Kingdom Hearts

Tarina (sisältää spoilereita)
Jo alkuajoista lähtien tarina on ollut Kingdom Hearts -sarjan kiistellyin elementti. Tarinaa on haukuttu sekavaksi, hankalasti seurattavaksi ja jopa epäloogiseksi. Disney-maailmojen integraatiosta juoneen on kaksi koulukuntaa, joista toinen haluaa niiden olevan koko juonen perusta, ja toinen taas ei välitä lainkaan Disney-maailmojen tapahtumista. Kingdom Hearts III:lla onkin hankalat lähtökohdat, sillä sen on viimeisteltävä Xehanort-saaga tyydyttävästi, ilman että se hämmentää uusia pelaajia liikaa. Kaikkia ei voi miellyttää, sillä joillekin monimutkainen juoni on toisille osa sarjan loistoa ja viehätysvoimaa. Miten Kingdom Hearts III on siis onnistunut juonen saralla?

Okei, ei varmasti tule kovin suurena yllätyksenä, että Kingdom Hearts III ei ole kaikista helpoiten lähestyttävä peli juonensa osalta. Kirjaimellisesti jokainen sarjan aikaisempi osa on tarinan kannalta oleellinen, oli kyseessä numeroitu osa tai spin-off -peli. Peli sisältää Memory Archives -kohdan, jonka kautta voi katsoa lyhyet tiivistelmät sarjan osien tapahtumista, mutta ne ajavat asian aikalailla yhtä huonosti kuin ne kaikki Youtube -videot, jotka yrittävät tiivistää juonen, ja epäonnistuvat siinä. Suurimmat linjat selviävät niiden kautta, mutta monet yksityiskohdat jäävät hämärän peittoon, eikä hahmoihin varmastikaan ehdi rakentumaan kovin vahvoja tunnesiteitä.

Jos sarjan aikaisemmat osat ovat kuitenkin tuttuja ja on kyennyt sisäistämään Xehanortin lukuisat persoonat, on Kingdom Hearts III:n tarina pääsääntöisesti helposti seurattava (vaikka lähellä loppua onkin yksi hieman hämmentävä käänne). Olen kuullut monen kritisoivan pelin tarinan tahditusta, ja ymmärrän tavallaan mistä on kyse. On totta, että loppua kohti paljon tarinaa pakataan verrattain lyhyeen aikaan, ja että Disney-maailmojen varrella tahti on hieman kevyempi. Siitä huolimatta on väärin väittää, että ennen loppua ei tapahtuisi mitään tarinallisesti merkittävää. Jokaisen maailman päätteeksi esitetään ”intermissio”, joka edistää tarinaa. Itse asiassa juuri näiden intermissioiden aikana vastataan lukuisiin kysymyksiin, jotka ovat jääneet askarruttamaan. Miksi Axel ja Saix liittyivät organisaatioon? Miten Roxas ja Namine voitaisiin pelastaa? Miten uusi Organisaatio on voinut tuoda henkilöitä menneiltä ajoilta takaisin? Missä Terra mahtaa piilotella? Okei, viimeinen oli aika helposti pääteltävissä, mutta oli ainakin hauskaa nähdä, kuinka pelin hahmot saivat asioita selville.

Xehanort-saagan loppua on kiusoiteltu jo kauan, sillä jo Kingdom Hearts Dream Drop Distancen intro-videossa on näytetty, kuinka Sora ja kumppanit kohtaavat Xehanortin Keyblade Graveyardilla. Sanoisin, että loppu oli melko tyydyttävä. Keskeisimpiin kysymyksiin vastattiin, ja maailmanloppu saatiin estettyä. Paljastui, että Xehanortin suunnitelmana oli käytännössä kickstartata maailma alusta, sillä ihmiset käyttivät pimeyttä huolettomasti. On jo pitkään ollut tiedossa, että Xehanort arvostaa valon ja pimeyden balanssia, mutta tavoite ”puhtaaseen maailmaan” oli aika äärimmilleen viety veto. Onneksi Xehanortin lapsuudenystävä Eraqus pelasti päivän ja takoi järkeä kaljuun ystäväämme. Xehanortin ja Eraquksen välisen suhteen rakentaminen oli onnistunutta, sillä peli näytti lukuisia flashbackeja menneisiin päiviin. Loppu tuntui luonnolliselta, enkä usko meidän enää näkevän Xehanortia tulevissa peleissä (paitsi ehkä takaumissa). Lisää aiheesta myöhemmin kohdassa ”tulevaisuudennäkymät”.

