Arvostelussa Fire Emblem Fates: Limited Edition

Perhe on paras

Fire Emblem -fantasiastrategia teki muutama vuosi sitten paluun Awakening-lisänimellisen 3DS-yksinoikeuden muodossa. Pelin piti olla mahdollisesti viimeinen Fire Emblem -julkaisu, joten kehittäjät panivat parastaan, minkä seurauksena pelistä tulikin yllätyshitti kriitikoiden ja fanien keskuudessa. Sarja pelastui giljotiinin alta ja nyt seuraa valtava määrä uutta pelattavaa Fire Emblem Fates -paketin muodossa.

Fates kertoo kahden kuningaskunnan, Hoshidon ja Nohrin, välisestä konfliktista. Keski-Euroopasta vaikutteita saanutta synkkää Nohria hallitsee kajahtanut kuningas, joka tahtoo valloittaa japanilaistyylisen rauhaa rakastavan Hoshidon imperiumin. Pelaajan luomalla sankarilla on yhteyksiä molempiin mahtivaltoihin, sillä hahmo on syntynyt Hoshidossa, mutta päätynyt myöhemmin Nohrin kuninkaan ottolapseksi. Peli alkaa molempien valtioiden kuningasperheisiin tutustumalla, jotka kumpikin pyrkivät saamaan pelaajan omalle puolelleen sotimaan vihollista vastaan. Pelaajan on punnittava vaihtoehdot ja valittava kumman arvot ja koti tuntuvat oikeammalta, vai pysytteleekö tilanteessa neutraalina osapuolena.

Valinta määrittelee, mitä juonen kolmesta eri variaatiosta seurataan, mutta päätöstä ei välttämättä tehdä itse pelissä vaan jo kaupan kassalla. Nintendo myy Fatesia Pokémon-tyylisesti kahtena pääversiona, joista Hoshidon samuraista ja ninjoista kertova Birthright muistuttaa enemmän perinteisestä hyvä vastaan paha -tarinaa, kun taas Conquestissa tutustutaan lähemmin Nohrin hallitsijan motiiveihin ja menneisyyteen. Kolmas tarina, Revelation, on ladattavissa muutaman kympin hintaisena lisäsisältönä ja siinä päähenkilö yrittää vakuuttaa molempia osapuolia taistelemaan yhteisen asian puolesta. Lisäksi kummankin version omistajien on mahdollista ostaa vastapuolen tarina alennettuun hintaan. Arpomiselta ja latailulta välttyy kuitenkin helpoiten hankkimalla Limited Edition -erikoispainoksen, jossa kaikki tarinat ovat heti valmiina yhdellä pelikasetilla.

Birthright on Fates-kolmikosta selkeästi eniten aloittelijoille suunnattu kokonaisuus, sillä sen tehtävätyypeissä keskitytään käytännössä ainoastaan joko kaikkien vihollisten tai pomon kukistamiseen kartalla. Conquest ja Revelation lisäävät soppaan esimerkiksi hahmojen liikkumiseen vaikuttavia ympäristötekijöitä, vuororajoituksia tai erilaisia vaihtoehtoja läpäistä kenttä. Pelit jakavat osittain samat kartat ja maisemat, mutta jokaisessa versiossa on myös hieman omaa sisältöä. Birthright antaa enemmän anteeksi myös taktisille virheille, kun taas jo Conquestin normal-vaikeusasteella sankareiden kriittisiin osumiin kuolemisen tahti alkaa muistuttaa Game of Thronesia. Revelation sijoittuu haastavuudeltaan ja pelaajan käytössä olevilta resursseilta suunnilleen näiden välimaastoon. Peliä voi pelata ilman pysyviä kuolemiakin, mutta riipaiseva rankaisu on tavallaan Fire Emblemin suola.

Mikäli japanilainen kulttuuri ei ole erityisen lähellä sydäntä, tarjoaa Birthright myös joukon yksinkertaisimman ja heikoimman käsikirjoituksen. Hyvisten suoraviivaista marssia kohti Nohrin pääkaupunkia on yritetty elävöittää parilla shokkikäänteellä, mutta ne käsitellään pelin omalla grafiikkamoottorilla hieman liian tönkösti ja unohdetaan nopeasti. Harvat ääninäytellyt animaatiopätkät ovat tosin laadukasta jälkeä kaikissa peleissä.

