päivään mennessä eSports-piireissä päässyt käymään kun joukkueita syntyy ja kuolee viikottaisella tahdilla ja huippupelaajia(?) siirtyy joukkueesta toiseen useammin kuin vaihdan itse alkkareitani.


Eniten kuitenkin itselleni hinkkaa eSportsissa vastaan sen yksioikoisuus. Koska eSportsissa mitellään siitä kuka on paras videopelaaja, olisi suotuisaa että kaikenlainen videopelaaminen otettaisiin huomioon, eikä vain muutama valikoitu peli satojen videopelien joukosta. Mitä korvani kuulevatkaan? Vastaväite ”ei jääkiekkoilijatkaan treenaa ja pelaa muuta kuin sitä omaa lajiaan ja blaablaablaa” on taas ilmaantunut. Jos pyydän koko elämänsä jääkiekkoon keskittyneen janarin kanssani vaikka maastojuoksulenkille tai pelaamaan salibandya, jos oikein villiksi homma äityy niin voin pyytää vaikka kilpapyöräilemään, uskon että tämä koko elämänsä jääkiekkoa pelannut pystyy näissä kaikissa mainituissa lajeissa tavallista tallaajaa parempiin suorituksiin. Lyö näille CSGO-janttereille eteen Super Mario World, Pro Evolution Soccer ja Dark Souls 2, niin uskon että kaverilla menee sormi suuhun useammin kuin kerran vaikka pitäisi olla niin ”paras videopelaaja” kuin vain olla ja voi. Jos joku seppä voittaa Overwatchin maailmanmestaruuden tiiminä, arvostan silti enemmän sitä tyyppiä joka vetelee useammassakin eri pelimekaniikat omaavassa tappelupelissä EVO:n top kymppiin.

Loppuun vielä mojovat merimiesnaurut kotimaiselle eSports-liitolle ja kattojärjestölle. Viimeisten parin vuoden aikana paalua on tullut sisään mittavia määriä ja silti maan rajojen sisällä organisoitua eSports-toimintaa on saanut aikaan Hjallis ja tämän poika. Hyvää duunia hessut. Tuhansia euroja valtiolta tukea ja lopputulos on pari vuosiraporttia tekstimuodossa nettiin.

 

[ville111]

ESports ei kiinnosta minua kovinkaan paljoa, mutta aina välillä on ihan mukava katsella asiansa osaavien pelaajien pelaamista niin Mario Kartissa, Splatoonissa kuin muissakin peleissä. En ole itsekään kovin suuri digiurheilun kuluttaja, mutta siitä huolimatta Norsukamman perustelut eivät oikein vakuuta. Tartun muutamaan hänen pointtiinsa.

En vaan saa minkäänlaisia kiksejä kun ^^DraG0nMazTER[HIV]^^ vetelee frageja ties monennessa erässä ties ketä vastaan ties missä turnauksessa.

Oletko miettinyt, mistä se johtuu? Mikäli olisit koko ikäsi katsellut e-urheilua, niin sinulle olisi epäilemättä syntynyt vahvempi tunneside siihen, minkä lisäksi tuntisit eri pelien pelaajia paremmin. Toisaalta argumenttisi voi myös kääntää toisin päin. Jos minä katson jalkapalloa tai jääkiekkoa, niin en koe mitään euforiaa siitä, jos joku pelaaja tekee maalin tai ties minkälaisen tempun. Tämä johtuu siitä, että kilpaurheilua vieroksuvana nörttinä en tunne kyseisiä pelaajia lainkaan. En kuitenkaan kiellä sitä tosiasiaa, että muut lajiin perehtyneet ihmiset nauttivat näistä lajeista enemmän.

Kuinka moni muistaa kymmenen vuoden päästä miten ˚^˚^˚CS_Allu87˚^˚^˚^˚ heitti kolme hedua virittäessään pommia siinä yhdessä turnauksessa sitä yhtä joukkuetta vastaan jota kukaan ei muista siitä syystä että moista tapahtuu joka toisessa matsissa tai joka toisessa striimissä.

Tässä ongelma ei mielestäni ole niinkään eSportsin luonteessa tai formaatissa, vaan yleisössä. ESports ei ole ns. "mainstream", eikä sen katsojaluvut ole verrattavissa perinteisiin urheilulajeihin. Toisaalta, jos menemme kysymään CS-fanisivustoilta menneiden vuosien parhaimmista hetkistä, niin luuletko, että palaamme tyhjin käsin?

3. Pysyvyys
Moni urheilua harrastava yleensä kehittää tunnesiteen lajinsa huippunimiin. Pelaajat edustavat joukkuetta josta tulee se oma suosikki. Tätä ei ole tähän päivään mennessä eSports-piireissä päässyt käymään kun joukkueita syntyy ja kuolee viikottaisella tahdilla ja huippupelaajia(?) siirtyy joukkueesta toiseen useammin kuin vaihdan itse alkkareitani.