Niin, mutta miten on Disney-maailmojen laita? Niiden tarinankerronta on vaihtelevaa. Mielestäni parhaat tarinat olivat Pixar-maailmoissa sekä San Fransokyossa, sillä ne jatkoivat elokuvien tarinoita, eivätkä olleet pelkästään elokuvien tiivistelmiä (kuten Kingdom of Corona, Arendelle, The Caribbean). Tuntui, että monen maailman kohdalla tapahtumia tiivistettiin liikaakin, jolloin tarinan ymmärtäminen käytännössä vaatii elokuvien näkemistä. Sen sijaan on annettava pisteet sille, että Disney-hahmot oikeasti vuorovaikuttivat sarjan omien hahmojen kanssa. Woody laittoi Young Xehanortille jauhot suuhun, ja Sulley hoiteli Vanitaksen tyylikkäästi. Muutaman maailman kohdalla Organisaation jäsenten syyt olla maailmassa olivat laiskoja (”saattaahan olla, että hahmo X onkin kaipaamamme valo lopputaistoon”), mutta monesti Organisaation motivaatio istui nätisti maailmoihin temaattisesti. Esimerkiksi Vanitaksen läsnäolo Monstropoliksessa oli luonnollista, sillä kyseisessä maailmassa hyödynnettiin ennen negatiivista energiaa sähköntuotannossa, ja Vanitas nimenomaan saa siitä itse energiansa.



Pelattavuus
Tarina on vain osa Kingdom Hearts -sarjan identiteettiä. Taistelujärjestelmä, pomotaistelut, alueiden tutkiminen ja hahmonkehitys ovat aina olleet keskeisessä osassa sarjan pelattavuutta. Etenkin pelattavuudeltaan loistavan Kingdom Hearts II:n jälkeen Kingdom Hearts III:lla on valtavat saappaat täytettävänään. Miten peli on onnistunut tehtävässään?

Ennen kysymykseen vastaamista on syytä pohtia, mitä peliltä edes odottaa. Alkuperäinen Kingdom Hearts ja Kingdom Hearts II ovat samankaltaisuuksistaan huolimatta täysin erilaisia otuksia. Siinä missä ensimmäinen osa sisälsi todella tiiviit maailmat, paljon alueiden tutkimista sekä hieman (jokseenkin kömpelöä) tasohyppelyä, jatko-osa oli selvästi toiminnallisempi peli avarammalla maailmalla. Kingdom Hearts III jatkaa kakkosen tyylillä, mutta teknologinen harppaus mahdollistaa selvästi laajemmat maailmat sekä monia uusia kikkoja.

Alueet ja liikkuminen
Alkujaan Nintendo 3DS:lle julkaistun Kingdom Hearts 3D: Dream Drop Distancen oli tarkoitus esitellä, mitä kolmannelta osalta voisi odottaa. Tämä pitääkin osittain paikkansa, mutta onneksi vain osittain. Dream Drop Distancesta tuttu Flowmotion on tullut takaisin, mutta sitä on heikennetty niin liikkumisen kuin taistelu-potentiaalinkin kannalta. Tämä on ehdottomasti oikea valinta, sillä vaikka pidinkin Dream Drop Distancen Flowmotionin mahdollistamasta vapaudesta, rikkoi se pelin kenttäsuunnittelun tehokkaasti. Kolmannen osan Flowmotion on hillitympi ja estääkin pelaajaa tekemästä loputtomasti seinähyppyjä. Seikkailun varrella seinäpotkuja ja liitoja voi pidentää, mutta Flowmotion ei vie edes äärimmilleen kehitettynä ideaa maailman suunnittelulta.

