Hakutulokset

WiiU:lla on omat juttunsa ja peleissäkin muutama laadukas Nintendotuote. Mutta itse laitteena WiiU ampuu itseään pahasti jalkaan. Gamepad -symbioosi on mielestäni todella ikävä konsepti ja näin lastensuojelussa töissä olevana tämä problematiikka korostuu potenssiin sata. En voi WiiU.ta kehua...

Sinänsä ikävää, että pelin edetessä löytyy enemmän asioita, jotka tuottavat enemmän pettymystä kuin riemua. Peliä on edelleen nautinto pelata ja tutkittavaa riittää, mutta pari asiaa ovat alkaneet todenteolla harmittaa pelin suunnittelussa: 1. Power Moonien luovuuden puute: Joka kentässä...

Veikkaan, että tänä vuonna tästä ei silleen tarvitse hirveästi keskustella: Breath Of The Wild vie joka kategorian. Kyllä: Myös vuoden ajopelin, tappelupelin, onlinepelin ja retropelin tittelin.

Otetaan huomioon, että esim. Rare on peleissään luonut HUB:t täysin onnistuneeksi osaksi kokonaisuutta joka linkittänyt alueet toisiinsa niiden erilaisuudesta riippuen ja itse HUB on ollut vuorovaikutuksessa kenttien kanssa. SM64 ja Sunshine eivät tätä toteuttaneet läheskään yhtä laadukkaasti...

"sutiminen" näkyy vahvasti esim. Sivuhyppyä tehdessä. Liikettä pitää olla pohjalla sen sijaan että voisi pikaisella stickturnilla sitä performoida. Sama pätee long jumppiin: sutivan momentumin vuoksi siihenkin tarttee vauhtia pohjalle. Mitä lisäarvoa maailmojen seilaaminen tällä Odysseyllä...

HUB on suhteellisen oleellinen osa itselle näitä parhaita seikkailupelejä. Kuiten ongelma on siinä, että peliä mainostettiin Sunshinen ja SM64:n 'kaltaisena'. Maailmat yhdistävän HUB:n puutos on mielestäni aika keskeinen verrattaessa näitä pelejä ja pelin rakenne on paljon lähempänä esim. Galaxy...

Nyt kun tässä on pelaillut, niin alkaa pelin kokonaisanti pikkuhiljaa pakkautua. Laitanpa muutaman risun ja ruusun nyt ilman sen syvempää katsausta: Ruusut: + Liikkuvuus on pääasiassa hyvä ja Marion ohjaaminen on luontevaa + Kentät ovat monipuolisia ja laajempia kuin mitä ensisilmäys näyttää +...

Lopputekstit ruudussa tuskin on tämän pelin the tavoite. Mitä nyt oon sand kingdomiin asti pelannut niin collectingia tämä peli on. Storyline ja bossien taso on perinteistä Marion tasoa. Mutta laadukas peli. Täyttää odotukset, mutta breath of the wildille häviää kuitenkin täysin puhuttaesa...

Kai Jengi on huomannut, että GC-ohjaimet ovat käypää ohjainvaluuttaa myös Switchillä tästä eteenpäin. Ei voi kuin sanoa, että KIITOS nintendo. Kunhan vain vielä tuki olisi sitten myös valtaosassa Switchin tulevista omista peleistä...

Ainoa järkevä tapa pelata co-oppia näissä peleissä on pelata kiertävällä ohjaimella.

Tuo mitä Kaura sanoi onkin yksi iso kritiikki pelejä kohden tänä päivänä. Pelaajan "oma luovuus" (joka toisinaan pohjaa pelin mekaniikan rikkomisiin) no iso osa peleissä aina ollutta nautintoa. Yksi ainoa tapa vetää asia x, joka johdataa lineaariseen suoritukseen tuottaa aina harmaita hiuksia...

Nyt lienee ensimmäinen konsoli omalla kohdalla, josta en omaa mitään tarttumapintaa. Että pakko skipata tämä Segan viimeinen vislaus

En nyt lähtisi tuohon Edgeen ihan sokeasti luottamaan. Toki siellä paljon ideologiaa jonka myös itse jaan pelin laatua mitattaessa, mutta esim. Last Of Us ei ansaitse täyttä kymppiä ihan uudelleenpeluuarvon köyhyyden vuoksi. Itse pidän sitä kuitenkin yhtenä isoimmista mittareista pelin laatua...

Kilpailullinen smash on asia, jonka oon joka kohtauksessa nimennyt aristelematta harrastuksekseni ja sitähän se on. Turnaukset, niissä pelaaminen ja niiden järjestäminen ovat toinen luontoni ja kuuluneet aktiviteetteihini jo vuodesta 2006 alkaen. Mitä itse peleihin tulee, niin SSB64:n jotenkin...

Josko sitä taas tarinoisin ja purkaisin sydäntäni ja listaisin asioita selkeyttämään omia ajatuksiani ja lukijoiden iloksi. Seuraavaksi vuorossa top10 asiat pelimaailmassa, jotka koen, että ovat tehneet hallaa joko yksittäiselle pelille, pelisarjalle tai pelaamiselle kokemuksena. Eli coast to...

Koitappas nyt jotenkin tiivistää Super Mario 64:n tarjonta kolmeen peliin... Sielua kirpaisee kun joudun ylivoimaisten vastustajien alla jättämään mm. Pokemon Stadiumin, Mario Kartin, Diddy Kong Racingin ja DK64:n pois listalta. Mutta katotaan 1. Banjo-Tooie - Tai Banjo-Kazooie. En oikeastaan...

EIpä antanut oikein mitään tämä Directi. Ristiriitaiset fiilikset odysseyksen suhteen kasvoivat. Erityisesti New Donk City etoo ja suuresti. Kuitenkin ko. pelin tuomitten lopullisesti vasta pelattuani. Mutta siihenpä se jäikin. Xenoblade nyt joo, mutta ei mitään väliaikatietoja Pokemon...

Stardust siinä mainitsikin koko tämän päivän pelisuunnittelun ongelman. Ideologian siitä, että painotetaan mieluummin silmäkarkkiin kuin pelattavuuteen puhuttaessa viihdytysarvosta. Eikös meillä tätä varten ole elokuvat ja tv-sarjat olemassa? Onneksi on näitä positiivisia poikkeuksia, kuten...

Mario 64 Staff Roll on ehdottomasti yksi instrumentaalisen videopeli-musiikkigenren kiistattomista kuninkaista. Se on vaan niin.... kaunis. Ja sitten isoja lisäpisteitä tuo sen nostalgiapommi-arvot. Mutta irrallisenakin kappale, joka voisi ihan hyvin soida vaikka omissa häissäni

Pokemon... On kyllä itselleni sellainen ilmiö, että on värittänyt koko lapsuuteni ja tuottanut nautintoa enemmän kuin kykenen varmaan edes ymmärtämään. Aloitin tottakait alkuperäisen keräilykortti-sarjan keräilystä, joka jalostui pian TCG-korttien puolelle. Ohessa uskollisesti tuijotin kirkkain...