Otan tässä askeleen kyseenalaiseen suuntaan, mutta mielestäni speedrunnaus on osa eSportsia tai ainakin hyvin lähellä sitä. Speedrunnaus-yhteisö on myös laaja, ja se omaa monia isompiakin nimiä. Kyllä minä ainakin kannustan omia suosikkejani eri pelien juoksijoista, kuten vaikkapa Suomen tähtijuoksijoita Samura1mania tai Vallua. Epäilemättä myös muun eSportsin suunnalta löytyy isoja nimiä, jotka herättävät lajin seuraajissa kunnioitusta.

Koska eSportsissa mitellään siitä kuka on paras videopelaaja, olisi suotuisaa että kaikenlainen videopelaaminen otettaisiin huomioon, eikä vain muutama valikoitu peli satojen videopelien joukosta.

Tässä en näe mitään ongelmaa. Miksi formulakuskin pitäisi osata pelata golfia, tai kilpajuoksijan pelata snookeria? Aivan vastaavalla tavalla kuin missä tahansa urheilussa, pelaajat erikoistuvat yhteen tai useampaan lajiin. Se on ihan pelaajasta ja hänen omista mieltymyksistään ja tavoitteistaan kiinni, haluaako hän näyttää taitonsa eri lajeissa. Jotkut tekevät niin, jotkut eivät.

 

[Tingle]

Turnaukset ja pelit ovat kivoja, mutta nimike eSports on humpuukia eikä tarkoita sen enempää kuin videopelitkään. Kuten sosiaalinen mediakin on terminä vain internetin uudelleenbrändäys ihmisille joita eivät digitaalijutut kiinnosta.

 

[Kaura]

Itse tykkään Smash-turnausten vaihtelevan seuraamisen ohella ylipäätään pitää pelivideoita tai -streamejä taustameluna muuta tehdessäni. Yleensä ei ole väliä, onko äänessä organisoitu korkean profiilin tapahtuma vai koomikot, jotka ei edes osaa pelata. Villen mainitsemat speedrun-yhteisöt onneksi ylläpitävät omia lajejaan pelissä kuin pelissä, laskettiin tämä kilpapelaamisen muoto sitten esportsiksi tai ei: ikinä ei tarvitse katsoa valtalajeja, kun jossain päin Twitchiä tai YouTubea on aina joku vääntämässä omia kiinnostuksen kohteita.

En vaan saa minkäänlaisia kiksejä kun ^^DraG0nMazTER[HIV]^^ vetelee frageja ties monennessa erässä ties ketä vastaan ties missä turnauksessa.
(--)
Kuinka moni muistaa kymmenen vuoden päästä miten ˚^˚^˚CS_Allu87˚^˚^˚^˚ heitti kolme hedua virittäessään pommia siinä yhdessä turnauksessa sitä yhtä joukkuetta vastaan jota kukaan ei muista siitä syystä että moista tapahtuu joka toisessa matsissa tai joka toisessa striimissä.

ZeRon voittoputki Smash Wii U majoreissa ja se kun Nairo katkaisi sen on legendaa, jonka kaikki skeneytyneet aktiivipelaajat jollain tasolla tietää tapahtuneen. Ville sanoi tämänkin jo ylempänä, mutta ammattikilpapelaajilla on myös historiansa ja kannattajansa. Yhtä johdattelevasti muotoiltuna voisin ehkä sanoa, etten saa kiksejä kun Jose Luis Maria Gonzalez laukoo ties monennessa erässä ties kenen maaliin ties missä turnauksessa, jos en ole ylipäätään kiinnostunut jalkapallosta ammattilaisineen, taktisine vivahteineen ja instituutioineen.

Esports tunkee naamalle, koska tuottajat vaistoavat uuden raon johon asettua ensimmäisten joukossa farmaamaan rahaa. Pelifirmat tietty kokevat ison profiilin turnausten olevan hyödyllistä julkisuutta. Katsoja- ja myyntilukujen laskelmoijien seassa uiskentelee valtava määrä seuraajia, pelaajia, järjestäjiä, selostajia ja avustajia, jotka kokevat olevansa osa tiettyä harrastusta ja kulttuuria tehdessään pelistään ison numeron.

Koen esports-vastareaktion taas yhdeksi videopelien uutuudesta median muotona johtuvaksi ilmiöksi. Kilpapelaaminen on ollut ylihypetettyä humpuukia huomattavasti vähemmän aikaa kuin kilpaurheilu, eikä kukaan ole siksi kerennyt vielä saada esportsin normalisoivaa maailmankuvaa omasta kasvuympäristöstään. Ei sitä silti silkaksi farssiksi tarvitse maalailla.