Uutena ominaisuutena Kingdom Hearts III:n Freerun on mielenkiintoinen, sillä pelissä Sora pystyy juoksemaan seiniä pitkin sekä juoksentelemaan joitain tolppia pitkin kuin Assassin’s Creedissä konsanaan. Tämä on mielestäni erittäin hyvä lisä, sillä se tarjoaa kaivattua vertikalisuutta maailman suunnitteluun. En voi korostaa liikaa sitä, kuinka laajoja pelin alueet ovat. Onneksi maailmaa on kuitenkin täytetty rikottavilla objekteilla, aarrearkuilla sekä Lucky Emblem -symboleilla, joten alueet eivät tunnu liian tyhjiltä ja steriileiltä. Pelin ensimmäinen maailma, Olympus Coliseum tuntui aavistuksen lineaariselta, mutta on syytä muistaa, että kyseinen maailma toimii eräänlaisena tutoriaalina pelille. Muut maailmat tarjoavat enemmän avoimuutta, vaikka lähes aina onkin jokin tietty suunta, johon pelaajan odotetaan menevän. Toisaalta kaikki maailmat tarjoavat paljon tutkittavaa, mikä on ehdottomasti hyvä asia. Sanoisin, että Kingdom Hearts III:n liikkuvuus on koko sarjan sulavinta, mikä tukee hyvin niin alueiden tutkimista kuin taisteluitakin.

Taistelujärjestelmä
Taistelujärjestelmä, siinä on mielestäni kaikkien sarjan osien kriittisin ominaisuus. Kingdom Hearts II:n taistelujärjestelmä on mielestäni isolla marginaalilla sarjansa paras, sillä pelissä jokaisella lyönnillä on voimaa, mutta toiminta on silti nopeatempoista ja monipuolista. Erilaiset comboa muuntelevat Abilityt sekä tietenkin Drive Formsit takaavat, että järjestelmä tarjoaa rutkasti syvyyttä. Kingdom Hearts III puolestaan laajentaa numeroitujen edeltäjiensä Command Deckiin perustuvaa järjestelmää, mutta heittää sekaan ominaisuuksia niin Birth by Sleepistä kuin Dream Drop Distancestakin. Command Deck -systeemi on kaikessa klassisuudessaan toimiva, ja mielestäni se voittaa selvästi Birth by Sleepin Deck Commandeihin perustuvan järjestelmän, joka on tasapainoisuudesta kaukana. Joku voisi sanoa järjestelmää vanhentuneeksi, mutta minä väitän sen olevan Kingdom Heartsia parhaimmillaan.

Kingdom Hearts III:ssa Keybladen heiluttelun ja taikojen käytön lisäksi käytettävissä on iso kasa muita vaihtoehtoja. Ehkäpä pelin hypetetyin uutuus ovat Keyblade Transformationit, jotka korvaavat Kingdom Hearts II:n Drive Formit. Tällä kertaa Sora ei nimittäin pelkästään vedä toista Keybladea esiin, vaan muuntaa itse Keybladen erilaisiksi aseiksi. Miltä kuulostaisi Keybladen muuntaminen pyssyiksi, kilveksi tai vaikka keihääksi? Kaikki nämä ovat edustettuina. Mikä parasta, jokainen transformaatio omaa omanlaisen combonsa sekä Finisherinsä. Koska kerralla voi olla käytössä kolme Keybladea, joiden välillä vaihdella, voi taisteluihin saada halutessaan runsaasti vaihtelua.

Pelin Transformationit sekä Finisherit toimivat vastaavasti kuin Kingdom Hearts 0.2 Birth by Sleepin Situation Commandit, ja sieltä tulevat takaisin myös Grand Magicit. Riittävästi vihollisia hakkaamalla sekä käyttämällä taikoja voi avautua käyttöön joko transformaatioita tai tehokkaita taikoja, jotka on käytettävä tietyn ajan sisällä. Nämä ovat erityisen voimakkaita, eivätkä vaadi MP:tä toimiakseen. Mekaniikkana Situation Commandit ovat toimivia, mutta harmillisesti niiden käyttö ei vaadi yhtä paljoa taitoa kuin Kingdom Hearts II:n Reaction Commandien käyttö. Sen sijaan transformaatioiden tai finisherien säästäminen kannattaa monesti, sillä ne voivat pelastaa tukalasta tilanteesta.