Conquestissa lopetus on hoidettu arvokkaammin ja päähenkilö pohtii valintojensa seurauksia syvemmin, minkä lisäksi erilaisten kahjojen persoonien kirjo on Nohrin puolella laajempi. Revelation yllättää eniten erilaisilla tapahtumapaikoilla ja ylivoimaisesti parhaalla lopputaistelulla, vaikka tarina ei loppujen lopuksi niin syvällinen olekaan.

Pelimekaanisesti Fire Emblem Fates tarjoaa jälleen tuttua vuoropohjaista kivi-paperi-sakset-mekaniikkaan ja shakkiin pohjautuvaa strategiaa, jossa esimerkiksi jousimiehet ampuvat alas lentävät viholliset, miekka voittaa kirveen ja kirvesmies peitsiritarin, mutta mukana on myös muutamia uudistuksia, kuten maastosta löytyvät tiettyjen hahmoluokkien käytössä olevat tykit. Suurempi muutos on kuitenkin kuningasperheen jäsenillä aktivoitavat Dragon Vein -portaalit, jotka tuovat taisteluun uusia taktisia elementtejä. Siniverisen voimalla voidaan luoda esimerkiksi parannuspisteitä tai avata etenemisreittejä jalkaväelle imemällä joki kuivaksi vedestä. Kaikissa kentissä Dragon Veinien käyttö ei ole pakollista, mutta etenkin reilun 20-tuntisen kampanjan loppupäässä niistä on suuri apu.

Taistelukentälle voi asettaa vierekkäin kaksi hahmoa, jolloin niiden ominaisuudet paranevat ja ne täyttävät yhteistä support-mittaria aina niitatessaan vihollisen yhdessä. Yhteistyö kannattaa, sillä sitä hyödyntämällä avautuu luettavaksi hahmojen kahdenkeskisiä keskustelulogeja, jotka tuovat hieman huumoria ja vaihtelevuutta vakavan fantasiasodan keskelle. Tietyt hahmot voivat myös naida toisensa support-mittarin kilahtaessa maksimitasolle. Pariskunnan yhteisen lapsen voi myöhemmin käydä pestaamassa sotimaan omiin joukkoihin. Aiempaa laajempi support-mekaniikka käsittää ensi kertaa myös seksuaalivähemmistöjä edustavia hahmoja. Birthrightin pelaajat voivat parittaa keskenään vain hoshidolaisia ja Conquestin nohrilaisia, Revelationissa kavalkadi on kaikista laajin.

Sarjan aiemmissa peleissä kaikilla aseilla oli asetettu rajallinen käyttöikä, minkä vuoksi kymmenpäisille sotajoukoille joutui ostamaan yksitellen uutta keppiä käteen aina muutaman episodin välein. Fates luopuu omalta osaltaan tästä tavasta, ja ainoastaan parannusloitsujen määrää koskee enää rajoitus. Sankarit ja sankarittaret kuitenkin kehittyvät ja keräävät taisteluissa kokemusta, mikä avaa heidän käyttöönsä entistä järeämpiä työkaluja.

Deittisimulaattorilla leikkimisen ja asekaapin päivittämisen ohella pelaaja voi suunnitella omaa nettiin jaettavaa linnoitustaan. Tukikohdasta voi halutessaan tehdä hienon kauppapaikan tai sen voi varustaa ansoilla ja vahvimmilla vartiolla, joita muut pelaajat yrittävät kukistaa. Verkkovierailun avulla on mahdollista kerätä esimerkiksi uusia erikoiskykyjä sankareille ja jalokiviä sepän puotiin. Valloitusretkiä voi käyttää myös toisen pelin hahmojen rekrytointiin, mutta näiltä puuttuu tällöin tuki support-keskusteluille. Muutama erikoishahmo ja -esine on piilotettu Fire Emblem -sarjan amiibojen taakse.

Yhteenveto

Sekavasta versiojaottelusta huolimatta Fire Emblem Fates on erittäin hyvin käsikonsolille sopiva strategiapeli. Uudistukset tuntuvat aluksi vähäpätöisiltä, mutta ne tekevät pelistä selvästi monipuolisemman. Tekemistä riittää pääjuonen jälkeenkin kaikkien support-tehtävien suorittamisessa ja muiden pelaajien linnoissa vierailuissa. Birthright on vähiten ja Conquest taas eniten haastetta tarjoava versio, mutta yhden pelin kaveriksi kannattaa ehdottomasti hankkia myös Revelation-laajennus, jossa kerrotaan miten tarina oikeasti päättyy.

Hyvää:
– Conquest ja Revelation
– Pienet uudistukset toimivat
– Laadukkaat välianimaatiot

Huonoa:
– Välianimaatioita on liian vähän
– Birthrightin suoraviivaisuus