Peli sisältää myös Summonit korvaavat Linkit sekä Birth by Sleepistä lainatut Shotlockit, minkä lisäksi party-memberien kanssa voi tehdä silloin tällöin Team Attackeja Kingdom Hearts II:n Limitien tapaan. Kokonaan uutena ominaisuutena sen sijaan on Attraction Flow, joka tuo Disney Worldin laitteet osaksi taisteluja. Mielestäni Attractionit ovat kuitenkin pelin heikointa antia, sillä ne ovat aavistuksen liiankin voimakkaita, eivätkä ne oikein istu taisteluihin. Siinä on jotain omituista, kun kesken vakavahkon taistelun eteen ilmestyy villisti kieppuva piraattilaiva. Attractionien käyttö on vapaaehtoista, mutta usein ne aktivoituvat ihan vahingossa, joten olisin toivonut mahdollisuutta kääntää ne kokonaan pois päältä.

Kuten jo tässä vaiheessa lienee selvää, Kingdom Hearts III:n taistelujärjestelmä tarjoaa valtavan määrän erilaisia vaihtoehtoja. On kuitenkin pysähdyttävä miettimään, onko se välttämättä hyvä asia. Vaihtoehtoja on valtavasti, mutta toisinaan kaikille niille ei ole tarvetta. Toisaalta kääntöpuolena on myös se, että tehokkaat iskut tarjoavat usein pakotien kinkkisistä tilanteista, mikä näkyy haasteen määrässä. Tässä piilee mielestäni Kingdom Hearts III:n suurin miinus: peli on haastavimmallakin vaikeusasteella liian helppo. Tämä ei ehkä ole kaikille pelaajille ongelma, mutta kokeneille Kingdom Hearts -konkareille Proud on aika läpihuutojuttu. Itse kuolin Proudilla ensimmäisellä läpipeluukerralla vain kolme kertaa, mikä on jopa Kingdom Hearts II:n lukemaa pienempi. Kehittäjä on onneksi luvannut, että päivityksen myötä julkaistaan ilmaiseksi haastavampi Critical Mode, jonka luvataan muuttavan muutakin kuin HP:n, MP:n tai Strengthin määrää. Jos myös vihollisten tekoälyjä tai esimerkiksi Attractionien esiintymistiheyksiä muutetaan, saattaa Critical Mode korjata pelin keskeisimmät puutteet.

Yksi mielenkiintoinen kuriositeetti taistelujärjestelmässä on Kingdom Hearts II:n Anti Formia muistuttava Rage Form, jossa raivo ottaa Sorasta vallan. Tämä transformaatio on vapaaehtoinen, ja siihen tulee mahdollisuus Soran HP:n tippuessa hälyttäviin lukemiin. Kuten Anti Form, Rage Form on pienimuotoinen riski. Sen aktivoiminen palauttaa kaikki HP:t ja antaa Soralle todella vikkelän combon (sekä objektiivisesti todella päheän ulkomuodon), mutta sen aikana ei pysty käyttämään esineitä tai parantavia taikoja. Joka tapauksessa se pelastaa monesta tilanteesta, sillä varmaan häviöön verrattuna se on pienempi paha. Tämäntyylinen ”risk vs reward” -lähestymistapa saisi olla vahvemminkin pelissä esillä.

Pomovastukset
Kuten sarjalta voi odottaa, myös Kingdom Hearts III:ssa vastaan tulee kaikenkarvaisia pomovastuksia. Poikkeuksellisesti oikeastaan kaikki tarinallisesti merkittävät taistelut tapahtuvat vasta pelin lopun lähestyessä, mutta kaikissa maailmoissa tulee vastaan isompia Heartless-pomoja. Vastaan tulee niin jättiläismäistä puuta, jäistä sutta kuin UFO-leluakin. Temaattisesti pomot istuvat maailmoihin loistavasti, ja mielestäni ne olivat pelin kohokohtia. Haastetta niissä olisi voinut olla enemmänkin, mutta ainakin spektaakkelimaisia iskuja oli ilo katsella, eivätkä taistelut sentään naurettavan helppoja olleet.

Taistelut uuden Organisaation jäseniä vastaan sen sijaan olivat pääsääntöisesti loistavia, ja parhaimmillaan myös kiitettävän haastavia. Keyblade Graveyardilla oli rohkea päätös laittaa kolme vastusta kerralla vastaan, mutta muut party-memberit olivat onneksi tasapainottamassa menoa. Muihin sarjan osiin verrattuna Kingdom Hearts III:n taistelut ovat poikkeuksellisen hektisiä ja tarjoavat rutkasti vihollisia ja muita objekteja kerralla näytöllä, mutta näkyvyys ei kuitenkaan ollut minulle koskaan ongelma. Loppuvastus oli mielestäni todella vahva suoritus, sillä se tarjosi monipuolisen movesetin lisäksi todella näyttävän taisteluareenan. Myös eeppistä musiikkia ei sovi unohtaa!

Vapaaehtoiset Secret Bossit ovat sarjalle traditio, ja tällä osa-alueella Kingdom Hearts III jättää hieman kylmäksi. Mukana on yksi poikkeuksellisen voimakas pomovastus, mutta se on oikeastaan vain Heartless muiden joukossa, eikä sillä ole tiettävästi mitään tarinallista merkitystä. Toisaalta pelin läpäisyn jälkeen Sora on jo niin vahva, että kyseinen pomo kaatuu melko vaivattomasti. Sen sijaan pidin kovasti siitä, miten jotkut pelin Battlegatesit sisälsivät joitain uniikkeja Nobodyja, jotka olivat selvästi voimakkaampia kuin saman lajin edustajat Kingdom Hearts II:ssa. Toivon joka tapauksessa hartaasti, että peliin tuodaan lisäsisältönä muutamia haastavia pomovastuksia, jotka antavat syyn kehittää hahmoa voimakkaammaksi.

Roolipelielementit
Kingdom Hearts -sarjan osat ovat aina olleet toimintaroolipelejä, mutta spin-off -peleissä roolipelielementtien määrä on ollut vaihtelevaa. Kingdom Hearts III tuo onneksi niin lukuisat Keybladet, Itemit, Armourit, Accessoryt kuin Abilitytkin kaikessa loistossaan takaisin. Ehkä suurin vääryys spin-off -peleissä oli esineiden rakentamisen mahdollistavan Synthesis-järjestelmän puute, sillä Kingdom Hearts 358/2 Days oli viimeinen sarjan osa, joka sisälsi sen. Onneksi myös se on tuotu takaisin. Vihollisia hakkaa paljon mieluummin, kun tietää siitä palkittavan kerättävillä materiaaleilla.

Roolipeli-elementit ovat siis kunnossa, vai? Päällisin puolin kyllä, mutta tasapainossa on hieman säädettävää. Vaikeustasoakin kommentoimatta mukaan on päätynyt muutamia hienosäädettäviä asioita, kuten AP:n määrä. Ability Pointseja käytetään Abilityjen valitsemiseen, mutta jo seikkailun alussa Soralla on kiitettävä määrä pisteitä sijoitettavaksi. En oikeastaan koskaan kokenut, että jouduin tekemään kompromisseja haluamieni kykyjen kohdalla, mikä on valtava sääli verrattuna Kingdom Heartsiin ja Kingdom Hearts II:een. Kaukana ovat ajat, jolloin piti ottaa käytöstä pois vaikkapa MP Rage- tai Combo Plus -kykyjä, jotta sai Second Chancen mahdutettua mukaan. Kenties tätäkin säädetään tulevassa Critical Modessa, sen näyttää vain aika.

Mutta miten on niiden Abilityjen laita? Monet klassikot, kuten Second Chance, Once More (joka on nimetty uudelleen ”Withstand Comboksi”), MP Rage, Combo Plus ja niin edelleen ovat mukana. Myös comboa muuttavia kykyjä on muutamia, mutta niissä olisi hieman kehitettävää. Aikaisemmissa numeroiduissa osissa on ollut joitain todella nasevia finishereitä, kuten Ripple Drive, Explosion tai Magnet Burst. Kingdom Hearts III:n finisherit eivät sisällä läheskään yhtä paljon potkua. Sen sijaan tuntuu, että kaikki paukut on sijoitettu Keyblade Transformationien comboihin sekä finishereihin. En sano tätä varsinaisesti huonoksi asiaksi, mutta itse perus-combo jää Soralla aavistuksen laihaksi. Onneksi taistelujen tuntuma on muuten loistava, eikä esimerkiksi Birth by Sleepistä tuttu toiminnan ”leijuvuus” osoittaudu ongelmaksi.

Gummi Ship
Kingdom Heartsissa ja Kingdom Hearts II:ssa päästiin jo matkaamaan Gummi Ship -aluksilla toisiin maailmoihin, mutta Kingdom Hearts III korottaa ominaisuuden kolmanteen potenssiin. Tällä kertaa avaruus on avoin alue, jossa riittää tutkittavaa ja taisteltavaa. Yllätyin siitä, kuinka toimiva ratkaisu tämä edes on. Paikoitellen Gummi Shipin ohjaus saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia, mutta avoimien alueiden tutkiminen, asteroidien räjäytteleminen ja Heartless-aluksien tuhoaminen ovat mielekästä puuhaa.

Huomasin itse vasta melko myöhään, että avaruus on myös erittäin hyvä paikka materiaalien farmaamiseen. Siinä missä Keybladejen kehittämiseen välttämättömät raaka-aineet Fluorite ja Damascus ovat maalla harvinaisuuksia, niitä riittää avaruudessa valtavia määriä. Vastaavasti vihollisaluksia haastamalla saa usein ihan kelvollisia palkintoja, eikä myöskään aarre-säiliöitä kannata ohittaa. Itse tosin en tarinan aikana niinkään paljoa välittänyt Gummi Ship -toiminnasta, vaan palasin vasta myöhemmin tutkimaan alueita.

Gummi Editor on jälleen mukana, joten oman aluksensa pystyy rakentamaan kattavasta valikoimasta erilaisia palikoita, värkkejä ja aseita. Eri palikoihin saa myös tällä kertaa monenlaisia materiaaleja (miten olisi vaikka timanttinen tai suomuinen alus?), joten editori tarjoaa paljon enemmän vapautta kuin koskaan aikaisemmin. Jos oman aluksen kustomointi ei kiinnosta, voi valita valmiista aluksista, mutta jos sisällä asuu Lego-palikoita rakastava insinööri, tarjoaa Kingdom Hearts III mahdollisuuden luovuuden esittämiseen.



Presentaatio
Ulkoasu ja animaatiot
Nintendo-fanithan eivät ulkoasusta välitä, vai mitä? Noh, siitäkin huolimatta on todettava, että jo ihan tavallisella Playstation 4:llä Kingdom Hearts III näyttää suorastaan upealta! Täytyy muistaa, että sarja on jurrannut pitkään paikoillaan ulkoasunsa puolesta, sillä viimeinen uusi kotikonsoli-KH julkaistiin Playstation 2:lle, ja sen jälkeen olemme saaneet vain käsikonsolipelejä tai aikaisempien pelien remastereja. Hyppäys kaksi konsoligeneraatiota eteenpäin näkyy vahvasti, eikä peliä voi kutsua vaatimattomaksi edes moniin muihin nykypeleihin verrattuna.

Ympäristöihin on sijoitettu kiitettävän paljon yksityiskohtia, joten maailmat heräävät uudella tavalla eloon. Esimerkiksi Kingdom of Coronan kylä vilisee elämää, ja San Fransokyon neon-taulut näyttävät yö-aikaan upeilta. Valaistukseen on panostettu vahvasti, minkä lisäksi jokainen maailma näyttää hyvin erilaiselta. Siinä missä The Caribbean on lähes fotorealistinen, 100 Acre Woods näyttää sarjakuvamaiselta. Pixar-elokuviin perustuvat maailmat (Toy Box ja Monstropolis) eivät paljoa kalpene elokuvien rinnalla. Mielenkiintoisena faktana mainittakoon, että Pixar on itse antanut osan hahmomallinnuksista kehitystiimin käyttöön.

Toiminnan ohella Kingdom Hearts III sisältää yli kymmenen tuntia välivideoita, mikä on kieltämättä aika tuntuva määrä katsottavaa. Vaikka osa välivideoista onkin esirenderöity, suurin osa pyörii ihan pelimoottorilla, eikä jäljessä ole koskaan valittamista. On pakko antaa isot kehut hahmojen animoinnille sekä etenkin hahmojen kasvoneleille. Tämä ei toki ole sarjassa mitenkään poikkeuksellista, mutta hahmojen tunteet välittyvät entistäkin selvemmin. Voin vain kuvitella, kuinka kauan kaiken videopätkän tekemiseen on kulunut. Ei ihme, että peliä jouduttiinkin odottamaan näin pitkään.

Äänimaailma
Mitä tapahtuu, kun Yoko Shimomuralle annetaan piano ja viulu käyttöön sekä vapaus leikkiä niillä? Luultavasti jotain Kingdom Hearts III:n soundtrackin tyylistä, eivätkä sävellykset petä tälläkään kertaa. Mukana on odotettuun tapaan niin loistavia pomoteemoja kuin tarttuvia kenttäteemojakin. Lopun lähestyessä myös soundtrack nousee uusiin sfääreihin! Muutamat pelin kappaleet edustavat mielestäni sarjan parhaimmistoa, vaikka kokonaisuutena soundtrack onkin aika tasaväkinen niin Kingdom Hearts II:n kuin Birth by Sleepin ääniraitojen kanssa.

Äänimaailmasta on hankala puhua mainitsematta ääninäyttelyä. Kuten voi odottaa, monet Disney-elokuvista tutut äänet ovat palanneet rooleihinsa Kingdom Hearts III:ssa. Ei missään nimessä kannata odottaa Johnny Deppiä Jack’s Sparrowna tai Tom Hanksia Woodyna, mutta Disney-hahmojen äänet ovat lähes poikkeuksetta istuvia. Sarjan omien hahmojen ääninäyttelijät ovat pysyneet pääsääntöisesti samoina, mutta edesmenneen Leonard Nimoyn äänen omannut Master Xehanort on saanut uuden äänen. Se todellakin vaatii totuttelemista, sillä uusi näyttelijä ei omaa Nimoyn rahisevaa ääntä. Xehanort kuulostaakin nyt enemmän kiltiltä vanhalta papparaiselta kuin ilkeältä mastermindilta, mutta itse ääninäyttely ei ole varsinaisesti huonoa. Paikoitellen Haley Joel Osmentin suoritus Sorana saattaa herättää hieman myötähäpeää, mutta laitan sen enemmänkin sen piikkiin, että Sora esitetään pelissä entistäkin innokkaampana kuin Kingdom Hearts II:ssa.



Tulevaisuudennäkymät (spoilerius maximus, varo vaaraa!)
Xehanort-saaga on nyt viety päätökseensä, joten Kingdom Hearts -sarja voi aloittaa tyhjältä pöydältä, vai mitä? Ei nyt varsinaisesti ihan niinkään, sillä Kingdom Hearts III alusti sarjan tulevaisuutta useammallakin tavalla. Xehanort jää epäilemättä historiaan, mutta vaikuttaa siltä, että Master of Masters on tekemässä paluuta yllättäen Luxuksi paljastuneen Xigbarin avulla. Onko hän suuri pahuus vai jotain ihan muuta, siitä voi kukin vetää omat johtopäätöksensä. On joka tapauksessa mielenkiintoista, että sarjan tulevaisuus linkittyy koko sarjan loren vanhimpiin tapahtumiin, eli Kingdom Hearts χ:stä tuttuun ”Fairytale” -aikaan.

On oikeastaan aika huvittavaa, kuinka koko pelin läpi oli puhetta siitä, mitä mahtaa olla mustassa laatikossa, joka esiintyi Kingdom Hearts χ Back Coverissa. Siihen ei nimittäin saatu vastausta, vaikka pelin epilogissa näytetäänkin laatikon senhetkinen sijainti. Oma teoriani on, että Master of Masters on tunkenut itsensä laatikkoon odottamaan Keyblade Warin jälkeistä aikaa, mutta ehkä taustalla on jotain vieläkin villimpää.

Toinen mielenkiintoinen vihje tulevaisuudesta on Kingdom Hearts III:n Secret Ending, joka näyttää Soran ja Rikun heräävän Shibuyassa, eli The World Ends With You -porukan kotipaikassa. Tapa, jolla Sora ja Riku heräävät, tuo vahvasti mieleen Dream Drop Distancen, joten mahtaako tämä tarkoittaa, että Sora ja Riku ovat unimaailmassa? Esiintyykö Shibuya Kingdom Hearts IV:ssä, vai mahtaako Sora esiintyä mahdollisessa TWEWY 2:ssa? Tähän emme tiedä vastausta, mutta Secret Endinginä videopätkä oli joka tapauksessa ajatuksia herättävä. Lisäksi siinä nimittäin näytettiin Master of Masters tornin huipulla, sekä Toy Box -maailmasta tuttu toimintasankari Yozora. Noh, aika näyttää, mihin tämä oikein etenee.

Odotus jatkoa varten ei ehkä ole niin pitkä kuin voisi odottaa. Sarjan ohjaaja Tetsuya Nomura on nimittäin itse kommentoinut jatkon olevan tiedossa nopeammin kuin odotus Kingdom Hearts II:sta kolmoseen (sitä on kyllä vaikea peitota pituudessa). Lisäksi kehitystiimi työskentelee parhaillaan DLC:n kimpussa. Näistä Critical Mode on ilmeisesti tulossa ilmaiseksi, mutta myös tarina on saamassa jonkinlaista täydennystä lisäsisällön kautta. Uskoakseni tarinallinen DLC julkaistaan eräänlaisena ”Final Mix” -lisärinä, eli yhtenä (melko varmasti maksullisena) pakettina. Mitään aikataulua tälle ei ole annettu, mutta ainakaan minulla ei ole sen suhteen mikään kiire.



Yhteenveto
Tekstiseinä alkaa jo lähestyä tähtitieteellisiä mittoja, mutta yli 12 vuotta odotettu peli ansaitsee jokaisen siitä liikenevän sanan. Kingdom Hearts III ei ole täydellinen peli. Vaikeustaso voisi olla korkeampi, taistelujärjestelmässä on pari erikoisuutta, ja post-game -sisältöä saisi olla aavistuksen enemmän. Tarinan tahditus voi häiritä joitain, mutta minulle se ei ollut minkäänasteinen ongelma. Mielestäni Kingdom Hearts II on kokonaisuutena parempi peli, vaikka toki myös siinä on omat omituisuutensa (Atlantica nostaa rumaa päätään).

Puutteistaan huolimatta Kingdom Hearts III kuitenkin vastasi odotuksiani. Peli päätti mielestäni tyydyttävällä tavalla Xehanort-saagan ja alusti sarjan tulevaisuutta. Teknologinen harppaus tarjosi paljon silmäkarkkia sekä entistäkin elävämmät maailmat tutkittaviksi. Itse taistelujärjestelmä on kunnossa, vaikka sitä voisikin viilata hieman tasapainoisemmaksi. Sarjan faneille peliä voi suositella melko hyvin mielin, mutta sarjan parissa aloitteleville kynnys tarinan ymmärtämiseksi on melko korkea.

Miltä nyt tuntuu, kun kauan odotettu Kingdom Hearts III on julkaistu, pelattu ja koluttu? Olen ihan tyytyväinen, ja jään odottamaan mielenkiinnolla sarjan tulevaisuutta. Kingdom Hearts III tarjoaa hyvän pohjan tuleville osille niin teknologisesti kuin pelimekaanisesti, eikä toki sovi unohtaa myöskään tulevaa lisäsisältöä. Peli on myös myynyt kiitettävän hyvin, joten sopii toivoa, että Square-Enix näkee sarjan entistäkin isompana panostuksen kohteena.

En myöskään ymmärrä, miksei peli antanut Dark Seeker saagan loppua niin, että päähenkilöt jäivät neutraaliin tilaan. Olisi ollut toimivampaa omasta mielestäni antaa tämän tarina-arkin päättyä onnellisesti, ja aloittaa seuraava peli puhtaalta. Sitten seuraavissa peleissä voidaan muuttaa status quota, mutta en pitänyt siitä, että sitä muutettiin tarinan viimeisen pelin lopussa. Noh, ehkä Nomura muuttaa tarpeeksi, jotta pettymykseni katoaa.